Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko paska äitipuoli? Kieltäydyin auttamasta miehen lapsia!

Vierailija
17.11.2012 |

Pahoittelen jo etukäteen pitkää tarinaa...



Taustaa: Meidän perheessä on sekä hänen kaksi lastaan, että minun kaksi lastani. Minun lapseni näkevät isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa. Ennen yhdessä asumista (ja avioliittoa) nykyisen mieheni kanssa tein noina lasten isäviikonloppuina extra-töitä, jotta saisimme lasten kanssa kaikenlaista huvia peruselämisen lisäksi. Kun perustimme nykyisen miehen kanssa perheen, jätin viikonlopputyöt pois kahdesta syystä: ensinnäkin siitä, että nykyinen mieheni tekee paljon työmatkoja viikonloppuisinkin ja hänen lapsilleen täytyy olla aikuinen, järkevä hoitaja (ovat adhd-lapsia). Muuten lapset ovat mukavia, mutta heidän kasvatuksensa vie paljon enemmän energiaa kuin biologisten lapsieni. Lasten äiti ei ota mitään vastuuta lapsistaan (alkoholisoitunut ja näkee lapsiaan 2-4 kertaa vuodessa meidän kodissamme). Mies myös sanoi, että kun osallistun hänen lastensa hoitoon, niin minun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään, koska tuloni vähenevät, jos pidän hänen lapsistaan huolta.



Olen myös ollut päävastuussa lasten kuskaamisesta päivähoitoon ja nyt heidän ollessaan koululaisia on harrastusrumba (molemmilla miehen lapsilla 2-3 kertaa viikossa harrastukset) ollut minun vastuullani. Samoin ruoanlaitto ym. kotityöt ovat olleet päävastuullani. Omat lapseni kykenevät huolehtimaan koulunkäynnistä, läksyistä, välipalan ottamisesta jopa harrastuksiin menemisistä itse, mutta nuo miehen lapset tarvitsevat apua (tai ainakin läsnäoloa) vielä kaikessa. Kuitenkin lapsemme ovat suurinpiirtein samanikäisiä.



Tänä meidän yhdessäoloaikanamme, ei anoppi ole koskaan pitänyt minusta tai lapsistani. Siinä missä esim. jouluisin omat sukulaiseni, lasteni kummit ja ystäväni ja jopa ex-mieheni (kunnia erityisesti hänelle) ostaa/tekee lahjan kaikille meidän perheemme lapsille, on tämä nykyinen anoppini kieltäytynyt "tukemasta" minun lapsiani millään tavalla. Kieltää myös muita miehen sukulaisia esim. ostamasta joululahjan lapsilleni, niinä jouluina, kun olemme heidän kanssaan joulua viettäneet. (Kaikki eivät ole kieltoa noudattaneet. Nämä ihmiset ovatkin sitten joutuneet anopin hampaisiin.)



Monta kertaa on myös tapahtunut niin, että kun anoppi on kutsunut meidät hänen luokseen, on miehelle, hänen lapsilleen ja minulle katettu lautaset, mutta ei minun lapsilleni. Lapsilleni olen selittänyt, että jotkut ihmiset ovat sillälailla sairaita, että eivät osaa käyttäytyä tai ottaa muita huomioon.



Anoppi on koko tänä meidän suhteemme aikana ollut sitä mieltä että minä käytän miestäni hyväksi taloudellisesti ja henkisesti. Koska suurimmaksi osaksi mies on käyttänyt minun pienempää autoani ja minä miehen isompaa, paljon kalliimpaa autoa. Syy tähän autonvaihtoon on ollut, että kun minä olen kuskannut niitä miehen lapsia harrastuksiin ja omani ovat olleet monesti mukana, niin on mahduttu paremmin. Omaan pienempään ei miehen lasten harrastusvälineet mahtuisi. Samoin anoppi on saanut tietää, että mies maksaa asumisen ja esim. perheen vakuutukset ja matkat kokonaan.



Anoppi sai miehenikin ajattelemaan, että todellakin hän kantaa taloudellisen vastuun saamatta mitään vastineeksi. Mies tuli pari kuukautta sitten siihen tulokseen, että minun piti ruveta käyttämään omaa autoani ja sain maksaa oman osani asumiskuluista ja matkoista ym.



