Raivostuttaa niin hirveästi viime yön jäljiltä (miehen takia)

Sinä olet kotona tänään ja mies töissä? Ja silti olit sitä mieltä, että miehen pitää heräillä yöllä vaikka nousee aamusta töihin? Jepjep...

voi herran jestas sentään! Ei se flunssa ikuisesti kestä, etköhän selviä hengissä. Biologinen fakta on, että äiti äitinä herää pienimpäänkin inahdukseen, isä ei. Nuku päikkärit kun mies on tienaamassa.

Meillä lapsilla riittää kanssa tuota energiaan olivat sitten sairaana tai ei. Mutta, meillä kun vastuu on vanhemmilla eikä lapsilla. Huolehdimme, että lapsemme myös lepää, koska sehän on esim. flussan tärkenkeitä hoitoa ja nopeuttaa paranemista.

Mua raivostuttaa tosi paljon kun miestä ei juuri mikään paina eikä mihinkään herää, sen kun nukkua korisee. Kyllä ihminen herää lapsen itkuun jos haluaa ja on huolissaan lapsesta. Vaan kun miehet eivät ole, niitä ei kiinnosta kuin oma perse ja omat unet. Meillä muuten sairaat lapset eivät lepää päivisin, ei. Niillä on virtaa kuin pienessä kylässä ja hermot myös kireällä. Eli haaveeksi on aina jäänyt päiväunet ja lepohetket.

Lopeta se haaveilu ja ole aikuinen. Kyllä se on sinun tehtväsi aikuisena huolehtia, että lapsesi lepää riittävästi.

Siihen perään tiuskaiset jotain kuorsailusta että miehesi tajuaa olleensa tarinan pahajätkä.



Voit toki heittää myös lasillisen kylmää vettä miehesi päälle ja tiuskaista korvanjuureen että tajuaa olleensa tarinan pahajätkä.



Älä kuitenkaan huuda miehelle, sillä lapset heräävät.

Kuorsaava mies on minullakin. Lasten sairastaessa se joutuu ulkoruokintaan ja lapset valtaa minun kainaloni.

Nää sairas päivät on jotekin omalla tavallaan mukavia saa antaa lapsille jakamatonta huomiota, köllötellä vaan yöpuvussa sängyllä lukemassa kirjoja ja katsoen teeveetä jne...



Ja joo kyllähän ne lapset mielellään koheltaisivat pää kolmantena jalkana, mutta lepo on vaan niin tärkeää, että siitä on huolehdittava.

kuten joku minulta kysyi. Olen 40-vuotias ja tähän ikään mennessä oivaltanut, että lapsia ja aikuisia on erilaisia.



Meidän lapset eivät päivisin sairaanakaan lepää, koska ovat todellakin keskimääräistä energisempiä. Johtuneeko hyvästä ravitsemuksesta ja vitamiineista sekä geeneistä. Kuka tietää, mutta ovat. Ja ovat erittäin harvoin sairaana, flunssa ehkä kerran vuodessa.



Toki yritän heidät lepäämään laittaa mutta ei siitä mitään tule. Hakkaavat sitten toisiaan ja painivat, lelut lentää ja virtaa riittää.

En viitsisi ilmastointiteipillä heitä sohvaan teipata, joten annan touhuta energiatason mukaan.



Toivottavasti sinäkin, arvon kommentoija, joka minua lapseksi luulit, oivallat joskus että meitä on erilaisia.

en vaan herää lasten heräilyihin enää (4v on nuorin). Vauva-aikana oli toisin. Mies sen sijaan on herkistynyt äänille, ja herää tikkana. Tunnen tästä jatkuvaa syyllisyyttä, ja jos tämä olisi asennekysymys niin muuttaisin kyllä asennettani. Mutta en pysty. En vaan herää :(

kuten joku minulta kysyi. Olen 40-vuotias ja tähän ikään mennessä oivaltanut, että lapsia ja aikuisia on erilaisia. Meidän lapset eivät päivisin sairaanakaan lepää, koska ovat todellakin keskimääräistä energisempiä. Johtuneeko hyvästä ravitsemuksesta ja vitamiineista sekä geeneistä. Kuka tietää, mutta ovat. Ja ovat erittäin harvoin sairaana, flunssa ehkä kerran vuodessa. Toki yritän heidät lepäämään laittaa mutta ei siitä mitään tule. Hakkaavat sitten toisiaan ja painivat, lelut lentää ja virtaa riittää. En viitsisi ilmastointiteipillä heitä sohvaan teipata, joten annan touhuta energiatason mukaan. Toivottavasti sinäkin, arvon kommentoija, joka minua lapseksi luulit, oivallat joskus että meitä on erilaisia.

Toivottavasti sinäkin oivallat joskus, miten lapsia kasvateetaan, ettei lelut lentele tai toisia hakata.

yksi tärkein pointti on tässä se, että se kuorsaus on mahdollista saada loppumaan. Miksi te ette ole hoitaneet sitä pois? Ihan älytöntä. Teillä on ongelma ja se on hoidettavissa -> hoitakaa se niin ongelmaa ei enää ole.

meillä kävisi ihan samoin, olen sitä mieltä, että äideillä on tietynlainen vaisto. Mun mies ei heräisi vaikka vieressä räjähtäisi. Eli ymmärrän sua täysin.

