Lue keskustelun säännöt.
Avomies ilmoitti eilen että ei halua enää koskaan naimisiin.
05.11.2012 |
Ei olla ennen puhuttu asiasta ja olen koko ajan olettanut että näin käy.
Rakastaa kuulemma minua ja ehkä voitaisiin kihloihin mennä mutta ei kuulemma naimisiin.
Ei osaa sanoa miksi.
Mitä minä teen? Haluaisin itse että vakiinnuttaisiin, ollaan jo yli nelikymppisiä, molemmat eronneita. Asuttu yhdessä puoli vuotta, seurusteltu 2,5 vuotta.
Sydän särkyy...
Kommentit (100)
Miehelleä on mielipiteeseensä ja päätökseensä oikeus, mutta mulletoi olisi täysin nou-nou-tilanne. Minulle avioliitto tarkoittaa sitoutumista, avoliitto sen harjoittelua. jatka ap matkaa, vaikka vaikealta tuntuisikin, elämällä on tapana yllättää positiivisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tulisi mieleenkään mennä naimisiin. Sehän on ihan teinipelleilyä.
Nyt kun on mun lapset ja sun lapset ja omaisuutta, en todellakaan ala vispaamaan asiaa vielä enemmän sekaisin. Uusioliitto on niin vaikea laji, vaikka rakkautta riittääkin, että en ole ihan varma, että kestämmekö tätä ikuisesti.
En ole yhtään sen enempää tai vähempää tässä liitossa onko minulla sormus sormessa tai ei.
Ei, tuossa tilassahan "voittaa" se joka ei tahdo naimisiin.
Naimisiinmeno ei ole voitontaistelu jossa toinen on antanut periksi. Sehän on nimenomaan merkki että molemmat tahtoo sitoutua. Se ei tarkoita sitä että herää huomenna tiistai aamuun ja töitten jälkeen tullaan kotiin kaupan kautta. Ei se ole yhtään erilaista että naimisissa oleva tekee tuon saman: ties vaikka käy pettämässä tai illalla riidellään.
Se ei siis kerro siitä suhteesta mitään. Kyllä parisuhde on ihmisien välinen asia ja naimisissakin hoidetaan suhdetta kuten avoliittolaiset tekee vaan se juju on nimenomaan se asiakirja.
mutta avioliitto on vain yksi sitoutumisen merkki; intsitutionaalinen, konservstiivinen, juridinen, suvuille ja ulkopuolisille ennen kaikkea. Käytännössä sitoutuminen lienee paljon muuta. Mä ymmärrän hyvin esim. sen ettei halua luoda uutta taloudellista liittoa, yhdistää sukuja tms. Mäkään en halua. En halua yhden eron jälkeen, tässä iässä minkään suvun miniäksi. Lapsillekin se olisi kummallista. Miksi jurinen/ulkoinen situtuminen on sulle ap niin tärkeää? MIksei riitä rakastamiseen sitoutuminen? Käytännössä kuitenkin avioliitoista erotaan siinä missä avoliitoistakin; silloin vain juuri lasten asema on huomattavan hakala ja epäreilu. En tekisi omilleni niin. Ehkä miehesikään ei halua?
Ja näytä minulle se PAKKO että miehen kuuluu suunnitella häät? Nykyään on hääsuunnittelijoitakin niin ei tartte ollenkaan suunnitella. Miltä vuosituhannelta sä tupsahdat siihen?
Eikä häissä tartte olla teemaa. Ei värejä valittuna! Ei kaikki naisetkaan tykkää hyysätä!
Itse sain mieheltä vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa meidän häät koska tahdotaan kuitenkin juhlia parisuhdettamme meille läheisten kanssa eikä karata ruokatauolla maistraattiin.
Ja minusta se on ihanaa että saan järjestää juhlan kuten toivon! Järjestänhän muutenkin perhejuhlia kotona niin ei nämä eroa siitä mitenkään, paitsi suhde virallistetaan eikä ole enää avoliittolainen ja vaihdan sukunimeni miehen omaan. :)
Ja 31: Se tarkoitus varmasti on se että pyritte olemaan aina yhdessä? Jos molemmat tämän lupaa niin se pitää. Nykyisin kun toinen tahtoo erota niin se usko ja toivo ei auta. Mutta ei se silti estä sitä että niin toivoo tapahtuvan!
