Onko parisuhteemme ihan sairas? Tuomiota kaivataan

eikä tuosta pitkän päälle hyvää seuraa, mies vaihtaa kivempaan naiseen ennemmin tai myöhemmin

kunhan käytät miesystävääsi vain hyväksesi, rakkautta se ei ole, vaikka niin nyt koetat uskotella. Harmillisen tyhmä mies, kun viitsii roikkua vielä kiinni, mutta miehet on...

eikä tuosta pitkän päälle hyvää seuraa, mies vaihtaa kivempaan naiseen ennemmin tai myöhemmin

Aika ajoin välttelen miestäni, fyysisesti ja henkisesti. Hän kaipaa paljon huomiota ja yhdessäoloa, minä pidän siitä toki myös, mutta usein saan jotain outoa mielihyvää siitä, että sanon tylystikin että ei nyt, en halua pitää kädestä kiinni tai makoilla vierekkäin, vaan menen kauemmas. Ei minulla ole isompaa syytä kuin edellä mainittu mielihyvä siitä kun näen miehen surullisena ja saan vähän leikkiä vallalla, kun en esim. vastaa puhelimeen hänen soittaessa, tai lähden vaikka pariksi päiväksi omia menojani johonkin pahemmin ilmoittamatta. Samoite. Jos olen mustasukkainen, olen hyvin etäinen. Hänen ollessa mustasukkainen jos esim. juttelen baarissa muille miehlle hän on vain hiljaa ja ns. murjottaa, mutta se tuntuu minusta oikeastaan ihan kivalta.

Toisaalta joskus olen oikein kultainen naisystävä, teen asioita hänen eteensä ja hellin. Tiedostan että mies kestää minulta kyllä paljon, mutta toisaalta mies on sillälailla 'heikko', että voin leikkiä hänen kanssaan miten haluan, ja silti hän aina palaa takaisin. Myönnän, et en ole ollut täysin uskollinen ja raivostuessani olen tehnyt asioita joita olisi voinut jättää tekemättä... Ja kyllä, rakastamme toisiamme ja koen että olemme oikein hyvä pari ja täydennämme toisiamme. :) mutta mitä mieltä, olenko muka ihan sekopää? :D ikää yli 30.

Miehesi tuntuu olevan sellainen myös, mutta ihan vaan varoituksen sanana, ikinä ei kannata luottaa siihen, että toinen aina palaa luoksesi. Kun ei välttämättä todellakaan palaa.

Ja miehesi vaikuttaa juuri sellaiselta tyypiltä, että sitten kun se on saanut susta tarpeekseen, se ei enää edes vilkaise päin.

Ja sä taas vaikutat juuri sellaiselta, josta tulisi tuollaisessa tapauksessa aivan raivopäinen exä.

eikä tuosta pitkän päälle hyvää seuraa, mies vaihtaa kivempaan naiseen ennemmin tai myöhemmin

Ja vaikka itse sanonkin, olen aika saalis, niin ulkonällisesti kuin luonteeltakin, vaikka minulla onkin tämä 'pimeä puoli'. Olen vain luonteeltani sellainen pomottava, mutta silti rakastan miestäni ihan älyttömästi, vaikken olekaan perinteinen nainen joka hoivaa ja halailee, ainakaan koko aikaa. Minusta on kiva olla räväkkä nainen, harrastan painonnostoa ja olen miesvaltaisella alalla - en siis ole mikään pehmo muutenkaan luonteeltani. Ap

Ja miehesi vaikuttaa juuri sellaiselta tyypiltä, että sitten kun se on saanut susta tarpeekseen, se ei enää edes vilkaise päin.

Ja sä taas vaikutat juuri sellaiselta, josta tulisi tuollaisessa tapauksessa aivan raivopäinen exä.

Olen miettinyt, että tavallaan kumppanin tekeminen mustasukkaiseksi, kertoo siitä, että kaipaa itse huomiota ja rakkautta. Saatko sitä kuitenkaan tarpeeksi häneltä? Voisiko olla jotain muita tapoja osoittaa välittäminen?

et taida edes tietää mitä rakkaus on.

eikä tuosta pitkän päälle hyvää seuraa, mies vaihtaa kivempaan naiseen ennemmin tai myöhemmin

Ja vaikka itse sanonkin, olen aika saalis, niin ulkonällisesti kuin luonteeltakin, vaikka minulla onkin tämä 'pimeä puoli'. Olen vain luonteeltani sellainen pomottava, mutta silti rakastan miestäni ihan älyttömästi, vaikken olekaan perinteinen nainen joka hoivaa ja halailee, ainakaan koko aikaa. Minusta on kiva olla räväkkä nainen, harrastan painonnostoa ja olen miesvaltaisella alalla - en siis ole mikään pehmo muutenkaan luonteeltani. Ap

"aikamoisia saaliita" ei tarkoita, että asia todellisuudessa olisi näin...

