Heinävauvat 2013 marraskuussa

Minulla on edelleen mietinnässä neuvolaan soittaminen. Yllättäen sitä suhtautuu nihkeästi ensimmäisen kerran soittamiseen, kun muistan vieläkin sen, että kahdesti ensimmäinen lääkärikäynti on tarkoittanut pettymystä. Edes edellisen raskauden onnistuminen ei näköjään lievennä tätä pelkoa. No, eipä tässä vielä kiirettä ole. Täällä onneksi ovat ultranneet kunnallisessa, joten varhaisessa vaiheessa saa tietää, onko mahassa asukkia vai ei.



Minäkin olen kotosalla pojan kanssa nyt vuoden loppuun. Sitten varmaan ainakin muutaman kuukauden kirjoitan väitöskirjaani, vähän oman jaksamisen mukaan. Ei me tuota pientä kuitenkaan kodin ulkopuoliseen hoitoon laiteta. Pyritään miehen kanssa hoitamaan suurin osa viikosta (miehelle viikonloput, jolloin minä sitten hautaudun kirjakasaan) ja sitten on mummolassa (joka on meidän pojalle kuin toinen koti) parina päivänä viikosta. Voi tietysti olla, että vuodenvaihteen lähetessä mieli muuttuu.

Heips!



Täällä olisi yksi heinävauvaa odottava! :)

La olisi 4.7 ja odotuksessa toinen lapsi. Itse olen 31v ja miehen lisäksi perheeseen kuuluu 5-vuotias poika.

Huomenna menen yksityiselle ultraan katsomaan onko raskaus normaali. Toivottavasti pääsen sinne asti kun tahtoo aina ilmaantua työkiireitä ja saa siirrellä aikaa. Perjantaina on sitten ensimmäinen neuvola käynti.

Meillä kumpikin vanhemmista työelämässä vahvasti. Poika koulussa ja tyttö päiväkodissa. Itse yritän olla töissä niin pitkään kuin vain voin mutta aijemmilla kerroilla olen joutunut saikulle ja lepoon 24 viikon tietämissä mutta yrittäjänä sitä töitä tehdään sitten sohvalta käsin.

Lapset on meillä menneet hoitoon 10kk iässä ja jatkossakin näin on.

Nauttikaa rakkaat äidit kotiäitiydestä ja leppoisasta äitiyslomasta. Minä en tiedä sellaisesta mitään ;)



Velsa 7 + 0

Lisäsin sinutkin nopeasti listaan. :)

Ja kertokaa sitten jos listassa huomaatte virheitä/puutteita. :D Välillä vähän ajatuksissa nopeasti lisäilen niin saattaa jäädä jotain oleellista pois.

Taidanpa minäkin ilmoittautua mukaan kuumeilijoiden puolelta. Siellä on tosiaan iso joukko plussanneita jo :)



Elikkäs toista lasta odotetaan. La on laskureiden mukaan 7.7. Esikoinen on syntynyt 2/2012. Mukavaa että täällä on muitaakin pienellä ikäerolla odottavia. Pääkaupunkiseudulta kirjoittelen, äitiyslomalla tällä hetkellä ja ikää meillä on miehen kanssa molemmilla 33 v.



Vesla, tulethan pika pikaa sitten päivittämään ultrakuulumiset!





