Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko parisuhteemme ihan sairas? Tuomiota kaivataan
22.11.2012 |
Aika ajoin välttelen miestäni, fyysisesti ja henkisesti. Hän kaipaa paljon huomiota ja yhdessäoloa, minä pidän siitä toki myös, mutta usein saan jotain outoa mielihyvää siitä, että sanon tylystikin että ei nyt, en halua pitää kädestä kiinni tai makoilla vierekkäin, vaan menen kauemmas. Ei minulla ole isompaa syytä kuin edellä mainittu mielihyvä siitä kun näen miehen surullisena ja saan vähän leikkiä vallalla, kun en esim. vastaa puhelimeen hänen soittaessa, tai lähden vaikka pariksi päiväksi omia menojani johonkin pahemmin ilmoittamatta. Samoite. Jos olen mustasukkainen, olen hyvin etäinen. Hänen ollessa mustasukkainen jos esim. juttelen baarissa muille miehlle hän on vain hiljaa ja ns. murjottaa, mutta se tuntuu minusta oikeastaan ihan kivalta.
Toisaalta joskus olen oikein kultainen naisystävä, teen asioita hänen eteensä ja hellin. Tiedostan että mies kestää minulta kyllä paljon, mutta toisaalta mies on sillälailla 'heikko', että voin leikkiä hänen kanssaan miten haluan, ja silti hän aina palaa takaisin. Myönnän, et en ole ollut täysin uskollinen ja raivostuessani olen tehnyt asioita joita olisi voinut jättää tekemättä... Ja kyllä, rakastamme toisiamme ja koen että olemme oikein hyvä pari ja täydennämme toisiamme. :) mutta mitä mieltä, olenko muka ihan sekopää? :D ikää yli 30.
Kommentit (122)
Jälkimmäisestä sen sijaan ole eri mieltä. Luonnevikaiset voivat aivan hyvin parantua, mutta yleensä se vaatii sen että ensin käydään jonkinlaisella pohjalla josta pois pääsemiseksi on pakko katsoa omaan sisimpään. Monella ei ole sitä tuuria että pohja tulisi vastaan. Enkä tarkoita pohjalla sitä että ryvetään jossain päihdeloukussa tai pelataan rahat tms. Henkinen konkurssi riittää, jonka jälkeen ihminen kokee että ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata teeskentelemästä ettei haavoja ole. Haavojen ronkkiminen sattuu aivan helvetiksi ja siksi ihminen luonnollisesti yrittää välttää sitä viimeiseen asti. Mutta sen takana odottaa toisenlainen elämä. Nimimerkillä been there, done that, got the t-shirt.
mutta usein luonnehäiriöistä "parantumista" vaikeuttaa se, että he eivät samalla tavalla tunne itseään sairaiksi tai vajaiksi, kuten muut mielenterveyspotilaat. AP:kin tässä on vain ylpeä itsestään vaikka selvästi objektiivisesti arvostellen hän ei ole normaali. Narsistikin pohjalla ollessaan usein syyttää vain muita tilanteestaan, koska pitää itseään ylivertaisena. Luonnehäiriöstä parantuminen on siis hyvin vaikeaa. Onnea sinulle jos olet onnistunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole sekopää, mutta todennäköisesti olet läheisriippuvainen. Tästä johtuen pelaatte koko ajan peliä, jossa kun toinen tulee lähelle, toinen pakenee, ja sitten taas toistepäin.
Läheisriippuvaisuus ei ole rakkautta. Sillä, että kaipaa toista, ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Been there, done that.
