Raivostuttaa niin hirveästi viime yön jäljiltä (miehen takia)
Meillä pari lasta ja toinen kipeänä, toinen ollut ja vielä köhii yöllä. Sanoin miehelle että huolehdi sä että isommalla on asiat hyvin tai siis kuuntele jos heräilee tai tarvii apua. Nukuin itse pienemmän (kipeän kanssa) kun tiesin että häntä pitää hoidella, antaa lääkettä kun kuume taas kohoaa yli 39 ja katsoa että kunnossa. Mies nukkui sohvalla. Eli lähellä isompaa lasta. No. Mies KUORSASI kovaa sohvalla, kävin vähän väliä tyrkkimässä että käänny kyljellesi, ole hiljaa. Sen lisäksi pientä piti huolehtia. Aamuyöstä isompi yski ja köhi, nousi sängyssään istumaan ja itkeskelemään. Mies (lähellä lasta) vaan kuorsasi kovaa, minä sitten isompaa lohduttelemaan.
Mulle tuli noin kymmenen herätystä viime yönä, eniten miehen kuorsauksen takia. En uskalla laittaa korvatulppia koska mieshän ei lapsia huolehdia, muuten en sitten minäkään kuulisi jos hätä.. Suututtaa ja raivostuttaa niin hemmetisti!!! Mies heräsi virkeänä aamulla, lähti töihin ja sieltä urheilemaan, minä olen aivan nukuksissa ja hoitelen nyt sitten lapsia päivän, lähinnä kyllä vaan itkettäis tää väsymys....
Kommentit (58)
Ja tuskin voi kuorsaamisellekaan mitään. Turha tuollaisesta on raivota.
Tää oli kyllä taas tätä marttyyri liipalaapaa. Sorry vaan.
En silti mahda asialle mitään, että raivostuttaa. VÄITÄN että tuo sikeäunisuus on myös asenne. Olin minäkin sikeäuninen ennen lapsia, nyt olen joutunut oppimaan että lapsista on pidettävä huolta, heitä on kuultava.. kuten sanoin, mies heikosti reagoi vaikka olisi heräilläkin ja lapsi sängyssään itkee.
No joo. Välillä teen niin että alan tyrkkimään miestä hereille, jolloinka mies ärisee että mitä helvettiä häntä tyrkin, jos kerran minä olen hereillä niin siitä vaan lohduttamaan sitä lasta sitten! Eli ei mene. Olen saanut aika äksyilyt niskaani kun olen tätä miehen herättelyä tehnyt välillä:(
Kun ne nukkuu, niin ne nukkuu sikeämmin. Äideillä on jotkut aistivaistoanturit lapsia kohtaan herkempänä. Tämä on niin joku luola-aikainen juttu. :)
Tsemppiä rankkaan päivään, mutta älä nyt miestäsi syytä jos se nukkua posotti. Vaikka harmittaahan se, mutta silti. Elämä on joskus noiden miesten kanssa.
sa nykyään monenlaisia apuja, Googlaa.
En tiedä mikä tekisi miehestä paremman isän, mutta ei sekään tilanne varmaan toivoton ole. - Onko muuten ihan varma että jokaiseen (terveen) lapsen itkaisuun pitää heti reagoida?
Toivottavasti saat levättyä päivän mittaan. :)
Tiedätkö, että äidit heräävät herkemmin lapsiensa ääntelyihin kuin miehet. Se on biologista. Naiset mysö tuskastuvat helpommin vauvan itkuun jne kuin miehet, sillä miehet eivät välttämättä edes noteeraa ääntä.
No joo. Välillä teen niin että alan tyrkkimään miestä hereille, jolloinka mies ärisee että mitä helvettiä häntä tyrkin, jos kerran minä olen hereillä niin siitä vaan lohduttamaan sitä lasta sitten! Eli ei mene. Olen saanut aika äksyilyt niskaani kun olen tätä miehen herättelyä tehnyt välillä:(
Jos herätän, niin se alkaa riehumaan, että mikset hoida ite kun olet hereillä. No vaikka olenkin hereillä, niin se ei tarkoita, että haluan olla! Mullakin vois olla joskus oikeus vaan kääntää kylkeä.
Kuorsauksella on myös terveysvaikutuksia. Suosittelisin, että mies käy asian tiimoilta lääkärissä ja yrittää hoitaa ongelman pois.
Olisiko sillä välin mahdollista laittaa mies nukkumaan jonnekin, josta kuorsaus ei kuulu? Sinä tarvitset unesi, et voi olla vastuussa lapsista jatkuvan univajeen alla. Univaje nimittäin vastaa lievää humalatilaa.
Usko pois, kuorsaus on liittoja hajottanut. Käske mies lääkäriin.
takia ihmiset tekee lapsia ?!? Ja vielä vapaaehtoisesti !!
Kymppivastaajalle: nimen omaan! On se eri asia herätä kuin joutua nousemaan joka kerta ja mennä sinne auttamaan tai rauhoittelemaan tai antamaan vettä tai jotain. Ja jos minä joka kerta olen se joka herää, niin tulee olemaan aina jatkossakin. Mies ei ikinä opi huolehtimaan ja heräämään, jos aina vaan saa nukkua kaikessa rauhassa äidin pomppiessa sängystä lapsia hoitamaan.
