Olenko paska äitipuoli? Kieltäydyin auttamasta miehen lapsia!

Lähde lastesi kanssa tai odota, että mies järkiintyyy. Hyväksikäyttö ja kyykytys tulee ensimmäisenä mieleen jos pidät kaikesta huolta itsesi ja omien lastesi kustannuksella.

Anopille voi näyttää mielessäsi keskisormea..

Uusperheessä lasten elatusvelvollisuus ja vastuu heistä menee eri tavalla kuin ydinperheessä. Sekä elatusvelvollisuus että huoltajuus ovat perheen ulkopuolisella biologisella vanhemmalla ja perheen sisällä olevalla biologisella vanhemmalla. Perheen sisällä olevalla toisella aikuisella ei ole mitään näistä.



Lain mukaan uusperheen äidillä on miehensä lapsiin siis täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kenellä tahansa, joka kulkee talon ohi kadulla. Siis ei minkäänlaisia laillisia vanhemman oikeuksia tai velvollisuuksia.

mitenkään toisistaan.

Kukaan teistä ei mieti näitä kahta lasta, jotka tarvitsevat tukea.

Nämä lapset ei nyt saa sitä tukea perheestä ja aivan sama mulle kuka on tähän syyllinen, mutta lastensuojelu voisi avata näitä solmuja.

palstalla kertoneet lapsensa akateemisen menestyksen huonontuneen?

Yhä sanon, että opettajat tehköön ilmoituksen, kun kerran näkevät lasten koulumenestyksen.

Miten lastensuojelun keskusteluapu tilannetta muuttaisi?

on kärsinyt tästä tilanteesta.

Te av- mammat olette itse opettaneet, että pelkkä huolenaihe riittää ja nyt minä olen huolestunut.

Lastensuojelu tarjoaa myös sitä keskusteluapua ja sitä tämä kyseinen perhe tarvitsee.

22

On tehnyt tämän aloituksenkin. Mitä ap:n olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Lopettaa omien lasten harrastukset, jotta miehen lapset voisivat hyvin?

Samat ongelmathan, ja vielä pahemmat, miehellä olisi, jos ilman ap:ta asuisi.

mitenkään toisistaan.

Kukaan teistä ei mieti näitä kahta lasta, jotka tarvitsevat tukea.

Nämä lapset ei nyt saa sitä tukea perheestä ja aivan sama mulle kuka on tähän syyllinen, mutta lastensuojelu voisi avata näitä solmuja.

mitenkään toisistaan.

Kukaan teistä ei mieti näitä kahta lasta, jotka tarvitsevat tukea.

Nämä lapset ei nyt saa sitä tukea perheestä ja aivan sama mulle kuka on tähän syyllinen, mutta lastensuojelu voisi avata näitä solmuja.

mihin autoon vaan. (Ei kai ap:llä ole sentään mopoautoa) Siis jäähän siinä tilaa kahden istumapaikan verran auton sisällä ja vielä takaluukkukin. Kyllä mahtuu. Ap värittää nyt oikein kunnolla. Ja sitäpaitsi, voisihan ap käyttää sitä hienompaa autoa vain kun kuskaa noita lapsia siihen harrastukseen 2 kertaa viikossa, mutta hänpä himoaa auton käyttöönsä koko ajan. Työmatkat on turvallisempi tehdä kunnon autolla, ei millään ap:n ropposella. Siksi anoppi tietysti myös huolehtii, että pojallaan on oma turvallisempi auto alla, kun ajelee. Anoppi on huomannut, että ap on mennyt reittä pitkin rahoihin ja puuttunut asiaan.

Jaksan hädin tuskin kantaa pari metriä miehen kassia. Hän käyttää Ford Ka autoani mennessään pelaamaa ja se auton sisus on yhtä kassia kun mies sen sinne sulloo. Eikä se kassin survominen häneltäkään helposti käy, saati hennolta naiselta.

Kai normaliin 4 oviseen autoon saa jotenkin mieseläjä sullottua kaksi jäkiskassia, mutta kun pitäisi niiden ihmistenkin mahtua kyytiin..

Mun mielestä on oikeus ja kohtuus, että kasseja kuskaava saa pitää isompaa autoa, koska niiden kanssa säätäminen on ihan tuskaa. Tietty ne muksut voi lopettaa lätkän ni ei ole sitä ongelmaa.

Uusperhe ei ole synonyymitiskirättinä olemiselle.Ihme sakkia taas.

Pidä pintasi, anoppisi on persiistä ja poikansa olisi aika irtautua mamman määräysvallasta.

