Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän huomauttelu ja bulimia
30.10.2012 |
Olen 22-vuotias ja sairastan bulimiaa. Kerroin poikaystävälle asiasta noin kuukausi takaperin, ja hän vaikutti ymmärtäväiseltä (olemme seurustelleet noin kaksi vuotta ja koko sen ajan olen sairastanut salassa, nyt sairauden 5. vuosi menossa). Bulimia on viime aikoina ahdistanut mua jo senkin takia, että olemme puoli vuotta asuneet yhdessä ja toisinaan poikaystävän olemassaolo häiritsee oksenteluani. Jo tämän takia päätin noin kuukausi takaperin kertoa tästä elämäni hävettävimmästä asiasta ja koittaa jo pikkuhiljaa parantua.
Tänään hän toi kauppareissulta Fazerin joulusuklaata, suurinta herkkuani. Olin päättänyt että kaiken voin syödä jos kaikki pysyy sisällä.. Ja pysyi, siihen asti että poikaystävä kysyi noin puoli tuntia levyn saamiseni jälkeen että nytkö jo söin sen. Mä olin vähän ymmärtävinäni ettei se olekaan hyvä homma että vaikka söinkin nopeasti niin koko satsi pysyi sisällä.
En voi enkä halua syyttää poikaystävääni siitä, että lopulta päädyin oksentamaan koko levyn ulos, mutta pitäisikö mun sanoa hänelle, ettei kommentoisi syömisiäni noin koska otan asiasta herkästi itseeni.. Noin on käynyt muutaman kerran aiemminkin, eli olen päätynyt syömään "kiellettyjä ruokia" ja päättänyt pitää ne sisälläni muuta jokin mitä poikaystävä sanoo saa mut oksentamaan. Olemme muutamaan kertaan siis keskustelleet asiasta mutta koitan olla tuomatta liikaa esille omaa sairauttani jollei pakko ole. Olen myös sanonut ettei toisi mulle kaupasta mitään ylimääräistä, mieluiten ostan kaiken itse ettei tule ongelmia.
Kiitos ja anteeksi vuodatuksen vuoksi.
Kommentit (13)
On toki tärkeää, että olet kertonut poikaystävällesi tilanteesta. Ja olisihan se helpompaa, jos hän ei toisi houkutuksia kotiin. Mutta tuntuu siltä, että kertomalla asiasta hänelle olet tiedostamattasi pyrkinyt siirtämään vastuun hänelle. Vaikket varmaan sitä myönnäkään. Se mitä hän sanoo, ei saa sinua oksentamaan. Se miten sinä reagoit hänen sanomiseensa saa sinut oksentamaan. Ehkä jopa paineen kasvaessa etsit hänen sanoistaan syytä antaa itsellesi luvan oksentaa.
Bulimiassa se oksentaminen on vain se toinen puoli. Tärkeämpää olisi keskittyä siihen, että selvittäisit miksi ahmit ja pääsisit ahmimisesta eroon.
Jos haluat toimivan parisuhteen, kannustan hakeutumaan terapiaan. Tuntemattomalle terapeutille on paljon helpompi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näytä tämä viestiketju poikaystävällesi?
Toki täällä on todella ilkeitäkin kommentteja laitettu. Veljelläni oli monta vuotta bulimia. Tai sanoisin että hän on aina bulimikko.Tällä hetkellä hän määrää bulimiaansa ja syömisiään eikä toisinpäin. Saatko jostain ammatti apua? Tsemppiä!
älä välitä ilkeistä tai ymmärtämättömistä kommenteista tässä ketjussa.
Itse sairastan ahmimista ilman oksentelua, ja olen sinulle, sairasta kyllä, kateellinen. Jos saisin tähän oksentelun mukaan, olisin oikeasti sairas enkä vain ahne sika.
Kai sinä saat keskusteluapua? Yksin on näitä solmuja vaikea avata. Voisi olla parasta, että pidätte suhteessa taukoa ja yrität parantua, keskittyä vain itseesi. Toisaalta siinä on se vaara, että sitten tauti valtaa koko elämäsi. Ulkopuolinen apu on kuitenkin tärkeää. Poikaystäväsi ei tule asiaa ymmärtämään, joten yrotä opetella sulkemaan kommentit kokonaan mielestäsi, kehitä vaikka jokin sijaistoiminto aina jos hän jotain tölväisee.
