Vauva vuodelle 2014 :)

Hei! Mahtuisinko vielä mukaan haaveilemaan? Olen seuraillu jo muutaman kuukauden tätä palstaa ja nytten vasta uskaltauduin liittyä mukaan :)

Vähän minusta eli olen parinkympin alkupuolella oleva vauvahaavelija. Mies on samoissa ikäluokissa. Olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta ja kihlatkin vaihdettu (häitä tosin ei olla vielä sen enempää suunniteltu). Ja nyt olisi toive saada sellanen pikkunen ihminen elämäämme. Ehkäisy (e-pillerit) lopetettiin melkein pari kuukautta sitten ja ekat luomat tuli ja meni eli kroppa ilmeisesti toimii edes jotenkin :) Nyt toinen kierto meneillään ja toivotaan että tärppäis.

Teillä on täällä ihania keskutelun aiheita ja aktiivinen porukka, joten sen vuoksi myös ajattelin liittyä.

KATJA: Itse olen kanssa joutunut ajoittain asioimaan Kelassa ja on tosiaan harmi, että kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta ja tosiaan epäreilua.

Itse olen opiskelut suorittanut viime vuonna loppuun ja nyt vakituinen työ, mutta työpaikassa on tulossa muutoksia muutaman vuoden sisällä omistajarakenteissa, joten voi olla että joutuisin etsimään uuden työpaikan äippävapaan jälkeen, mutta en jotenkin jaksa murehtia työjuttua. Kuten monet ovat todenneet lapsen teolle ei ole koskaan oikea aika jos yrittää miettiä järjellä :D

MYMY: Itse en ole edes uskaltanut kattella vauvojen vaatteita, enkä oikeesta tarvikkeitakaan (mm. vaunuja, joita jotkut täällä oli kattellu) :) Mutta onhan ne niin söpöjä ja ihania :)

Onnea plussanneille!

Jai ja Mymy : Ihanaa, teillä alkoi siis luomumenkat molemmilla! :) Tai no en tiedä onko se ihanaa, mutta kaippa se tässä tapauksessa on, kun pääsee sitten aloittamaan pikkuhiljaa yritystä :) Tsemppiä teille! ;)

Minkä merkkisiä pillereitä te ( Jai ja Mymy) söitte ja kuinka kauan niiden lopetuksesta meni että teillä menkat alkoi? Jos saan tällaista asiaa tiedustella.. Kun vitsit, mäki niin toivoisin että kohtapuolin alkais jo ne luomumenkat pillereiden lopettamisen jälkeen..Pääsis normikiertoon taas kiinni. Tänään siis päivä numero 21 menossa, eikä mitään merkkiä että alkais.. 

Täällä kans vähän samanlaisia ajatuksia tullut mieleen viimeaikoina (välillä enemmän ja välillä vähemmän) kuin Hummingbird:illä. Mulla myöskin töiden takia, tai kun sitä EI OLE! :/ Eli olen työtön.

Meillä siis tilanne seuraavanlainen:

Mies on vakituisessa paikassa, ollut jo useamman vuoden. Hyvä palkka, tykkää työstään jne. Työ on sellainen, että sitä voi tehdä melkeinpä missäpäin suomea tahansa. Hän asui, ja oli töissä pääkaupunkiseudulla monta vuotta. Alettiin sitten vuoden seurustelun jälkeen etsimään omakotitaloa, ja sellainen löytyi kuukausien etsintöjen jälkeen vuosi sitten täältä miehen entiseltä kotipaikkakunnalta ( en kerro yksityiskohtaisesti paikkakunnasta tai muusta jottei mua voi tunnistaa :D ). Noh, mies sitten tietysti muutti samantien kun työn puolesta siirto toiselle paikakunnalle hoitui näppärästi. Mulla oli tuolloin omalla kotipaikkakunnalla (200km:n päässä) oma vakituinen työ, jossa olin ollut jo 6 vuotta, ja puhuttiin että voisin kesämmällä muuttaa perässä - ja niin tein. Koitin sitten etsiä koko kevään ajan työtä tuolta tulevalta uudelta paikkakunnalta jo etukäteen, mutta huonolla tuloksella.. Kesällä tuli sitten se tilanne eteen että irtisanouduin ennen kesälomaa työstä ja muutin siis tänne miehen luokse - työttömänä (ei ehkä fiksuin veto mutta tehty mikä tehty). No nyt on tässä aikaa mennyt jo 8kk, ja edelleen olen ilman työtä :/  En ole löytänyt mitään itselleni sopivaa hommaa... 

Väkisinkin tässä tulee mieleen sitten kakenlaista että onko tässä nyt oikeesti varaa mihinkään lapseen.. Pitäis varmaan saada töitä ensin ja olla töissäkin tässä välissä, muuten kaikki äitiyspäivärahat ja muut avustukset jää (käsitykseni mukaan) ihan minimiin..no en tiedä auttaisko muutaman kuukauden työssäolopätkäkään siihen asiaan. Äitiyspäivärahat ym. olisi vielä pienemmät kuin mitä nyt saan työttömänä, eli mulla ainakin itsellä rahatilanne huononisi yhä edelleen.. enkä todellakaan voi olettaa että mies elättäisi sitten meidät kaikki 3 :(    (vaikka se on sanonutkin että kyllä me pärjättäis..)

