Koulutetut, uraa tekevät, veroja maksavat äidit

Olen kotiäitiyden lomassa toteuttanut itseäni valokuvauskursseilla ja kuvaten sekä tuttujen että myös jo tuntemattomien ihmisten juhlia ja elämää. Olen käynyt avoimen yliopiston kursseja, iltalukion kursseja ja tähdännyt myös Punaisen ristin avulla eteenpäin (haaveammattini on paljon lähempänä nyt, ja se liittyy katastrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön).

Olen käynyt elokuvissa, teatterissa, oopperassa, kirjastossa, luennoilla, konserteissa. Olen harrastunut liikuntaa ja nähnyt ystäviäni ja sukulaisiani.

OLen lukenut paljon, aina kun lapset nukkuu.

En ole tarvinnut mitään ulkopuolista paikkaa sanelemaan, mitä tehdä seuraavaksi tai tarvinnut ketään ulkopuolista, kenestä peilailla, olenko hyvä siinä mitä teen vai en. Tulevaisuudessa maksan veroja kuten sinäkin.

En ole yhtään sinua huonompi.

No et varmaan huonompi, kuka sellaista määritystä kontolleen jaksaisi ottaa, mutta taantuneempi olet ihan varmasti.

Huonompi eläke sinulle tulee olemaan ja katsotaan nyt sitten niiden verojen maksamisen jälkeen. Aiotko olla töissä 80-vuotiaaksi asti, että ehdit maksaa veroja yhtä paljon kuin työssäkäyvät?

Olet kyllä aika kökkö parasiitti nyt kun tarkemmin ajattelee. Kai sitten pidät edes pillusi poslarina itsesi elättävää miestä varten...? Että hän ei sitten kiukuttele tuolla liikenteessä kun kotona on verenimijä akka.

Olen kotiäitiyden lomassa toteuttanut itseäni valokuvauskursseilla ja kuvaten sekä tuttujen että myös jo tuntemattomien ihmisten juhlia ja elämää. Olen käynyt avoimen yliopiston kursseja, iltalukion kursseja ja tähdännyt myös Punaisen ristin avulla eteenpäin (haaveammattini on paljon lähempänä nyt, ja se liittyy katastrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön).

Olen käynyt elokuvissa, teatterissa, oopperassa, kirjastossa, luennoilla, konserteissa. Olen harrastunut liikuntaa ja nähnyt ystäviäni ja sukulaisiani.

OLen lukenut paljon, aina kun lapset nukkuu.

En ole tarvinnut mitään ulkopuolista paikkaa sanelemaan, mitä tehdä seuraavaksi tai tarvinnut ketään ulkopuolista, kenestä peilailla, olenko hyvä siinä mitä teen vai en. Tulevaisuudessa maksan veroja kuten sinäkin.

En ole yhtään sinua huonompi.

No et varmaan huonompi, kuka sellaista määritystä kontolleen jaksaisi ottaa, mutta taantuneempi olet ihan varmasti.

Huonompi eläke sinulle tulee olemaan ja katsotaan nyt sitten niiden verojen maksamisen jälkeen. Aiotko olla töissä 80-vuotiaaksi asti, että ehdit maksaa veroja yhtä paljon kuin työssäkäyvät?

Olet kyllä aika kökkö parasiitti nyt kun tarkemmin ajattelee. Kai sitten pidät edes pillusi poslarina itsesi elättävää miestä varten...? Että hän ei sitten kiukuttele tuolla liikenteessä kun kotona on verenimijä akka.

Mieheni on maksanut minulle eläkesäästöihin näinä vuosina.

Taidat olla kade? ;)

En ole taantunut, miten voisin taantua kun en aio palata siihen työhön, mitä tein ennen äidiksi tuloani? Miten voisin taantua, kun luen aivan varmasti samat uutiset kuin työssäkäyvät, katson samat ajankohtaisohjelmat, käyn keskustelua samoista asioista?

Mihin minä olen taantunut? Tai anna olla, en usko että osaat vakuuttavasti edes vastata. Viimeiset lauseesi vesittävät senkin vähän, mitä yritit sanoa. Ehkä aloin vain ärsyttää sinua loppua kohden? Voisit sisimmissäsi miettiä, miksi? En usko, että veroilla on sen kanssa mitään tekemistä.