Sinä siis ajattelet nro 31 että suhde jossa olet ei kestä ja hengaatte yhdessä. Kyllä meillä on ainakin takana päätös että ollaan yhdessä.
Jos menette naimisiin ja toinen kuolee, niin kyseisen hankilön lapset saavat tässä tapauksessa paljon pienemmän perinnön.
Eli uusi puoliso "varastaa" puolet pesästä ja suoraan teidän lapsilta.
Näin siis ihan karkeasti...tilanne ei siis ole lasten näkökulmasta enää reilu.
Joten vaikka naimisiinmeno olisi romanttista, niin en lähtisi sotkemaan uusperheen kuvioita.
Se uusi puoliso kasvattaa parin yhteistä omaisuutta kun mennään naimisiin. Outo ajatus, että toinen ei tuo mitään ja toinen tuo kaiken.
Sitä paitsi, ihan sama ollaanko naimisissa vai ei, aina voi tehdä testamentin, jolla avopuoliso perii 50 %.
Meillä näin on tehty eli miehen lapset saavat mieheni kuoltua lakiosan ja minulla on oikeus maksaa se rahana. Käytännössä kaikki jää siis minulle ja tämä on asianajajan kanssa tehty testamentti ja näin ollen se pätee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitosta. Kumma mies kun ei halua naimisiin, mutta kuitenkin on halukas kihloihin.
Olen 45 ja suurin osa ystävistäni on eronnut. Se paperi on modernissa yhteiskunnassa turhempi kuin vessapaperi, eikä loppupeleissä tarkoita hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ollaan enemmän sitoutuneita kun ollaan naimisissa. Olenko mä vähän tyhmä kun en ymmärrä. Minun suhteeni ei ole koskana ollut sitoutuneempaa naimisissa ollessani tai avoliitossa ollessani. Olen sitoutunut ihmiseen ja suhteeseen, en paperinpalaan tai timanttisormukseen.
Minäkään en enää ikinä aio uudestaan naimisiin. En maistraatissa saati kirkossa. En ymmärrä miksi se olisi jotenkin tärkeää.
Ja muista, että moni mies kokee tuon painostamisen todella rumana valtapelinä. Niin minäkin kokisin. Harkitsisin jopa koko suhteen jatkoa, jos minua painostettaisiin. Onneksi mieheni on sen ymmärtänyt. Meillä mies luuli, että se olisi minulle tärkeää ja kosi. Oli hyvin helpottunut kun sanoin, että ei kiitos.
a) naisia joita mies ei ole koskaan kosinut, mutta lapsia on kuitenkin tehty
tai
b) naisia, jotka ovat eronneet
Tulee mieleen, että ehkä se asenne, että avioliitto ei merkitse mitään, onkin yksi syy sille miksi avioliitto ei ole kestänyt, koska ei siihen ole oikeasti tuollaisin ajatuksin sitouduttu, ja niille jotka eivät ole naimisissa olleetkaan, tuo ajatus ehkä tuo jotain helpotusta muuten; sitä mitä ei ole, ei kaivatakaan.
Mieheni rakastaa minua. Me olemme olleet avioliitossa ja meillä on vakuutukset joissa on määritelty edunsaajat.
Miten tämä sitten olisi jotenkin paperina eri kuin avioliiton paperi?
Olemme yhdessä koska rakastamme toisiamme. Olemme menossa naimisiin koska rakastamme toisiamme.
Avoliitto merkintä loppuu ja tilalle tulee ruksi naimisissa. Ihan siksi että molemmat niin haluaa. Siis mitä se minun mies ei halua? Epäreilua asemaa lapsille jos nyt erottaisiin avoliitossa?
sä nyt osaat kertoa miten mieheni sitoutuu avioliittoon erilailla kuin minä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ryhmäläinen A. Ja menossa lapsieni isän kanssa naimisiin.
Olemme yhtä sitoutuneita toisiimme olleet nämä 10 vuotta kuin mitä ensi kuussa kun menemme naimisiin.
Se avioliittolupaus ei teekään suhdetta, vaan ihmiset siinä. Aivan kuten avoliitossa mutta kyllä sillä "paperilla" on merkitys silloin kuin erotaan mitä tilanne on nyt kun olemme avoliitossa.
T. Se joka menee naimisiin ja jonka viestiin kirjoitit.
Suurin osa miehistä on häissään vain statisteja, jotka on alttarilla täysin vieraassa juhlassa.