Tällasina aikoina ja hetkinä sitä osaa arvostaa sitä työpaikkaa ja toivois että sellanen olisi! 

Toivottavasti en näillä omanapaisilla valituksilla ja kitinöillä masentanut kenenkään päivää!

Kaikesta huolimatta - oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Minäkin ehdin nyt kirjoitella, on ollut melkoista kiirettä taasen :) Olen kyllä käynyt lukemassa viestejänne joka päivä!

Haaveita: Tervetuloa kuumeilemaan! Toivotaan kovasti, että teillä tärppäisi jo pian. Hyvä kuulla, että ainakin luomumenkat ovat alkaneet, niin kroppa toimii. Niinhän se on, että lapsenteolle ei ole koskaan oikea aika, jos miettii järjellä. Joskus pitää vain päättää, että nyt.

Mymy: Ihanaa, että luomumenkat vaikuttaa säännöllisiltä! Millaiseen asuntoon olette muuttamassa?

Anna mai: Tuo on kyllä ikävää, että mahdollinen lasten hankinta tulevina vuosina vaikuttaa noin paljon viran saamiseen. Mutta hyvä pointti, että vastaavasti lapsen saaminen ennen valmistumista voi olla jopa eduksi urakehityksen suhteen. Usein kun törmää siihen ajatukseen, että vauva opiskeluaikana olisi aina vaikeuttamassa uralla etenemistä. Itse en kyllä todellakaan sitä ajatusta allekirjoita.

Jai ja Hummingbird: Nuo epävarmat ajatukset varmasti osittain kuuluvat asiaan, kun on näin isosta asiasta kyse. Mutta kannattaa ihan todella pysähtyä kuuntelemaan, mitä haluaa juuri nyt ja miksi. Ja viekö ne asiat, mitä tekee, kohti niitä tavoitteita, mitä elämältään haluaa :) Kuulostan varmaan ihan elämäntapavalmentajalta!

Katjaa: Onpa kyllä uskomatonta toimintaa Kelalta! Toivottavasti ette joudu kuitenkaan luopumaan ajatuksesta omasta kodista. Voisitteko yrittää laatia toisenlaisen säästösuunnitelman tai pohtia, tarvitaanko asunnon ostoon todella säästöjä tai saisiko sen hankittua vähemmilläkin säästöillä?

Lapsiluvusta: Minä en oikein tiedä, montako lasta haluaisin. Ehkä yhden, kaksi, korkeintaan kolme. Tahtoisin ensimmäisen lapsen maailmaan tulon jälkeen hieman tunnustella, millainen on elämäntilanne, miten raskasta vanhemmuus on, haluasiko ehkä toisen lapsen heti perään vai vasta "sitten joskus". Omissa pilvilinna-haaveissani ideaali olisi toki kaksi lasta, tyttö ja poika :) Mutta elämä näyttää, miten käy.

Meillä on tosiaan yritys alkanut, ja jännää on. Pari viikkoa mennyt tätä ekaa luomukiertoa, ja alavatsakipuja ja rintojen kipua on ilmaantunut. Ehkäpä ne ovat merkki ovulaatiosta?

Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Enimmäkseen on tosi ihanaa, kun nautimme nyt mieheni kanssa toisistamme täysillä! Minulla on myös ihanan vapautunut olo, kun voin viimeinkin olla oma itseni ilman hormonipillereitä. Vihdoin saamme myös ihan oikeasti yrittää. Voi pyöritellä mielessään ajatusta, tärppääköhän nyt vai ei, onkohan rintojen kipu ehkä merkki ovulaatiosta tai jo tärpistäkin ja meidän tulevasta pienokaisestamme. Jopa greippimehua olen juonut ihan innoissani.

Toisaalta otan kyllä selkeästi paineitakin tästä vauvayrityksestä. Olen toistaiseksi onnitunut olemaan ilman ovistestejä, mutta vastaavasti olen kyllä seurannut kehoni tuntemuksia liiankin kanssa. On ikään kuin jopa vähän pelko siitä, että missaamme ovisajankohdan. Ja totta kai stressaan myös siitä, että nyt pitäisi rentoutua, ei saa olla liian kiireinen... :D

Vielä, kimallus-84: Kuulostaapa ikävältä työhuolesi. On kyllä varmasti totta, että töissä oleminen toisi taloudellista turvaa ja itsellesi ikään kuin mielenrauhaa siitä, että tilanne on hyvä tulevaa lasta ajatellen. Ja kyllähän mielekäs työ tuo muutenkin sisältöä ja onnistumisia elämään.

Toisaalta olet tehnyt valintoja kohti unelmaasi, mikä on mielestäni ihailtavaa. Perhehaaveet ja parisuhteesi ovat sinulle monelta kantilta tärkeämpiä kuin työ, ethän muuten olisi irtisanoutunut vanhasta työstäsi ja muuttanut rohkeasti uudelle paikkakunnalle ilman tietoa uudesta työpaikasta! :) En sano, että ihmisen aina pitäisi äärimmäisesti ja yksipuolisesti ns. uhrautua parisuhteensa vuoksi, mutta tuskin tässä siitä on kyse. Minusta on hienoa, että olet uskaltanut tehdä ison ratkaisun kohti perhe-elämää.