En aina jaksa lukea pitkia tarinoita, mutta tama piti. Hienosti tehty ja voithan jatkaa sita pitempaankin. Saamiehesi nahda kunnolla.

Näilläkin ap:n perheessä elävillä on todennäköisesti jo kaksi huoltajaa, isänsä ja äitinsä, ellei isällä ole yksinhuoltajuutta. Yleensä ei ole, koska huoltajuutta harvoin halutaan ottaa pois edes täysin kelvottomilta äideiltä. Se kun olisi naiselle niin leimaavaa - tai niin sossut ainakin ajattelevat. Samoin lapsilla on jo kaksi aikuista, jotka ovat elatusvelvollisia heistä.



Lastensuojelu ei voi antaa ap:lle miehensä lasten huoltajuutta eikä elatusvelvollisuutta heistä. Sellaista lakia ei tässä maassa ole, joka sen mahdollistaisi.



Kaikki, mitä ap miehensä lapsille antaa, on vapaaehtoistyötä ja lahjaa. Harmi, ettei lasten isä sitä ymmärtänyt ilman rautalangasta vääntämistä. Lasten isoäiti ei ilmeisesti ymmärrä sitä vieläkään.



Minäkin luulen ,että tämä on keksitty juttu, mutta tarpeeksi lähellä tosielämää. Olen itsekin uusperheen äiti ja tiedän, että miehillä on tapana korvata epäonnistunut äiti (alkoholisti, mielenterveysongelmainen tms.) paremmalla. Miehen mielestä uuden vaimon tulee korvata hänen lapsilleen kaikki se, mitä nämä eivät oikealta äidiltään voineet saada. Yleensä lapset vain ovat jo sen verran traumatisoituneita, että heitä on tavallista työläämpää auttaa.

erilleen tuosta miehestä ja hommaa miesystävä, jonka kanssa ei tarvitse muuttaa saman katon alle, vaan otat vaan rusinat pullasta.



t. entinen äitipuoli, ei koskaan enää äitipuoli

Pahoittelen jo etukäteen pitkää tarinaa...

Taustaa: Meidän perheessä on sekä hänen kaksi lastaan, että minun kaksi lastani. Minun lapseni näkevät isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa. Ennen yhdessä asumista (ja avioliittoa) nykyisen mieheni kanssa tein noina lasten isäviikonloppuina extra-töitä, jotta saisimme lasten kanssa kaikenlaista huvia peruselämisen lisäksi. Kun perustimme nykyisen miehen kanssa perheen, jätin viikonlopputyöt pois kahdesta syystä: ensinnäkin siitä, että nykyinen mieheni tekee paljon työmatkoja viikonloppuisinkin ja hänen lapsilleen täytyy olla aikuinen, järkevä hoitaja (ovat adhd-lapsia). Muuten lapset ovat mukavia, mutta heidän kasvatuksensa vie paljon enemmän energiaa kuin biologisten lapsieni. Lasten äiti ei ota mitään vastuuta lapsistaan (alkoholisoitunut ja näkee lapsiaan 2-4 kertaa vuodessa meidän kodissamme). Mies myös sanoi, että kun osallistun hänen lastensa hoitoon, niin minun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään, koska tuloni vähenevät, jos pidän hänen lapsistaan huolta.

Olen myös ollut päävastuussa lasten kuskaamisesta päivähoitoon ja nyt heidän ollessaan koululaisia on harrastusrumba (molemmilla miehen lapsilla 2-3 kertaa viikossa harrastukset) ollut minun vastuullani. Samoin ruoanlaitto ym. kotityöt ovat olleet päävastuullani. Omat lapseni kykenevät huolehtimaan koulunkäynnistä, läksyistä, välipalan ottamisesta jopa harrastuksiin menemisistä itse, mutta nuo miehen lapset tarvitsevat apua (tai ainakin läsnäoloa) vielä kaikessa. Kuitenkin lapsemme ovat suurinpiirtein samanikäisiä.

Tänä meidän yhdessäoloaikanamme, ei anoppi ole koskaan pitänyt minusta tai lapsistani. Siinä missä esim. jouluisin omat sukulaiseni, lasteni kummit ja ystäväni ja jopa ex-mieheni (kunnia erityisesti hänelle) ostaa/tekee lahjan kaikille meidän perheemme lapsille, on tämä nykyinen anoppini kieltäytynyt "tukemasta" minun lapsiani millään tavalla. Kieltää myös muita miehen sukulaisia esim. ostamasta joululahjan lapsilleni, niinä jouluina, kun olemme heidän kanssaan joulua viettäneet. (Kaikki eivät ole kieltoa noudattaneet. Nämä ihmiset ovatkin sitten joutuneet anopin hampaisiin.)

