Onko parisuhteemme ihan sairas? Tuomiota kaivataan

Elämässä on mielessäni pidettävä langat käsissään, että pystyy kontrolloimaan tilannetta ja parisuhdetta ja tät kautta hallitsemaan elämäänsä.

Luuletko oikeasti että miehes simputtaminen AUTTAA sua hallitsemaan parisuhdetta ja elämää?

ei mieheni löydä minun kaltaistani toista

sori,mutta kaikki on korvattavissa.

olla vähän onneton seurusteluasioissa, ja ihan älyttömän ihastunut ap:hen, siksi sallii, ja veikkaan myös, että ap osaa selitellä käytöstään hyvin perusteluin.

No totta osin, tiedän että mies katsoo paljon sormien läpi koska käy hulluna minuun vielä vuosienkin jälkeen, ehkä se on tämä että osaan pitää hänet varpaillaan enkä pidä itseäni itsestäänselvyytenä? Minusta tuntuu myös hyvältä, että joku oikeasti rakastaa minua - aiemmin tuntuu että miehet ovat vain halunneet hyötyä minusta! Mutta mies näkee minut minuna ja pitää minusta silti. Ja kuten sanoin, osaan olla oikein ihana ja maksaa korkojen kera aiheuttamani mielipahan.

Pettämisestä on aikaa, eikä mieheni luonnollisesti siitä tiedä. En petä mitenkään systemaattisesti, mutta koska elämmw vain kerran olen josks tarttunut tilaisuuteen... Kuulostan ihan sairaalta mutta ihana silloin palata kotii kun mies julistaa ikäväänsä, hahaa todellinen ikävä joo minullakin ollut tosiaan... :D en kuitenkaan ajattele tätä pahana, koska se tuntuu hyvältä ja koska mies ei tiedä, ei se häntä loukkaa.

"pyrin kontroloimaan elämääni" ihan vapaasti hyvä ap, mutta vielä elämä sulle opettaa, että sä et voi kontroloida sitä.

Yrittää voit parhaasi, mutta et todellakaan voi kontroloida elämääsi paitsi tietenkin jos katkaiset kaikki suhteesi ja muutat mökkiin, tosin sielläkin se kontrolli on vähän niin ja näin.

ja tykkäät lintata toista. Rakkaudelta tuo ei kuullosta pätkääkään.Eikä anna sinusta mukavaa kuvaa ihmisenä, en haluaisi tutustua sinuun.

ajatuskin.

jota "rakastaa" ? Tätä en vain voi ymmärtää.

asiat herättävät sinussa tunteita? Jos ei oikeasti tunne paljon mitään, niin voi ajautua yrittämään saada tuommoisia extreme-kiksejä esim. siitä että on ilkeä tai että pettää ja molemmat tuntuvat vain joltain hauskalta läpältä vaikka oikeasti ne eivät sitä omastakaan mielestä ole, mutta kun ei pysty tuntemaan niin on edes jotain.

mutta mitä mieltä, olenko muka ihan sekopää? :D ikää yli 30.

Olet. Ihme tossukka teikäläinen mies kyllä on...

asiat herättävät sinussa tunteita? Jos ei oikeasti tunne paljon mitään, niin voi ajautua yrittämään saada tuommoisia extreme-kiksejä esim. siitä että on ilkeä tai että pettää ja molemmat tuntuvat vain joltain hauskalta läpältä vaikka oikeasti ne eivät sitä omastakaan mielestä ole, mutta kun ei pysty tuntemaan niin on edes jotain.

Ap luulee rakastavansa mutta oikeaa rakkauden tunnetta hän ei koe.

mutta itsekäs paskiainen kylläkin, mukana ehkä hieman luonnevikaisuutta.



Sukupuolet toisin päin, niin kivet lentäisivät ja kovaa.



Jos tuohon suhteeseen lapsia tehdään, niin ap:n pitää saada päänsä kuntoon ja elämänarvonsa kohdalleen.

"omiin menoihin" ilmoittamatta kumppanilleen mihin katoaa? Aikuiseksi kasvaminen on jäänyt puolitiehen.

kykene saamaan itsetunnoltaan normaalia kumppania vaan vain sellaisen joka pitää itsekin itseään yhtä mitättömänä kuin sinä häntä?

mullakin oli mies, jolle olin ainoa ja ihana ja vaikka mitä, siis sitten kun olin jättänyt hänet. Siihen asti hän muisti kertoa, miten rasittava jne mä olin eikä todellakaan saanu suustaan mitään "rakastan sua -hömppää" no, aikani katsoin, mutta olin kyllä aika rikki sen jälkeen.



