Olenko paska äitipuoli? Kieltäydyin auttamasta miehen lapsia!

fiksusti, kun et ole suostunut kynnysmatoksi. Jatka samaan malliin ja odota, että miehesi ottaa asian puheeksi.



Mies selvittäköön äidilleen, että teidän perheen asiat eivät kuulu hänelle. Ainakin kertomuksesi perusteella teillä on tähän asti mennyt hyvin, joten en kyllä ehdottaisi eroa.



Pakko vielä sanoa, että miehesi äidin käytös on kyllä kummallista.

niin hyvin voi tuollainen asetelma olla totta. Vaikka usein kerrotaan se "oma versio" asioista, niin jos ap puhuu totta ja miehen exällä alko-ongelmaa, niin ei ihme että lapsillaan on ADHD. Omien havaointojeni mukaan noita "erityislapsia" on erityisen paljon perheissä joissa vanhempi/vanhemmat eivät ole kovin vakaita. Alkoholismikin voi kertoa siitä että on jotain ns. vikaa, kuten diagnosoimaton adhd tmv.

Pitäisikö ap:n mielestäsi sekä käydä töissä maksaakseen kaikki menot että huolehtia myös lapsista?

Ennen toimitte oikein ja nyt väärin.

Te olette yksi perhe ja jos haluatte elää kahden perheen elämää niin on eron aika.

Sinä pidät perheestä huolta ja mies maksaa kulut niin kuin ennenkin.

Itse teksisin teistä lastensuojeluilmoituksen, jos tietäisin keitä olette.

Anoppi sai tämän aikaan ja suosittelen välimatkaa anoppiin ja paluuta entiseen ja lopullisesti.

Teidän perheelle käy vielä huonosti.

ottaa lisää velvollisuuksia?

Miehesi lapset ovat tässä kärsijöitä. Miten kehtaat olla noin ilkeä miehesi lapsille. Mahtavatko kunnolla enää palatakaan tuon jälkeen ruotuun. Ainakin heille jäi tuosta ikävä haava. Siis he ymmärtävät nyt, että sinä hoidat ´heideän asioitaan vain rahasta. Muuten et välitä heistä.

Kun olet kerran uusperheen perustanut, sinun pitää toimia siinä kuin kaikki olisivat omia lapsiasi.

Ainoa, missä miehelläsi on korjaamisen varaa on työmatkat. Vaadi, että mies vähentää niitä selvästi ja jos ei pysty, vaadi miestä vaihtamaan työpaikkaa.

Hullua ajatella, että miehen pitäisi maksaa sulle palkkaa, kun sinä olet vapaaehtoisesti mennyt parisuhteeseen. Siis hänen lastensa hoitamisesta. Avioliitossa kukin hoitaa yhteisiä asioita kykynsä mukaan.

Kyllä se on todella omituista, että hänen poikansa antaa oman kalliin autonsa sun käyttöösi. (Tekosyy tuo, ettei muka harrastusvälineet mahdu mukaan. Miten ne muka sitten bussilla ne ovat kuljettaneet, kuten kerroit. Sulla on aika yksipuolinen tuo ulosanti.)



Eli anoppi huomaa, että elät miehen siivellä selkeästi.

Miten on bussiin mahtuneet. Bussit ovat aika isoja, jos menee esim. jääkiekkokassin ja mailan kanssa bussiin, hyvin mahtuu. Pikkuiseen autoon taas on aika haastavaa asetella isoja kasseja ja paria mailaa, bussissa kun maila mahtuu olemaan esim. kädessä lattiasta kattoon asennossa, missään pikkuautoissa tuo ei oikein onnistu...

että jatka vaan, kunnes kuulet miehes ihanan äidin kommentoivan jotain hyvää sinusta ja entisistä hyvistä teoista.



Muksut teillä kyllä taitaa mennä sekaisin teidän järjettömistä touhoista, mutta se vahinko on jo tehty, joten jatkakaa.

mihin autoon vaan. (Ei kai ap:llä ole sentään mopoautoa)



Siis jäähän siinä tilaa kahden istumapaikan verran auton sisällä ja vielä takaluukkukin. Kyllä mahtuu.



Ap värittää nyt oikein kunnolla. Ja sitäpaitsi, voisihan ap käyttää sitä hienompaa autoa vain kun kuskaa noita lapsia siihen harrastukseen 2 kertaa viikossa, mutta hänpä himoaa auton käyttöönsä koko ajan.