Viola 5+1

Heips! Mahtavaa, että meitä on jo näin monta heinäkuun ihmeitä odottamassa :) onnea kaikille plussaajille ja tervetuloa! täällä tänään viikkoja 5+0 ja aika epäuskoinen olo edelleen. Oireentapaisia on, mutta ei mitään ihmeempää oikeastaan. Hieman etovaa oloa välillä, vessassa juoksemista, väsymystä ja sitten tuntuu että vatsa on jo hirveän turvoksissa! Iltaisin näyttää jo ihan vauvamahalta, ihan uskomatonta. Saavat tiukat paidat jäädä... Varhaisultra kyllä houkuttaisi, jotta tietäisi onko vatsassa elämää, mutta en ole ihan päättänyt vielä menenkö. Väsymys alkaa kyllä nostaa päätään ihan kunnolla, vaikka nukkuisi 8h niin silti on väsnyt aamulla. olen kuitenkin yrittänyt tsempata ja jaksaa äydä lenkillä ja jumpassa kun vielä pystyy. tokassa raskaudessa oli ihan hirveä pahoinvointin ja oksentelin niin silloin ei jaksanut oikein mitään. sitä odotellessa :) Neuvolaan en ole vielä soittanut, esikoisella on pian käynti siellä niin otan sitten puheeksi että olen raskaana. meillä lapset vielä kotihoidossa ja minä puoliksi kotiäiti, puoliksi työssäkäyvä. Lapset saavat nauttia isovanhempien huomiosta ne päivät, kun olen töissä ja kaikki ovat tyytyväisiä! Nyt kyllä pitää mennä jo nukkumaan, väsyttää jo ihan hirveästi...



Voikaahan hyvin!



Sabriina

Odotellaan nyt sitten josko ne muutkin heinäkuiset löytäisivät tiensä tänne odottajien puolelle. :)



Vähän samoilla linjoilla Sabriinan kanssa mennään, että aika oireetonta touhua toisaalta ja toisaalta taas oireita välillä bongailee. Muistan kyllä kuopuksenkin kanssa olleen aika oireetonta aluksi ja siitä jopa neuvolaan soittelin kun huolestutti, neuvolassa sanoivat ettei se tarkoita että joku olisi huonosti vaikka ei oireita olisikaan. Sanoivat vaan että NAUTI. :)



Vaniliini 4+5

Mukavaa kun on tullut näin paljon lisää heinävauvojen odottajia :D ja ihanaa kun myös muita, joilla lasten ikäero tuntuu olevan pieni :)



Vaniliini, miten sä olet pärjännyt kun on ollut kaksi ihan pientä hoidettavana? Itseä jännittää miten sitä tulee sitten pärjäämään kun esikoinenkin on vielä tosi pieni kun uusi tulokas syntyy...



Täällä alkaa raskausoireet vaan voimistua... pahoinvointi lisääntynyt, onneks ei vielä oksentelua ole ollut. Ja lisäksi huimausta ja heikotusta... Neuvolaan en ole vielä soitellut, esikoisella on parin viikon päästä 8kk neuvola niin voi olla että oottelen siihen asti...



Pinguliini 4+6

ei kyllä minkäänlaisia oireita ole, jossain vaiheessa oli etovaa oloa, mutta nyt ei sitäkään. Liekkö siellä enää mitään sinttiä uikkaan?(pessimisti)



Eilen oli rankka päivä, mies nukkui kokopäivän yövuoron jälkeen. yötyötä ollut jo reilut 2viikkoa ja rupesi kauheasti harmittaa, kun on ihan yh, toinen on kotona, muttei kuitenkaan läsnä. Raskaudesta ei ole puhuttu oikein mikä kalvaa vielä enemmän ja riipasee syvältä.



On vaan niin tuoreessa tuo KM, ettei kumpikaan osaa tähän suhtautua onnella ja ilolla, sitä vain odottaa pahinta taas.



No jospa se tästä...jospa ostais tänään testin :P kaipa siinä luulis näkyvän jos on loppunut jo ennenkuin kerkesi edes kunnolla alkamaankaan.



Laihduttaakkin pitäs, 163cm ja 68kg :( Kävin kuukausi sitten sovittamassa jotain rintsikoita ja kun näin peilikuvani meinasin ruveta itkemään kopissa...en koskaan enää osta vaatteita itselleni ettei tartte mennä sovituskoppiin, huoh.



Miksi kaikki nyt vaan tökkii ja pahasti, argh. Otin kyllä yhteyttä jo salille, jos tekis mulle harjoitusohjelman, alku se on sekin.