Kuulostaa nyt hieman siltä, että sinulla on heikko itsetunto ja yrität pönkittää sitä alistamalla toista.

että sulla on jotain persoonallisuushäiriöistä problematiikkaa. Ja suhteenne ei ole terve. Mutta jos olet tosi hyvännäköinen ja miehesi ulkonäkökeskeistä ja jotenkin alistuvaa tyyppiä, niin toi voi jatkua pitkäänkin. Tai vaikka loppuelämän. Eikä siihen ole kenelläkään ulkopuolisella mitään sanomista.

Paitsi että toivottavasti kuitenkin käyt läpi jonkun terapian, ennen kuin hankit lapsia.

eikä tuosta pitkän päälle hyvää seuraa, mies vaihtaa kivempaan naiseen ennemmin tai myöhemmin

Ja vaikka itse sanonkin, olen aika saalis, niin ulkonällisesti kuin luonteeltakin, vaikka minulla onkin tämä 'pimeä puoli'. Olen vain luonteeltani sellainen pomottava, mutta silti rakastan miestäni ihan älyttömästi, vaikken olekaan perinteinen nainen joka hoivaa ja halailee, ainakaan koko aikaa. Minusta on kiva olla räväkkä nainen, harrastan painonnostoa ja olen miesvaltaisella alalla - en siis ole mikään pehmo muutenkaan luonteeltani. Ap

pikemminkin keskenkasvuiselta. "Aika saalis" - mitä ihmettä sä sillä tarkoitat. Et kai kuvittele olevasti maailman ainoa hyvän näköinen nainen ja tätä vielä tulevaisuudessa. Entä sitten luonteesi puolesta - tykkäät simputtaa toista? Ei kukaan kaikpaa läheisyyttä koko ajan, mutta jos nautit toisen loukkaamisesta, et todellakaan ole luonteeltasi saalis.



Räväkkyys on ihan toinen asia. Ei kenenkään tarvitse olla koko ajan miellyttämssä toista, mutta kiusaaminen on sitten taas aivan eri asia. Aidosti vahvat ihmiset eivät toteuta itseään nauttimalla siitä mielipahasta, mitä voivat muille aiheuttaa.



Oscar.

Paitsi että toivottavasti kuitenkin käyt läpi jonkun terapian, ennen kuin hankit lapsia.

Lapsista on mahdollista kasvattaa todella sekopäisiä tuolla menetelmällä että koskaan ei tiedä tuleeko kylmää vai kuumaa vettä niskaan.

kaikkein "läheisin" ihmissuhteesikin on näytelmää, jota käsikirjoitat...

Onko sinusta ihmisellä leikkiminen, joku naurun asia. Mene hoitoon ja yritä edes kasvaa aikuiseksi.

mun mieheltä...

Toivottavasti mies löytää uskollisen ja mukavan naisen pian. Sairasta tuollainen valtapeli..

et taida edes tietää mitä rakkaus on.

On vaikea vastata, mitä rakkaus on, mutta on paljon helpompaa vastata, mitä se ei ainakaan ole.

olla vähän onneton seurusteluasioissa, ja ihan älyttömän ihastunut ap:hen, siksi sallii, ja veikkaan myös, että ap osaa selitellä käytöstään hyvin perusteluin.

Paitsi että toivottavasti kuitenkin käyt läpi jonkun terapian, ennen kuin hankit lapsia.

Lapsista on mahdollista kasvattaa todella sekopäisiä tuolla menetelmällä että koskaan ei tiedä tuleeko kylmää vai kuumaa vettä niskaan.

pystyisikin lapsi kohtelemaan toisella lailla kuin miestä, niin ap:n kertoman perusteella voi aika varmasti ennustaa, että suhteeseen tulisi valtavia riitoja ja tunteiden vuoristorataa lasten hankinnan myötä = ei hyvä lapsille. Mutta tosiaan niin kauan kuin lapsia ei ole niin aikuiset tehkööt mitä tekevät. Tai no pettäminen on toki objektiivisesti väärin suhteessa, sen voi sanoa.

Osaa käyttäytyä enkä ole mikään sairas alistaja, osaan kyllä huomioida miestänikin - kaipaan vaan myös paljon vapautta ja en tykkää että minua määräillään. Tuolla 'hyvällä saaliilla' tarkoitan että olen hyvännäköinen, hyvässä sosiaalisessa asemassa jne, ei mieheni löydä minun kaltaistani toista, ja on sen sanonutkin ja rakastaa minua. En vain ole sellainen henkilö, että jos mieheni esim. sanoo rakastavansa minua, osaisin vastata siihen. Ne sanat ei vain tule suustani. Elämässä on mielessäni pidettävä langat käsissään, että pystyy kontrolloimaan tilannetta ja parisuhdetta ja tät kautta hallitsemaan elämäänsä. En ole ihminen, joka avautuisi ja itkisi ylipäätään _kenenkään olkaa vasten, en vain ole sellainen. Mutta miksi pitäisi? Hoidan asiat, työni, harrastukseni jne kaiken mallikkaasti ja tarmolla, en ole itkevä pullanleipoja, vaikka nainen olenkin.