Mieheni on maksanut minulle eläkesäästöihin näinä vuosina.

Taidat olla kade? ;)

En ole taantunut, miten voisin taantua kun en aio palata siihen työhön, mitä tein ennen äidiksi tuloani? Miten voisin taantua, kun luen aivan varmasti samat uutiset kuin työssäkäyvät, katson samat ajankohtaisohjelmat, käyn keskustelua samoista asioista?

Mihin minä olen taantunut? Tai anna olla, en usko että osaat vakuuttavasti edes vastata. Viimeiset lauseesi vesittävät senkin vähän, mitä yritit sanoa. Ehkä aloin vain ärsyttää sinua loppua kohden? Voisit sisimmissäsi miettiä, miksi? En usko, että veroilla on sen kanssa mitään tekemistä.

Ja et muka ole taantunut? No, faktahan on tietty se, että on työssäkäyvissäkin kaikenlaisia vajakkeja, mutta jos ajatellaan keskimääräistä akateemisesti koulutettua naista, niin olet Todella Taantunut.

Katso nyt tarkasti ne eläkeotteessi, että maksut on varmasti maksettu. Kun sitten kun eläkettä pitäisi saada, luulo siitä että eläkemaksuja on maksettu ei ole minkään väärtti. Vaikutat niin taantuneelta, että miehesi saattaisi helposti kyetä uskottelemaan sinulle maksavansa maksua, vaikka pennin ropostakaan ei eläkesäästöihisi kerry.

Koetko olevasi järkevä? Mene kouluun, tuskin sinulla on peruskoulua enempää niitä luettuna.

Ja et muka ole taantunut? No, faktahan on tietty se, että on työssäkäyvissäkin kaikenlaisia vajakkeja, mutta jos ajatellaan keskimääräistä akateemisesti koulutettua naista, niin olet Todella Taantunut.

Katso nyt tarkasti ne eläkeotteessi, että maksut on varmasti maksettu. Kun sitten kun eläkettä pitäisi saada, luulo siitä että eläkemaksuja on maksettu ei ole minkään väärtti. Vaikutat niin taantuneelta, että miehesi saattaisi helposti kyetä uskottelemaan sinulle maksavansa maksua, vaikka pennin ropostakaan ei eläkesäästöihisi kerry.

Taantunut, millä tavalla?

Olet varmaan Fiksu Veronmaksaja, joten osaat selittää minulle, MILLAINEN minun pitäisi olla? Edelleen vaikutat jotenkin, tämä on aika kulunut sana, mutta.. katkeralta.

Miksi ihmeessä vertaisin omia valintojani toisten valintoihin? Opiskelin koska nautin siitä ja veronmaksajat tukivat opiskeluani niin auliisti. Nyt on hyvä nauttia urasta, hyvästä tuloista ja ihanasta perheestä, johon kuuluu jo neljä lasta.



Minusta kuulostaa, että sinulla on vähän pienet ympyrät ja pieni mieli, kun mietit muiden valintoja noin kovasti!

Olen epäonnistunut vaimona, äitinä, ystävänä, siskona ja tyttärenä. Vain urallani olen tähän asti saanut onnistumisen kokemuksia, ja nyt olen senkin kanssa jo niin hajalla että itkeskelen työpaikalla ja herään yöllä omaan itkuuni (ja herätän miehenikin).



En tiedä miten olisin voinut toimia paremmin. Olin masentunut jo silloin kun olin kotona lasten kanssa, ja olen masentunut työssäkäydessäni.

Ehkä jossain määrin toisin päin. Mä en kestäis olla kotona, töissä on mukavampaa.

Kyse on silkasta itsekkyydestä, mutta olet vimmassasi aivan vilpittömän ihanasti naivi.

Luulette omistavanne lapsen, kuten kotieläin omistetaan. Lapsi vaan kenneliin...vuf vuf

Tule tosiaankin 30 vuoden päästä kertomaan, kannattiko.

Se oli maailman tapa silloin, 40 vuotta sitten. Ja ihan hyvä aikuinen minusta on tullut. Eli uskon omista lapsistani, päiväkodin käyneistä, tulevan myös vähintäänkin yhtä hyviä.

Ja et muka ole taantunut? No, faktahan on tietty se, että on työssäkäyvissäkin kaikenlaisia vajakkeja, mutta jos ajatellaan keskimääräistä akateemisesti koulutettua naista, niin olet Todella Taantunut.

