Mitä mieltä äidistä, joka ottaa tatuoinnin kuolleen lapsensa muistoksi?
Ei voi mitään, mutta mautonta minusta.
Varaudutaanko sillä alzheimeriin vai mitä?
Omat rakkaat kuolleensa kyllä muistaa päivittäin muutenkin.
Kommentit (20)
ei pal kiinnosta sun mielipitees. Se olisi kunnioitus lastani kohtaan, mutta toivottavasti niin ei tarvitse tehdä.
on joka junaan, loput jää asemille. Ja asemihan riittää...
eikä ketään voi mielestäni tyrmätä. Ymmärrän kyllä tatskan ottajaa vaikka itselläni ei tatskoja olekaan.
Nythän tatuoinnit on muotia ja moni teettää itselleen tärkeästä jutusta.
Aika monet kuolleen lapsen vanhemmat teettää niitä, tiedän kun meiltäkin on kuollut lapsi.
Minä ottaisin tuollaisen tatuoinnin siinä tilanteessa
Poikani menehtyi tapaturmaisesti reilu vuosi sitten 18 vuotiaana.., pikkuinen enkelitatuointi sydämeni lähellä on hänen muistolleen, näin kannan hänet mukanani 24/7 koko loppuelämäni ajan. Kukaan ei voi tietää sitä tuskaa mitä oman lapsen menettäminen aiheuttaa päivästä toiseen.., vuodesta toiseen. Todella epäasiallinen ja ajattelematon aloitus ap!
Ehkäpä myötätuntoa.
Luulen, että tuo liittyy siihen, että äiti haluaa osoittaa, että todella muistaa lapsensa. Voi tuntua oudolta, mutta on valit olemassa ihmisiä, joiden mielestä kuollut (lapsi) kuuluisi unohtaa.
Poikani menehtyi tapaturmaisesti reilu vuosi sitten 18 vuotiaana.., pikkuinen enkelitatuointi sydämeni lähellä on hänen muistolleen, näin kannan hänet mukanani 24/7 koko loppuelämäni ajan. Kukaan ei voi tietää sitä tuskaa mitä oman lapsen menettäminen aiheuttaa päivästä toiseen.., vuodesta toiseen. Todella epäasiallinen ja ajattelematon aloitus ap!
Minä ottaisin tuollaisen tatuoinnin siinä tilanteessa
Miksi?
että lapsen muisto olisi konkreettisesti mukana, aina.
että haluaa kantaa menetettyä lastaan aina mukanaan.
ja merkityksellinen ele.
Antaa hakata itselleen ikuisen arven, joka välittää pienen osan siitä, millaisia jälkiä kantaa sisimmässään.
Ap, mielikuvituksesi taitaa olla köyhänpuoleinen, jos et osaa ajatella, miksi tällainen ele voi joillekin ole merkityksellinen.
en tosin mistään tyypillisimmistä muistokuvista välitä, mutta eivät ne muilla haittaa.
mutta minulla on koru, johon olen kaiverruttanut kuolleen lapseni nimen. Kannan sitä kaulassa melkein aina, tuntuu hyvältä kun saa jotenkin sillä tavalla tuntea olevansa lapsen lähellä.
ottaa tatuointi, vaikka itse en ottaisi.
Minulla ei ole tatuointeja eikä tulekaan, paitsi siinä tapauksessa että jompi kumpi lapsistani kuolisi. Silloin ottaisin jonkin kuvan symboloimaan pientä rakastani, joka on lähtenyt täältä maailmasta.
Minusta se on jo ajatuksenakin kaunis.
Tiedän yhden naisen jolla on (tai siis oli) tatuointi selässä, vauvan kuva ja vauvan ympärillä enkelin siivet. Sitten nimi, syntymäaika ja kuolinpäivämäärä. Se kuva oli äärettömän surullinen, niin kuin oli koko tarinakin. Tämä nainen menehtyi sitten itsekin muutama vuosi myöhemmin :( Joskus mietin, ottiko tämän naisen äiti ja vauvan mummo koskaan mitään muistoa iholleen. Luulen, että on ottanut, eikä siinä ole mitään mautonta.
Ehkäpä myötätuntoa.
Luulen, että tuo liittyy siihen, että äiti haluaa osoittaa, että todella muistaa lapsensa. Voi tuntua oudolta, mutta on valit olemassa ihmisiä, joiden mielestä kuollut (lapsi) kuuluisi unohtaa.
Ei siihen tarvita mitään keinotekoista, ei kuvaa, ei korua, ei mitään. He ovat mukana aina.
Olen sitä mieltä, että jos ei itse ole menettänyt lastaan niin ei tarvitse olla aiheesta yhtään minkäänlaista mielipidettä. Todella tökerö kysymys ap:lta.
miksi voisin ottaa tatuoinnin, eli jos tyttäreni kuolisi, hänen muistolleen voisin ottaa tatuoinnin.
Alzheimer ei siihen kyllä mitenkään liittyisi :D