Enpä usko. Veikkaisin, että miehet haluavat enemmän hallita - etenkin itseään. Hallitsemisella tarkoitan sitä, että on ote omasta elämästään, työstään, perheestään ja harrastuksistaan. Ei siis välttämättä kovinkaan kiinnostuneita lähipiirinsä ulkopuolisista ihmisistä. Tietysti jotkut haluavat hallita myös muita. Se on tyhmyyttä, ja johtaa tyhmyyksiin. Inttielämään sopeutuminen on oiva esimerkki miesten ajattelutavasta. Intissä kaikki on hallittua - ajatukset ja teot tulevat ulkopuolelta, elämä on säännöllistä ja muiden sanelemaa. Siten on helppo hallita myös itseään, tai pikemminkin: silloin oma persoona on hallitussa ja turvallisessa ympäristössä. Sopeutuminen muiden hallittaviksi on miehille ominaista.
Naiset puolestaan janoavat valtaa - etenkin toisten naisten yli ja ohitse. Valta saavutetaan sosiaalisessa pelissä. Seurustelukumppanit valitaan joko varallisuuden mukaan (raha on valtaa) tai älykkyyden (kun nainen on miestä älykkäämpi, suhdetta on helpompi johtaa). Kaverit ovat myös joko tyhmempiä tai rumempia. Toisaalta tyhmempi ja rumempi saa tyydystä siitä, että liikkuu itseään paremmaksi kokemassaan seurassa. Toinen esimerkki on kotitalous: haroin kaksi emäntää (esim ja äiti ja aikuinen tytär) mahtuvat saman katon alle. Valtaa ei pidä jakaman.
Mies ei jaksa liikkua tyhmän ja ruman kanssa. Siitä ei ole mitään hyötyä.
mutta usein luonnehäiriöistä "parantumista" vaikeuttaa se, että he eivät samalla tavalla tunne itseään sairaiksi tai vajaiksi, kuten muut mielenterveyspotilaat. AP:kin tässä on vain ylpeä itsestään vaikka selvästi objektiivisesti arvostellen hän ei ole normaali. Narsistikin pohjalla ollessaan usein syyttää vain muita tilanteestaan, koska pitää itseään ylivertaisena. Luonnehäiriöstä parantuminen on siis hyvin vaikeaa. Onnea sinulle jos olet onnistunut!
Sitten jos narsisti saadaan näkemään itsensä oikeassa valossa (toisin sanoen haavoittunvana, erehtyväisenä, muista riippuvana tavallisena kuolevaisena, rakkautta kaipaavana, paljon menettäneenä ja paljon rikkoneena) se on niin hirveä kolaus että itsemurhavaara on erittäin suuri.
Naiset puolestaan janoavat valtaa - etenkin toisten naisten yli ja ohitse. Valta saavutetaan sosiaalisessa pelissä. Seurustelukumppanit valitaan joko varallisuuden mukaan (raha on valtaa) tai älykkyyden (kun nainen on miestä älykkäämpi, suhdetta on helpompi johtaa). Kaverit ovat myös joko tyhmempiä tai rumempia. Toisaalta tyhmempi ja rumempi saa tyydystä siitä, että liikkuu itseään paremmaksi kokemassaan seurassa. Toinen esimerkki on kotitalous: haroin kaksi emäntää (esim ja äiti ja aikuinen tytär) mahtuvat saman katon alle. Valtaa ei pidä jakaman.
paskaa kuin olla ja voi. Luin nuo lauseet tuosta ja yksikään ei päde meikäläisen elämässä. Miten hyvin tällainen ajattelu on toiminut sun kohdalla? Hieman tässä haiskahtaa laasaslainen katkeruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haroin kaksi emäntää (esim ja äiti ja aikuinen tytär) mahtuvat saman katon alle. Valtaa ei pidä jakaman.
Haluaako miehet asua anopin ja apen kanssa ihan hirveän paljon? Miten kivaa on naida kun oven takana koisii appi ja anoppi? Lisäksi sukupolvien välillä on ihan oikeasti kuilu ajattelutavoissa ja menetelmissä eikä se ole mitään vallanhimoa ettei halua toimia esim. lastenhoidossa niinkuin joku oma äiti tai anoppi on aikanaan oppinut, se on vain tervettä järkeä.
mutta usein luonnehäiriöistä "parantumista" vaikeuttaa se, että he eivät samalla tavalla tunne itseään sairaiksi tai vajaiksi, kuten muut mielenterveyspotilaat. AP:kin tässä on vain ylpeä itsestään vaikka selvästi objektiivisesti arvostellen hän ei ole normaali. Narsistikin pohjalla ollessaan usein syyttää vain muita tilanteestaan, koska pitää itseään ylivertaisena. Luonnehäiriöstä parantuminen on siis hyvin vaikeaa. Onnea sinulle jos olet onnistunut!
