Avomies ilmoitti eilen että ei halua enää koskaan naimisiin.
Ei olla ennen puhuttu asiasta ja olen koko ajan olettanut että näin käy.
Rakastaa kuulemma minua ja ehkä voitaisiin kihloihin mennä mutta ei kuulemma naimisiin.
Ei osaa sanoa miksi.
Mitä minä teen? Haluaisin itse että vakiinnuttaisiin, ollaan jo yli nelikymppisiä, molemmat eronneita. Asuttu yhdessä puoli vuotta, seurusteltu 2,5 vuotta.
Sydän särkyy...
Kommentit (100)
enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään.
Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.''
Mikä on tämä syy ja ajatus tämän ratkaisun takana? Ei kai kukaan ole niin lapsellinen, että syyttää itse naimisiin menoa pieleen menneestä suhteesta? Ihmiset pilaavat suhteen, ei juridinen sopimus.
Ap, minkä selityksen miehesi antoi sille, ettei aio/halua enää naimisiin?
Ei osaa selittää miksi ei halua naimisiin.
AP
voi mennä hyvin pienesti myös maistraatissa. Monille naisille naimisiinmeno on sitoutumisen merkki ja syventää suhdetta, miehet saattavat ajatella, että riittää, kun toinen on lähellä, ei travita sormuksia ja virallisia papereita.
taidat luulla, että häät ja rakkaus on sama asia. Ei ole. Rakkaus ja joku pönötystilaisuus, jossa mies vieraantuneena leikisti osallistuu johonkin teemaväri, kukkapuska valintoihin ei korreloi mitenkään sen kanssa kuinka paljon rakastaa.
Juuri kun eilen juteltiin niin sanoin että se onko meillä häät tai ei lainkaan ei ole mikään merkityksellinen juttu. Vaikka käytäisiin kahdestaan maistraatissa, se riittää.
Rakkaus ja häät ovat eri asia. Sen minäkin ymmärrän.
AP
mitään syytä, miksi haluaisi naimisiin tai ei haluaisi. Haluaa varmaan olla varma, sitten kun haluaa joskus naimisiin mennä? Ehkä hänellä on hyvä olla näinkin, ei tarvitse virallista paperia tähän.
Mieheni ei ole ollut aiemmin naimisissa, ehkä häntä pelottaa asia?
En osaa sanoa, mutta tosiaan ei ole sanonut myöskään ehdotonta eitä minulle. Joskus minä vähän vänkäsin tuota asiaa, kunnes tajusin, että vänkääminen vain pahentaa ja tuntuu painostavalta miehelle. Olen antanut asian olla. Jos tulee joskus eteen kosinta niin toki olen iloinen, mutta ei se pakolla tule, se pitää hyväksyä.
Meillä on ihan hyvä näinkin, avoliitossa. Pääasia, että suhde voi hyvin kuitenkin.
Miten ollaan enemmän sitoutuneita kun ollaan naimisissa. Olenko mä vähän tyhmä kun en ymmärrä. Minun suhteeni ei ole koskana ollut sitoutuneempaa naimisissa ollessani tai avoliitossa ollessani. Olen sitoutunut ihmiseen ja suhteeseen, en paperinpalaan tai timanttisormukseen.
Minäkään en enää ikinä aio uudestaan naimisiin. En maistraatissa saati kirkossa. En ymmärrä miksi se olisi jotenkin tärkeää.
Ja muista, että moni mies kokee tuon painostamisen todella rumana valtapelinä. Niin minäkin kokisin. Harkitsisin jopa koko suhteen jatkoa, jos minua painostettaisiin. Onneksi mieheni on sen ymmärtänyt. Meillä mies luuli, että se olisi minulle tärkeää ja kosi. Oli hyvin helpottunut kun sanoin, että ei kiitos.
Sinusta siis avioliitto tarkoittaa vihkiseremoniaa?
Mielenkiintoista.
Miten kakku kuuluu häihin? Sehän on ruokaa. Ei ole pakko syötävä jos mielii naimisiin: kirkossa/maistraatissa ei kakkua maistella. Se on sitä juhlaa ja jokainen järjestää juhlansa näkemällään tavalla.
Mutta avioliitto on muuta kuin vihkitilaisuus.
Jos ap.lle on tärkeää olla naimisissa ja kumppanille ei niin silloin se joustaa jolle asia ei ole merkityksellinen. Häät voi pitää ilman suuria juhliakin jos mies sitä ei tahdo? Mutta jos sinä tahdot olla naimisissa ja mies ei niin kyllä tuo on sitten iso ongelma. Ei sinun kuulu olla tahtomatta. Tottakai saat haluta olla naimisissa ja sitoutunut häneen.