Helpottaisikohan sua, jos voisitte yhdessä miehenne kanssa käydä konkreettisesti läpi raha-asioitanne? Ettei se jäisi vain siihen "kyllä me pärjätään"-lauseeseen, vaan voisitte ihan tarkasti katsoa, miten paljon saisitte rahaa ja mihin sitä sitten menisi.

Meilläkin on ehkä tulossa rahatilanteen kannalta vaikea aika. Itsehän olen jo lähtökohtaisesti kaikin puolin epävarmalla alalla. Mieheni taas on hyvässä vakityössä, mutta hän pelkää koko yrityksen menevän nurin jo ennen kesää huonon taloustilanteen vuoksi. Olemme kuitenkin laskeneet, että pärjäisimme lapsen kanssa. Yritämme ajatella, että työt tulevat ja menevät, mutta perhe on ja pysyy.

Oi, kiitos Robinette tuosta kaikesta mitä sanoit, tulipa vähän lohdullisempi olo. :)

On ihan totta mitä sanoit, että olen tehnyt valintoja kohti omaa unelmaa, uskaltanut repäistä ja muuttaa kauaksi kotipaikkakunnasta ilman tietoa uudesta työstä. Moni ei varmaan uskaltaisikaan, tai pystyisi, mutta meillä ei oikein ollut muutakaan vaihtoehtoa, ellemme olisi halunneet jatkaa kaukosuhdetta jossa olisimme nähneet vain viikonloppuisin ties vielä kuinka pitkään..ja sitä emme kumpikaan halunneet. Olimme jo ennen yhteenmuuttoa eläneet sellaista elämää vuoden verran että näimme vain viikonloppuisin. Meillä oli silloinkin välimatkaa 100 km. Nyt olemme vihdoin päässeet samalle paikkakunnalle, ja saman katon alle!  Nyt kun vielä se työpaikka jostain irtoaisi, niin voisi vielä vapaammin haaveilla siitä yhteisestä pienestä nyytistä :)  

HAAVEITA: Tervetuloa mukaan! :)

KIMALLUS-84: Kyllä se tässä kohtaa vielä oli ihanaa kun menkat alkoi kun yritys ei varsinaisesti oo alkanut. Helpottaa kun ainakin nyt vielä näyttää, että kroppa toimii. Monella kyllä on mennyt parin kk jälkeen ihan sekasin, mitä oon kuullut.

Mä söin femoden merkkisiä pillereitä melkein 9 vuotta. Tyhjennysvuoto tuli ihan normaalisti ja sitten tosiaan kierron pituus oli 28pvää kun menkat alkoi. Ja nyt on siis menossa kierto nro 2 kp5.

Niin ja tsemppiä työnhakuun. Olen myös ollut kerran työttömänä n.8kk ajan ja se ei kyllä ole mukavaa. Mutta asioilla on tapana järjestyä ja varmasti niin sinunkin kohdalla. Saat ainakin olla miehesi lähellä. :)

ROBINETTE-: Ollaan muuttamassa rivitalo kolmioon. Toivottavasti asiat pian järjestyy ja päästäisiin muuttamaan. Voin kuvitella kuinka jännittää koko ajan, että onko tärpännyt vai ei. Itsellä meinas jo tossa ekassa kierrossa jännittää ja oireita muka oli vaikka mahdollisuudet oli hyvin hyvin pienet. Toivottavasti pystyt ottamaan rennosti, etkä ota liikaa paineita. Itse oon kans aika stressi herkkä niin saa nähdä kuinka malttaa olla stressaamatta asiaa. :)

Vielä lapsiluvusta; toiveissa olisi kaksi. Mieluusti tyttö ja poika. Mutta sitähän ei tiedä miten elämä kohtelee. Kun edes sen yhden paljon toivotun saisi. :)

Jai ja mymy: onnea luomumenkoista! Toivottavasti teidän kummankin kierrot pysyy tasaisena ja plussatuulet tulee sinnepäin.:)

Tervetuloa haaveita rohkeasti mukaan keskustelemaan.:)

Hummingbird: mitä ajatuksia sinulla nyt? Aivan varmasti sitä miettii työasioita ym. Juttuja kuinka onnistuu lapsen kanssa ja meneekö kaikki hyvin. Täällä on tosi moni miettinyt ihan samoja juttuja. Ja ne on tärkeitä!

Yhden viikon sai vetää taas yli ja tuntuu että miekkonenkin alkaa innostumaan lisää ja lisää.:) Ja mun tilaamat tapetit tuli, ne oli kyllä ihanat ja huoneesta tulee kiva!

En muista oonko lapsiluvusta puhunut, mutta kolme lasta haluaisin. Yksi on ihan liian vähän, kaksi on liian tavallinen luku, kolme tuntuu jo kivalta. Mulla itellä on kaksi siskoa ja kaksi veljeä, kaikki pienellä ikäerolla.:)

Meijän äitille on tullut aina paaaljon raskauskiloja,mutta suurin osa jäänyt heti synnärille. Oonkin miettinyt kuinka mulle käy.:D Ja kaikki ollaan vielä oltu aika hyvän kokoisia! Miten muilla..minkäkokoisia ootte ollut ja onko äidillenne tullut vain pieni masu ym.?:)

Mua kiinnostais enemmänkin kysyä omalta äidiltä miten sen odotukset menny, mutta ei viitti ku sit se arvaa että suunnitellaan. Ehkä sit ku on plussannut voi alkaa kysellä.:)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

... kirjotin pitkän purkauksen ja se vain katosi... näytti ensin, että olisi tuohon tullut, mutta ei kai sitten... ehkä parempi niin. :).