Työmatkat on turvallisempi tehdä kunnon autolla, ei millään ap:n ropposella. Siksi anoppi tietysti myös huolehtii, että pojallaan on oma turvallisempi auto alla, kun ajelee.



Anoppi on huomannut, että ap on mennyt reittä pitkin rahoihin ja puuttunut asiaan.

uusperheeseen siten, että hoitaa kaikkia lapsia kuin omiaan.



Miksi on olemassa noin itsekkäitä naisia kuin ap. Miksi ihmeessä menit sitoutumaan uusperheeseen.



Turhaa on inhota niitä anoppeja. Lapsenne ottavat vaan teistä taas mallia.

kun tästä tuli samanlainen kuin muutkin tyypilliset av-äitipuolien tarinat.

Hassua, että teille aina sattuu miehen kasvattamattomat lapset, joilla on ADHD ja biologinen äiti alkoholisti. Ja anoppikaan ei tykkää...

Olisit keksinyt hiukan omaperäisemmän tarinan.

Ihan tosi, ei jaksa näitä enää.

Pahoittelen jo etukäteen pitkää tarinaa...

Taustaa: Meidän perheessä on sekä hänen kaksi lastaan, että minun kaksi lastani. Minun lapseni näkevät isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa. Ennen yhdessä asumista (ja avioliittoa) nykyisen mieheni kanssa tein noina lasten isäviikonloppuina extra-töitä, jotta saisimme lasten kanssa kaikenlaista huvia peruselämisen lisäksi. Kun perustimme nykyisen miehen kanssa perheen, jätin viikonlopputyöt pois kahdesta syystä: ensinnäkin siitä, että nykyinen mieheni tekee paljon työmatkoja viikonloppuisinkin ja hänen lapsilleen täytyy olla aikuinen, järkevä hoitaja (ovat adhd-lapsia). Muuten lapset ovat mukavia, mutta heidän kasvatuksensa vie paljon enemmän energiaa kuin biologisten lapsieni. Lasten äiti ei ota mitään vastuuta lapsistaan (alkoholisoitunut ja näkee lapsiaan 2-4 kertaa vuodessa meidän kodissamme). Mies myös sanoi, että kun osallistun hänen lastensa hoitoon, niin minun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään, koska tuloni vähenevät, jos pidän hänen lapsistaan huolta.

Olen myös ollut päävastuussa lasten kuskaamisesta päivähoitoon ja nyt heidän ollessaan koululaisia on harrastusrumba (molemmilla miehen lapsilla 2-3 kertaa viikossa harrastukset) ollut minun vastuullani. Samoin ruoanlaitto ym. kotityöt ovat olleet päävastuullani. Omat lapseni kykenevät huolehtimaan koulunkäynnistä, läksyistä, välipalan ottamisesta jopa harrastuksiin menemisistä itse, mutta nuo miehen lapset tarvitsevat apua (tai ainakin läsnäoloa) vielä kaikessa. Kuitenkin lapsemme ovat suurinpiirtein samanikäisiä.

Tänä meidän yhdessäoloaikanamme, ei anoppi ole koskaan pitänyt minusta tai lapsistani. Siinä missä esim. jouluisin omat sukulaiseni, lasteni kummit ja ystäväni ja jopa ex-mieheni (kunnia erityisesti hänelle) ostaa/tekee lahjan kaikille meidän perheemme lapsille, on tämä nykyinen anoppini kieltäytynyt "tukemasta" minun lapsiani millään tavalla. Kieltää myös muita miehen sukulaisia esim. ostamasta joululahjan lapsilleni, niinä jouluina, kun olemme heidän kanssaan joulua viettäneet. (Kaikki eivät ole kieltoa noudattaneet. Nämä ihmiset ovatkin sitten joutuneet anopin hampaisiin.)

Monta kertaa on myös tapahtunut niin, että kun anoppi on kutsunut meidät hänen luokseen, on miehelle, hänen lapsilleen ja minulle katettu lautaset, mutta ei minun lapsilleni. Lapsilleni olen selittänyt, että jotkut ihmiset ovat sillälailla sairaita, että eivät osaa käyttäytyä tai ottaa muita huomioon.

