Lue keskustelun säännöt.
Koulutetut, uraa tekevät, veroja maksavat äidit
13.11.2012 |
Koetteko olevanne parempia kuin kotimammat?
Minä koen. Miksi muuten olisi opiskellut 6 vuotta yliopistossa? Jotta osaisin laittaa pyykki- ja tiskikoneen päälle. Ei, vaan koska haluan osata, tietää, kehittyä ja viisastua. Oma raha on minulle tärkeä. Lisäksi koen tekeväni yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tärkeää työtä. Ja rakastan työtäni. Tietenkin rakastan poikaani enemmän, mutta en ikinä voisi kuvitella jääväni mitättömällä kotihoidontuella keittelemään perunasoppaa.
Olemme yksilapsinen pieni perhe ja mieheni kanssa olimme molemmat vuoronperään 6kk kotona. Nyt 3-vuotiasta poikaamme hoitaa Mummo ja seurakunnan päiväkerhon tädit. Jos mummoa ei olisi tai hän ei jaksaisi, päiväkoti on myös erittäin hyvä vaihtoehto!
Lastaan voi rakastaa ja lapsensa voi kasvattaa tasapainoiseksi, itsenäiseksi aikuiseksi ilman, että äiti omistaa koko elämänsä siihen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Kommentit (70)
et siis keksisi tehdä omalla elämälläsi (ilman työntekoa) muuta kuin keitellä perunasoppaa? :D Anteeksi vaan, mutta tämä looginen ristiriita jaksaa aina huvittaa. Se nyt vaan ei ole oikein toimiva tapa päteä, että kuvaa henkilökohtaisen elämänsä köyhäksi ja virikkeettömäksi. Seuraavalla kerralla jätä se osio pois, niin aloitustakin on kivempi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan älykäs ja lahjakas nainen tuhlaa kykyjään ja lahjojaan ainoastaan perheen ja lasten hoitamiseen. Naisen tulee viedä lapsensa hoitoon voidakseen itse omistautua tärkeämmille, häntä itseään kehittäville asioille, kuten työuraan. Perheen hyväksi ei saa uhrautua vaan jokaisen tulee olla itsekeskeisempi.
Itsenäisyyteen kuuluu omat tulot, oma pankkitili, oma taloudellinen vastuu perheestä. Elämän onnellisuus löytyy itsenäisyydestä ja lisääntyneistä rahavaroista.
ja saanut todella paljon niistä muutamista vuosista. Valitettavasti ihan hiljattain, kaikista uraponnisteluista, työkokemuksesta ja korkeasta koulutuksesta huolimatta olen myös jäänyt työttömäksi. Tällä hetkellä harkitsen opiskelijaksi palaamista, jopa uuden tutkinnon opiskelemista. Moni entisistä työkavereistani on vaihtanut alaa joko pakon edestä (yt-kierrokset ja hurja kilpailu töistä) tai perusteellisen elämänarvojen punnitsemisen kautta, johon on johtanut moni seikka.
t. äiti 40+
Sen sijaan koen suurta tarvetta olla tyytyväinen elämään.
Koen että työssäkäyvänä, pitkälle koulutettuna ja hyvin tienaavana äitinä tämä todetutuu parhaiten.
et siis keksisi tehdä omalla elämälläsi (ilman työntekoa) muuta kuin keitellä perunasoppaa? :D Anteeksi vaan, mutta tämä looginen ristiriita jaksaa aina huvittaa. Se nyt vaan ei ole oikein toimiva tapa päteä, että kuvaa henkilökohtaisen elämänsä köyhäksi ja virikkeettömäksi. Seuraavalla kerralla jätä se osio pois, niin aloitustakin on kivempi lukea.
Nro 2 ainakin opetteli öljyvärimaalausta, kirjoitteli omaksi ilokseen pöytälaatikkoon, opiskeli monia taitoja mitä ei tulisi työelämän kiireissä opiskeltua :) Ihanan luovaa elämää se oli eikä mitään pelkkää soossin sekoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala, jolle valmistun, on ns. varmasti työllistävä ja mielekäs. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten elämäni ja perheeni elämä on mennyt!
Kyse on silkasta itsekkyydestä, mutta olet vimmassasi aivan vilpittömän ihanasti naivi.