Minun ahmimiseni on pahentunut parisuhteen myötä, vaikka muuten olen onnellisempi kuin koskaan... Miksi ihminen ei osaa syödä normaalisti?
On toki tärkeää, että olet kertonut poikaystävällesi tilanteesta. Ja olisihan se helpompaa, jos hän ei toisi houkutuksia kotiin. Mutta tuntuu siltä, että kertomalla asiasta hänelle olet tiedostamattasi pyrkinyt siirtämään vastuun hänelle. Vaikket varmaan sitä myönnäkään. Se mitä hän sanoo, ei saa sinua oksentamaan. Se miten sinä reagoit hänen sanomiseensa saa sinut oksentamaan. Ehkä jopa paineen kasvaessa etsit hänen sanoistaan syytä antaa itsellesi luvan oksentaa.
Bulimiassa se oksentaminen on vain se toinen puoli. Tärkeämpää olisi keskittyä siihen, että selvittäisit miksi ahmit ja pääsisit ahmimisesta eroon.
Jos haluat toimivan parisuhteen, kannustan hakeutumaan terapiaan. Tuntemattomalle terapeutille on paljon helpompi puhua.
T. aikanaan anorektikko, sitten raskauksien jälkeen bulimikko, nykyisin vain tavattoman läski ja surullinen siitä, mutta muuten onnellinen.
että terveen ihmisen on vaikea tajuta tuota sinun syömishäiriötäsi. Vaikka kuinka haluaisi ymmärtää, niin ei sitä välttämättä ymmärrä. Esimerkiksi minä en tajua, että oksentaa syömänsä. Miksi pitää mättää suuhun sellaista, josta ei kanna vastuuta? Tuohan on vastuunvälttelemistä: oho, en haluakaan tätä vaan haluan tämän suklaan nyt pois. Oletko muissakin elämäsi päätöksissä vaikeuksissa, et tiedä mitä teet?
Jos et jo ole, niin nyt on korkea aika hakea tuohon apua. Sinun elämäsihän se on. Älä anna sen valua oksennuksen mukana viemäriin.
Enkä tippaakaan halua olla ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sanoa hänelle, että hänen ei tule kommentoida syömisiäsi millään tavalla, koska ne ovat sinulle arka paikka. Hän ei ehkä ihan kauheasti tiedä siitä minkälaista bulimia on. Kysäise vaikka syömishäiriöliitosta olisiko heillä jotain näpäkkää pikku infopakettia läheisille. Tulkitsen kirjoituksestasi, että haluat pitää bulimian erossa suhteestanne, mutta niin kauan kun oksentelet, se on kyllä tosi vaikeaa. Uskoisin, että on parempi, että poikaystäväsi ymmärtää edes hieman sairauttasi. Saathan apua jostain? Tämä on varmasti todella hyvä aika lähteä kohti terveyttä, yhdessä asuminen ja oksentelun piilottelu ovat aika hankala yhtälö. Voimia!
Tiedäthän, että oksentamalla et voi peruuttaa ahmimista? Eli koska ruoansulatus alkaa jo suussa, niin et laihdu sillä, että oksennat ruoan pois. Sen sijaan painon kerryttämisen lisäksi syövytät ruokatorveasi ja hampaitasi. Hae apua siihen ahdistukseen, mikä aiheuttaa ahmimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen selittänyt hänelle asian ja näyttänyt Syömishäiriöliiton sivut. Oletan kuitenkin, ettei hän ole täysin sisäistänyt miksi ja missä tilanteissa päädyn oksentamaan ja rehellisesti koen liian hävettävänä selostaa tätä hänelle. Hänellä -ja minulla itsellänikin- on käsitys että aikuisen ihmisen pitäisi kaiken järjen mukaan osata syödä.
Yhdessä asuminen on vaikeuttanut oksentamistani äärettömän paljon, olen esim. päätynyt oksentamaan suihkussa ammeeseen, koska en voi olla viikoittain "oksennustaudissa" ja puklaamassa pyttyyn. Todella kurja olo kun valehtelen poikaystävälleni, syyllisyys oksentamisesta ei ainakaan vähene.