Anoppi on koko tänä meidän suhteemme aikana ollut sitä mieltä että minä käytän miestäni hyväksi taloudellisesti ja henkisesti. Koska suurimmaksi osaksi mies on käyttänyt minun pienempää autoani ja minä miehen isompaa, paljon kalliimpaa autoa. Syy tähän autonvaihtoon on ollut, että kun minä olen kuskannut niitä miehen lapsia harrastuksiin ja omani ovat olleet monesti mukana, niin on mahduttu paremmin. Omaan pienempään ei miehen lasten harrastusvälineet mahtuisi. Samoin anoppi on saanut tietää, että mies maksaa asumisen ja esim. perheen vakuutukset ja matkat kokonaan.

Anoppi sai miehenikin ajattelemaan, että todellakin hän kantaa taloudellisen vastuun saamatta mitään vastineeksi. Mies tuli pari kuukautta sitten siihen tulokseen, että minun piti ruveta käyttämään omaa autoani ja sain maksaa oman osani asumiskuluista ja matkoista ym.

Yritin ensin miehelle kertoa, kuinka haastavaa tämä kotitalouden pyörittäminen on hänen lastensa vuoksi. Miehestä tekosyy, koska omanikin osaavat jo toimia itsenäisesti. Viime kuussa päätin sitten että ok. Maksoin osuus asumiskuluista ja puolet perheen tulevasta lomasta (omani ja lasteni osuuden).

Sain myös niitä samoja extra-töitä (ystäväni työnantajana), kun tiesin, että ystävältäni puuttuu tuuraaja. Sain myös suurimmalle osalle miehen lasten harrastusiltoja työvuorot.

Omat lapseni eivät ole kärsineet muutoksesta ollenkaan. Niinä iltoina kun olen ollut töissä, niin ovat joko tehneet itselleen puuroa tai voileipiä tai käyneet isänsä luona syömässä (Isä kun tapaa niitä lapsiaan viikollakin). Harrastuksiin, kavereiden luokse ym, ovat joko menneet itse tai sitten ex-mies on kuskannut.

Myös läksyt, kokeisiin lukemiset, repun pakkaukset, liikuntavaatteiden ottamiset ym, on sujunut lapsiltani erinomaisesti itsenäisesti kuten ennenkin.

Miehen lapset taas ovat olleet täysin hunningolla, niin että pahaa on tehnyt. Anoppi on kuskannut lapsia työiltoinani harrastuksiin silloin kun päässyt. Muutamalla kerralla lapset ovat menneet itse bussilla. Silloin on ollut tuloksena se, että ovat jääneet kaupungille norkoilemaan, tuhlaamaan rahojaan karkkiin, menneet väärään bussiin ja soittaneet pelästyneenä isälleen. Myös puolet harrastusvälineistä on kadonnut pukuhuoneisiin, nuottikirjat hävinneet totaalisesti ym, kännykät on jo ostettu kummallekin lapselle uudet, koska vanhat ovat hävinneet. (Toisesta kännykästä oli katoamisen jälkeen soitettu ulkomaille ja tästä tuli miehelle noin 600 euron lisälasku).

Miehen lasten koulumenestys on näinä melkein kahtena viimeisenä kuukautena laskenut vähintään kahdella numerolla (näin on opettaja sanonut). Koulureput ovat kadonneet, kirjoja on jouduttu ostamaan uusia, koska vanhat kadonneet, läksyt tekemättä, kokeisiin ei ole luettu jne.

Noin viikonloppuina, jolloin mies on ollut työmatkalla ja minä töissä, ovat nuo lapset syöneet kaikki herkut talosta, käyneet anopin luona valittamassa ettei ole mitään syömistä (ruokaa on aina ollut. Se on pitänyt lämmittää mikrossa) ja syöneet anopin kustantamana hampurilaisia ym.