Ei teemavärit ole keneltäkään pois! Mitä ihmettä joku sekoilee? Senkö takia joku ei tahdo naimisiin kun ahdistaa teemaväri? Jokuhan järjestää joulukoristelutkin jonkun värin mukaan! :(
mitään syytä, miksi haluaisi naimisiin tai ei haluaisi. Haluaa varmaan olla varma, sitten kun haluaa joskus naimisiin mennä? Ehkä hänellä on hyvä olla näinkin, ei tarvitse virallista paperia tähän.
Mieheni ei ole ollut aiemmin naimisissa, ehkä häntä pelottaa asia?
En osaa sanoa, mutta tosiaan ei ole sanonut myöskään ehdotonta eitä minulle. Joskus minä vähän vänkäsin tuota asiaa, kunnes tajusin, että vänkääminen vain pahentaa ja tuntuu painostavalta miehelle. Olen antanut asian olla. Jos tulee joskus eteen kosinta niin toki olen iloinen, mutta ei se pakolla tule, se pitää hyväksyä.
Meillä on ihan hyvä näinkin, avoliitossa. Pääasia, että suhde voi hyvin kuitenkin.
paperinpala. Sitoutua voi muutenkin, eikä se vaadi naimisiinmenoa. Avioeron saa muutamalla paperinpalalla.
sekä asuttu yhdessä 5,5 vuotta. Kumpikin ollaan eronneita eikä olla edes puhuttu naimisiinmenosta.
Miksi mentäisiin naimisiin? En nyt keksi yhtään syytä.
Miten ollaan enemmän sitoutuneita kun ollaan naimisissa. Olenko mä vähän tyhmä kun en ymmärrä. Minun suhteeni ei ole koskana ollut sitoutuneempaa naimisissa ollessani tai avoliitossa ollessani. Olen sitoutunut ihmiseen ja suhteeseen, en paperinpalaan tai timanttisormukseen.
Minäkään en enää ikinä aio uudestaan naimisiin. En maistraatissa saati kirkossa. En ymmärrä miksi se olisi jotenkin tärkeää.
Ja muista, että moni mies kokee tuon painostamisen todella rumana valtapelinä. Niin minäkin kokisin. Harkitsisin jopa koko suhteen jatkoa, jos minua painostettaisiin. Onneksi mieheni on sen ymmärtänyt. Meillä mies luuli, että se olisi minulle tärkeää ja kosi. Oli hyvin helpottunut kun sanoin, että ei kiitos.
En minäkään halua naimisiin painostuksen takia.
Haluan naimisiin koska se on minulle sitoutumisen merkki. Lupaus tulevasta.
Miehesi teki tosi kauniisti kun kosi. Sehän juuri kertoo että hän on halunnut sinut loppuelämäkseen.
Olet onnekas.
AP
enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään.
Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.Minä koen tämän niin että en kelpaa. Olen huonompi kuin ex joka on saanut tältä mieheltä kaiken.
AP
olla et miehesi vaistoaa huonommuudentunteesi ja sen että sulla on halu "voittaa" eksä ja saada myös kaikki ja vielä vähän enemmän? Mielestäni tuollainen pakkomielle on huono juttu. Haluat vielä nelikymppisenä todisteita ja julistuksia rakkaudesta. Itse olen samanikäinen ja eronnut; kaipaan lähistä, hyvää ihmissuhdetta, enkä myöskään todellakaan halua mennä naimisiin. Turhaa sotkua, rakkaus on ihan muuta. Juridisesti olen lasteni kanssa yhtä, mahdollisen kumppanin kanssa sydämessä. Jos hänelläkin on jälkikasvua, on kaikille selkeämpää ja myös jotenkin lapsia kunnioittavaa että omaisuudet yms pysyy siellä heillä. Silti voi olla yhteinenkin arki. Sinuna käsittelisin oikean ongelmasi, sen, että et tunne kelpaavasi ja nauttisin rakkaudesta joka sulla on! Ennenkuin menetät sen epäolennaisten seikkojen vuoksi.
Jos pelkkä puhuminen häistä ahdistaa niin kyllähän silloin kenkä jostain puristaa ja paljon.
Mitä se auttaa että on hiljaa kun itselle asia on tärkeä?
Silloinhan se asia ei ole miehelle merkityksetön jos siitä saa hepulin.
Mikä parisuhde tuollainen on jossa asiaa ei voida puhua läpi? Nyt sinä et saa sanottua miehelle mikä on sinun toiveesi koska sinä annat miehelle periksi heti alkuunsa.
Sinun miehelle ei asia ole merkityksetön jos siitä pasmat menee sekaisin. Ei tuo mitään normaaliakaan ole.