VÄITÄN että tuo sikeäunisuus on myös asenne. /i]

Ei se ole. Se on biologinen ominaisuus. Mies ei yksinkertaisesti reagoi itkuun kuten nainen eikä siis herää.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2009112910680520_tr.shtml

Kuorsaamisesta miehen sen sijaan kannattaisi puhua lääkärissä.

Sanokaa mitä tehdä miehen kuorsaukselle? Osti laastareita ja jotain suihketta, mutta eivät juurikaan auta. Työterveyslääkärille käskin, mutta sanoo että se on ihan surkea eikä hän lähde lääkäriin, ne siellä sen kummempia voi tehdä.

siis tärkeintä on se että te päätätte että se kuorsaus hoidetaan. Sitä varten on lääkäreitä, he tietää keinot.

Jos päätätte ettei sille tehdä mitään, niin sitten jatkatte siitä kärsimistä.

Ihmiset tekee asioista aina niin vaikeita, vaikkei ne sitä ole. Nykyajan lääketieteestä löytyy apu paljon isompiinkin vaivoihin.

Syyt voivat olla rakenteellisia tai itse hankittuja. Onko miehelläsi kenties yilpainoa tai käyttääkö hän paljon alkoholia tai rauhoittavia lääkkeitä. Lääkäriin vaan, jos syyt eivät ole itse hankittuja, apua kyllä löytyy leikkaushoidon ja kuumennushoidon avulla.

Arvatkaapas olenko sanonut lääkäristä jo aikoja sitten? Sanoo, että luuletko että ne mitään alka tekemään, kuorsaus on niin yleistä. Tai sanoo, että ei se häntä häiritse niin ei hän lääkäriinkään menee. Todella kiva asenne... Olen monesti puhunut esim kuorsausleikkauksesta, mutta en ole saanut miestä lääkäriin kun ei pidä ongelmana.



Miehellä on ehkä hieman reilusti painoa, mutta lihava ei ole missään nimessä. Ei käytä alkoholia eikä lääkkeitä.

Saakeli mikä turhake oot niin kutsutuksi mieheksi! Etkö sen vertaa välitä sun omasta vaimosta että hoidattaisit pois kuorsaamisen? Millä asteella sun välittäminen/rakastaminen on? Etkö anna lapselle vettä jos sulla itellä ei kerran ole jano? Sun kuorsaaminen ei ehkä häiritse sua mutta mieti välillä jotain muuta kun sun omaa persettä!!!! Mieti miltä tuntuisi jos joku porais poralla teidän seinää joka kerta kun yrität nukkua? Etkö sillon haluais että se saatanan poraaminen loppuis?! Mieti miltä tuntuis jos se jatkuis monta vuotta eikä lopusta tietoakaan?

Jos olet kotiäiti, niin tuo nyt vaan on sinun työtäsi. Ei tuossa ole mitään syytä raivota. Sitäpaitsi monet miehet nukkuvat oikeasti niin syvästi, että eivät herää lasten ääniin, niin myös omani. Olisiko töissäkäyvän miehesi pitänyt mielestäsi valvoa koko yö?

Toistaiseksi ollaan selvitty sillä, että jos pahasti pitää mua hereillä niin nukun korvatulppien kanssa.



En sitten tiedä miten esikoisen synnyttyä, ei kai sitä voi autuaasti nukkua tulpat korvissa ja antaa vauvan itkeä... :(



Jonkun verran on meillä auttaneet ne liuskat, jotka liimataan tohon nenän ylitse.



Meillä selvästi kuorsaus lisääntyy, kun mies on ihan rättipoikki ja siis nukkuu sen takia tosi sikeästi. Muutenhan se heräisi itsekin siihen kuorsaamiseensa. Mies onneksi havahtuu useimmiten ja vaihtaa asentoa kyllä jo pelkästään sillä, että huomaa minun mönkivän hänen vierestään kauemmas.



Eräs exäni kävi siinä kurkun laser- tai lämpöleikkauksessa, miksikäs sitä nyt sanotaankaan, mutta ei se häntä ainakaan auttanut yhtään.



Tässä aloittajan tapauksessa olen kyllä samaa mieltä kuin moni muukin, että työssäkäyvän täytyy antaa saada nukkua paremmin kuin kotona olevan. Miehelle sitten velvollisuus hoitaa kaikki iltatoimet, että äiti pääsee ajoissa vaikka vaan lojumaan sängynpohjalle.

Ymmärrän, että miehen pitää nukkua, kun menee töihin (tosin ei yksi valvottu yö miestä tapa, jos vaimo on ihan kuoleman väsynyt). Mutta miten viikonloppuisin? Pitääkö äidin olla silloinkin se, joka heräilee ja valvoo?

Tai jos äiti heräilee silloinkin niin voisiko sitten vastaavasti saada nukkua pidempään aamulla? Sitä en kyllä ymmärrä, jos miehen unentarvetta vaalitaan viikonloputkin.