Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Arvatkaa mikä koulukiusaamisessa on jotenkin pahinta ja karuinta?
31.10.2012 |
Se, ettei ne paskiaiset itse tajua edes kiusaavansa.
Minua piinasi yläasteella eräs tyyppi, joka jaksoi päivästä toiseen muistuttaa, kuinka lihava olen. Pahimmillaan hän sai 20 muuta huutamaan suljetussa tilassa minulle "läski, läski, läski" luokkakaveritteni edessä. Aivan totaalinen nöyryytys, josta kesti toipua vuosia. Paikkakunta oli pikkukaupunki ja kaikki tiesivät toisensa ainakin etäisesti nimeltä.
Tapasin tämän tyypin sattumalta eräissä häissä 15 vuotta tuon tapahtuman jälkeen. Hän tuli juttelemaan minulle kuin tuntemattomalle. Totta kai kävi ilmi, että olemme kotoisin samalta paikkakunnalta ja hän kysyi nimeäni. En ole vuosiin ollut enää läski, mutta jotenkin ajattelin, että kyllä hän nimestä tajuaa. Mutta ei, ei vaikka sanoin, että minä kyllä muistan hänet ja että hän oli samalla yläasteella. Poistuin tilanteesta, koska en todellakaan halunnut ruveta siinä ruotimaan asiaa.
Mutta ihan oikeasti, kävin vuosia tuon ja muutaman muun jutun takia terapiassa ja pääsin jaloilleni. Oli aika tyrmistyttävää tajuta, että tuo tyyppi ei edes muistanut minua!!! Ja niin paljon kun minä noiden juttujen takia aikoinani kärsin. Hän vain mennä leuhotti läpi nuoruuden, rikkoi siinä sivussa pari ihmistä vuosiksi - eikä hän edes tiedä näiden ihmisten olevan olemassa. Se pisti jotenkin ajattelemaan.
Kommentit (43)
Minä näin juuri tänään sattumalta erään nuoren naisen, jota kiusasin yhdessä kaverini kanssa yläasteella. En kehdannut katsoa edes päin. Hävettää. Hänkin vaihtoi aikanaan koulua, luultavasti ihan meidän takiamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näin juuri tänään sattumalta erään nuoren naisen, jota kiusasin yhdessä kaverini kanssa yläasteella. En kehdannut katsoa edes päin. Hävettää. Hänkin vaihtoi aikanaan koulua, luultavasti ihan meidän takiamme...
Olet paska ihminen. Kelvoton.
olin asunut pari vuotta muualla, kun olin samoissa bileissä kiusaajieni kanssa. Kukaan heistä ei tunnistanut minua. Yksi pyysi treffeille. Se oli valtava järkytys. Vuosikausia huutelua, nöyryytystä, pientä jäynää koko ajan - ja se oli heidän mielestään ollut niin pientä ja harmitonta, ettei edes naama ollut jäänyt mieleen.
Minua ei ole koskaan kiusattu sen jälkeen kun pääsin pois tuolta paikkakunnalta. Ei koskaan, vaan päin vastoin tutustun helposti ihmisiin ja minulla on hyviä ihmissuhteita elämässäni. Nyt on sitten tilanne, että tietyltä kannalta olisi järkevää muuttaa lapsuuspaikkakunnalle, syyt liittyisivät työhön ja rahaan. Sieltä pääsisi sitten tietenkin poiskin. Mutta ajatus siitä, että lapseni menisivät samaan päiväkotiin ja kouluun noiden kiusaajien lasten kanssa (kiusaajat asuvat edelleen samalla paikkakunnalla), tekee pahaa. En halua olla noiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, en työelämässä, en kiekkokaukalon reunalla, en vanhempainilloissa enkä missään.
Yläasteella tyttöporukassamme oli kaunis tyttö, joka teki myös lapsi/nuorisomallin hommia, oli todella suosittu ja ensimmäinen luokallamme, jolla oli poikaystävä. Hän on edelleen hyvä kaverini, vaikka mulla pikkuhiljaa alkaa mennä hermot koko kaverisuhteeseen.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hän on jaksanut tilittää joka kerta kun olemme tavanneet miten häntä muka kiusattiin yläasteella ja se olisi syy siihen, että hän nyt käy terapiassa ja painaa reilusti päälle 110 kiloa. Hän syyttää kiusaajia elämänsä pilaamisesta.