Tervetuloa uusille ja ihanaa tulevaa pääsiäistä kaikille!!

Eli lyhykäisyydessään: oma pää on ollut myös koetuksella ajatusten, valintojen ja mahdollisuuksien kanssa. Kuitenkin aina päällimmäiseksi nousee ajatus pienestä ihmisen alusta, joka on meidän rakkaudesta syntynyt.... ehtii sitä elämästä ja rahasta nauttia myöhemminkin!

Itsellä kuitenkin hyvä työ, ihana ja järkevä mies.. talousasiat kunnossa, eli aika on nyt!

Tikutin tuossa oviksen kp 21, vissiin aika pitkä kierto. Jännä nähdä mitä seuraavaksi.

Meillä toiveissa vain yksi lapsi. Tähän syynä oma historia ja se kuinka olimme siskoni kanssa eri arvoisissa asemissa vanhempieni silmissä. En halua, että omat lapseni joutuisivat eri arvoisiin asemiin omien valintojensa kautta.

Jotkut ovat sanoneet itsekkääksi valinnaksi. Mutta se vain tuntuu parhaimmalta.

Tällaista tänään...

Menhir en ole ollut vuokrafirmassa, mutta ongelma ei oikeastaan ole se etten saisi töitä. Ongelma on se minkälaisia töitä saan. Tämä nykyinen taitaa olla jo 5 työpaikka tällä alalla minulle ja vihdoin tuntuu kivalta. Vuokrafirman kautta varmaan ehkä keikkaa heitänkin sunnuntaisin äitiyslomalla jos siltä tuntuu. Mietin vain kuinka hyvät saumat on saada äitiysloman jälkeen jotain fiksua työtä. Ja ei kukaan varmaan palkkaa mua tekemään 6 h mitä ajattelin, että voisin tehdä ettei lapsi joudu olemaan niin pitkään päiväkodissa. Hyvää työtä tällä alalla saa metsästää. 

Onnea hei luomuista :) kelpais mullekin tän ainaisen välivuodon sijaan. No toivotaan, että se loppuu kun pillerit loppuu. Olisko teistä muuten tyhmää jos alettais merkkaa tohon loppuun jotenkin että missä vaiheessa mennään? Eli että kauan on jäljellä yrityksen alkuun tai alottaneilla jo tietty että missä menee tai jotain. Mä ainakin kovasti tunnun unohtavan missä vaiheessa kaikki menee :) 

Meillä ei ole sovittu mitään lapsiluvusta varsinaisesti. Sen tiedän että yhteen se ei jää. Olen sanonut miehelleni että pamauttaa mut paksuksi vaikka väkisin ensimmäisen jälkeen kun en halua yhtä hemmoteltua kakaraa :D 3 olisi mukava, mutta ei sitä enemmän. En halua joutua ostamaan autoa sen mukaan, että mahtuvat kyytiin :) Esperando ymmärrän kyllä että kokemus tuonut tuon yhden lapsen ajatuksen. Miten voi olla lapset eriarvoisessa asemassa, kuulostaa niin kurjalta :/  toisaalta ei se ehkä ole pois suljettua jos kuume iskee taas :) sinä kuitenkin tiedostat tämän vääryyden ja osaisit toimia ehkä päinvastoin kuin vanhempasi :) !? ja mahtavaa että ovis löytyi :)

Vauvaunelmia en osaa sanoa mitä mietin nyt. Ennen huomasin vapaa hetkenä ajatuksien kulkevan vauvojen suuntaan, nyt se kulkee häiden suuntaan. Eli ehkä se on syynä tässä. Toisaalta ihan hyväkin niin sillä häät tulee kuitenkin ensin. Aika ehkä menee nopeammin. Silti täällä käyn päivittäin lukemassa. Kyllä mä uskon että heittäydyn sitten vaan lastenteko hommiin häiden jälkeen vaikka vähän epäilyttääkin. Väillä se vammaisen lapsen mahdollisuus saa hengitykseni pysähtymään, mutta ei saa nyt etukäteen pelätä turhista. En minäkään äidiltäni voi kysellä ettei saa tietää. Hän oli superlaiha kun synnytti ja ei pystynyt edes imettämään pitkään. Minä taas pallero ja tullut isän sukuun joten en usko että voin hirveesti vertailla meitä. Mulla tulee jäämään niiiiin paljon kiloja. Se inhottaa. Varsinkin kun tiedän että kaikki puhuvat pahaa selän takana ja haukkuvat kuinka tuo läskiäiti ei nyt saa noita kilojaan pois. Ja itse on sen aiheuttanut kun syönyt liikaa raskausaikana :D

Olikohan täällä jostain muusta puhuttu, enpä tiedä... Ja nyt sinä joka luet tätä etkä vielä ole osallistunut keskusteluun niin rohkeasti mukaan vain! Tuntuu että moni lukee pitkään ennen kuin liittyy. Mutta varoitus tämä on niin koukuttavaa :) viikon jatkoja kaikille!

