Voiko yliopistosta selviytyä, jos on kamala esiintymiskammo?

paljon että täytyykö esiintyä käytännössä yhtään vai enemmänkin. Itse kammosin myös esiintymistä kun menini tietojenkäsittelyoppia opiskelemaan. Siellä joutui sen verran esiintymään että vuorollaan laskuharjoituksissa esittämään taululla ratkaisunsa. Mutta siellä oli jännittäviä nörttejä enemmänkin joten lopulta minulta meni se koko jännitys pois, kun en enää hävennyt sitä että kädet tärisee, änkytän jne. Se oli siellä ihan tavallista sellainen esiintyminen.

Varmaam ihan oppiaineista. Mä en tainnut tehdä yhtään ryhmäesitelmää. Graduseminaarissa piti omasta gradusta jotain puhua ja opponoida toisen. Esiintymistaidon kurssilla pidin esitelmän, mutta se ei ollut pakollinen kurssi.

Jos menet opiskelemaan alaa, johon ei kuulu erityisesti esiintyminen, niin silloin asiat on varmaan järjestettävissä. Kerrot vain ajoissa opettajille, että sulla on esiintymiskammo ja kysyt, että voisiko sun esitelmiä käsitellä jotenkin toisella tavalla. Yliopistoilla on myös kaikenmaailman esiintymiskursseja yms, jotka saattavat auttaa tilanteessasi.

kuin sillä että totuttautuu niihin jännittäviin ilanteisiin... Mutta tosiaan riippuu varmasti alasta, kuinka paljon "joutuu" esiintymään. Jonkin verran suutansa kyllä on pakko avata viimeistään seminaareissa yms. Ehkä kannattaisi mieluummin tosin hankkia apua pahaan esiintymisjännitykseen kuin vältellä tilanteita. Muistelisin että yths:lläkin joskus ollut jotain jännittäjä-vertaisryhmiä.

...niin paranet oitis. Älä anna liian pahasti kihahtaa päähän.

Lähes kaikkiin tuntkinto-ohjelmiin kuuluu pakollisia kohtia, joissa on pakko avata suunsa muiden kuullen/nähden. Tämä ei välttämättä tarkoita esitelmän pitoa luokkahuoneen edessä, mutta voi tarkoittaa esimerkiksi omasta työstään alustamista öydän ääressä istuen noin 2-10 minuutin ajan siloin kun sitä omaa tutkielmaa käsitellään. Se voi tarkoittaa myös sitä, että aina silloin tällöin on avattava suunsa ja sanottava jotain toisten töistä.



Muttakukaan ei sano, etteikö ääni saisi silloin vapista, naama punastua ja kädet hiota. Ei sitä kukaan kiellä, eikä sanele. Esiintymisen ei tarvitse olla hehkuvaa lavakarismaa, riittää' kun jotenkin änkyttää asiansa. Vähitellen sitten tajuaa, että asia on olennainen, ei esiintyminen.

Itsekin kammoan esiintymistä yli kaiken (olen ujo muutenkin) ja selvisin kunnialla yliopisto-opinnoistani läpi. Meillä niitä esitelmiä oli PALJON, lähes jokaisella pääaineopintojen kurssilla. Lisäksi tietenkin kieliopintojen esitelmät, olen pitänyt esitelmiä myös englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi...



Yli puolet esiintymisistä meni sisulla, kunnes kävin yths:llä puhumassa esiintymisjännityksestäni. Kerroin jännityksestä ja oireista, sydämen hakkaamisesta, äänen värisemisetä, punastelusta, käsien tärinästä. Sanoin haluavani pärjätä ilman lääkkeitä, lääkäri sanoi ettei kannata. :D Beetasalpaajat auttaa oireisiin tosi hyvin, lisäksi on mahdollista saada rauhoittavia jos oikein esitelmien pito ahdistaa ja pelottaa.



Jotenkin niistä esitelmistä selviää ihan varmasti, älä anna tämän asian olla esteenä opiskelulle. Pärjäät varmasti. :)

ryhmien edessä sitä joutui esiintymään, eikä edes montaa kertaa. Jännitin niin, etten edes osannut vastata kysymyksiin gradu seminaarissa, mutta ei siitä mitään pysyvää haittaa ollut.