Nyt mies pyysi, että voisinko minä olla menemättä ensi viikonloppuna töihin, koska lapsilla on koe viikon päästä maanantaina ja lisäksi matsit sekä lauantaina ja sunnuntaina. Sanoin, ettei käy, koska ensinnäkin teen lisätyötä, jotta saan omille lapsilleni mukavan elämän ja toiseksi mieshän oli sitä mieltä pari kuukautta sitten, että lapsensa osaavat kyllä huolehtia itsestään. Sanoin myös, että kun kerran meidän taloudessa kumpikin maksaa vain omista lapsistaan ja omista kuluistaan, niin huolehtikoon kumpikin myös vain omista lapsistaan ja näiden lasten aiheuttamista sotkuista. Lisäksi annoin kuitit ruokamenoista, miehen lasten vaatehankinnoista ym, joita olen tämän kuun aikana suorittanut. Sanoin myös, että mies tehdköön tästä lähin puolet ruoasta ja pesköön omat ja lastensa vaatteet. Samoin saa huolehtia lastensa vaatteiden korjauksista (Vähintän 2 kertaa viikossa olen paikannut hänen lastensa vaatteita)

Mies maksoi mukisematta lastensa kulut. Nyt itkee puhelimessa anopille (ihan oikeasti itkee), että ennen kuin vaati minua maksamaan puolet kuluista oli elämänsä paljon helpompaa ja halvempaa...

Olenko mielestäsi huono, jos pidän pintani vielä kuukauden? Tosiasia on, että minun elämäni on paljon helpompaa ja vähemmän stressiä aiheuttavaa, kun ei ole tarvinnut muistuttaa ja huolehtia miehen lapsista. (Lapset ovat toki hyvin rakkaita minulle. Ennen tätä miehen vaatimusta kulujen puolittamisesta, en koskaan esim. esitellyt heitä miehen lapsina, vaan joka paikassa kutsuin heitä lapsikseni. Lapsia olen myös kaivannut. Olen kaivannut meidän yhteisiä hetkiämme viikonloppuisin, kun omani ovat olleet isänsä luona (ja mies työmatkoilla) ja olen yrittänyt keksiä miehen lapsille jotakin kivaa noina viikonloppuina...

samalla kyydillä kuljettaa omia lapsiaan tai miehen lapsien harrastuskavereita. Tuohon päälle useammat kiekkokassit ja mailat +oletettavasti AP ei hengaa treenien aikana vain kaukalon laidalla, vaan käy esim. ruokakaupassa treenien aikana --> autossa saattaa olla muutama ruokakassikin mukana.

Aina näissä tarinoissa lasten bioäiti on alkkis ja anoppi on tietysti hirviö.

etkä ole saanut kiitosta uhrauksistasi. Et tee mitään väärin, sillä tuo tilanne miehellä olisi, jos hän olisi yksin lastensa kanssa, itse asiassa vielä huonompi.



Riittääkö kuukausi? Voi olla helppo unohtaa ja valua takaisin vanhaan. Teidän pitää pitää vakava keskustelu, jossa sinä kerrot miehelle, että hänen on otettava avioero äidistäänkin ja oltava vain sinun miehesi. Anopille on miehen tehtävä käyttäytymissäännöt selväksi. Teidän pitää myös päättää, elättekö yhtenä vai kahtena perheenä, ja tehtävä tiukat pelisäännöt. Voimia sinulle! Olet oikealla tiellä.

Ensinnäkin miehen lapset ovat saattaneet kärsiä ainakin jossain määrin äitinsä alkoholin käytöstä raskauden aikana. Lisäksi heille on diagnosoitu adhd.



Molemmilla meillä on tyttö ja poika. Eli perheessäämme on yhteensä kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.



Anopin käytös tuntuu minusta tietenkin pahalta (lautasten puuttuminen jne). Hän on kuitenkin kohdannut vastoinkäymisiä elämässään (Tiedän, ei ole selittävä tekijä) ja kärsii mielenterveyden ongelmista (saattaa olla selittävä tekijä). Niinpä mielestäni paras tapa kohdella häntä on ollut se, että pidän omalta puoleltani ystävälliset, kohteliaat välit ihan mieheni ja näiden uuslasteni takia. Samalla olen voinut näyttää lapsille, ettei kannata pilata päiväänsä toisen ilkeyden takia. Lisäksi en ole ainoa, josta anoppi ei pidä ja jolle osoittaa outoja tapoja. Tämä anoppi kuitenkin pitää miehen lapsista. Kun ottaa huomioon, että hän on ainoa lasten hengissä oleva biologinen isoäiti (toki omat vanhempanikin huomioivat lapsia), niin mielestäni on ollut tärkeää pitää yhteyksiä.



Mies on useaan otteeseen ottanut puheeksi anopin kanssa esim. lautasten puuttumisen. Itse olen sanonut miehelle, että todennäköisesti äitisi ei opi enää uusia tapoja.