Sitten jos narsisti saadaan näkemään itsensä oikeassa valossa (toisin sanoen haavoittunvana, erehtyväisenä, muista riippuvana tavallisena kuolevaisena, rakkautta kaipaavana, paljon menettäneenä ja paljon rikkoneena) se on niin hirveä kolaus että itsemurhavaara on erittäin suuri.
narisimi on juuri sitä, että suuruuskuvitelmien kautta ihminen suojelee minuuttaan. Se minuus on niin hauras, ettei pysty kasassa muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä siihen syyllinen. Rikot miehesi itsetunnon ja luottamuksen ihmisiin. Eikö se haittaa sinua? On aika säälittävää, että saat itsellesi pönkitystä miehesi kustannuksella.
Luin koko ketjun läpi ja aina omissa viesteissäsi puolustelet itseäsi joka kantilta ja korostat omaa ihanuuttasi. Et taida olla kovin suosittu naisten keskuudessa. Moni sinua ei varmasti haluaisi oppia tuntemaankaan.
Kannattasi käydä psykologin puheilla ihan jo miehesi takia, vaikka itse sitä etvarmastikaan koe tarvitsevasi. Se olisi rakkaudellinen teko miestäsi kohtaan. Hän ansaitsisi sen kyllä.
Kuulostan ihan sairaalta mutta ihana silloin palata kotii kun mies julistaa ikäväänsä, hahaa todellinen ikävä joo minullakin ollut tosiaan... :D en kuitenkaan ajattele tätä pahana, koska se tuntuu hyvältä ja koska mies ei tiedä, ei se häntä loukkaa.
Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet nainen, niin kerropa ihmeessä havainnoistasi! Vaikka naisvaltaisessa työpaikassa? Kerro ihmeessä miten olet onnistunut välttämään kähinät, juoruilun, kyttäämisen, selän takana puhumisen? Tai parisuhteessa! Kerro miten et yrittänyt vaikuttaa kumppanisi seuraelämään, käytöstapoihin, tai vaikkapa ruokavalioon? Tai kerro, miten sinulla ei ollut nuorena kaveria jonka seurassa olit tunteaksesi ylemmyydentuntoa tai hyötyäksesi tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet nainen, niin kerropa ihmeessä havainnoistasi! Vaikka naisvaltaisessa työpaikassa? Kerro ihmeessä miten olet onnistunut välttämään kähinät, juoruilun, kyttäämisen, selän takana puhumisen? Tai parisuhteessa! Kerro miten et yrittänyt vaikuttaa kumppanisi seuraelämään, käytöstapoihin, tai vaikkapa ruokavalioon? Tai kerro, miten sinulla ei ollut nuorena kaveria jonka seurassa olit tunteaksesi ylemmyydentuntoa tai hyötyäksesi tästä?
Olen ollut naisvaltaisessa työpaikassa eräässä koulutuskeskuksessa eikä siellä minusta ollut mitenkään erityisen paljon noita mainitsemiasi asioita. Päinvastoin, meillä oli oma työpaikan naisten kerho jonka kanssa tehtiin erilaisia tempauksia. En koe että olisi yrittänyt vaikuttaa kumppanini seuraelämään tai käytöstapoihin tai ruokavalioon. Tai no ruokavalioon tietysti sillä lailla, että minä teen meillä käytännössä ruoan kun olen kotiäitinä :D. Jos mies kokee kokevansa tässä vääryyttä niin olen oikein tyytyväinen jos hän rupeaa tekemään ruokaa. Ja todellakaan mulla ei ikinä, siis IKINÄ ole ollut kaveria siksi että olisin hänen seurassaan tunteakseni ylemmyydentuntoa ja hyötyäkseni. Koko ajatuskin on täysin absurdi. Olin sellaisten kavereiden kanssa joiden kanssa viihdyin. Meillä oli kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys tietysti muuttaa tilannetta. Miestä on hallittava eri lailla, että tasapaino ei järky. Naaras kuitenkin tarvitsee elättäjän, sillä poikanen tarvitsee emon.