En ole koskaan kertonut kellekään muulle kasvotusten kertonut bulimiastani, poikaystävä on ainut joka tietää. Olen aivan puhki salailun ja ja valehtelun kanssa.
Olen kyllä tietoinen ettei oksentaminen oikeasti poista ahmimista ja tiedän mitä kaikkea ne voivat tehdä terveydelleni. Juuri nyt toivon, että mulla olisi voimia tervehtyä tai ainakin minimoida oksentamistani.
Ap
Sinä et ole ymmärtänyt itse sitä ettei teidän suhde onnistu jos sinä sanot: ei voi tuoda sinulle kaupasta mitään vaan fanaattisesti sinä valkkaat. Miten ajattelit tuon toimivan pidemmälti? Eikö se ole melko tylsääkin ettei voi rakkaalleen viedä herkkuja? Ja kaikki pitää sinun saada ensin kuittauksena.
Samoin se että toinen PUHUU ja sinä pidät sitä arvosteluna on asia johon suhde kaatuu.
Te olette nyt siinä vaiheessa suhdetta että alkaa vaatimaan omaatahtoa jäädä suhteeseen kun kumppani ei enää salaa asioitaan ja on oma itsensä.
Ja minä näen sinut sen verran rasittavana persoonana että jännä jos nuori mies jaksaa.
Bulimia on sinun asia ja sinun pääsi ongelma on jos sinä näet tuossa miehen kysymyksessä negatiivisen sävyn! Se ei meinaan varmastikaan ollut tarkoituksena että sanoo sammakon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatoin olla epäselvä kertoessani etten halua poikakaverin tuovan mulle kaupasta ylimääräisiä. Tarkoitin siis, ettei ehdoin tahdoin toisi mulle suuria karkkipusseja ym. Olen koko suhteen ajan ollut tuolla kannalla, ettei mua varten raijaisi kaupasta ylimääräisyyksiä, tämä ei ole mikään uusi oikkuni.
Luuletko, ettei poikakaveri ole kertaakaan kahden vuoden aikana huomauttanut syömisistäni? Tämäkään ei ole mikään uusi asia, että hän tekee huomautuksia syömisistäni, nyt kun olen hänelle kertonut että arvostaisin, ettei kommentoisi asiaa oletan hänen ymmärtävän puhetta. Tietty niitä sammakoita tulee itse kunkin suusta, en meinaa sitä.
Tietenkin bulimia on minun päänsisäinen sairauteni, sitä en kiistä. Halusin nyt vain purkaa asiaa tänne, etten kaikkea (aina) kaada poikaystävän niskaan. Ymmärrän kyllä ettei tämä ole hänen ongelmansa enkä ole hänestä tekemässä ongelmieni likasammiota tai omahoitajaa.
miten nuori mies jaksaa tuollaista? vaikutat todella vaikealta eikä sulle taida mikään kelvata. miehes voisi olla normaalissa parisuhteessa ja elää jonkun terveen kanssa.
itse en varmaan jaksaisi kumppania jolla ei ruoka pysy sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin bulimiasta 17 vuotiaasta 30 vuotiaaksi. Minut tervehdytti ihana mies ja raskaus, nyt käyn terapiassa. Jotenkin sun kirjoitus vaikutti todella kypsymättömän ihmisen tekstiltä ja nyt mietin, että olinko itse noin typerä ja keskittynyt vain omaan itseeni.
Itse kärsinyt myös bulimiasta nuoruudessani yli 5 vuodean ajan. Tämä salaa oksentelu (myös suihkussa) oli aivan karmeaa touhua. Siitä pääsin vasta eroon tultuani raskaaksi. Tajusin etten voi tehdä sitä enään koska en vain tee hallaa itselleni vaan myös lapselle. Synnytyksen jälkeen hain masennuksen takia apua. Terapiassa aloin käymään omaa lapsuuttani läpi. Jossa selvisi paljon asioita joita en ollut edes ajatellut..esimerkiksi tämä oksentelu. Äitini oli yksinhuoltaja
ja alkoholisti. En pystynyt pitämään häntä aisoissa ja koin tyydytystä aluksi siitä että oksentamalla pystyn kontrolloimaan omia halujani. Lopulta siitä tuli kierre josta en päässytkään pois. Voisiko sinulla olla taustalla jotain lapsuuteen liittyvää? Toivon paranemisia sinulle!!