Sen tajuan ettei tahdo naimisiin mutta kyllähän sinulla on oikeus selvittää miksi tahdot, kuin ettei miehesi arvosta kantaasi.
että exä sai mieheltä kaiken...muista että se sai myös EROn.
ei ole jonninjoutavinta ajankulua mitä maa päällään kantaa ja täysin vieraannuttavaa puuhaa. Suurin osa miehistä on häissään vain statisteja, jotka on alttarilla täysin vieraassa juhlassa. Olen ollut kuvaajana monissa häissä ja missään muussa tilanteessa synnytyksen jälkeen, mies ei koe olevansa niin väärässä paikassa. Vaimoke hössöttää ja kuvittelee miehen olevan kiinnostunut. Yleensä juhlat ovat naisten märkä unelma, ja miehelle omituinen tilaisuus, josta toivoo pääsevänsä pois mitä pikemmin sen parempi.
Teemaväreistä kiinnostunut mies luultavasti menee toisen miehen kanssa naimisiin.
Suomalainen perusjäykkis taas välttää perushäitä viimeiseen saakka.
Syy siihen on se, että hän on ollut jo kerran naimisissa ja kirkossa luvannut, että kunnes kuolema erottaa jne....
Olisi naivia mennä kirkkoon ja luvata sama uudestaan??? Eihän se ollu totta ensimmäisellä kerrallakaan...
Olemme onnellisia avoliitossakin ja en koe mitenkään tarpeelliseksi naimisiinmenoa. Mieheni varmaankin haluaisi jos suostuisin :)
ja silti eronneet. Mies on jo kerran sitoutuneena kulkenut toisen naisen rinnalla ylpeänä ja nähtävästi katsoo, että kerta riitti. Hän on sen jo kokenut, ei ole tarvetta uusintaan.
Miehesi oli jo kerran Aviomies. Jos hän menee kanssasi naimisiin, olisi hän kuitenkin sinulle vähemmän kuin exälleen, koska sinä ja liittonne olette vähän kuin uusinta tai kertaus suhteessa siihen, johon todella on lähdetty varmoina siitä, että tämä kestää ikuisesti. Ei kestänyt. Ei sitouduttu tarpeeksi.
Osaatko selittää. (Minulle se ei ole).
Jos menette naimisiin ja toinen kuolee, niin kyseisen hankilön lapset saavat tässä tapauksessa paljon pienemmän perinnön.
Eli uusi puoliso "varastaa" puolet pesästä ja suoraan teidän lapsilta.
Näin siis ihan karkeasti...tilanne ei siis ole lasten näkökulmasta enää reilu.
Joten vaikka naimisiinmeno olisi romanttista, niin en lähtisi sotkemaan uusperheen kuvioita.
Ihminen voi olla naimisissa ja suhde on huono.
Tai avoliitossa ja suhde kukoistaa.
Avioliiton pointti on läkisääteisyys. Suhde tunnustetaan. Jos kuollaan eri aikaan niin saa leskeneläkettä.
Itse olen ollut 10 vuotta avoliitossa ja menemme ensi kuussa naimisiin ja suhde ei muuksi muutu mutta avioliitolla suhde tunnustetaan.
Avioliitto on pala paperia, mutta kyllähän sen paperin sanoma on tärkeä. Mitään se ei kerro siitä parisuhteesta tai sitoutumisen vahvuudesta.
Naimisiinmeno on yksi niistä harvoista asiakirjoista joita ei voi valtakirjalla täyttää ja sillä on lain edessä merkitystä myös esim. erovaiheessa.
Myös näin vanhemmalla iälllä sen näkee miten siviilimuodolla on väliä. Erilailla sitä nuorena ajatteli ja uskotteli mutta ei se naimisiinmeno ole kovin kummoinen asia tehdä ja silti parisuhteen tila nähdään erilailla.
Nim. avoliittolainen
oman eroni jälkeen erittäin varma, etten koskaan enää halua naimisiin. Tämän myös sanoin eron jälkeisille miesystävilleni. Mulle jä paska maku erosta ja esimerkiksi siitä, että ex-mies syyllisti "aviolupauksen rikkomisesta" (siis siitä, etten rakastanutkaan häntä kuolemaani saakka) ja ylipäätään se, että eron saaminen kestää väh. puoli vuotta oli rankkaa, koska ero oli vaikea. Mulle jäi siis sellainen fiilis, että avioliiton tarkoitus on vain kahlita, syyllistää ja omistaa toinen ihminen. Siksi en halunnut uusiin naimisiin vaikka täydellinen mies olisi löytynytkin.