Monta kertaa on myös tapahtunut niin, että kun anoppi on kutsunut meidät hänen luokseen, on miehelle, hänen lapsilleen ja minulle katettu lautaset, mutta ei minun lapsilleni. Lapsilleni olen selittänyt, että jotkut ihmiset ovat sillälailla sairaita, että eivät osaa käyttäytyä tai ottaa muita huomioon.

Anoppi on koko tänä meidän suhteemme aikana ollut sitä mieltä että minä käytän miestäni hyväksi taloudellisesti ja henkisesti. Koska suurimmaksi osaksi mies on käyttänyt minun pienempää autoani ja minä miehen isompaa, paljon kalliimpaa autoa. Syy tähän autonvaihtoon on ollut, että kun minä olen kuskannut niitä miehen lapsia harrastuksiin ja omani ovat olleet monesti mukana, niin on mahduttu paremmin. Omaan pienempään ei miehen lasten harrastusvälineet mahtuisi. Samoin anoppi on saanut tietää, että mies maksaa asumisen ja esim. perheen vakuutukset ja matkat kokonaan.

Anoppi sai miehenikin ajattelemaan, että todellakin hän kantaa taloudellisen vastuun saamatta mitään vastineeksi. Mies tuli pari kuukautta sitten siihen tulokseen, että minun piti ruveta käyttämään omaa autoani ja sain maksaa oman osani asumiskuluista ja matkoista ym.

Yritin ensin miehelle kertoa, kuinka haastavaa tämä kotitalouden pyörittäminen on hänen lastensa vuoksi. Miehestä tekosyy, koska omanikin osaavat jo toimia itsenäisesti. Viime kuussa päätin sitten että ok. Maksoin osuus asumiskuluista ja puolet perheen tulevasta lomasta (omani ja lasteni osuuden).

Sain myös niitä samoja extra-töitä (ystäväni työnantajana), kun tiesin, että ystävältäni puuttuu tuuraaja. Sain myös suurimmalle osalle miehen lasten harrastusiltoja työvuorot.

Omat lapseni eivät ole kärsineet muutoksesta ollenkaan. Niinä iltoina kun olen ollut töissä, niin ovat joko tehneet itselleen puuroa tai voileipiä tai käyneet isänsä luona syömässä (Isä kun tapaa niitä lapsiaan viikollakin). Harrastuksiin, kavereiden luokse ym, ovat joko menneet itse tai sitten ex-mies on kuskannut.

Myös läksyt, kokeisiin lukemiset, repun pakkaukset, liikuntavaatteiden ottamiset ym, on sujunut lapsiltani erinomaisesti itsenäisesti kuten ennenkin.

Miehen lapset taas ovat olleet täysin hunningolla, niin että pahaa on tehnyt. Anoppi on kuskannut lapsia työiltoinani harrastuksiin silloin kun päässyt. Muutamalla kerralla lapset ovat menneet itse bussilla. Silloin on ollut tuloksena se, että ovat jääneet kaupungille norkoilemaan, tuhlaamaan rahojaan karkkiin, menneet väärään bussiin ja soittaneet pelästyneenä isälleen. Myös puolet harrastusvälineistä on kadonnut pukuhuoneisiin, nuottikirjat hävinneet totaalisesti ym, kännykät on jo ostettu kummallekin lapselle uudet, koska vanhat ovat hävinneet. (Toisesta kännykästä oli katoamisen jälkeen soitettu ulkomaille ja tästä tuli miehelle noin 600 euron lisälasku).

Miehen lasten koulumenestys on näinä melkein kahtena viimeisenä kuukautena laskenut vähintään kahdella numerolla (näin on opettaja sanonut). Koulureput ovat kadonneet, kirjoja on jouduttu ostamaan uusia, koska vanhat kadonneet, läksyt tekemättä, kokeisiin ei ole luettu jne.

Noin viikonloppuina, jolloin mies on ollut työmatkalla ja minä töissä, ovat nuo lapset syöneet kaikki herkut talosta, käyneet anopin luona valittamassa ettei ole mitään syömistä (ruokaa on aina ollut. Se on pitänyt lämmittää mikrossa) ja syöneet anopin kustantamana hampurilaisia ym.