Yritin ensin miehelle kertoa, kuinka haastavaa tämä kotitalouden pyörittäminen on hänen lastensa vuoksi. Miehestä tekosyy, koska omanikin osaavat jo toimia itsenäisesti. Viime kuussa päätin sitten että ok. Maksoin osuus asumiskuluista ja puolet perheen tulevasta lomasta (omani ja lasteni osuuden).



Sain myös niitä samoja extra-töitä (ystäväni työnantajana), kun tiesin, että ystävältäni puuttuu tuuraaja. Sain myös suurimmalle osalle miehen lasten harrastusiltoja työvuorot.



Omat lapseni eivät ole kärsineet muutoksesta ollenkaan. Niinä iltoina kun olen ollut töissä, niin ovat joko tehneet itselleen puuroa tai voileipiä tai käyneet isänsä luona syömässä (Isä kun tapaa niitä lapsiaan viikollakin). Harrastuksiin, kavereiden luokse ym, ovat joko menneet itse tai sitten ex-mies on kuskannut.

Myös läksyt, kokeisiin lukemiset, repun pakkaukset, liikuntavaatteiden ottamiset ym, on sujunut lapsiltani erinomaisesti itsenäisesti kuten ennenkin.



Miehen lapset taas ovat olleet täysin hunningolla, niin että pahaa on tehnyt. Anoppi on kuskannut lapsia työiltoinani harrastuksiin silloin kun päässyt. Muutamalla kerralla lapset ovat menneet itse bussilla. Silloin on ollut tuloksena se, että ovat jääneet kaupungille norkoilemaan, tuhlaamaan rahojaan karkkiin, menneet väärään bussiin ja soittaneet pelästyneenä isälleen. Myös puolet harrastusvälineistä on kadonnut pukuhuoneisiin, nuottikirjat hävinneet totaalisesti ym, kännykät on jo ostettu kummallekin lapselle uudet, koska vanhat ovat hävinneet. (Toisesta kännykästä oli katoamisen jälkeen soitettu ulkomaille ja tästä tuli miehelle noin 600 euron lisälasku).



Miehen lasten koulumenestys on näinä melkein kahtena viimeisenä kuukautena laskenut vähintään kahdella numerolla (näin on opettaja sanonut). Koulureput ovat kadonneet, kirjoja on jouduttu ostamaan uusia, koska vanhat kadonneet, läksyt tekemättä, kokeisiin ei ole luettu jne.

Noin viikonloppuina, jolloin mies on ollut työmatkalla ja minä töissä, ovat nuo lapset syöneet kaikki herkut talosta, käyneet anopin luona valittamassa ettei ole mitään syömistä (ruokaa on aina ollut. Se on pitänyt lämmittää mikrossa) ja syöneet anopin kustantamana hampurilaisia ym.



Nyt mies pyysi, että voisinko minä olla menemättä ensi viikonloppuna töihin, koska lapsilla on koe viikon päästä maanantaina ja lisäksi matsit sekä lauantaina ja sunnuntaina. Sanoin, ettei käy, koska ensinnäkin teen lisätyötä, jotta saan omille lapsilleni mukavan elämän ja toiseksi mieshän oli sitä mieltä pari kuukautta sitten, että lapsensa osaavat kyllä huolehtia itsestään. Sanoin myös, että kun kerran meidän taloudessa kumpikin maksaa vain omista lapsistaan ja omista kuluistaan, niin huolehtikoon kumpikin myös vain omista lapsistaan ja näiden lasten aiheuttamista sotkuista. Lisäksi annoin kuitit ruokamenoista, miehen lasten vaatehankinnoista ym, joita olen tämän kuun aikana suorittanut. Sanoin myös, että mies tehdköön tästä lähin puolet ruoasta ja pesköön omat ja lastensa vaatteet. Samoin saa huolehtia lastensa vaatteiden korjauksista (Vähintän 2 kertaa viikossa olen paikannut hänen lastensa vaatteita)



Mies maksoi mukisematta lastensa kulut. Nyt itkee puhelimessa anopille (ihan oikeasti itkee), että ennen kuin vaati minua maksamaan puolet kuluista oli elämänsä paljon helpompaa ja halvempaa...