Joo meillä on lasten ikäero pieni, n.1v3kk vähän vähemmänkin jopa. Aluksi oli ehkä rankkaa, mutta se johtui lähinnä siitä että kuopus huusi koko vauva-aikansa. Hänellä todettiin refluksi 2viikon iässä ja sitä rataa sitten mentiin. Poika nukkui pätkissä, välillä saattoi ottaa 1-2h unet ja se oli todella ihme jos niin kävi. Itse ei oikeastaan saanut levätä. Esikoinen taas oli vauvana jo todella tyytyväinen ja oli onneksi tyytyväinen myös tuon kuopuksen vauva-ajan. Kun lapset on pienellä ikäerolla, niin ehkä sydäntä riipaisee se kun ei ehdi samalla tavalla antaa esikoiselle enää aikaa tai huomiota. Varsinkin jos vauva on kovin itkuinen niin luonnollisesti isompien lapsien huomiointi jää vähemmälle. Neuvolassa silloin neuvolatädille surkuttelin kun ei riitä esikoiselle enää samalla tavalla huomio, neuvolatäti onneksi kannusti ja sanoi että niin sen vaan kuuluu mennä ja tekee todella hyvää esikoiselle ettei ole enää se ainut, vaan joutuu ja oppii jakamaan huomiota ja tietysti kaikkea muutakin kun sisarukset kasvavat. :) Se helpotti oloa kummasti. Ja nyt olen itse tajunnut sen, että tällaista se on kun on monta lasta. Kaikille pitää jakaa aikaa ja huomiota. Se oli ehkä yksi suurimmista haasteista että piti itse hyväksyä olevansa epätäydellinen ja rajallisesti käytettävissä, kun niin paljon halusi olla se yliäiti. Nyt olen jo hyväksynyt sen että aina saa jompikumpi odottaa kun vaihdetaan toisen vaippaa tai toinen saa ensin ruoan nenän eteen ja sitten vasta toinen. Aina joku saa odottaa, ja tietysti viimeinen on aina äiti itse. :D Ja lapsille todellakin on rikkaus kun on sisaruksia, joten ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä pienestäkään ikäerosta. Meidän lapset on niin yhteen kasvaneet etteivät voisi kuvitellakaan elämää ilman toisiaan, luonnollisesti. :) Ja kyllä siitä selviää ihan varmasti! Ihanaa aikaa se kuitenkin on, vaikkakin raskasta.



Sanna.R: Koita jaksaa! Eskoisen vauva-ajasta siihen kun kuopus syntyi oli mun mies todella paljon poissa ja teki pitkiä työpäiviä. Iltaisin se laahusti suoraan sänkyyn kun itse olisin halunnut vielä jutella. Nyt taas on jo niin paljon äitiystäviä, että saa heidän kanssaan puhuttua suun puhtaaksi, ettei tarvitse miehen kotona kuunnella sitä puhetulvaa, jos olisi ollut koko päivän yksin lasten kanssa. :D Ja mun mies ei myöskään kauheasti raskaudesta puhu, eikä sen enempää kysele, olen jo niin tottunut siihen että yksin tätä lasta pääasiassa odotellaan, siis ainakin ehkä itse enemmän mietin tätä kuin mies. Tai sitten miehet ei vaan puhu siitä tai tunteistaan. Mutta ehkä naiset just on sellaisia että mietitään enemmän, kun meidän sisällä se lapsi kasvaa. :) Yks päivä mies kyllä kysyi että "ooksä nyt sit ihan raskaana". :D Kyllä mä varmaan oon... Siis jos kiukkukohtausten lisääntyminen jotenkin liittyy siihen. :D

Tuo yövuoron jälkeen nukkuminen on jotenkin niin ahdistavaa. Kesällä mies teki pari kuukautta pelkkiä iltavuoroja (no tuli onneksi kotiin joskus 00-02, ei siis ihan yövuoroa vastaavaa), ja minä olin siis kesän käytännössä yh. Poika ehti nähdä isäänsä ehkä tunnin päivässä, muun ajan jompikumpi nukkui. Varsinkin kun tuo lapsi on aina ihmeellisesti osannut herätä kello kuudelta, oli nukkumaanmenoaika mikä hyvänsä.