Katso nyt tarkasti ne eläkeotteessi, että maksut on varmasti maksettu. Kun sitten kun eläkettä pitäisi saada, luulo siitä että eläkemaksuja on maksettu ei ole minkään väärtti. Vaikutat niin taantuneelta, että miehesi saattaisi helposti kyetä uskottelemaan sinulle maksavansa maksua, vaikka pennin ropostakaan ei eläkesäästöihisi kerry.

Taantunut, millä tavalla?

Olet varmaan Fiksu Veronmaksaja, joten osaat selittää minulle, MILLAINEN minun pitäisi olla? Edelleen vaikutat jotenkin, tämä on aika kulunut sana, mutta.. katkeralta.

Ei minua kiinnosta pätkääkään se millainen olet, tai millainen sinun pitäisi olla.

Alkava dementia, veikkaan. Mene nyt, hyvä nainen, äkkiä lääkäriin. Tutkimusten mukaan aivojen harjoittamattomuus aiheuttaa suuren riskin aivosairauksille. Jos et ole kovin iäkäs (yli 50-v) nopea hoitoon hakeutuminen kannattaa erityisesti.

9 vuotta yliopistossa, samoin mieheni, ja olimme molemmat 1.5 vuotta kotona. Työ on hauskaa ja lapsen kanssa oli hauskaa. Raha-asiat järjestimme niin, että kh-tuella selvittiin (säästöjä, pienet asumiskulut jne.). En ole omistanut koko elämääni lapselleni, mutta pienen osan kuitenkin. En hirveästi mieti ihmisten välistä paremmuutta.

Koetteko olevanne parempia kuin kotimammat?

Minä koen. Miksi muuten olisi opiskellut 6 vuotta yliopistossa? Jotta osaisin laittaa pyykki- ja tiskikoneen päälle. Ei, vaan koska haluan osata, tietää, kehittyä ja viisastua. Oma raha on minulle tärkeä. Lisäksi koen tekeväni yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tärkeää työtä. Ja rakastan työtäni. Tietenkin rakastan poikaani enemmän, mutta en ikinä voisi kuvitella jääväni mitättömällä kotihoidontuella keittelemään perunasoppaa.

Olemme yksilapsinen pieni perhe ja mieheni kanssa olimme molemmat vuoronperään 6kk kotona. Nyt 3-vuotiasta poikaamme hoitaa Mummo ja seurakunnan päiväkerhon tädit. Jos mummoa ei olisi tai hän ei jaksaisi, päiväkoti on myös erittäin hyvä vaihtoehto!

Lastaan voi rakastaa ja lapsensa voi kasvattaa tasapainoiseksi, itsenäiseksi aikuiseksi ilman, että äiti omistaa koko elämänsä siihen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Ihana myös että mummo on ehkä lapselle sinua läheisempi. Veikkaan, että mummo hoitaa myös usein iltaisin ja ehkä loma-aikanakin.



Kerrohan vielä minulle se sinun yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tärkeä työsi? Lääkärikö? Pidät itseäsi myös varmaan parempana ihmisenä kuin siivooja, kaupan myyjä, lastenhoitaja, jne.



T. Akateeminen miehen rahoilla elelevä kotiäiti, jonka nuorinkin on jo eskarissa.

enkä yleensä vertaile itseäni muihin. Sen sijaan vertailen uraäitiyttä siihen aikaan minkä vietin lasten kanssa kotona, yhteensä 3 vuotta. Koen työssä käyvänä uraäitinä olevani onnellisempi kuin äitiyslomalla "kotiäitinä" ollessani. Olen nyt myös varakkaampi ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempi kuin kotiäitinä. Työni on minulle tärkeä osa elämää, nautin siitä. Lapsiani rakastan. Työ ja lapset eivät sulje toisiaan pois.



Lapsia minulla on 3, kaikki ovat menneet päiväkotiin 1,5 vuotiaina eikä heissä ole havaittavissa mitään merkejä kiintymyssuhdeongelmista tai muistakaan ongelmista. Nuorin on eskarissa, muut ala-asteella.



Olen muuten uraäiti jo kolmannessa polvessa, sillä sekä oma äitini että mummoni ovat olleet työelämässä ja lapset hoidossa.