Teemaväreistä kiinnostunut mies luultavasti menee toisen miehen kanssa naimisiin.
Kyllä mä oisin miestäni vähän kieroon katsonut, jos sitä ei olisi MEIDÄN häät yhtään kiinnostaneet, miski se olisi sellaisiin siten muka edes suostunut? Meillä ainakin mies osallistui suunnitteluun, ja ihan innoissaan oli teeman yms. suhteen. Toksi annoin tässä mieehllekin siis jotain roolia, enkä vain sysännyt häntä syrjään ja ilmoittanut, että tällaiset vaaleanunaiset kermakakkuhäät MINÄ haluan. Ne olivat MEIDÄn häät, joten molemmat sai niihin jotain mitä itse halusi. Ja ihanat häät olivatkin, miehen kanssa monesti muistellaan niitä
haikeudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menette naimisiin ja toinen kuolee, niin kyseisen hankilön lapset saavat tässä tapauksessa paljon pienemmän perinnön.
Eli uusi puoliso "varastaa" puolet pesästä ja suoraan teidän lapsilta.
Näin siis ihan karkeasti...tilanne ei siis ole lasten näkökulmasta enää reilu.
Joten vaikka naimisiinmeno olisi romanttista, niin en lähtisi sotkemaan uusperheen kuvioita.
mukaan myös lesken omaisuus ja sitten vasta tehdään ositus. Yhtä hyvin se leski voi olla se varakkaampi puoliso, jolloin lapset saavat koko pesän. Tai leski saa osituksena vain muutaman kympin tai satasen. Ja mitä varastamista avio-oikeus on? Kummallinen ajatus, että vain lapset ovat tärkeitä, puolisolle ei saa vahingossakaan jäädä mitään. Jos ajatus on tuo niin kannattaako sen puolison kanssa asua tai edes seurustella, sehän voi hyötyä siitä jotain. Vie vielä lasten perinnöstä muutaman euron. Pysyy vaan tiukasti yksin ja kerryttää lasten perintöä.
Miten ollaan enemmän sitoutuneita kun ollaan naimisissa. Olenko mä vähän tyhmä kun en ymmärrä. Minun suhteeni ei ole koskana ollut sitoutuneempaa naimisissa ollessani tai avoliitossa ollessani. Olen sitoutunut ihmiseen ja suhteeseen, en paperinpalaan tai timanttisormukseen. Minäkään en enää ikinä aio uudestaan naimisiin. En maistraatissa saati kirkossa. En ymmärrä miksi se olisi jotenkin tärkeää. Ja muista, että moni mies kokee tuon painostamisen todella rumana valtapelinä. Niin minäkin kokisin. Harkitsisin jopa koko suhteen jatkoa, jos minua painostettaisiin. Onneksi mieheni on sen ymmärtänyt. Meillä mies luuli, että se olisi minulle tärkeää ja kosi. Oli hyvin helpottunut kun sanoin, että ei kiitos.
a) naisia joita mies ei ole koskaan kosinut, mutta lapsia on kuitenkin tehty tai b) naisia, jotka ovat eronneet Tulee mieleen, että ehkä se asenne, että avioliitto ei merkitse mitään, onkin yksi syy sille miksi avioliitto ei ole kestänyt, koska ei siihen ole oikeasti tuollaisin ajatuksin sitouduttu, ja niille jotka eivät ole naimisissa olleetkaan, tuo ajatus ehkä tuo jotain helpotusta muuten; sitä mitä ei ole, ei kaivatakaan.
koska niihin ei ole ladattu avioliiton odotuksia. Jossain oli tilasto, että jos unohdetaan lyhyet nuoruuajan avoliitot, niin verrattaessa yli 5 v kestäneitä avo- ja avioliittoja, kestävät ne avoliitot paremmin. Eli avoliitossa on sitouduttu johonkin sellaiseen, josta avioliittovouhkaajat ei osaa edes unelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mies tahtoo suunnitella ja toinen ei.
Meillä mies antaa minun suunnitella ja ne häät ei ole se pointti miksi vihille mennään. Kyllä ne hääpäivän jälkeiset päivät ja vuodet on se syy miksi mennään naimisiin.
Se joka menee naimisiin.
ja olen antanut pakit kahdesti. Minusta se on aikansa elänyt instituutio, eikä minua kiinnosta se pätkääkään. Lapsen isästä olen eronnut, joten enpä keksi yhtään syytä mennäkään avomieheni kanssa naimisiin.