Nyt mies tekee kaksi viikkoa aamuvuoroa ja kaksi viikkoa iltavuoroa. Onneksi sentään nyt jo koen pärjääväni lapsen kanssa, kesällä oleminen oli mitä sattui. Tosin tällä hetkellä on joku ihme matonreunaraivoamisvaihe käsillä, vissiinkin ärsyttää, kun taidot ei riitä vielä mihinkään ja menohaluja olisi.



Mulla on onneksi tukijoukot (=vanhempani) tuossa lähellä, joten jos meinaa mennä liian vaikeaksi, lähdetään mummolaan kahville, ja jo helpottaa.

Hei vaan kaikille! Ilmoittaudun mukaan porukkaan. Viikonloppuna tipahti pommi (positiivinen testi) ja sitä ollaan tässä isännän kanssa sulateltu muutama päivä. Kolmikymppisiä ollaan ja ensimmäistä odotellaan.



Kaikki on vielä niin uutta ja pää on pyörällä kaikesta. Heinäkuun puoleen väliin suunnilleen menee la, tarkempaa tietoa ei ole vielä. Huomenna on suunnitelmissa soittaa neuvolaan, jos sais vähän paremmin selkoa jatkosta. :)



Jatkuvasti hiipii ajatuksiin, että onko tämä tosiaan totta. Vauvaa on kovin toivottu ja yrittämistäkin on jo takana jonkin aikaa. Palaan linjoille, kunhan tilanne ja omat ajatukset hieman selkiytyy. :D



t: MaSu

Olen niin fiiliksissä palstaillut tuolla vauvakuumeilun puolella etten edes tätä pinoa ole huomannut!



Mutta siis kolmas nyt tuloillaan, la 2.7. eli nyt rv 6+0 :) Edelliset lapset -06 ja -09. Olen 30 v ja pk-seudulta. Heh, huomasin että meillä näköjään Sabriinan kanssa aika samat "perustiedot" :)



Huomenna soitan neuvolaan ja varhaisultran olen varannut 19.11. jolloin rv 7+6.



Tulen myöhemmin lukemaan tarkemmin muiden kirjoituksia ja kertomaan kuulumisia!



napsunen ja rv 6+0

Onhan se rankkaa ettei pysty jutteleen, toinen tulee aamulla nukkumaan ja herää 30min ennen töihin lähtöä.



Ehkä ahdistaa sekin, että tän nuorimmaisen odotuksen aikana oli todella aktiivinen, oli joka neuvolassa mukana ja välillä, kun oli töissä ja istuin yksin odotustilassa mies kävelikin sisään, oli ottanut vapaata, se oli aika ihana tunne.



Ei maar, nuorimmainen tuolla söpistelee niin on ihan pakko mennä haliruttaan ja kiusaamaan sitä :D sen siitä saa, kun on niin ihana ja pieni.

Huoh väsyttää..juuri pääsin kotia. Lapset nukkuun ja teemuki käteen..sohvan kulmaan käperryn nyt. Ilta vierähti kun kävin mutkan kaupungissa ja yksityisellä ultrassa. :) Siellähän oli ihan oikeesti pieni elämän alku...sydän sykki ja kaikki kunnossa. Lääkäri meinas että viikkoja on 6+1 ja laskettu aika olisi 3.7. Eli viikolla siirtyi taakse päin mitä itse olin ajatellut. Kiertoni on vähän sekava muutenkin.