Olenko mielestäsi huono, jos pidän pintani vielä kuukauden? Tosiasia on, että minun elämäni on paljon helpompaa ja vähemmän stressiä aiheuttavaa, kun ei ole tarvinnut muistuttaa ja huolehtia miehen lapsista. (Lapset ovat toki hyvin rakkaita minulle. Ennen tätä miehen vaatimusta kulujen puolittamisesta, en koskaan esim. esitellyt heitä miehen lapsina, vaan joka paikassa kutsuin heitä lapsikseni. Lapsia olen myös kaivannut. Olen kaivannut meidän yhteisiä hetkiämme viikonloppuisin, kun omani ovat olleet isänsä luona (ja mies työmatkoilla) ja olen yrittänyt keksiä miehen lapsille jotakin kivaa noina viikonloppuina...



















Kommentit (86)

Vierailija
81/86 |
21.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä joku jo kertoi, että ls-ilmoon riittää pelkkä HUOLI ja minä ainakin olen huolissani kaikista tuon perheen jäsenistä.

aikusilla on keskinäistä ristiriitaa.

lapsilla on neurologinen oireyhtymnä.

isä ei kykene vastuusteen omista lapsistaan. lapset kärsii.

ja kun aikuiset ei voi hyvin, lapset kärsii ja miettikää, mikä tilanne on ap.n omilla lapsilla, millaisessa perheessä he elvätä! ei lainkaan tervettä. ja he ottavat itsestään aivan liikaa vastuuta ja ovat aivan liian paljon itsekseen kun äiti vaan on töissä



Minä olen huolissani kaikista lapsista tuossa perheessä ja jos tietäisin missä he ovat, tekisin välittömästi lastens. ilmoituksen,s illä tälläkin palstalla on opetettu, että viranomainen sitten selvittää mitä apua perhe tarvitsee, pariterapia, psykologin apua, koulunkäyntiavustajan, sijaisperheen, tukiperheen. ?



Ja mieluumin 10 turhaa ilmoitusta kuin se yksi lapsi joka jää epätyydyttäviin oloihin elämään..ja jos perheellä on kaikki hyvin,e i mikään sossutätien kotikäynti ja lasten haastattelu ole mikään huono asia, ainakin on varmistettu ja mustaa valkoisella, että perheessä on kaikki erinomaisen hyvin !!

Vierailija
82/86 |
18.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja jos ja kun mies alkaa sinulle asiasta valittaa, niin voit sanoa hänelle suoraan, että teillä oli asiat hyvin aikaisemmin, mutta koska antaa anopin päättää teidän elämästänne niin nyt mennään sitten tällä.



Sanot, että olet tehnyt paljon työtä pitäessäsi huolta myös miehen lapsista ja tunnet, että tekemääsi ei arvosteta yhtään ja tässä on nyt lopputulos. Vaadi, että mikäli mies haluaa tilanteen korjaantuvan ennalleen, ei anopilla ole enää mitään sanavaltaa teidän perheessä.



Sano miehelle, että se on joko teidän perhe tai anoppi. Nyt on aika katkaista napanuora.



Lapset eivät mene muutamasta kuukaudesta rikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/86 |
22.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

T. 83

Vierailija
84/86 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä joku jo kertoi, että ls-ilmoon riittää pelkkä HUOLI ja minä ainakin olen huolissani kaikista tuon perheen jäsenistä.

aikusilla on keskinäistä ristiriitaa.

lapsilla on neurologinen oireyhtymnä.

isä ei kykene vastuusteen omista lapsistaan. lapset kärsii.

ja kun aikuiset ei voi hyvin, lapset kärsii ja miettikää, mikä tilanne on ap.n omilla lapsilla, millaisessa perheessä he elvätä! ei lainkaan tervettä. ja he ottavat itsestään aivan liikaa vastuuta ja ovat aivan liian paljon itsekseen kun äiti vaan on töissä

Minä olen huolissani kaikista lapsista tuossa perheessä ja jos tietäisin missä he ovat, tekisin välittömästi lastens. ilmoituksen,s illä tälläkin palstalla on opetettu, että viranomainen sitten selvittää mitä apua perhe tarvitsee, pariterapia, psykologin apua, koulunkäyntiavustajan, sijaisperheen, tukiperheen. ?