Minua haittasi pikkulapsivaiheessa kun mies heräsi joka rasahdukseen vaikka minä hoidin lapsia. Näin molemmat oli koko ajan väsyneitä...
AP kiukuttelee mielestäni osin turhaa esim kuorsaamisesta ja siitä että mies nukkuu raskaasti. Sen sijaan minusta on epäreilua että mies ei huolehdi siitä että ap saisi nukkua myös riittävästi. Miehille on välillä vaikea asettua toisen asemaan eli voi olla että mies ei todellakaan tajua kuinka väsynyt hänen vaimonsa on kun itse on virkeä.
Laita ap miehellesi tekstari että olet aivan loppu ja pyydä miestä tulemaan heti töiden jälkeen kotiin että saat levätä. Mies voi tinkiä urheilustaan jotta sinä voit levätä. Mies voi tehdä illalla kotihommia ja hoitaa lapsia. Ja sinä menet makoilemaan ja vaikka et nukkuisikaan niin lepäät kuitenkin kun saat makoilla kaikessa rauhassa. Ja sovitte että jos mies menee nukkumaan illalla myöhemmin kuin sinä niin mies hoitaa lasten heräämiset siihen asti että nukahtaa. Sinä hoidat sitten loppuyön. Ja jos mahdollista niin laita mies nukkumaan kauas sinusta niin kuorsaus ei haittaa. Ja ap ajoissa nukkumaan.
Sinä olet kotona tänään ja mies töissä? Ja silti olit sitä mieltä, että miehen pitää heräillä yöllä vaikka nousee aamusta töihin? Jepjep...
Jokin idea siinä on, että lapsen hoivaaja on äiti. Äidin ja isän vaistot ovat vaan niin erinlaisia. Äidillä on lapsilla on jo luonnostaan korvaamaton side, joka alkaa siitä, kun äiti synnyttää lapsensa.
Pitääkö sitä ihan oikeasti jokaiseeen lapsen pieneen inahdukseen reakoida, vaikka lapsi kuinka olisi sairas.
Mitä järkeä siinä on, että molemmat vanhemmat valvoo. Toisen siellä töissäkin on jaksettava käydä. Nyt sairastetaan ja sen mukaan eletään.
Jos herätän, niin se alkaa riehumaan, että mikset hoida ite kun olet hereillä. No vaikka olenkin hereillä, niin se ei tarkoita, että haluan olla! Mullakin vois olla joskus oikeus vaan kääntää kylkeä.
Ei mulla kyllä ole tullut mieleenkään olla menemättä lasta hoitamaan jos herätetään. Tosin 3-4:n välillä aamulla olen niin huonolla tuulella automaattisesti, että tulee varmasti sanottua asioita joita ei pitäisi. Tämäkin on joku biologinen juttu - ihminen on vittumaisimmillaan juuri aamuyöstä (tai tuohan on itse asiassa keskellä yötä, jos nukkuma-aikaa ajatellaan).
t. Äijä.
Tuolla yhdellä oli järkevä ohje, eli mies tänään töistä kotiin ja hoitamaan lapsia. Ap nukkumaan.
Meillä mies on se, joka herää herkemmin ja ehtii juosta lasten tykö ennen minua :/. Molemmat kyllä herätään, mutta mies reagoi herkemmin. Itse kuulostelen ensin, tarvitaanko minua vai onko lapsilla vain vauhdikkaammat unet meneillään.
Jaksamista! Mikään ei ole pahempaa kuin katkonaisista yöunista ja valvomisesta johtuva väsymys. Siinä käy niin kierroksella, ettei tosikaan.
Mikä hitto siinä on kun vanhemmat eivät tahdo jaksaa ihan normaalia lapsiperheen arkea. Tuliko sinulle yllätyksenä, että lapset sairastaa ja silloin uni jää vähemmälle.
Ei muuta, kun koko konkkaronkka peiton alle ja päiväunille...Jos uni ei maita kirja käteen ja lapset kainaloon...Meillä ainakin sairaat lapset nukkuu paljon ja on muutenkin rauhallisempia. Unohda pyykit, siivoukset ja ruuanlaitot yms ja lepää hyvä ihminen.
ps. Sikeä unisuuteen ei valitettavasti ole parannuskeinoja.
Mua raivostuttaa tosi paljon kun miestä ei juuri mikään paina eikä mihinkään herää, sen kun nukkua korisee. Kyllä ihminen herää lapsen itkuun jos haluaa ja on huolissaan lapsesta.
Vaan kun miehet eivät ole, niitä ei kiinnosta kuin oma perse ja omat unet.
Meillä muuten sairaat lapset eivät lepää päivisin, ei. Niillä on virtaa kuin pienessä kylässä ja hermot myös kireällä. Eli haaveeksi on aina jäänyt päiväunet ja lepohetket.
Ja siis vaikka olisi viikonloppu tai mikä niin sama tilanne - mies ei lasten ääniin heräilee ja kiusaa mua kuorsaamisellaan. Ja vaikka iltasellakin vielä valvoisi ja pieni itkeskelee tms niin tosi laiskasti menee hoitamaan, aina kuuntelee josko minä nousisin sängystä pientä lohduttamaan.. Ja sen päälle joudun kärsimään tuon kuorsauksesta, niin epäreilua!!