Lue keskustelun säännöt.
Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
07.11.2012 |
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
lapseni sydän oli "täydellinen" rakenneultrassa. Jäi vaan ultraajalta huomioimatta todella pieni vasen kammio..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on valinnut sinut äidikseen jo taivaassa
Ihan takuulla ovat valinneet äitinsä.
yleensä voidaan todeta on varmaankin noin korkea prosentti. Mutta täytyy muistaa, että on paljon kromosomimuutoksia, jotka eivät löydy. Joten todellisuudessa kromosomitutkimus ei totea kuin osan muutoksista.
Kerrotaan, että lähes sata prosenttia kromosomivioista löytyy punktiossa. Mutta ei kerrota, että tuo tulos tarkoittaa vain osaa kromosomimuutoksista. Kromosomien lukumäärää ja näkyvimpiä rakennepoikkeavuuksia. Usein juuri ne pienet (näkymättömät) muutokset aiheuttavat vaikeimmat vammat.
yleensä voidaan todeta on varmaankin noin korkea prosentti. Mutta täytyy muistaa, että on paljon kromosomimuutoksia, jotka eivät löydy. Joten todellisuudessa kromosomitutkimus ei totea kuin osan muutoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotaan, että lähes sata prosenttia kromosomivioista löytyy punktiossa. Mutta ei kerrota, että tuo tulos tarkoittaa vain osaa kromosomimuutoksista. Kromosomien lukumäärää ja näkyvimpiä rakennepoikkeavuuksia. Usein juuri ne pienet (näkymättömät) muutokset aiheuttavat vaikeimmat vammat.
joka ei näy? Olet tyytyväinen,ettei tullu downia, vaan tuli paljon vaikeammin vammainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin löytyy vammaisia lapsia.
Tai käy, kuten yhdelle kaverilleni. Kävi kaikki testit ja hihkui odottavansa tervettä lasta. Kun lapsi syntyi, ensimäisenä näky paha karsastus ja huulihalkio.
Kyllä oli surua ja tyrskettä kun täydellinen elämä meni pilalle ja syntyi niin ruma vauva (äidin sanojen mukaan)
joka ei näy? Olet tyytyväinen,ettei tullu downia, vaan tuli paljon vaikeammin vammainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en kovin juhlisi kromosomitestien perusteella ja olisi varma, että mies pysyisi rinnalla kun syntyy täydellinen perijä hänelle.
Ei haittaa, vaikka syntyisi Angelman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin löytyy vammaisia lapsia.
Tai käy, kuten yhdelle kaverilleni. Kävi kaikki testit ja hihkui odottavansa tervettä lasta. Kun lapsi syntyi, ensimäisenä näky paha karsastus ja huulihalkio.
Kyllä oli surua ja tyrskettä kun täydellinen elämä meni pilalle ja syntyi niin ruma vauva (äidin sanojen mukaan)
Ei haittaa, vaikka syntyisi Angelman?
Vai mikä viisas ajatus sulla tässä jutussa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jo varma, ettei niillä kenelläkään ole mitään neurologista ongelmaa tai mielenterveysongelmia. Jopa lapsilla voi olla maanisdepressiivisyyttä, vaikka sitä ei lapsille vielä diagnostisoidakaan.
Parempi vain, ettet kiinny kovin lapsiisi, sillä joku heistä saattaa olla epäonnistunut ja joudut hänet hylkäämään.
ja siitä, miten sikiö käyttäytyy kun neula tulee kohtuun. Selkeästi oli pelkoreaktio ja sydämensyke kiihtyi. Vaistosi, että jokin uhkaa häntä ja sikiöllä oli stressireaktio.
Oletko jo varma, ettei niillä kenelläkään ole mitään neurologista ongelmaa tai mielenterveysongelmia. Jopa lapsilla voi olla maanisdepressiivisyyttä, vaikka sitä ei lapsille vielä diagnostisoidakaan.
Parempi vain, ettet kiinny kovin lapsiisi, sillä joku heistä saattaa olla epäonnistunut ja joudut hänet hylkäämään.
Ja terveistä menen takuuseen, ovat jo siinä iässä.
Aiheuttavat turhaa kärsimystä.
Sulle vai?
Minun teini-ikäiseni sairastui vakavasti.
pahin mahdollinen sydänvika mitä voi löytyä (sopii googlettaa). Yksikammioinen sydän siis. Leikkauksia on ollut 4 ja todellakin ravaamme kardiologilla (2-3 kertaa vuodessa). Vaikka eliniän ennuste on huonompi, niin silti olen tullut siihen tulokseen, että päivääkään en vaihtaisi pois. Kaverini terveenä syntynyt lapsi menehtyi syöpään pienenä... Ei se vakavan sydänlapsen kanssa eläminen ole aina ruusuilla tanssia, se myönnettäkööt. On niitä muitakin vakavia sydänvikoja, jotka saadaan korjattua yhdellä leikkauksella ja ne käy kontrolleissa kerran 1-2 vuodessa. Joo, aikuisena voi tulla ongelmia, mutta joka neljäs meistä sairastuu syöpään joka tapauksessa. Ymmärrän ehkä, että jos lapsellani olisi todettu raskausaikana tämä vika, niin olisin ehkä harkinnut muutaman kerran keskeytystä, ihan sen takia, miten lapsi joutuu läpikäymään useita leikkauksia ja elämän laatu on hieman huonompi, mutta nyt kun katson lasta niin eipä hänestä ulospäin huomaa muuten vikaa kuin että suu sinertää.... olisi se kyllä hirvee ajatus jos olisin tämän iloisen lapsen elämän estänyt keskyttämällä :-(. Mutta kukin tekee omat ratkaisunsa.
Minäkin ihmettelen joitan näitä sydänvika kommentteja, että onkohan ne sydänlapsen vanhemmilta??? Tuntuu oleban aika hatara ja outo mielikuva sydänlapsen elämästä " saa ravata kontrolleissa"..`? Saahan siellä ravata diabeetikotkin tai astmaatikot. Ei se musta ole kovin kummoista pari kertaa vuoteen matkustaa Lastenklinikalle...