G: Olisitko ollut 20 vuotiaana tarpeeksi kypsä vakavaan parisuhteeseen?

mieheni kanssa, jonka kanssa vietettiin lopulta häitä ja saatiin lapsia.

vakavassa parisuhteessa ja kihloissakin. Yhdessäkin oltiin asuttu jo 3v. Ja olin sitten vielä siitä 6v yhdessä, avoliitossa ko. miehen kanssa. Suhde päättyi miehen jatkuviin pettämisiin, ja holtittomaan rahan käyttöön kun olin 26v.

Olen ollut 18-vuotiaasta asti parisuhteessa mieheni kanssa. Ikä meillä on nyt 52 v.

19-vuotiaana. Nyt oltu 13 vuotta naimisissa eikä ole ollut mun epäkypsyydestäni johtuvia ongelmia.

Nyt olemme 42v. E

Siis tämän nykyisen.



Tapasin kuitenkin vasta 22-vuotiaana, joten siitä asti olen nyt sitten ollut vakavassa parisuhteessa.



(Aiempien kanssa vakavaa suhdetta ei saanut aikaan itkemälläkään, vaikka yritin...)

En kyllä olisi ollut. Omasta mielestäni tietty kyllä sen ikäisenä, mutta kun nyt katson niin en en :)

20v kun esikoinen syntyi :)



Edelleen ollaan yhdessä, seuraavaksi tulossa 15v hääpäivä.

Tuolloin muutimme miehen kanssa yhteen, naimisiin menimme viisi vuotta myöhemmin, lapsi syntyi vajaa vuosi naimisiinmenosta. Yhdessä ollaan edelleen.

Olin ollut jo 5v nykyisen aviomieheni kanssa, nyt olen 25v :)

Sain silloin esikoiseni, nyt kolmekymppisenä tajuan olleena erittäin onnekas. Minulla on ihana aviomies ja ihanat lapset. Mukava työpaikka ja kiva koti.



Hiukan säälittää kolmikymppiset ystävät jotka yrittävät epätoivoisesti etsiä miestä ja pari on ainakin tehnyt ihan vika valinnan ja nyt ollaan maha pystyssä ja ukko vapaalla. Tai sitten nämä jotka kauheella vimmalla etsivät mutta eivät löydä ja selailevat spermapankin sivuja tai kärkkyvän vapaita miehiä panemaan ilman kumia.

en pari vuotta myöhemminkään, kun aloin seurustella mieheni kanssa. Yhdessä tässä on kasvettu ja kypsytty, ja onnellisia ollaan. :)

Opiskeluaikani oli todella viinanhuuruista sekoilua ja lentämistä kukasta kukkaan. Nyt 15 vuotta myöhemmin, kun lapset ovat 3 ja 5, ei tee yhtään mieli bilettämään tai riehumaan. Käyn yökerhossa pari kertaa vuodessa tyttöjen kanssa, ja se on ihan hauskaa, mutta ei mitenkään mahtavaa.



Mieheni on 17. poikaystäväni ja tiedän, että parempaa ei löydy.

Edelleen ollaan yhdessä, 10+ vuotta. En koe olevani sen kypsempi tälläkään hetkellä. Kypsyys on mulla tässätapauksessa sitä, et päättää jotain ja pitää siitä kiinni.

Olin jo silloin vakavassa parisuhteessa, joka jatkuu edelleen.

ja jokainen tuntemani nuorena solmittu avioliitto on hajonnut viimeistään neljänkympinkriisiin.



Itse tapasin exäni 19-vuotiaan ja olimme yhdessä 22 vuotta, kunnes kasvoimme erilleen ja tajusimme lähteä etsimään onnea liiton ulkopuolelta.



Nyt tiedän mitä haluan!

vielä tarve treffailla useampia miehiä ja viettää hauskaa opiskelijaelämää ilman että kukaan kyselee tekemisteni perään.

ikää nyt 37. Eli 20-vuotiaana... jaa, silloin olin ollut mieheni kanssa jo 3v yhdessä :-)

Aloin seurustelemaan himppasen alle 18-vuotiaana ja nyt 38- vuotiaana olen edelleen yhdessä ja naimisissa tämän rakkauteni kanssa.

Yhteinen historia takana ja neljä lasta tehtynä.

Pentuja oltiin silloin, mutta niinpä vain yhdessä kasvettiin ja aikuistuttiin..ja toivottavasti vanhetaankin..=))

Ja näin jälkeenpäin oon tosi tyytyväinen, et sain elellä villiä opiskeluaikaa ja ottaa vastuuta vain itsestä. Nyt jaksaa perhe-elämää ihanan miehen ja kahden lapsen kanssa. Ei haikaile aidan toiselle puolelle, ei siellä ainakaan vihreämpää ole. Nyt olen 35.