-E-pillerit loppuu 9vko kuluttua-

Hummingbird: Meillä siis sellainen tilanne, että sisko valitsi "hieman" huonompia vaihtoehtoja elämässä. Varasti vanhemmilta rahaa, valehteli päin silmiä, sotkeutui vääriin porukoihin. Nykyään paljon fiksumpi, mutta etenkin äitiimme jäljet jäänyt kyllä pahoin.

Tässä ei siis voinut äiti valita, miten tytärtä kohtelee tai "palkitsee" minua. Olin tietysti hyvin käyttäytyvänä luonnollinen vaihtoehto mukaan matkalle tms.

Tuosta merkitsemisestä. Toivon, ettei niitä aloitettaisi tiekemään ainakaan niin vakavasti, kun tuolla toisella palstalla, sen vuoksi viihdyn täällä, kun ei ole niin "pro" meiningillä tuo merkkailu ja listojen laatiminen. Eli kukin merkitköön jos siltä tuntuu?! 

Hummingbird: Tuntui ihan siltä että puhuit minulle :D Hihii, kirjauduin vauva-palstalle, vihdoin :D Olen siis seurannut ketjua tooodella pitkään, ihan alkumetreiltä saakka. Pahimpaan syys/vauva/talvimasikseen se auttoi tosi paljon...

Olen 25-vuotias, opinnot loppumetreillä (miten ne loppumetrit vaan onkaan niin pitkiä..) ja juuri saamassa mieheni kaupunkiin ja saman katon alle! Vihdoin! Ollaan oltu nyt 1,5v kaukosuhteessa, välimatka ihan ylipitkä, toisella puolella Suomea. Kuumeillut olen viime kesästä saakka! Joka ikinen kuukausi. Itkenyt jokaisen oviksen ja menkkojen yhteydessä -voi mies parkaa. Nyt tuntuu siltä, että pystyn jo fiilistelemään tätä, tuntuu silleen pesänrakentamiselta ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelulta.

Ennen vauvakuumetta olin sitä mieltä, etten koskaan hanki lapsia. Että uukkari on ollut valtava ja täydellinen. Miehenikin hämmästeli sitä ja onhan siinä toki sopeutumista. Nyt sit olen pehmitellyt häntä koko tämän ajan ja tuntuu siltä, et nyt ku ollaan muuttamassa yhteen, niin jotain tulostakin on tapahtunut sen asian suhteen ;)

Mitä tulee ajankohtaan, et milloin aloitetaan yritys, niin varmaan aikaisintaan elo-syyskuulle mennään. Sekin on vuoden etuajas :D Mul on siis roaccutan menossa niin tuo on aikaisin mahdollinen. (ja kierukka josta on vielä 1,5v aikaa jäljellä :D )

Nyt mä vähän innostuin! :D Hyvää pääsiäistä kaikille!

Hei,

Nyt varmaan kirjoittelen tänne joka päivä kun vihdoin uskaltauduin mukaan :)

HÖPÖHÖPÖ87: Tervetuloa mukaan. Itsekin liityin keskusteluun vasta eilen kun olin ensiksi seuraillut syrjemmältä jonkin aikaan. :)

Täällä ollaan puhuttu lapsien määrästä. Itse olen aina ajatellut, että kaksi on sopiva luku. Itselläni on yksi veli, joten ajatukseen kahdesta lapsesta varmaan tulee sieltä. Mutta olen ajatellut kyllä että ensiksi yksi ja sitten myöhemmin toinen. Eli minua ei haittaisi vaikka ikäeroa olisi vähä enemmän, mutta aika näyttää miten mieli muuttuu ensimmäisen jälkeen.

Vauvaunelmia: Kysyit minkä kokoisena ollaan maailmaan tultu. Niin itse olin aika iso ilmeisesti, melkein 4 kiloa, vaikka nykyään olen aika pienikokoinen. Ja synnytys oli kuulemma pitkä. Olen esikoinen, jonka vuoksi synnytys saattoi olla pidempi. Ainakin itse olen kuullut puhetta, että ensimmäisen kanssa synnytys saattaisi olla pidempi. Äidiltä en kauheasti viitsi kysellä, ettei aleta odottaa mitään. Joskus on tullut kyllä juteltua aiheesta :)

Olen ESPERANDON kanssa samaa mieltä, että merkitään kun siltä tuntuu. :) En toki pahastu siitä jos haluaa laittaa viestin loppuu tietoa missä mennään ja toivon, että ei haittaa etten itse niin tee, koska en oikeestaan ole kauheesti edes laskeskellut mitään lukuja yms. :)

Itsellä ainakin on sellainen tilanne, että näin alkuun pyrin välttämään tämän asian ajattelemista, vaikka vaikeetahan se on. Haluamme mieheni kanssa ajatelle, että lapsi tulee jos on tullakseen :) Ainakin näin alkuun. Eli toivon, että pystyn pitämään näppini erossa ovistesteistä yms. Muutenkin yritän olla stressaamatta asiasta:) Vaikeetahan tämä ajattelematta oleminen on etenkin nyt kun liityin keskusteluun mukaan. Toisaalta on huojentavaan, että saan vihdoin purkaa ajatuksia, koska ei olla kerrottu kenellekään tästä meidän projektista :)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Keskiviikkoja kaikille!