Nyt mies pyysi, että voisinko minä olla menemättä ensi viikonloppuna töihin, koska lapsilla on koe viikon päästä maanantaina ja lisäksi matsit sekä lauantaina ja sunnuntaina. Sanoin, ettei käy, koska ensinnäkin teen lisätyötä, jotta saan omille lapsilleni mukavan elämän ja toiseksi mieshän oli sitä mieltä pari kuukautta sitten, että lapsensa osaavat kyllä huolehtia itsestään. Sanoin myös, että kun kerran meidän taloudessa kumpikin maksaa vain omista lapsistaan ja omista kuluistaan, niin huolehtikoon kumpikin myös vain omista lapsistaan ja näiden lasten aiheuttamista sotkuista. Lisäksi annoin kuitit ruokamenoista, miehen lasten vaatehankinnoista ym, joita olen tämän kuun aikana suorittanut. Sanoin myös, että mies tehdköön tästä lähin puolet ruoasta ja pesköön omat ja lastensa vaatteet. Samoin saa huolehtia lastensa vaatteiden korjauksista (Vähintän 2 kertaa viikossa olen paikannut hänen lastensa vaatteita)

Mies maksoi mukisematta lastensa kulut. Nyt itkee puhelimessa anopille (ihan oikeasti itkee), että ennen kuin vaati minua maksamaan puolet kuluista oli elämänsä paljon helpompaa ja halvempaa...

Olenko mielestäsi huono, jos pidän pintani vielä kuukauden? Tosiasia on, että minun elämäni on paljon helpompaa ja vähemmän stressiä aiheuttavaa, kun ei ole tarvinnut muistuttaa ja huolehtia miehen lapsista. (Lapset ovat toki hyvin rakkaita minulle. Ennen tätä miehen vaatimusta kulujen puolittamisesta, en koskaan esim. esitellyt heitä miehen lapsina, vaan joka paikassa kutsuin heitä lapsikseni. Lapsia olen myös kaivannut. Olen kaivannut meidän yhteisiä hetkiämme viikonloppuisin, kun omani ovat olleet isänsä luona (ja mies työmatkoilla) ja olen yrittänyt keksiä miehen lapsille jotakin kivaa noina viikonloppuina...

Sinuna eroaisin. Et selvästi halua olla tuossa perheessä. ET rakasta miestäsi etkä hänen lapsiaan. Käytöksesi kertoo enemmän kuin sanasi

Näilläkin ap:n perheessä elävillä on todennäköisesti jo kaksi huoltajaa, isänsä ja äitinsä, ellei isällä ole yksinhuoltajuutta. Yleensä ei ole, koska huoltajuutta harvoin halutaan ottaa pois edes täysin kelvottomilta äideiltä. Se kun olisi naiselle niin leimaavaa - tai niin sossut ainakin ajattelevat. Samoin lapsilla on jo kaksi aikuista, jotka ovat elatusvelvollisia heistä.

Lastensuojelu ei voi antaa ap:lle miehensä lasten huoltajuutta eikä elatusvelvollisuutta heistä. Sellaista lakia ei tässä maassa ole, joka sen mahdollistaisi.

Kaikki, mitä ap miehensä lapsille antaa, on vapaaehtoistyötä ja lahjaa. Harmi, ettei lasten isä sitä ymmärtänyt ilman rautalangasta vääntämistä. Lasten isoäiti ei ilmeisesti ymmärrä sitä vieläkään.

Minäkin luulen ,että tämä on keksitty juttu, mutta tarpeeksi lähellä tosielämää. Olen itsekin uusperheen äiti ja tiedän, että miehillä on tapana korvata epäonnistunut äiti (alkoholisti, mielenterveysongelmainen tms.) paremmalla. Miehen mielestä uuden vaimon tulee korvata hänen lapsilleen kaikki se, mitä nämä eivät oikealta äidiltään voineet saada. Yleensä lapset vain ovat jo sen verran traumatisoituneita, että heitä on tavallista työläämpää auttaa.

niin menet yhteen myös hänen lapsien ja perheen kanssa. Niitä ei voi erottaa. Jos haluat olla miehen kanssa niin pidät hänen lapsiaan ominasi. Jos et pidä niin et pidä miehestäkään

Ja ennen et suunnitelmia muuta ennen kuin mies pyytää anteeksi ja pitää sun puolias äitiään vastaan.

Hän haluaa, että maksat puolet kustannuksista, joten sinä hankit ansiotyötä. Sinun pitäisi kuitenkin miehestä hoitaa hänen lapsiaan silloinkin, kun olet ansaitsemassa rahaa. Yhtälö ei oikein toimi. Mies pyytää sinua olemaan viikonloppuna poissa töistä hoitamassa hänen lapsiaan, koska hän itse on töissä. Miksi mies ei jää itse pois töistä?