Luulette omistavanne lapsen, kuten kotieläin omistetaan. Lapsi vaan kenneliin...vuf vuf
Tule tosiaankin 30 vuoden päästä kertomaan, kannattiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksivuotiaan hoitoon. Et voi kuitenkaan todellakaan vakavissasi väittää, että yksivuotiaalle päiväkodin iso lapsiryhmä olisi paras, saati riittävän hyvä paikka!
Jos yhtään tutustut viimeisen 20 vuoden aikana kertyneeseen tutkimustietoon lapsen ensimmäisten vuosien kehityksestä (mm. neurologinen kehitys vs. tunne-elämän kehitys, kiintymyssuhde), asia kyllä valkenee sinullekin. Näitä faktoja ei muuksi muuta vanhempien tärkeä tai mielekäs työ, niin kivoja asioita kun ne ovatkin.
Jos pieni on ehdottovasti vietävä päivähoitoon, paras vaihtoehto on joko hoitaja kotiin tai pieni lapsiryhmä (hyvä pph).
yksivuotiaan hoitoon. Et voi kuitenkaan todellakaan vakavissasi väittää, että yksivuotiaalle päiväkodin iso lapsiryhmä olisi paras, saati riittävän hyvä paikka!
Jos yhtään tutustut viimeisen 20 vuoden aikana kertyneeseen tutkimustietoon lapsen ensimmäisten vuosien kehityksestä (mm. neurologinen kehitys vs. tunne-elämän kehitys, kiintymyssuhde), asia kyllä valkenee sinullekin. Näitä faktoja ei muuksi muuta vanhempien tärkeä tai mielekäs työ, niin kivoja asioita kun ne ovatkin.
Jos pieni on ehdottovasti vietävä päivähoitoon, paras vaihtoehto on joko hoitaja kotiin tai pieni lapsiryhmä (hyvä pph).
Kokonaiskuva puuttuu täysin ja keskitytään pelkästään yksityiskohtiin. Liisa Keltikangas-Järvinen on seniili täti, jota katsotaan yliopistolla samaan tyyliin kuin Johan Bäckmania, kun ei sitä sieltä uloskaan jakseta heittää vaikka tieteelliset ansiot varsin puutteellisia.
Mitenkäs olisi sellainen asia kuin perheen hyvinvoinnin merkitys lapsen hyvinvoinnille?
Mene töihin, hanki ajattelukykysi takaisin ja tule sitten takaisin lukemaan viestejä ja kommentoimaan niihin kun lopultakin ymmärrät lukemaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselleni mikään työ tai ura ei ole koskaan ollut tärkeää. kun taas perheeni on minulle maailman tärkein asia, josta haluan huolehtia niin hyvin kuin vain ikinä voin. vähällä rahalla eletään, mutta ollaan onnellisimpia kuin monet muut. elämäni tärkein asia on taata lapsilleni mielestäni paras mahdollinen lapsuus. toivon sen auttavan heitä kasvamaan myös onnellisiksi aikuisiksi :)
Perunasopan keittäminen ei ole minunkaan juttu, joten senkin ajan käytin pro gradun tekemiseen. Aika leikästi tieteellinen tutkimus, meni siinä kotivanhemmuuden ohella. Mutta kukin kykyjensä mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauretaanko mielestäsi myös esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvatustieteen tohtori Erja Rusaselle? Kumma juttu, että itse en ammattipiireissä tällaiseen naureskeluun ole törmännyt, vaikka työskentelen kasvatusalalla ja käyn jatkuvasti täydennyskoulutuksisssa.
Uusimman, neurologiseen aivotutkimukseen liittyviä tuloksia löytyy mm. tästä Erja Rusasen hiljattain julkaisemasta teoksesta:
http://www.avoin.helsinki.fi/ajankohtaista/2011/uutuusteos_erja_rusanen…
yksivuotiaan hoitoon. Et voi kuitenkaan todellakaan vakavissasi väittää, että yksivuotiaalle päiväkodin iso lapsiryhmä olisi paras, saati riittävän hyvä paikka! Jos yhtään tutustut viimeisen 20 vuoden aikana kertyneeseen tutkimustietoon lapsen ensimmäisten vuosien kehityksestä (mm. neurologinen kehitys vs. tunne-elämän kehitys, kiintymyssuhde), asia kyllä valkenee sinullekin. Näitä faktoja ei muuksi muuta vanhempien tärkeä tai mielekäs työ, niin kivoja asioita kun ne ovatkin. Jos pieni on ehdottovasti vietävä päivähoitoon, paras vaihtoehto on joko hoitaja kotiin tai pieni lapsiryhmä (hyvä pph).