Eihän se tuollaista järjestelmällistä kiusaamista ollu, mutta se tunnekylmyys ja ajatus, että teot puhuu enemmän kuin sanat, oli mulle liikaa. Itsekin palasin suhteeseen pari kertaa, mutta sitten, onneksi, pääsin miehestä eroon ja elän normaalissa, hyvässä parisuhteessa, jossa ei todellakaan tarvitse käydä mitään valtataisteluita.



Se, että säilyttää itsenäisyytensä parisuhteessa, ei tarkoita sitä, että toista pitäisi loukata tai kohdella huonosti. Tai että toista ei tarvitsisi ottaa ollenkaan huomioon. Aika pian sellainen ihminen, joka toimii täysin muista piittaamatta, huomaa olevansa yksin.



Jotenkin tuosta aloituksesta heijastuu se, ettei ap oo saanu lapsena riittävästi huomiota ja sitä pitää sitten hakea tosi lapsellisin konstein aikuisena. Jotenkin tuo naisen rinnastaminen pullantuoksuiseen itkupilliin on ihan yhtä oikea kuin rinnastus tuollaiseen oikuttelijaan, joka käyttää esim. läheisyyttä ja toisen läheisyyden kaipuuta vallanhaun välineenä. Sekin on väkivaltaa.



Ei tarvitse olla pullantuoksuinen itkupilli, eikä vallanhimoinen oikuttelija ollakseen oikea nainen.

nautit toiselle kärsimyksen aiheuttamisesta. eli oot narsistinen enemmän tai vähemmän, ts. et tiedä rakkaudesta mitään ja kostat sen sitten miehellesi. sääli teitä molempia. älä hanki lapsia.

Minä en pidä takkatulen ääressä köllöttelystä kullan kainalossa, vaan tykkään mennä menojani ja minusta tuntuu hyvältä pysyä pomona tässä suhteessa. Toki joskus teen noita asioita miehen mieliksi, vaikka tuollainen kyyhötys onkin minulle aika pakkopullaa kenenkään kanssa. Tuskin mieskään olisi suhteessa kanssani, jos tuntisi olonsa ihsn kurjaksi kuitenkaan. Enkä minä ole sillälailla ilkeä, että huutaisin naamapunaisena tai vakoilisin, päinvastoin olen enemmän sellainen hiljainen pikkuilkeilijä joskus. Ap

Tuskin mieskään olisi suhteessa kanssani, jos tuntisi olonsa ihsn kurjaksi kuitenkaan.

ihmisiä jotka on suhteissa joissa tuntevat olonsa kurjiksi. Arvaa ap mistä sen tietää. Tuollaisista muotoiluista juuri että mies puhuu miten ei saisi parempaa kuin sinä ja niin edelleen. Haluaisi kyllä mutta joutuu tyytymään. Ap on hankkinut itselleen huonoitsetuntoisen miehen jonka kanssa pystyy ylläpitämään kontrolli-illuusiotaan. Terapiaan, mars.

Olen ehkä siten poikkeava, etten koe koskaan esim. ikävää en oikein tiedä mitä sellainen elokuvista tuttu ihmeellinen kiintymys-rakkaus oikein on. Minä allekirjoitan sen sanonnan, että viha ja rakkaus ovat hyvin lähellä toisiaan, koska suhtautumisessani ihmisiin nämä vuorottelevat. Mutta rakastan miestäni, koska kerran hänen suututtua minulle ja lähdettyä tunsin ahdistusta, ja silloin tajusin että rakastan häntä kyllä. Mutta mies palasi takaisin joten kaikki hyvin taas. Ainoa ihminen jonka poismeno saisi minut kuilun partaalle on äitini. Esim. hänen sairastumisensa sai minut itkemään silmät päästäni ja toimintakyvyttömäksi. Mutta mieheni ollessa onnettomuudessa en oikein osannut kuin silitellä hänen päätään, osannut oikein edes huolestua vaikka vakava tilanne olikin ollut. Mutta en edes usko, että kehenkään ihmiseen voisi aikuisiällä kiintyä niin paljon kuin omaan äitiinsä. Hänhän on kantanut sinua aikojesi alusta asti kohdussa ja hoivannut ja koko elämäsi on ollut hänen varassaan koko lapsuuden ja nuoruuden. Joten kaiketi ihan ymmärrettävää.

Psykopaateilta sekä narsisteilta puuttuu empatia, ettäs tiedät.



Hankkisin sinuna pikaiseen apua, toisen pahasta olosta nauttiminen on sairasta.

Luonteelleen voi sen verran että hakeutuu psykiatrille kun huomaa itsessään sadistisia piirteitä joista on haittaa läheisille. harva narsisti sitä apua hakee tai parantuu, mutta mahdollista se on.