Kävin myös jännittäjille tarkoitetun kurssin, siitä oli ehkä se hyöty, että en enää niin paljon välittänyt siitä, että jännitin esiinytmistä, se kun on ihan normaalia eikä se ulospäin usein näytä ihan yhtä pahalta kuin miltä itsestä tuntuu.

kuin sillä että totuttautuu niihin jännittäviin ilanteisiin... Mutta tosiaan riippuu varmasti alasta, kuinka paljon "joutuu" esiintymään. Jonkin verran suutansa kyllä on pakko avata viimeistään seminaareissa yms. Ehkä kannattaisi mieluummin tosin hankkia apua pahaan esiintymisjännitykseen kuin vältellä tilanteita. Muistelisin että yths:lläkin joskus ollut jotain jännittäjä-vertaisryhmiä.

Sitten se helpottaa, kun on epäonnistunut totaalisesti. Suosittelen, että menet pitämään jollekin asiantuntijaporukalle jotain alustusta aiheesta, josta sinä et tiedä mitään mutta kuulijat kaiken.

Kun sen suunnattoman jännityksen, esiintymiskammon ja epäonnistumisen jälkeen huomaat olevasi edelleen elossa, toteat ettei mitään yhtä kamalaa voi enää tulla.

mutta varmaan joka oppiaineessa joutuu esitelmiä pitämään, viimeistään kandi- tai graduseminaarissa. Ainakin helsingin yliopistossa järjestetään erikseen ryhmäviestinnän kursseja jännittäjille, sieltä voisin kuvitella saavan hyviä vinkkejä :)



Jos esiintyminen on oikeasti ihan tuskallista ja aiheuttaa fyysisiä oireita niin varmaan lääkäristäkin voi löytyä apuja.

kummassakin jouduin äärimmäisen vähän esiintymään. Olen itsekin jännittäjä, joten pelkäsin etukäteen esiintymisiä. Ujoudesta on lähinnä haittaa silloin, kun ei seminaareissa saa suutaan auki. Tarkoitan tilanteita, joissa pitäisi kommentoida muiden töitä. Oman työn esittäminen on mennyt siten, että aluksi vain muutamalla sanalla kerrotaan omasta työstä, jonka jälkeen opponentti alkaa kyselemään. Eli aivan leppoista hommaa verrattuna lukioajan luokan edessä esiintymisiin.



Ujouden takia ei kannata alisuoriutua. Jos kovasti jännittää, voit ihan hyvin mnennä lääkärille kysymään beetasalpaajia, joilla saa punastumisen yms. äänenvärinän taltutettua. Tsemppiä opiskeluihin!

Suosittelen sitä kaikille jännittäjille.

Ilman niitä en olisi saanut mitään tutkintoa ulos.

paha jännitys ja toisten ihmisten pelko peruna kouluvuosilta että valitsin opinnot pelkästän sen perusteella, mikä olisi nopeiten ohi.Opiskelin merkantiksi vaikka kaupan ala ei kiinnosta mutta paperit sai vuodessa, sitten ei enää tarvinnut pelätä aamuisin. Se opintojen lyhyt kesto oli ainoa kriteeri miksi lähdin tuolle linjalle.

Minä opiskelin historiaa ja minusta meillä oli hyvin vähän esiintymistä, ellei sitä vartavasten itselleen halunnut järjestää. No minä toki halusin kun opettajaksi lähdin, mutta pääaineen opinnoissa ei kyllä ollut pakko esiintyä mitenkään paljon.



Eli oman kokemukseni mukaan historiassa ainakin pärjäsi todella mainiosti esiintymättä juuri lainkaan.

mulla myös oli ihan kauhea esiintymiskammo kun opiskelin yliopistossa. Jotenkin selvisin ne pakolliset yksin tehtävät esiintymisen hengissä. Käytin Avena Sativa -uutetta, se auttoi pahimman jännityksen yli. Suosittelen!



Yliopistossa ei välttämättä joudu muuten esiintymään kuin englannin ja ruotsin kurssilla joutuu pitämään esitelmän ko. kielellä, sitten oli joku yleisopintoihin kuuluva neuvottelutaito tms. kurssi. Plus tähän muutama ryhmätyö. Näin hallintotieteissä.



Olen joutunut työssäni esiintymään ja nyt selviän tilanteista joten kuten. Harjaannus helpottaa ja samaten substanssiosaaminen. Siitä on helpompaa puhua yleisölle, josta jotain tietää.

selvitin tuon ongelman työelämän kautta, esitelmöidessäni ensin pienemmissä palavereissa, ja harjaannuttuani sain kokemusta ja itsevarmuutta - vähitellen.

2