Kysy mieheltäsi miksi häntä avioliitto ahdistaa. Huomaat varmasti, että se ei liity sinuun millään tavalla.
Ymmärrän sua hyvin. Mulle avioliitto on ISO asia ja sillä on suuri merkitys. En suostuisi jatkamaan moisessa tilanteesa, jos asiasta ei voida kunnolla, perustellen puhua. Avioliitto on erilainen sitoumus kuin avoliitto, joka ei ole mitään. Älä suostu sellaiseen, mitä et itse halua ja arvosta!
Painosta, vingu, vikise, itke ja roiku. Sillä se hyvä tulee. Muista olla myös näkyvästi mustasukkainen eksästä. Siitä on hyvät uusperheet tehty!
Kannattaa antaa miehelle aikaa, eikä hoputtaa ja kysellä, koska sitten mies voi ahdistua ja tympääntyä koko kihla/naimisiin meno hommaan. Jos kerran mies on sanonut että ei ole valmis,niin sitten ei auta kuin odotella :)
P.s. Olin juuri erään miehen kolmansissa häissä. Sitä kohtaloa kannattaa välttää viimeiseen saakka. Alkoi olemaan jo vähän epäuskoa ilmassa.
Olen ryhmäläinen A. Ja menossa lapsieni isän kanssa naimisiin.
Olemme yhtä sitoutuneita toisiimme olleet nämä 10 vuotta kuin mitä ensi kuussa kun menemme naimisiin.
Se avioliittolupaus ei teekään suhdetta, vaan ihmiset siinä. Aivan kuten avoliitossa mutta kyllä sillä "paperilla" on merkitys silloin kuin erotaan mitä tilanne on nyt kun olemme avoliitossa.
T. Se joka menee naimisiin ja jonka viestiin kirjoitit.
Jos avioliitto ei muuta mitään, ei merkitse mitään, eikä muutenkaan ole olennaista, niin miksi ihmeessä olet menossa naimisiin?? Ei me ainakaan naimisiin ulkopyolisten takia menty (ei tulevien lasten, ei sukulaisten, ei yhteiskunnan), vaan oman itsemme takia; siksi että me halusimme luvata toisillemme loppuelämämme. ja koska uskovaisia olemme, hlausimme saada tälle liitolle jumalan siunauksen. Ja se lupaus merkitsee mulle aika paljon.
Ei se noin mene. Vaan nykyisin valtaosa kokeilee avoliittoa ja nämä sitten kaatuu muutamassa vuodessa jos on kaatuakseen. Siellä seassa on siis kaikki reppanat. Siis otantaan kuuluu ihan kaikki parisuhteet. Kai sinä nyt ymmärrät että suhde joka on kestänyt esim. 5 vuotta on eri kuin toinen jossa leikitään vuosi kotia? Parhaimmillaan silloinkin se "suhde" on olematon?
Meillä suhdetta takana 10 vuotta avoliitossa ja moni avioliittoon mennyt heti suhteen ollessa nuori on jo eronnut kun me ollaan vasta menossa ensi kuussa naimisiin.
Kuka sen tietää jos mekin joskus erotaan mutta eihän sitä myöskään tiennyt oltaisiinko me kestetty tätä 10 vuotta? Tarkoitus ei ole sillä että jollain on kristallipallo josta näkee kestääkö suhde vaan se että avoliitto on yksi tapa merkitä sitoutuminen ja sillä on merkitystä jos se kaatuu.
Se joka menee naimisiin.
Ei, tuossa tilassahan "voittaa" se joka ei tahdo naimisiin.
Naimisiinmeno ei ole voitontaistelu jossa toinen on antanut periksi. Sehän on nimenomaan merkki että molemmat tahtoo sitoutua. Se ei tarkoita sitä että herää huomenna tiistai aamuun ja töitten jälkeen tullaan kotiin kaupan kautta. Ei se ole yhtään erilaista että naimisissa oleva tekee tuon saman: ties vaikka käy pettämässä tai illalla riidellään.
Se ei siis kerro siitä suhteesta mitään. Kyllä parisuhde on ihmisien välinen asia ja naimisissakin hoidetaan suhdetta kuten avoliittolaiset tekee vaan se juju on nimenomaan se asiakirja.