Kun olet kerran uusperheen perustanut, sinun pitää toimia siinä kuin kaikki olisivat omia lapsiasi.

Hullua ajatella, että miehen pitäisi maksaa sulle palkkaa, kun sinä olet vapaaehtoisesti mennyt parisuhteeseen. Siis hänen lastensa hoitamisesta. Avioliitossa kukin hoitaa yhteisiä asioita kykynsä mukaan.

No, mies ei hoida omiaan, eikä ap:n lapsia. Voisi aloitella omistaan.

Jos eroavat, ap:n lapset pärjäävät, miehen lapset ei.

Hän haluaa, että maksat puolet kustannuksista, joten sinä hankit ansiotyötä. Sinun pitäisi kuitenkin miehestä hoitaa hänen lapsiaan silloinkin, kun olet ansaitsemassa rahaa. Yhtälö ei oikein toimi. Mies pyytää sinua olemaan viikonloppuna poissa töistä hoitamassa hänen lapsiaan, koska hän itse on töissä. Miksi mies ei jää itse pois töistä?

mutta puhuisin miehelle ihan toisessa yhteydessä näitä samoja asioita mitä ap on tänne kirjoittanutkin perheestään, koska onhan se varmasti kaikille perheessä ilmiselvää mitä tapahtuu, eli ei voi vain olla että "business as usual"...



Haluaisin varmistaa, että mies ymmärtää ja muistaa minun näkökulmani asiaan. Nimittäin olen huomannut itse, että tärkeätkin asiat saattaa keskusteluissa joskus mennä ohi, kun keskittyy ajattelemaan omaa kantaansa (kuten varmaan ap:n mies on ajatellut sitä siivelläelämisideaa kun asiasta on puhuttu) ja silloin voi unohtua joku merkittävä asia, joka toisen osapuolen mielestä on päivänselvä syy tilanteeseen. Silloin, mikäli asiaa ei käsitellä yhä uudestaan, voi jäädä väärä mielikuva syy-seuraussuhteista pitkäksikin aikaa.



Eli ap:na varmistaisin useaan kertaan asiasta puhumalla (koska tämä on tärkeä koko perheen tulevaisuuteen vaikuttava asia), että mies ymmärtää miksi otan ne työt enkä ole kotona lasten kanssa, mitä se miehen ehdotus kulujen jaosta tarkottaa minulle. Myös kertoisin nuo asiat, että rakastan kaikkia (ettei mies keksi että haluankin erota tai jotain muuta tällaista), ja että olen kyllä huolissani lapsista. Sanoisin että anoppia olen sietänyt koska hän on lasten isovanhempi, vaikka hän ei minusta välitäkään, ja että lasten kanssa on välillä raskasta mutta on ne silti rakkaita.



Sanoisin myös, että en pidä tästä tilanteesta ja olin pettynyt miehen päätöksestä, koska koin että hän perui aiemmat puheensa ja teki typerän siirron, mutta kunnioitan miehen oikeutta omiin rahoihinsa ja autoonsa. Ja voin jatkaa näin, koska itse pärjään lapsineni kyllä. Sanoisin myös, että en missään tapauksessa halua palata entiseen elämään, jossa mies koki tulevansa hyväksikäytetyksi. Ja paljon muutakin toivoisin, että ap sanoo miehelle ja perheelleen, niitä asioita mitä heistä kauniisti tännekin on kirjoittanut.



Odottaisin kuitenkin lopulta anteeksipyyntöä ja sopimista yhteisistä asioista ihan uudelta pohjalta, ja en hyväksyisi enää anopin neuvojen kuuntelemista.



Minustakin on outoa, että se mies ottaa epävakaalta äidiltään neuvoja, siksi en lopettaisi ennen kuin mies itse tajuaa että kannattaa ne äidin neuvot suodattaa huolellisesti.

nostan hattuani sinulle. Todellakin pidät pintasi vielä ainakin kuukauden, mieluiten siihen saakka, että mies muuttaa toimintaansa ratkaisevasti järkevämmäksi. Miehellä on kyllä todella pokkaa, kun pyytää sinua olemaan pois töistä :D



Olet ihailtavan hyvä äitipuoli! Tuokin mitä nyt teet koituu lasten eduksi pitemmällä tähtäimellä, kun isänsä toivottavasti tajuaa ottaa heistä enemmän vastuuta tai ainakin tajuaa paremmin, miten perhe-elämä toimii.



Että täytyy ihailla naista, joka ei ryhdy kynnysmatoksi eikä marttyyriksi tuossa tilanteessa.



Ja anoppisi on täydellinen kusipää.