Vituttaa, että nuoria ohjataa opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa - työllistymisestä ei puhuta.

Suomessa on varmasti suuri rahareikä 19-25 -vuotiaiden koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä mutta etenkin kokeiluista, kun Kelan pakottamana haetaan yhteihaussa ja otetaan pakolla opiskelupaikka vastaan. Vuoden päästä haetaan muualle.

Mutta miten pakottaa itsensä jollekin alalle??? Olen sairaanhoitaja enkä koe soveltuvani alalle, olen uupunut ja masentunut. Tätäkö haetaan?

Koulutuksen maksullisuus on yksi tärkeä syy miksi pitää olla hyvä oppilaanohjausjärjestelmä. Monilla ei ole yksinkertaisesti varaa valita väärää alaa, koska opintojen keskeyttäminen ja alanvaihto tietäisi opiskeluajan pidentymistä.

.

ei oppilaalta itsellään juurikaan kysellä mitään mikä kiinnostaa, mistä pidät, missä koet olevasi hyvä. Näin ainakin silloin kun itse olin koulussa. Esitellään vähän eri aloja ja siinä se ohjaus sitten olikin. Ja sanotaan että käykää MOL:in ammatinvalintaohjelmaa kokeilemassa netissä.



Sitten nämä nuoret laittavat hakemuksia sillä ajatuksella että haen seuraavassa haussa muualle jos ei ala kiinnostakaan.

ja nuorin lapseni on varsinainen haihattelija, ei yhtaan tieda mita haluaa tehda. Taidan yrittaa painostaa hanet Suomeen opiskelemaan (on Suomen kansalaisuus). Ei ainakaan maksa paljoa. Taalla maksaa nykyaan yliopistossa £9000/vuosi + asumiskulut. Voisi vaikka ensin opiskella viisi vuotta jotain kulttuurintuottamista, ja sen jalkeen jotain muuta, siis jos ei ole viela silloinkaan selvinnyt itselle mita haluaa isona tehda.



On ihanaa ja etuoikeutettua kun opiskelu on ilmaista. Nauttikaa siita! Suomi on ihan ainutlaatuinen tassa suhteessa.

On ihanaa ja etuoikeutettua kun opiskelu on ilmaista. Nauttikaa siita! Suomi on ihan ainutlaatuinen tassa suhteessa.

Monessa Euroopan maassa (esim. Saksa) on ainakin EU-kansalaisille ilmaiset yliopistot ja ammattikorkeat, joihin lisäksi pääsee opiskelemaan ilman pääsykokeita pelkillä todistuksilla ja/tai hakukirjeellä. UK:ssakin on vastaava ilmaisalue Skotlanti.

Miksi sä olet ärtynyt niiden muiden nuorten puolesta? Eikö ole parempi, että kaikki eivät ole menossa opiskelemaan sitä alaa, jonne houkuttelet tai "pakotat" omat lapsesi? Vähemmän kilpailua heillä sitten.

Näin kävi monelle ystävälleni 90-luvun lopulla, kun bioalasta kohistiin ja joka paikassa toitotettiin, että se on tulevaisuuden ala.



Neljä ystävääni alkoi opiskella biokemisteiksi. Olivat itse ja etenkin vanhempansa olivat kovin tohinoissaan, että nyt sitten tulee heistä menestyjiä.



Vaan miten kävi? Yksi jätti maisterinpapereiden tekemisen kesken, kun tajusi, ettei alalla työllisty ja opiskeli puusepäksi.



Toinen aloitti tehdä väitöskirjaa. Oli tutkimusryhmässä neljä vuotta, mutta kukaan ei koskaan edes antanut hänelle väitöskirjan aihetta, teettivät vain omia tutkimuksiaan. Hän tajusi, että tutkimusura ei johda mihinkään, opiskeli uudelleen farmaseutiksi.



Kolmas sai väitöskirjan valmiiksi. On nyt yli vuoden tehnyt töitä siivoojana - laboratoriossa, jossa hänen oikeastaan pitäisi koulutuksen perusteella olla johtamassa hommia. Ja nyt sai kuulla, että siivoojan pesti lakkautetaan, laboratoriorotat saa jatkossa hoitaa siivouksen mitenkuten muilta töiltä joutavat.



Neljäs on tehnyt 12 vuotta väitöskirjaa ja kituuttelee apurahoilla. Ei intoa valmistua, koska töistä ei tietoa. Harkitsee kokiksi kouluttautumista.



Niin, että mistä sitä tämän hetken nuori voi tietää, mikä se tulevaisuuden ala on 6 vuoden päästä? Kun noillekin 90-luvun nuorille silloin valehdeltiin silmät suut täyteen, että se tulevaisuus on bioalalla. Kenen on vastuu?

Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

Suuret ikäluokat paukuttavat edelleen lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että voi kouluttautua siihen ja tähän ammattiin ja että se koulutus takaa työpaikan. Näinhän heidän aikanaan oli. Nuorten käsitykset voivat lähteä myös heidän perheensä ja sukunsa vääristä käsityksistä.

kannata mennä vaan sairaanhoitajiksi, opettajiksi ja insinööreiksi! Kannattaa kuunella mummoa, hän tietää.

Eikä kaikilla insinööreilläkään.

Minulla on kolmen oppiaineen opetusoikeus. Ei löydy töitä. Tunnen monta historian-, enkun-, matikan- ja fyssanopea, joilla ei myöskään vakityöpaikkaa.

Insinöörikään ei välttämättä työllisty. Esim. laivanrakennusinsseistä oli kova kysyntä muutama vuosi sitten - nyt ei enää.

Työkenttä muuttuu nopeammin kuin yksi ihminen ehtii siihen reagoida. Esim. minulla oli ystävä, joka opiskeli tuossa jo aiemmin parjattua bioalaa. Ei löytynyt töitä.

No, työkkäristä suosittelivat, että opiskele oppisopimuksella hitsariksi, taatusti on aina töitä! Ronskina tyttönä hän opiskeli hitsariksi ja viihtyi työssä hyvin. Ehti olla kolme vuotta töissä - sitten loppui telakalla työt. Jos jonnekin hitsareita palkataan, niin sitten halpatyövoimaa jostain Virosta ja Romaniasta. Ja taas pitäisi kouluttautua uudelle alalle...

Kannattaa tosi paljon kouluttautua uudelleen ja uudelleen, kun töitä uudella alalla on muutamaksi vuodeksi ja sitten taas - kortistoon.

jopa aika rankasti. Opot eivät varsinaisesti kiellä hakeutumasta kulttuurialoille, mutta aika tavalla yrittävät estää faktoja kertomalla.

Nuoret hakevat opiskelemaan työllistämättömille aloille, vaikka heille tekisi mitä. Ei voi syyttää opoa siitä, että vanhemmat eivät ole tehneet lapsilleen elämän realiteetteja selviksi.

Kun kaikista ei voi tulla lääkäreitä ja sairaanhoitajia?

kyllä omankin opinnonohjauksen, joka yläasteella oli lähinnä sitä, että kerrottiin putkimiehen urasta. Lukiossa sitten taisi olla joku henk. koht. keskustelu, jossa kysyttiin, missä on hyvä ja mistä tykkää. Muistaakseni opo jopa yritti saada mua jollekin kulttuurialalle tai historiaa lukemaan. No onneksi en mennyt.



Aika vaikea juttu tuo oppilaanohjaus, mutta mun mielestä pitäisi kyllä rehellisesti oppilaan tason mukaan kertoa, millaisilla hänen kiinnostuksiensa mukaisilla aloilla on töitä. Itse tein valinnan sen perusteella, että työllisyys olisi aika varmaa. Ja monesti se, mitä alaa lukee, alkaa myös kiinnostaa. Tai sitten olen vain jotenkin erikoislaatuinen ihminen, kun ajattelen näin.

Aloittaessani opinnot joka puolella jankutettiin, miten kohta tulee se opettajien eläkepommi...



...ei vaan ole vielä tullut. Luultavasti siis edessä vähintään pari vuotta sijaisuuksia + kesäisin työkkäriin.

tuskin on liikaa vielä 6 vuoden päästäkään. Eläköityminen kiihtyy eikä liikatarjontaa ole koskaan ollut.

tuskin on liikaa vielä 6 vuoden päästäkään. Eläköityminen kiihtyy eikä liikatarjontaa ole koskaan ollut.

Onko pitkäkin koulutusaika? Entä tuotto = palkka suhteessa investointiin?

Sen sijaan vanhemmat näkevät yleeensä lastaan päivittäin. Menee vanhempien piikkiin, jos lapsi ei tajua realiteetteja.

Kaikkialla toitotettiin jos jonkinlaisesta rahan ja voimavarojen puutteesta ja siitä kun nurille suunnattuja palveluja lakkautetaan ja tarjotaan vaan "paska duunia".

Sitten täältä AV:lta alkoi löytyä asiaa. Juuripa niin, elämän realiteetit nuorelle esiin. Jos olet muodikkaasti media-alalla etkä saa töitä niin olet työtön ja syrjäytymis vaarassa.

Huonot ei pääse mihinkää vaikka olisi mikä koulutus.