Tervetuloa taas uudet! :)

Vauvaunelmia: Mä olin syntyessäni tosi pieni, 46cm pitkä ja painoin 2,120kg :)  Olin jonkun aikaa sellasessa keskoskaapissakin (tai mikä lie) ennenkuin pääsin kotiin, oli jotain keltaisuutta tjtn. Äidin vatsan koosta en tiedä, ollaan kaikki 3 sisarusta synnytty keisarileikkauksella, eli sektiolla. Äidilläni on vissiin jokaisen kohdalla ollut maksa-arvot jotenkin koholla niin siitä syystä kai tuo leikkaus.. tai en tiedä onko jokaisen kohdalla ollut tuo, mutta ainakin minun - kuulemma. 

Tuosta tulikin mieleen että kun kävin tässä viikonloppuna kotipuolessa, niin sain äidiltäni oman neuvolakortin itselleni :) Mielummin pidän sitä itselläni kuin että olisi äitini pöytälaatikossa. Oli muuten aika kiva lukea niitä juttuja sieltä. Pituus ja painokäyrät menneet vähän eri tahtiin, painoa ollut pituuteen nähden alussa liian vähän. n.1,5-vuotiaana ollut ongelmia syömisen kanssa, kortissa lukee: "ruokahalu olematon" :D . 4-vuotiaana olen osannut aakkoset, kirjoittaa oman nimeni ja osannut päävärit :) (Lukea osasin jo ennen kouluun mneoa!) Seisoin ja kävelin tuetta 1v.2kk. ikäisenä ym. Äitini on kortin loppuun merkannut vielä että: "3v.1kk. jätetty vaippa pois" :D  Lisäksi oli mukavaa kun äitini oli säästänyt almanakasta sivun joka on päivältä jona synnyin, isäni on siihen kirjoittanut isoin kirjaimin: "TYTTÖ, Jipii!" 

suloista :) <3

Olen muuten samaa mieltä Esperandon ja Haaveita kanssa siitä, että merkataan tuohon loppuun niitä omia tietoja jos siltä tuntuu, ei mene sitten turhan vakavaksi tää touhu ja kuumeilu. Pidetään keskustelu näin tällasena rentona kuten tähänkin asti, ei tule ylimäärästä stressiä.. :) 

Lapsiluvusta: Itse olen aina halunnut 3 lasta. Olen Vauvaunelmian kanssa samoilla linjoilla että yksi on liian vähän, 2 liian tavallinen luku (mun molemmilla veljilläkin on 2 lasta) niin 3 tuntuis sopivalta :) Itselläni on siis 2 sisarusta, eli 3-lapsisesta perheestä minäkin, ehkä se vaikuttaa mun ajatuksiin..  Mutta saa nähdä, jos se yksikin suotaisiin nyt ensin.. :)  Paljon riippuu varmaan rahatilanteestakin että montako sitä sitten tulee hankittua/saatua!

ON: Täällä aamusta oli aika kovia menkkajomotuksia alavatsassa ja selässä. Vessassa tuli vähän punaista paperiin ja jotain olematonta tiputtelua, ei sen suurempaa. Kivut kuitenkin hävisivät kuin seinään parin tunnin jälkeen (?) eikä vuotokaan ole yltynyt..hmm.. Kroppa varmaan alkaa siis täälläkin heräilemään 2 vuoden horrostilasta :)  Raskaana en siis voi olla koska ehkäisyä ollaan käytetty! Pillereiden lopetuksen jälkeen laskeskelin että kuukautiset olisivat alkaneet eilen, mikäli kierto lähtis heti normaalina, eli mun laskut heitti ainoastaan yhdellä päivällä, mikäli näitä nyt voi kuukautisiksi edes kutsua kun pari tippaa vain vuotanut.. ehkä nää ekat menkat on tällaset niukkaakin niukemmat ja ens kuussa sitten lähtee ne normaalit..? (toiveajattelua :D ) tai sitten nää alkaa vasta huomenna toden teolla, että tänään on vaan tämmönen ennakkovarotus :D No joo..tiedä häntä, seuraillaan tilannetta :)

Oikein aurinkoista viikon jatkoa ja munarikasta pääsiäistä kaikille, heh heh, vanha vitsi :D

Iloittaudun minäkin mukaan!!! 

Meillä tilanne tuntuu olevan hieman erilainen mitä muilla. Suurin osa teistä lukemani perusteella haaveilee ensimmäisestä lapsesta. Meidän perhe haaveilee vielä yhdestä ihanasta lapsesta. Meillä on tähän mennessä kolme tyttöä, -03, -06 ja -12. Olen aina halunnut neljä lasta ja mieheni kolme. Viime kesänä olin aivan varma että luku tuli nyt täyteen ja aloin jo myymään pieneksi jääneitä vaatteita sekä omia raskausvaatteita. Vuoden vaihteen tienoilla iski mulle kova vauvakuume. Jospa se seuraava kumminkin olisi poika... Toisaalta tytöt ovat olleet aivan ihania joten ei sukupuolella loppupeleissä väliä. Hiukan aikaa kesti saada miehen pää kännettyä sillä neljäs tuo muutoksia esim. uuden auton hankita... Halusin tehdä päätöksen mahdollisiman pian jottei kahden nuorimman lapsen välille tulisi iso ikäeroa. Eihän sitä koskaan tiedä että koska se plussa sieltä tulee.