Juuh, olen uraäiti koulutuksella ja työpaikalla. Terveiset vaan kaikille akateemisille downsiftaaville mammoille. Eläkekertymäni 1800 eur/kk, ja ylläri mieheni ei ole kartuttanut siitä penniäkään. Ja ylläri kaksi, olen ihan lasteni äiti vaikka työelämässä olenkin.



Joo ja myönnän, hieman vieroksun teitä monen vuoden kotomammat. Toki kunnioitan valintaanne, yhteiskunnan kannalta jokin muu vaihtoehto toimisi paremmin. Ainakin vaikuttaa siltä että osan teistä yhteiskunta kouluttaa kahteen kertaan, toinen kerta mammavuosien jälkeen.



Ja jollekin onnelliselle, mitä helvettiä siellä yliopistossa tehdään 9 vuotta ?

ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi (tohtorikoulutuksen aikana sain toki palkkaa eli se oli samalla työntekoa).

Ja jollekin onnelliselle, mitä helvettiä siellä yliopistossa tehdään 9 vuotta ?

molemmanlaisia äitejä tarvitaan tähän yhteiskuntaan, lisäksi tarvitsemme niitä äitejä, jotka eivät ole niin koulutettuja, eikä urakaan liikoja kiinnosta, kunhan tekevät hommansa hyvin ja saavat siten toimeentulonsa.



Minusta yksikään näistä äideistä ei nouse ylitse muiden, niin kauan kuin siitä jälkikasvustaan huolehtii niin hyvin kuin voi ja taitaa.

Minusta työn ja kodin yhdistäminen on ennen kaikkea raskasta. Toki nautin työstä ja siitä että saan edes hetken päivässä omaa aikaa.

Ihana myös että mummo on ehkä lapselle sinua läheisempi. Veikkaan, että mummo hoitaa myös usein iltaisin ja ehkä loma-aikanakin.

Kerrohan vielä minulle se sinun yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tärkeä työsi? Lääkärikö? Pidät itseäsi myös varmaan parempana ihmisenä kuin siivooja, kaupan myyjä, lastenhoitaja, jne.

T. Akateeminen miehen rahoilla elelevä kotiäiti, jonka nuorinkin on jo eskarissa.

Ei tarvita kovinkaan usein mummoa iltaisin eikä viikonloppuisin. Ja ammattinimike on vanhempi tutkija.

Oikeasti. Mistä lähtien palkka on ollut mikään ihmisyyden mitta?



Tai sen mittari, miten tärkeää jokin työ on? Sanoisin melkein, että TÄRKEIMMÄT työt maailmassa eivät tuota palkkaa ollenkaan, ja omien lastensa hoitoa ja kasvatusta tärkeämpää en ihan hevillä keksi.



Aika jännä muuten, että koet olevasi äitiäsi parempi ihminen, hänhän nyt hoitaa sinun lastasi, jotta sinä saat luoda uraa ja tuntea itsesi tärkeäksi.



Minäkin teen tärkeää ja merkityksellistä työtä, jopa hyvinkin kadehdittua. Mutta silti en epäröinyt ollenkaan jäädä kotiin hoitamaan lapsiani, joita on kaksi. Mitä ihmettä minä muka maailmasta menetän olemalla aikuisiästäni yhteensä viitisen vuotta kotona? Uraa ehdin painaa silti 35 vuotta.



On aika surullista, jos ei oman lapsensa kehitystä ja kasvua osaa arvostaa. Mikähän siinä on, ap, että pidät sitä merkityksettömänä, onhan lasten psykologinen kehitys sekä kasvatus ihan akateemisia oppiaineita, joista voi lukea tohtoriksi asti.... mutta kun sitä tekee palkatta rakkaudesta, se on sinusta merkityksetöntä puuhastelua.



Sääli lastasi. Ja tätä en sano vittuillakseni, vaan aidosti vähän säälin lapsia, jotka ovat vanhemmilleen hidaste ja välttämätön puuhastelun kohde.

En koe olevani parempi kuin muut. Sen sijaan koen itseni etuoikeutetuksi ja onnelliseksi, kun saan tehdä mielenkiintoista työtä, josta pidän ja josta maksetaan hyvin. Toivoisin, että muillakin olisi yhtä hyvä tuuri. Harmi vaan, monet tututkin mammat joutuvat stressaamaan työttömyyden, pätkätöiden ja huonon palkan takia...