Olimme todella tiivis tyttöporukka ja olimme aina yhdessä. En muista ainuttakaan tilannetta jolloin häntä olisi oikeasti kiusattu koulussa. Muutaman tilanteen muistan täysin eri tavalla kuin hän. Esim. yksi poika oli ihastunut häneen ja nappasi biologian tunnilla kynän hänen kädestään ja piilotti sen selkänsä taakse. Poika toivoi kai, että kaverini tulisi ottamaan sen häneltä pois. Kaverini muistaa tilanteen vielä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen hyvin traumaattisena - tilanteessa häntä muka kiusattiin ja hänen tavaroitaan varastettiin. Riparileirillä kun kävimme läpi vihkikaavaa näytelmän muodossa, toinen poika, joka esitti sulhasta kysyi kaveriltani jos hän suostuisi esittämään morsianta. Tämäkin on ollut kaverilleni hyvin traumaattinen tapahtuma.
Näkökulmia on aina useampia, eikä kiusaaja välttämättä tajua kiusaavansa. Jotkut vaan ovat herkempiä kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pahinta koulukiusaamista on kiusaaminen sellaisista ominaisuuksista, joihin kiusatun on itse on hyvin vaikea vaikuttaa. Yhtä meidänluokkalaista kiusattiin yläasteella ulkonäöllisistä seikoista (kasvoista), ja olihan se tosi ikävää. Minäkin olin niin raukkis, etten koskaan sanonut mitään puolustaakseni kiusattua, vaikka näin hänen hiljaisen kärsimisensä. Pelkäsin, että jos puuttuisin asiaan, niin seuraavaksi kiusaajat löytäisivät minusta jotain nälvimisen arvoista :/
En tiedä, miten tuo kiusattu on jaksellut kouluaikojen jälkeen. Toivottavasti hän on päässyt mukavampien ihmisten pariin (tällä takoitan myös itseäni).
Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että lihavuus on ominaisuus, johon TODELLAKIN voi itse vaikuttaa, joten turha ruikuttaa, jos ei viitsi tehdä sen hyväksi mitään!!
Jostain syystä tää lämmitti kovasti, vaikka tiesin kyllä vastauksen :)
Näin mäkin oon käsittäny et aika huonosti niillä mun kiusaajilla nykyään menee.. Karma..!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että lihavuus on ominaisuus, johon TODELLAKIN voi itse vaikuttaa, joten turha ruikuttaa, jos ei viitsi tehdä sen hyväksi mitään!!
kun et ole mitään sille tehnyt
Siksi olin lihava. Kärsin lopulta syömishäiriöstä vuosikaudet, kunnes parannuin ja laihduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei onneksi tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemissä. Ajattele, ne vuodet, jolloin olimme pakosta jumissa näiden paskiaisten kanssa samoissa tiloissa, ovat ohitse. Nautitaan vapaudesta! (Paitsi minun kiusaajani ei nauti vapaudesta, koska on lusimassa, BUAHHAHHAHAHHA)
Hali!
Jostain syystä tää lämmitti kovasti, vaikka tiesin kyllä vastauksen :)
Näin mäkin oon käsittäny et aika huonosti niillä mun kiusaajilla nykyään menee.. Karma..!?
En halua ikinä milloinkaan olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Sydän muljahtaa pelkästä ajatuksesta.
kiusasi ala- ja yläasteella vuotta vanhempi tyttö. Työskentelen koulussa ja pari vuotta sitten kouluumme tuli MLL:n työntekijä kertomaan oppilaille nettietiketistä ja muun muassa nettikiusaamisesta. Ja tietysti tämä MLL:n työntekijä oli tämä kiusaaja. Se oli jotenkin niin uskomattoman koominen tilanne, että meinasin alkaa nauramaan. Välttelin kuitenkin tätä henkilöä niin etten joutunut juttelemaan hänen kanssaan. En tiedä tunnistiko hän minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat luokan kauneimmat ja suosituimmat tytöt, ja hankkivat itselleen ihailua järjestämällä muille hupia minun kiusaamisnäytöksillä. Suurin osa luokkaa kerääntyi rinkiin ympärille kun nämä tytöt taas lähestyivät minua aikomuksena kiusata. Ringistä kuului kiusaamisen aikana hyväksyvää ja vahingoniloista naureskelua ja lisänälvintää. Yläasteella nämä tytöt myös käskyttivät tiettyjä luokan poikia pahoinpitelemään minua erityisesti kotimatkalla mutta joskus myös koulun käytävillä.
En ole enää näistä asioista kuitenkana katkera, lapsiahan ne kiusaajatkin vain olivat. Ja toisaalta itse en ole yhtään parempi, sillä kotona kostin koulussa kokemani sitten pikkuveljelleni ja perheen koiralle kiusaamalla niitä.
Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että lihavuus on ominaisuus, johon TODELLAKIN voi itse vaikuttaa, joten turha ruikuttaa, jos ei viitsi tehdä sen hyväksi mitään!!
kun et ole mitään sille tehnyt
Itse olen entinen koulukiusattu. Ja arvatkaa, olen nyt opettajana yläasteella. Opiskeluaikana opetusharjoitteluun meno oli aivan kamalaa, kun joutui käymään oman kiusaamisen uudestaan henkisesti läpi.