Nyt olen ollut viikon syömättä pillereitä ja olo on mitä onnellisin. Meillä esikoinen ja keskimmäinen tulivat heti pillerien lopettamisen jälkeen. Nuorimmaisen kanssa yritettiin neljä kuukautta. Nyt taas odotellaan.

Hiukan välillä jännittää että jaksanko vielä kerran aloittaa alusta. Itse olen 32v. ja mieheni 36v. Olen aina ajatellut että 35vuotta täytettyäni lapsiluku täytyy olla täynnä. Tiedän ettei elemä useinkaan mene niinkuin on suunnitellut mutta tällä hetkellä näyttää tämän asian tiimoilta ihan hyvältä. 

Meillä on talon rakennusprojekti yläkertaa vaille valmis. Huonejärjestyksiä täytyy nyt hiukan muuttaa jos neljäs tulee. Nuorimmat saavat mennä samaan huoneeseen. 

Plussaamisen jälkeen olen ajatellut ettemme kerro heti asiasta. Jotenkin tuntuu kun neljättä odottaa että enää ei ole minkään kanssa hoppu. Nyt kun on saanut kolme ihanaa tervettä lasta niin välillä pelkää että vieläkö meitä onnistaa. Muutoinkin eri tavoin odottaa raskautta kuin ennen. Viimeisimmän kanssa jäin sairaslomalle odotusaikana koska kolmivuorotyö hoitoalalla ei tehnyt hyvää sillä stressasin aivan satalasisssa kaikke mahdollista. Vakipaikka odottaa joskus kun palaan töihin mutta se on sitten joskus. 

Se lyhykäisyydessään itsestäni. Ihana lukea muitakin jotka haaveilevat vauvasta. Muistan miten sitä ensimmäisen kohdalla kaikki oli niin jännittävää ja sitä onnen määrää kun se plussa tuli. Tsemppiä kaikille kuumeilijoille!!! ;)

Okei jos ei merkkailu kuulosta kivalta niin en minäkään laittele :) Jäin siis vain miettimään tätä niinkin siltä kantilta ketkä kaikki ylipäätään ovat jo aloittaneet ja ketkä vielä ehkäisy päällä enkä missä vaiheessa kierto on. Että kellä niitä plussia nyt edes voisi odottaa. Mä kun itse lasken päiviä tuohon e-pillereiden lopetukseen niin innolla :D 

Kohta on pääsiäinen ja saa taas hieman levähtää. tai sit se menee jonkun hääjutun säätelyssä taas. Oon jonkinmoisella herkkulakolla ja mietin vaan että kyllähän nyt pääsiäisenä karkkia pitää syödä :) mitä te muut "laihislaiset"? Aioitteko vetää napaan herkkuja? Vai onko kaikkien dieetit jo ohitse? Mua pelottaa että raskaana ahmin itteni täyteen herkkuja ja kilosta sen sit näkee. Tiedän et jos olen vihainen ja ärtynyt tulee syötyä helpommin roskaruokaa. Ja olen vihainen jos sattuu tai tulee muita raskausoireita eikö se menekään ihan niinkuin pitää. No täytyy yrittää opetella tota itsekuria ennen raskautta tässä. 

Vauvakuumeilu siis täällä hyvinkin rauhallista. Viikko vielä levyä jäljellä ja sit taas ne oi niin ihanat menkat ja kivut. niitä ei kyllä raskaana jää yhtään ikävä. Mutta hyvää pääsiäistä kaikille ja plussailkaa urakalla!

KIMALLUS-84: Mun ne ekat luomumenkat oli kanssa niin, että ekat kaks päivää pysty just ja just sanomaan, että vuotoa on, mutta siitä se sitten alko ja koskaan ei oo noin runsaita menkkoja ollu! Ja ne kesti myös 6pvää, ennen ollut 3-4pvää. Toivon, että ne ei ihan tollaset aina olis, mutta saapa nähdä. :D

Huomenna vielä töitä ja sitten saa nauttia vapaapäivistä. Jospa vaikka yrittäis keskittyä enemmän asuntoasioihin kuin vauvoihin. ;)

Hyvää pääsiäistä kaikille ja tervetuloa ARIELENA!

Mymy: Ok, kiitti! Hyvä tietää! Eli kait tää on sit ihan normaalia. :) Mulla on menkat kestäny aina (ennen ku ylipäätään alotin pillerit) sen 7 päivää ja ollu 3-4 ekaa päivää suht runsaat, ja siitä eteenpäin vuoto sitte vähentyny. Eli mä oon tottunu runsaisiin vuotoihin, joten antaa palaa :D

Nyt illasta alko taas uudestaan menkkamaiset kivut ja erittäin vähäinen tiputtelu jatkunu koko päivän. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Olishan se helpottavaa ku tulis nyt ne oikeet menkat vihdoin viimein, vaikka se kipu ei ookkaan mukavaa :/  Mut tietäis ainaki et kroppa toimii taas kuten kuuluu! :)  Oon muutenkin helpottunu että ei tarvinnu alkaa odottelee kuukausitolkulla et kroppa lähtis toimimaan, kun näinkin nopeesti pillerien jälkeen antaa elpymisen merkkejä :)  Netistä lukenu niin paljon (kauhu) tarinoita että jotkut on joutunu odottamaan niitä ekoja luomumenkkoja puolikin vuotta..!