Kokonaiskuva puuttuu täysin ja keskitytään pelkästään yksityiskohtiin. Liisa Keltikangas-Järvinen on seniili täti, jota katsotaan yliopistolla samaan tyyliin kuin Johan Bäckmania, kun ei sitä sieltä uloskaan jakseta heittää vaikka tieteelliset ansiot varsin puutteellisia. Mitenkäs olisi sellainen asia kuin perheen hyvinvoinnin merkitys lapsen hyvinvoinnille? Mene töihin, hanki ajattelukykysi takaisin ja tule sitten takaisin lukemaan viestejä ja kommentoimaan niihin kun lopultakin ymmärrät lukemaasti.
jos lapsia on vain yksi ja hänetkin hoitaa isoäiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässäni jo niin paljon, että turha ylpeys ja ylimielisyys on jäänyt matkan varrelle.
En arvosta ihmisiä ammatin enkä uran perusteella, vaan ihan muista syistä.
uraäidin itsetunto on niin heikko että pitää kompensoida sitä paremmuuden tunteilla.
Itse en halua omille lapsilleni sitä jatkuvaa äidin ikävää mitä itse koin lapsena, sisäinen minäni haluaa olla kotona vaikka välillä tylsää onkin. Mutta ymmärrän että kaikilla ei ole tällaista sisäistä tarvetta enkä myöskään halua arvostella heitä. Toivon vain, että ihmiset tekisivät valintoja pienen lapsen näkökulmasta eli ihan pienet laitettaisiin hoitoon rauhalliseen ympäristöön, jossa he saavat kiintyä yhteen aikuiseen.
T. akateeminen kotiäiti
elämässäni jo niin paljon, että turha ylpeys ja ylimielisyys on jäänyt matkan varrelle.
En arvosta ihmisiä ammatin enkä uran perusteella, vaan ihan muista syistä.
Jos vaan jokainen keskittyisi omaan elämäänsä. Äidit ylipäätään tuntuvat tietävän paljon paremmin miten muiden äitien/perheiden tulisi toimia. Lisäksi kaikki muut äidit/perheet kasvattavat lapsensa aivan väärin.
Niitä on siis muitakin, joita siteerataan vaan täällä Suomessa?
Erja Rusaselle voidaan ainakin lieventävänä asianhaarana todeta, että on alusta asti ollut aivopesevässä ympäristössä, toisin kuin Keltikangas-Järvinen joka on itse keittänyt koko sopan alusta asti.
Kaikenlaisia hulluja siellä HY:lla ylläpidetäänkin... tää maa on todella heikoissa kantimissa
Olen kotiäitiyden lomassa toteuttanut itseäni valokuvauskursseilla ja kuvaten sekä tuttujen että myös jo tuntemattomien ihmisten juhlia ja elämää. Olen käynyt avoimen yliopiston kursseja, iltalukion kursseja ja tähdännyt myös Punaisen ristin avulla eteenpäin (haaveammattini on paljon lähempänä nyt, ja se liittyy katastrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön).
Olen käynyt elokuvissa, teatterissa, oopperassa, kirjastossa, luennoilla, konserteissa. Olen harrastunut liikuntaa ja nähnyt ystäviäni ja sukulaisiani.
OLen lukenut paljon, aina kun lapset nukkuu.
En ole tarvinnut mitään ulkopuolista paikkaa sanelemaan, mitä tehdä seuraavaksi tai tarvinnut ketään ulkopuolista, kenestä peilailla, olenko hyvä siinä mitä teen vai en. Tulevaisuudessa maksan veroja kuten sinäkin.
En ole yhtään sinua huonompi.
tulee väistämättä sellainen tunne, että ap kyseenalaistaa omat valintansa, ja tulee tänne vakuuttelemaan erityisesti itselleen, että ne ovat oikeita.
Olen ollut kotimamma 9 vuotta myös :) Ikinä en olisi siitä ajasta luopunut, ihaninta aikaa elämässäni. Mutta aika aikaa kutakin, kun lapset on jo koulussa ei sitten enää oikein viitsisi kotona tyhjän panttina istuksia.