Monet nuoret on jo lapsen opetettu valisemaan mitä haluavat hyvinkin tarkasti. Luodaan illuusio että sinä lapseni olet kuningas ja päätät mitä teet elämälläsi. Todellinen elämä onkin sitten aivan jotain muuta.Mitäpä jos lapselle opettaisi toisten huomioon ottamista ja ryhmässä toimimista niin että lapsi ei ole se joka ryhmässä määrää.Kiusaamisen välttämistä, selän takana puhumisen välttämistä tulisi opettaa. Mitä jos opettaisi omien lelujen jakamista ja yhdessä leikkimistä, anteeksi pyytämistä, pieniä pettymyksen tunteita,vastoinkäymisiä ja niistä selviytymistä. Siinä olisi eväitä työelämään ja elämässä yleensäkin pärjäämiseen.Sellainen lapsi on valmiimpi ottamaan vastaan muuttuvan yhteiskunnan haasteet ja työllistyy helpommin. Ei voi siloittaa koko polkua valmiiksi lapselle. Ei ole varmoja aloja, varmaa tulevaisuutta enää kenelläkään.

Sen sijaan vanhemmat näkevät yleeensä lastaan päivittäin. Menee vanhempien piikkiin, jos lapsi ei tajua realiteetteja.

Vanhemmat ovat olleet siinä omassa ammatissaan viimeiset 40 vuotta eivätkä ne yksinkertaisesti tiedä muiden ammattien realiteetteja, hyvä jos omansakaan mitenkään yleisemmällä tasolla.

On opinto-ohjaajan TYÖTÄ ottaa näistä asioista selvää ja jakaa tietoa oppilailleen sekä keskustella näiden kanssa siitä, mihin taipumukset realistisesti riittävät. Siitä opinto-ohjaajille pitäisi maksaa eikä mukavien juttelusta ja epämääräisten mielikuvien välittämisestä.

Eri alojen tulevaisuutta voi olla vaikea ennustaa, mutta hyvä opinto-ohjaaja sanoo senkin. Ei toimi ainakaan niin, että suosittelee kaikille viereistä ammattikoulua paitsi opettajien ja vastaavien lapsille jokaiselle juuri sitä alaa, jolla vanhemmat työskentelevät. Todistuksista riippumatta. Tositarinaa 90-luvun lopulta.

Miksi meillä alunalkaen edes on hevonpaskatutkintoja? Siksi koska kukaan ei valvo niitä. Kukaan ei valvo opintolinjojen hyödyllisyyttä. Oppilinjoja järjestetään vain kiinnostuksen mukaan. Kiinnostuksen herättää vain ja ainoastaan lipeväkielinen mainosteksti oppilaitosoppaassa tai koulun omilla nettisivuilla. Mitä suurempi kiinnostus, sitä suurempi rahoitus. Ihan sama mitä hevonpaskaa itse tunneilla sysätään oppilaille. Ei nappaa opettajaa eikä koulua mitä oppilas tekee elämällään. Tehkööt kukin hevonpaskatehtävänsä. Ketään ei kiinnosta oppiiko oppilas oikeasti jotain. Joidenkin oppilinjojen ei pitäisi antaa olla olemassa.





Suomella on heikko kohta koulutuksen suhteen. Suomi haluaa tukea koulutusta niin pahasti ja sokeasti että se on altis hyväksikäytölle. Siinä kärsivät oppilaat, ja hyötyvät lipeväkieliset rehtorit yms. oppilaitosten johtajat. Ohessa myös joku opettaja työllistyy, koska täytyyhän jonkun luoda ja välittää sitä hevonpaskaa, pitää yllä opintolinjaa. Vastuu oppimisestahan on oppilaalla.





Mutta eihän nyt Suomessa voi tuollaista olla oikeasti olemassa, eihän?

Mä en voi tajuta, miten valtiolla on varaa kouluttaa vuosittain satoja valomuotoilijoita, kenkännauhojen suunnittelijoita, savikupin maalaajia ja kaikkia muita HELVETIN TURHIA!! Hei, työ on työtä ja harrastus on sitä kivaa, ellei ole todella lahjakas! Mut sitten tulee opo ja katsoo, että käsityö on kymppi ja esittää oppilaalle, että toi virkkaus olis varmaan aika kiinnostava ala sulle. Mee kuule virkkauskouluun, valmistut kolmen vuoden päästä työttömäksi kuningasvirkkaajaksi...

tuo oli todellisuutta joskus 1970-luvulla, mutta ei enää.

Paitsi että 1970-luvulla ei ollut opoja ollenkaan, ja ammattikoulu joka pitäjässä.

Moni meni siihen levyseppä-hitsaajakouluun, vaikka sen alan paikkoja ei ollut 700 kilometrin etäisyydellä, ja tytöt emäntäkouluun - ymmärrätte varmaan, miksi.

Itse tulin valinneeksi silloin alan, joka siihen aikaan työllisti hyvin, mutta ajat ovat muuttuneet.