Mutta nyt - Hyvää yötä :)

Kimallus84: vähän ihanaa kun saa lukea omia neuvola juttuja. Mä en oo edes varma onko äitillä tallessa mun neuvolakorttia. Pitää jossakin kohtaa kysyä. :) js toivotaan nyt että sun menkat alkaa kunnolla. Mulla sinakin on ollut niin, että menkkakivut aina alussa hirveet, mutta helpottanut kun alkanut kunnolla vuoto. Ja sillon 1,5 vuotta sit ku lopetin pillerit, mulla ei alkanu menkat n 8kk kunnes alotin nuvaring renkaan joka nyt käytössä.eikä ollut mitään oireita jotka olis viitannu menkkoihin tai ovikseen.:/

Meillä alkaa yhden huoneen remppa ja iskä on erittäin kiinnostunut miksi tehdään yhdestä huoneesta kaksi ym. Ei vaan voi sille paljastaa suunnitelmia, mut ärsyttää ku se on niin utelias.:D

Oonn kans miettinyt sitä, että halutaanko mua töihin jos heti valmistumisen jälkeen jään mammalomalle. Ajatteleeko kaikki että oon unohtanut sinä aikana oppimani ym? Musta tulee siis sairaanhoitaja. Tiedän kyllä että ei ne työt tällä alalla lopu. Mutta sit mietittiin eilen että olisko järkee jos tekisin muuten koulun valmiiks mutta jättäis suuntaavan harjottelun, joka olis ens keväänä. Että sen tekis äippäloman jälkeen, ja sit vasta valmistuneena sais hakea töitä? Apuaa. Ku tuntuu pelottavalta että sit sais heti äitiysloman jälkeen tehdä sairaanhoitajantöitä, ku sitä ennen tehnyt vaan keikkaa. Ja kotona ollu vuoden valmistumisen jälkeen. Kertokaahan jos teillä on jotain mielipiteitä tai vinkkejä.:)

Nyt nukkumaan.:)

Kimallus-84: Ihanaa toi kalenterijuttu, tosi suloista! :)

Vauvaunelmia: Olen kanssa ajatellut paljon noita työjuttuja, just että miten noi olisi parasta sumplia noi opiskelu/valmistumis/työ/mammalomat.. Suunnitella voi aina, mut olen tullut siihen lopputulokseen, että koskaan ne ei pidä! Omalla kohdallani olen päättänyt valmistua niin nopsaan ku vaan mahdollista, tavoitteena vielä tämän vuoden puolella. Vitsailin just tänään, et kivempi sit olla valmistunut työttömäksi :D Mut siis, parempi palkka ja huomattavasti paremmat edellytykset ylipäätään löytää töitä, valmistuneena siis.. Ja ainahan sitä voi mammalomallakin jotain puuhaa itselleen kehittää, millä pitää itsensä kiireisenä ja millä CV pysyy tuoreena. Meinaan, valmistumisen jälkeenkin. Toki hoitoala on kovin eri, enkä tiedä teidän erikoiskoulutuksista mitään... Ja mahtaakohan sellaisiin koulutuspäiviin päästä äitiysloman aikana mukaan? Sen tedän, että äitiyslomalla saa sunnuntaisin tehdä töitä, ilman että se vaikuttaa päivärahoihin :)

Tulipahan tässä sattumoisin mieleen, että mitäköhän ruokaan liittyviä mielitekoja sitä mahtaa sitten tulla, josko joskus olisin raskaana :D Mulla on ollut näin ei-raskaana mm. salsadippivaihe (sellaisenaan purkista, en tainnut edes lusikkaa käyttää...), kaviaarivaihe ja silli- sekä suolakurkkuvaihe :D Ja tänään popsin raakaa valkosipulia (namnam vaan kaikille) ihan vaan ku teki niin kovin mieli. Mikäköhän mua vaivaa..

Mä pähkäilin kans ennen esikoista sitä milloin olisi paras aika alkaa yrittämään. Lopulta päätimme yrittää heti häiden jälkeen ja saman tien tärppäsi. Itse asiassa lapsi sai alkunsa häämatkalla, Caribian risteilyllä. :)  Koulua kävin ihan äitiyslomaan saakka. Alkuviikkoina voin pahoin ja koulussa jäin aina istuskelemaan luokkaan kun muut meni syömään. Pelkkä ruoan haju sai voimaan pahoin. 

Loppujen lopuksi olin kyllä tosi tyytyväinen että saatiin eka lapsi suht nuorena. Olin esikoisen kanssa 1,5 vuotta kotona jonka jälkeen jatkoin puoli vuotta opiskeluja. Sen syksyn harjoittelupaikasta sain heti töitä johon jatkaa valmistuttuani. Asiat oli tuoreessa muistissa eikä jäänyt pelkoa siitä muistanko enää mitään oppimaani. Ehdin kuitenkin olla jonkin aikaa työelämässä ennen toista lasta jolloin tuli se varmuus siihen että osaan ja pystyn hoitamaan hommani hyvin. 

Jokaisella on tietty omanlainen tilanne ja pähkäiltävää riittää. Perheen perustaminen on kuitenkin iso asia eikä sitä kannata hetken mielijohteesta tehdä. :)