Ja mieluumin 10 turhaa ilmoitusta kuin se yksi lapsi joka jää epätyydyttäviin oloihin elämään..ja jos perheellä on kaikki hyvin,e i mikään sossutätien kotikäynti ja lasten haastattelu ole mikään huono asia, ainakin on varmistettu ja mustaa valkoisella, että perheessä on kaikki erinomaisen hyvin !!

Huomaa, ettei sinusta ja perheestäsi ole tehty koskaan lastens. ilmoitusta, etkä tiedä ketään, josta on tehty HUOLEN perusteella ja siihen nojaten on kirjattu kaikenlaista.

Kuvittelet, että sieltä tulee kaksi kivaa, ystävällistä naista juttelemaan ja katsomaan, että "hei, teistä nyt kerrotaan tämmöistä ja meidän tehtävä on tarkistaa mikä teidän tilanne kotona on" ja sitten jutellaan ja kerrotaan, tädit istahtaa lastenhuoneen lattialle juttelemaan ja leikittämään lapsia ja sitten kerrotaan mitä seuraavaksi ja jos perheessä asiat on hyvin, tädit kirjoittaa raporttiin tämän ja perhe saa "puhtaat paperit".

Totuus on ihan jotain muuta.

Loppuraportissa voi lukea ihan mitä tahansa, vaikka asiakkutta ei olisikaan.

os sossutäti haluaa uskoa ilmoituksen olevan totta, on aika vaikea todistaa mitään muuta. Koti on kunnossa, lapset haastatellaan jne mutta kun lapset ja vanhemmat eivät käyttäydy "oikein"...

Lastensuojeluilmoitus pelkän huolen perusteella on perseestä. Perättömän ilmiannon kohteena oleminen on järkyttävän ahdistavaa, olla syytettynä jostain, mihin ei ole syyllistynyt ja nimenomaan ne sossut eivät usko kun yrität selittää, että väittämät eivät pidä paikkaansa..

Toivottavasti joskus sinunkin perheesi on yksi kymmenestä. Ja saatte semmoiset sossutädit, että oksat pois. Voitte olla sitten kiitollisia.

Vierailija
85/86 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa aivan minun äidiltäni.

Saa ihan jatkuvalla syötöllä päähänsä outoja asioita. Yleensä ne liittyvät siihen että joku käyttää hänen lapsiaan jollakin tavalla hyväkseen.

Sitten kun on saanut sen ajatuksen, pitää siitä kiinni kynsin hampain ja manipuloi kaikkia läheisiä.



Puhuu pahaa tästä 'hyväksikäyttäjästä' ja antaa hyviä neuvoja (tai käskyjä) siitä kuinka 'hyväksikäyttäjää' tulisi kohdella ja miten häneen ei enää saisi pitää mitään yhteyttä.

Nuorempana uskoin äitini puheisiin, sillä hän on erittäin taitava manipuloija ja osaa esiintyä uskottavasti.



Viimeisin kohde äitini ilkeilylle on eräs lapseni kaveri. Äitini mielestä tämä lapsi on paha ja hän vain käyttää perhettäni hyväkseen. Se hyväksi käyttäminen ilmenee siten, että hän käy kylässä lapseni luona, ja jopa syö hänelle tarjottua ruokaa/herkkuja.

Huoooh.



Oikeasti voisi olla helpompikin äitisuhde. Tuommoista manipuloijaa on hirveän raskasta kuunnella ja sietää.



Voisin hyvin kuvitella että tuolla tavoin ottaisi veljeni perheen kynsiinsä jos veljen vaimolla olisi lapsia aiemmasta suhteestaan.

Vierailija
86/86 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raamatussa sanotaan, että mies (vaimo) erotkoon isästään ja äidistään ja he kaksi (mies ja vaimo) tulevat yhdeksi lihaksi.



Eli anopille äkkiää rajat mitä hänelle kerrotaan perheen asioista. Vai onko hän kolmas osapuoli avioliitossanne?



Toisekseen pidä vaan vielä tuo extra kk koulutusta ja laskuta reippaasti miestäsi. Miksi muuten viet lapsiasi loukattavaksi anopille? Mielestäni teet pahan virheen:(



terv. anoppi

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan seitsemän