Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Arvatkaa mikä koulukiusaamisessa on jotenkin pahinta ja karuinta?
31.10.2012 |
Se, ettei ne paskiaiset itse tajua edes kiusaavansa.
Minua piinasi yläasteella eräs tyyppi, joka jaksoi päivästä toiseen muistuttaa, kuinka lihava olen. Pahimmillaan hän sai 20 muuta huutamaan suljetussa tilassa minulle "läski, läski, läski" luokkakaveritteni edessä. Aivan totaalinen nöyryytys, josta kesti toipua vuosia. Paikkakunta oli pikkukaupunki ja kaikki tiesivät toisensa ainakin etäisesti nimeltä.
Tapasin tämän tyypin sattumalta eräissä häissä 15 vuotta tuon tapahtuman jälkeen. Hän tuli juttelemaan minulle kuin tuntemattomalle. Totta kai kävi ilmi, että olemme kotoisin samalta paikkakunnalta ja hän kysyi nimeäni. En ole vuosiin ollut enää läski, mutta jotenkin ajattelin, että kyllä hän nimestä tajuaa. Mutta ei, ei vaikka sanoin, että minä kyllä muistan hänet ja että hän oli samalla yläasteella. Poistuin tilanteesta, koska en todellakaan halunnut ruveta siinä ruotimaan asiaa.
Mutta ihan oikeasti, kävin vuosia tuon ja muutaman muun jutun takia terapiassa ja pääsin jaloilleni. Oli aika tyrmistyttävää tajuta, että tuo tyyppi ei edes muistanut minua!!! Ja niin paljon kun minä noiden juttujen takia aikoinani kärsin. Hän vain mennä leuhotti läpi nuoruuden, rikkoi siinä sivussa pari ihmistä vuosiksi - eikä hän edes tiedä näiden ihmisten olevan olemassa. Se pisti jotenkin ajattelemaan.
Kommentit (43)
Että kiusaaminen johtuu aina kiusaajan pahasta olosta. Sellaisiakin varmasti on, mutta itse väittäisin omiin kokemuksiini perustuen, että suurimmalla osalla kiusaamisen syynä on kiusaajan kehittymätön empatiantaju ja valta-aseman viehätys. Ihminen on rakennettu niin, että oman vallan käyttäminen toisen suhteen viehättää hyvin paljon, erityisesti tiettyä ihmistyyppiä.
Poikaporukoissa tuo kiusaaminen toimi silloin omana kouluaikani (eli aika tarkkaan koko 90-luku) vähän sellaisilla vankilasäännöillä, eli niitä kiusattiin jotka antoivat itseään kiusattavan. Itse olin kohde niin kauan kunnes aloin tappelemaan takaisin, siis ihan fyysisesti. Siihen loppui kiusaaminen.
Ja kyllä, olen sitä mieltä että tyttöjen kiusaaminen on aidosti paljon rankempaa ja raaempaa.
Varmasti on tosi kurjista kotioloista tulevia kiusaajia, mutta luulen, että vielä yleisempää on kiusaaminen vallan ja ihailun takia, nokkimisjärjestyksen luominen. Omina kouluaikoinani tuota pidettiin normaalina, jollekin Kiva-koululle olisi opettajainhuoneessa varmaan vaan naurettu. Tuolloin kiusaaminen on usein aika vaivihkaista, ainakin tytöillä, tuntee itsensä yksinkertaisesti b-luokan kansalaiseksi. Kun tämä tunne jatkuu vuosia, omakuva vääristyy. Tilanteeseen ei puututa, kun oikeasti ei tule turpaan, eikä ivallisista hymyistä voi oikeuteen viedä. Äitinikin oli nuoruusvuosieni jälkeen sitä mieltä, että ei kai minua kiusattu "enempää kuin muitakaan". Sairasta. Tietysti vallantunne juovuttaa nykylapset siinä missä ennenkin ja kaikenlaisia kokeiluja tehdään, mutta niihin pitää vaan opettajan puuttua johdonmukaisesti. Oma lapseni on alakoulussa ja meininki on paljon reilumpaa kuin omina kouluaikoinani. Ekatokan opettaja kitki väärille vastauksille naureskelut sun muut heti pois, eikä ajatellut niiden olevan jotenkin väistämättömiä, ja sen jälkeenkin luokkahenki on ollut hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika sentään! Itse olisin nätisti hymyillen sanonut, että viimeisenä olisin juuri häntä osannut odottaa saapuvaksi:)
Alue: Aihe vapaa
Johonkin täytyy vetää raja, muuten voi tulla turpaan. Miten tahansa ei voi käyttäytyä ellei sitten ole suurin ja suosituin...