Turvallisin mielin nyt odotellaan ekaa kunnallista ultraa joka on vk13. Tietystihän tässä vielä kerkiää tapahtua mutta minulla on ihan mahdoton pahoinvointi joten on jotenkin sellainen olo että tää nyt etenee ihan ok. Kaikki oksettaa..ihan kaikki ja ällö olo yötä päivää. Rinnat kipeenä ja väsyttää.

Nyt minä painun petiin haaveileen ja nukkuun. Aamulla taas aikainen herätys.



:) Velsa

Velsa: Ihanaa että konkretisoitui tuo odotus sinulla kun näki omin silmin pienen ihmisen alun! En malta odottaa varhaisraskauden ultraa, vaikka ehkä hieman pelko ottaa vallan että onko siellä tosiaan ketään. No ei auta kuin odottaa. Tää raskausaika on muuten ihan hirveetä kun saa pelätä eikä uskalla mistään ihan täysin innostua tai iloita, siis ainakaan minä en uskalla. Todella epävarmaa aikaa koko raskausaika. Ensin saa pelätä keskenmenoa, sitten saa pelätä onko ultrissa kaikki kohdallaan, ettei vaan ole rakennevikoja tai vammoja, sitten saa pelätä että lapsi syntyy liian aikaisin ja sitten lopuksi vielä saa pelätä että synnytyksessä sattuu jotakin. Huoh. On tämä hullua että jaksaa kaiken tämän epävarmuuden aina uudestaan. Vaikka onhan nuo sen arvoisia. :)

Pistetääns vielä ne puuttuvat tiedot eli oma ikä on 23v ja yhteiseloa miehen kanssa takana 6 vuotta, naimisissa vuoden. Lasketusta ajasta ei ihan tarkkaa tietoa vielä ole, mutta omien laskelmien mukaan olisi siinä 6.7 :) Olo alkaa pikku hiljaa olemaan kuin ilmapallolla, sen verran turvotusta on jo kertynyt. Kertopaakas konkarit, milloin on turvotus vaihtunut selkeään vauvamahaan? :)

Onhan tuo tietysti aika yksilökohtaista miten aikaisin se vauvamaha alkaa sieltä näkymään. Tietysti jos on paljon ylimääräistä niin ei se raskaus sieltä kauhean nopeasti vielä näy, ainakaan muut eivät sitä huomaa. Mulle varmaan ensimmäisen kerran esikoisesta kysyttiin rv16 että oonko raskaana, eli silloin tuo maha oli jo ihan selkeästi pyöristynyt. Sanoivat vielä että ovat katsoneet jo aikaisemmin, mutta eivät ole kehdanneet kysyä. Tuohon aikoihin olen jo itsekin huomannut että se tosiaan on jo ihan vauvamaha, ja tietysti käyttänyt ylpeänä kireitä paitoja, missä maha näkyy selvemmin. :) Itse olen siis todella pienikokoinen. 158cm pitkä ja 47kg. Ja näihin mittoihin olen palannut molempien raskauksen jälkeen. Saa nähdä miten tässä käy. Ja innolla odotan jo kasvavaa masua, on se niin kaunista. :) Raskaana olevat naiset ovat mielestäni erityisen kauniita. :)

Moikka! Täälläkin olisi yksi heinävauvaa odotteleva.

Ikää on 19v ja laskettu aika laskureiden mukaan 2.7.2013. Ultrassahan se sitten paremmin selviää, että miltä siellä masussa näyttää. Ensimmäinen ultra on 19.11 ja kyllä odotan jännityksellä! Neuvola-aika on jo 12.11, eli ensi maanantaina.

Tällä hetkellä siis alustavien tietojen mukaan rv 6+1 ja jännittää ihan hirveästi! Kaikki on niin uutta, esikoinen kun on :)

Meillä kävi nyt niin että eilen alkoi verenvuoto ja tänään jatkuu ja on myös voimistunut. Eli keskenmeno taitaa olla. Suru on kova, ollaan miehen kanssa vaan koko päivä itketty....