Opettajana olessa minua ei kiusata ja minä en voi sietää oppilaiden kiusaamista. Opetan taitoainetta ja siellä voin itse määrätä oppilaita työskentelemään pareina ja ryhmissä.
Kiusaaja raukat eivät kiusaa läheltä vaan muutaman metrin päästä. Tämän huomasin itse yläasteella. Kun opettaja määräsi minulle kiusaajani pariksi hän oli minulle ihminen ihmiselle ja aivan asiallinen.
Puhun oppilaiden kanssa paljon kiusaamisesta ja siitä mikä on kiusaamista. Sekä siitä mitä kiusaaminen aiheuttaa. Luokassa jos huomaan, että jota kuta mielestäni kiusataan niin otan tämän kiusatun oppilaan kahden kesken juttusille ja kysyn että kokeeko hän kohtelun kiusaamiseksi. Tämän jälkeen itse puutun kiusaamiseen sillä tavoin, että sanon itse huomanneen kiusaamisen ja minä en tällaista hyväksy. Aina pyrin siihen, ettei kiusattu saa kantelijan leimaa otsaan.
Sen ikävän tosiasian olen huomannut, että harvat opettajat puuttuvat kiusaamiseen. Syy on siinä kun se vaatii todella paljon määrätietoista työtä.
Tekstissä olevat kirjoitusvihreet voitte korjata! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä ajatuksesta, että jotkut näistä kiusaajistani ovat "epäonnistuneet" elämän valintoja tehdessään: yksi istuu vankilassa, muutama on päihderiippuvainen, yksi on kuollut, yhdellä kulissiavioliitto jne.
Mutta sitten ymmärsin heidänkin olevan vain ihmisiä ja löysin vapauden anteeksiannon ja ikävien asioiden unohtamisen myötä.
Mieltälämmittävä hetki oli, kun törmäsimme täydessä baarissa toisiimme erään kiusaajani kanssa. Kun hän tajusi kuka olen, hän pyysi vilpittömästi anteeksi kiusaamistaan ja lopuksi vielä halasi. Ikimuistoinen tilanne.
Pahimmasta kiusaajastani en halunnut kuulla vuosikausiin. Facebookin kautta yhteys kuitenkin lopulta syntyi, vaikka pitkään epäröin liittää häntä kaverikseni. Uskon, että hän myös katuu tekojaan, vaikkei sitä olekaan koskaan ääneen sanonut.
Kärsin kiusaamisesta koko peruskoulun ja lukion ajan. Kiusaaminen teki minusta henkisesti vahvan, josta tavallaan olen myös kiusaajilleni kiitollinen. Tosin pari muuta luokkakaveriani nujertuivat kiusaamisesta pahasti, eivätkä ole päässeet asian yli vielä kolmekymppisinäkään.
on oire. Eli jotenkin omaa pahaa oloa ja huonoa itsetuntoa halutaan kohottaa. Yleensä se kohdennetaa selkeästi itseä heikompaan, tai sitten sellaiseen jollaista kadehtii. Samanvertaista ta tasoista ei kiusaaja uskalla kiusata. Yksinäinen tai rauhallinen henkilö, on helppo kohde. Voi uskoa, ettei tämä hyökkää takaisin tai osaa puoliustautua. Kiusaaminen on aina sitä, että halutaan omaa asemaa parantaa ha samalla tuntee olevansa parempi kuin joku toinen. Taustalla on todella huono itsetunto ja sisäinen paha olo.
Että kiusaaminen johtuu aina kiusaajan pahasta olosta. Sellaisiakin varmasti on, mutta itse väittäisin omiin kokemuksiini perustuen, että suurimmalla osalla kiusaamisen syynä on kiusaajan kehittymätön empatiantaju ja valta-aseman viehätys. Ihminen on rakennettu niin, että oman vallan käyttäminen toisen suhteen viehättää hyvin paljon, erityisesti tiettyä ihmistyyppiä.
Poikaporukoissa tuo kiusaaminen toimi silloin omana kouluaikani (eli aika tarkkaan koko 90-luku) vähän sellaisilla vankilasäännöillä, eli niitä kiusattiin jotka antoivat itseään kiusattavan. Itse olin kohde niin kauan kunnes aloin tappelemaan takaisin, siis ihan fyysisesti. Siihen loppui kiusaaminen.
Ja kyllä, olen sitä mieltä että tyttöjen kiusaaminen on aidosti paljon rankempaa ja raaempaa.
Alue: Aihe vapaa
Kerran tuli baarissa yksi entinen luokkakaveri tilittämään kuinka olin koko ajan kiusannut sitä. Jaa-a itse koin olevani luokalla yksinäinen, bestikseni oli toisessa koulussa. En ole muuta keksinyt kuin että huumorintajumme ovat olleet liian erilaiset.