Muistatteko omaa nuoruuttanne? Eikö yksikään teistä tunnusta, että oli niin tylsää opiskella "sitä alaa joka työllistää", että lopetitte opinnot kesken?

Onneksi enää ei ole sitä, että jos nuori valitsee opiskelualan kiinnostuksen eikä työllistävyyden mukaan, se olisi sitten lopullinen tuomio.

Hevosenhoitajakoulun käynyt voi hyvin hakea ja jopa päästä lääketieteelliseen, ja varsinkin eläinlääketieteelliseen ja saada arvostetun työpaikan.

Onhan sitä tutkittu, että ei nuori 16-2o-vuotias vielä tiedä, mille alalle haluaa. Sen sijaan tietävät kyllä, mille tasolle, eli johtoon, suunnitteluun vaiko ihan työntekijäksi.

Nuoret omat ajatukset voivat olla epärealistisia, mutta toisaalta, pakottaminen vaikka lukioon ei johda muuhun kuin katkeroitumiseen ja ehkä välien rikkoutumiseen.

Opinto-ohjauksen ansioista huolimatta kun moni ei tiedä vieläkään, että ammattikoulustakin voi päästä yliopistoon, ja varsinkin ammattikorkeakouluun.

Omille lapsilleni on ollut kirkkaasti selvää se, että aloitettu koulu käydään loppuun.

Olivat olleet hyvin häkeltyneitä, kun alkuvaiheessa kurssikaverit olivat kysyneet, että aiotko käydä tämän koko kolme vuotta. Sen ensimmäisen koulun jälkeen on sitten aika tehdä uusia valintoja. Ainakin yksi on todennut opiskelleensa väärälle alalle, mutta ei se kuitenkaan vielä ole lisännyt lukuhaluja pääsykokeisiin vaan tekee juuri sitä työtä, jolle kävi koulun.

Aloittaessani opinnot joka puolella jankutettiin, miten kohta tulee se opettajien eläkepommi...

...ei vaan ole vielä tullut. Luultavasti siis edessä vähintään pari vuotta sijaisuuksia + kesäisin työkkäriin.

Älä ihmettele, vaikka et saisi pätevänä edes sijaisuuksia. Katsos kun en pelkät ylioppilaat tai vähäävaille maisterit ovat työnantajalla paljon halvempia kuin pätevät.

Toiseksi, älä hämmästy sitäkään, jos samaa paikkaa hakee 20 muuta kelpoisuusehdot täyttävää vaikka missä hevonkuusenperässä olisi. Sitten valituksi tulee vastavalmistunut, jolla on sama sukunimi kuin rehtorilla, tai sitten se, joka on jo vuosikymmeniä ollut siinä samassa virassa epäpätevänä ja paikka laitettiin nyt viimein hakuun, kun hän valmistui.

Kuka on pakottanut sinut hoitamaan lapsia vuosia kotona. Et kai oikeasti voi syyttää jotain muuta siitä. Kai sitä nyt tollokin tajuaa, että jos teet lauman pentuja ja jäät kotiin, ei työnantajat kiljuen ota jotain työkokemusta vaikka olevaa humanistia töihin.

Ota vastuu ratkaisuistasi. Olen itse hommannut ammatin, missä on töitä. Tehnyt lapset vasta sitten kun oli vakituinen työpaikka ja hoitanut lapset kotona MIEHEN kanssa niin, että kummallakaan ei tullut työpoissaoloa paljoa. Edelleen olen hakenut ammatissani sellaiseen työpaikkaan, missä viihdyn ja aion olla eläkkeelle asti.

Elämä on valintoja.

Kai tähän Suomi-meininkiin vaikuttanee sekin, että täällä ei ole koulutettuja ollut kovin monta sukupolvea, vaan ennen vain "mentiin töihin" kunhan peruskoulusta/kansakoulusta selvittiin. Siten iso osa vanhemmistakaan ei ole osannut ohjeistaa jälkikasvuaan ammatinvalinnassa. Valtio taas on sokeasti satsannut koulutukseen, viis siitä mitä koulutusta on tarjolla - onneksi linja lienee hiukan muuttumassa.

Oma äitinkin ohjeisti 20 vuotta sitten: tukka poninhännälle ja töitä kyselemään... Tai JOHONKIN kouluun. Minusta tuli sitten köyhä, opintovelkainen humanisti, joka aikansa siivottuaan yms. kouluttautui aikuisena työllistävälle alalle.

Olisi sitä vähän helpommallakin voinut päästä. "Kiva" alkaa tässä kartutella eläkettä yli 30-vuotiaana (kun pitäähän niitä lapsiakin hoitaa kotona vuosikaudet - miksi tuonkaan valeen uskoin?).

Ap