Kalliimmaksi elämä on tullut miehelle siksi, kun on joutunut ostamaan uudet kännykät, uudet reput ja harrastuvälineitä kadonneiden tilalle unohtamatta sitä ulkomaanpuhelulaskua...



Mies on ollut muuten ihana ennen tätä kulujen puolittamisideaa. Arvosti minua vaimona ja äitinä, leikki kaikkien lastemme kanssa, vietti lähes kaiken vapaa-aikansa perheensä kanssa ( iltalenkkejä lukuunottamatta, yleensä kyllä otti jonkun lapsistamme seuraksi pyöräilemään), keskustelutaitoinen, aikaansa seuraava jne.



Ihmetykseni olikin suuri, kun alkoi pitää äitinsä ajatusta rahallisesta hyväksikäytöstä totena. Koska oli niin vakuuttunut ensinnäkin siitä että lapsensa selviäisivät siinä missä minunkin ja toisekseen siitä, että rahallisesti hän kärsii, niin en keksinyt keskustelujen jälkeen muutakaan keinoa, kuin näyttää konkreettisesti miten asiat ovat.



Mies on koko suhteemme ajan vähätellyt lastensa kokemia vaikeuksia ja ongelmia. Itse ajattelen, että hän saattaa kokea syyllisyyttä, kun ei voinut esim. lopettaa ex-vaimon alkoholin käyttöä raskauden aikana. Joitakin tämänsuuntaisia ajatuksia mies on suhteemme aikana esittänyt.



Riidoissa emme siis missään nimessä ole. Niinä iltoina, kun meillä kummallakaan ei ole töitä, niin ihan tavallista perhe-elämää vietämme.



Silloin kun olen ollut kotona, ettei minulla ole niitä töitä ollut, niin toki olen miehen lapsia autellut ja hoitanut. Jossain määrin on minullekin ollut yllätys se, että miehen lapset ovat ilman tukea niin kovin avuttomia, vaikka kuinka olemme esim. harjoitelleet bussin käyttöä yms. aikaisemmin.



ap

Aina näissä tarinoissa lasten bioäiti on alkkis ja anoppi on tietysti hirviö.

minkä helvetin takia olette yhdessä?



Rakkaudesta ja halusta olla yhdessä ei ainakaan teidän osaltanne kertomasi mukaan voi kuuna päivänä puhua.

Vain äidilleen on itkenyt siitä? No silloinhan kaikki on ihan hyvin ja jatkat sinulle helpoimmalla tavalla.

Jos mies ottaa puheeksi, toki alat ihmettelemään, ett? mites kun teet niinkuin hän juuri halusi ja taaskaan ei kelpaa....

Mielestäni olet ollut todella ymmärtäväinen siihen nähden, että olet saanut uusperheen mukana adhd-lapsia ja mielenterveydeltään epävakaan isoäidin... Ja alunperin työnjakonne on ollut tasapuolinen. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos toinen osapuoli (oli sitten ydin-/uus- tai mikä tahansa perhe)tuo rahaa ja vastaavasti toinen tekee kotihommat ja huolehtii kakarat. Ei se ole mitään hyväksikäyttöä tai rahastusta, varsinkin, jos se on alunperin ollut miehen puolelta tullut ehdotus! Tiedän perheitä, joissa äiti tekee uraa ja mies hoitaa lapset - AP:n arvostelijat, onko silloin mies noussut reittä pitkin rahakirstun ääreen??



AP, voisitko ottaa miehen kanssa jo nyt puheeksi tämän kokonaisuuden, selitä alusta asti niinkuin tuossa avausviestissä. Ja sano nyt herranen aika, että aikuinen mies ei voi olla äitinsä pompoteltavissa. Kyllä miehen pitää tajuta, että vaimonsa kanssa sitä perhe-elämää eletään, eikä äitinsä... Ja tuollaisessa tilanteessa miehen tehtävä on näyttää äidilleen kaapin paikka, ei toisten asioihin ole soveliasta puuttua.

ja ehkä toinen pojista on maalivahti.

minkä helvetin takia olette yhdessä? Rakkaudesta ja halusta olla yhdessä ei ainakaan teidän osaltanne kertomasi mukaan voi kuuna päivänä puhua.