Ehkä sinulla ei ole ollut kavereida suoranaisen hyödyn takia, ehkä sinä olit se josta hyödyttiin? Sinä sait kaivattua seuraa, kaverit jotain muuta?
Ehkä sinulla ei ole ollut kavereida suoranaisen hyödyn takia, ehkä sinä olit se josta hyödyttiin? Sinä sait kaivattua seuraa, kaverit jotain muuta?
Tiedätkö, säälin sinua todella jos et pysty kuvittelemaan sellaista tilanetta, että joukko ihmisiä viihtyy keskenään siksi että on kiva jutella yhteisesti kiinnostavista jutuista, on kiva jakaa arjen asioita, on kiva käydä yhdessä eri paikoissa. Sun elämän on pakko olla aivan helvetin kyyninen, synkkä ja yksinäinen tila, sosiaalista kyvyttömyyttä tihkuva.
Sinulla on vain erittäin huono itsetunto ja testaat jatkuvasti miehen rakkautta, että rakastaako se sua, jos teet sitä ja tätä (tuhmaa).
Olet henkisesti lapsen tasolla ja sinulla on huono itsetunto. Et osaa ottaa emotionaalista vastuuta itsestäsi saati suhteestasi toiseen.
Terapia voisi auttaa ongelmiisi, joista isoin on tuo rakkauden pelkääminen, joka johtuu huonosta itsetunnostasi. Luultavasti sinut myös torjuttiin emotionaalisesti lapsuudessasi. Olet itsekin tavallaan siis uhri.
Oliko oma isäsi etäinen vai olisitko muuten kaivannut häneltä enemmän?
Ja onhan tuo miestäsi kohtaan väärin, joka vaikuttaisi olevan normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen. Miehesi käytös ei oikeasti ole "heikkoa" vaan ihan tavallista käytöstä parisuhteessa (=siinä saa ja kuuluukin olla hieman "heikko"). Tämänkin seikan vuoksi voisit alkaa rakastaa itseäsi enemmän.
Etkö saanut koskaan positiivista palautetta? Ja myös vanhempasi välinen suhde oli tunnekylmä?
Kuulostan ihan sairaalta mutta ihana silloin palata kotii kun mies julistaa ikäväänsä, hahaa todellinen ikävä joo minullakin ollut tosiaan... :D
defenssi rakkautta vastaan. Mun mielestä ap ei ole psykopaatti juuri siksi, että hänellä on vielä näitä tällaisia defenssejä jotka laukeaa kun on vaara joutua rakastetuksi. Sitten on asiat aika huonosti jos pystyy näkemään ihmiset vain ja ainoastaan kylmästi hyötynäkökulmasta. Miehen ikävä ei saa aikaan edes torjuntadefenssiä vaan kylmästi mietitään että voiko tästä hyötyä ja miten, jos ei voi asia on evvk.
Tosi inhottavaa vallankäyttöä. Sääli miestäsi. Sääli sinua. Opettelisit rakastamaan, voisit oppia jotakin aika paljon arvokkaampaa kuin valta.
Alue: Aihe vapaa
Piti siis kirjoittaman, että E.R:n mukaan kaikki naiset haluavat valtaa. Ei siis "vain valtaa" siinä mielessä, että naisia kiinnostaisi ainoastaan valta, vaan siten että vallanjano on yhteistä kaikilla naisilla. Pääsi epähuomiossa sävyero. Kiitos kun huomautit!