¤-¤-¤-SUURPERHEKUUMEILIJAT JOULUKUUHUN-¤-¤-¤
Pistetääs taas uusi pino alkuun! Ja tervetuloa kaikki uudet kuumeilijat!!
Kommentit (46)
Voin vain kuvitella Mittumaari miten kauhealta se tuntui. Mulla kaavinta suoritettiin pienessä sairaalassa, jossa ei enää synnytyksiä hoideta.
Itsekin syytin itseäni ahneudesta näiden keskenmenojen jälkeen; meillähän lapsia oli ennestään 7 kappaletta. Mutta ei se siitä johdu. Joskus vain käy niin. Olen ihan varma, että tulette onnistumaan ja saamaan neljännen lapsenne. Leikkiihän tuolla meidänkin olohuoneessa se pitkään yritetty kahdeksas. Voimia.
T: kuramyyrä & haave yhdeksännestä lapsesta
Lohduttivat kovin!
T. Mittumaari, joka ei tällä kertaa saanut mittumaarivauvaa (l.a olisi ollut vähän ennen juhannusta..), vaan ovathan ne talvivauvatkin ihania ja kevätvauvat ja syysvauvat ja kaikki vauvat!
Täällä olen tyytynyt taustailemaan.Mitään kummempaa kuulumista ei ole!
Oltiin kokoperhe tosiaan kovin kipeinä ja nyt yritetään ulkoilla ja tehdä kaikkea mukavaa pitkän sisällä vieteyn ajan jälkeen.
Vauvakuume on hirmuinen.Yritän tässä itseäni rauhoitella hosumasta.
Keväällä huhti-toukokuussa ehkäisy jätetään pois.Meillä on muutamia reissuja perheenä(alpeille tammikuussa)ja kaksin ja raskaus ei nyt sovi niihin juttuihin=O)Joten parempi yrittää malttaa mielensä!Kun vaan jotenkin aika kiitäis kevääseen.Ollaan sentään jo joulukuun puolivälissä,JEE!!!!
Tonne synnytysasiaa palstalle jo kirjoittelin halustani kuulla synnytys/raskauskertomuksia yli 5 synnyttäneiltä(alakautta)
Mua on alkanut hiukkasen pohdituttamaan se,miten sujuu sitten kun.
Aina kuulee niistä monisynnyttäjän ongelmista,kohdun supistumattomuudesta ja runsaista veren vuodoista.
Eikös meissä suurperhekuumeilijoissa jokunen ollut,yli 5 synnyttänyt?
Olisi kiva kuula hyvät ja huonot kokemukset,jos ehdit ja jaksat!
Eihän ne kokemukset tietenkään kerro miten minulla sitten mahdollisesti menisi mutta kiva olisi kuitenkin kuulla!!!!
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä murheissa ja voimia sairasteluissa ja oikeen mukavia ja onnellisia hetkiä joulukuuhun!
L+5 ja haave jonka toteutus häämöttää 4-5 kk päässä tai pidemmällä jos ei tärppi käy=O)
Olen kyllä käynyt aina välillä lukemassa mitä kirjottelette,mutta itse en ole saanut mitään aikaseksi:(
Pahoittelut minunkin puolesta hänelle jolla tuli keskenmeno(olen surkea muistamaan näitä nimimerkkejä).
Itse en ole sitä kokenut joten voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu,mutta kyllä se aurinko vielä teillekkin paistaa vaikka nyt tuntuukin pahalta.
Minä se sitten jätin ne pillerit vasta nyt pois,kun oli tuossa sitä sun tätä,mutta nyt siis katsotaan miten käy.
Meillähän pienin lapsi syntyi kampurajalkaisena ja tietysti sitä miettii mitenkä nyt käy.Se on myös totta,että mitä useampi lapsi on niin sitä miettii näitä terveysasioita.No,turha näitä tietty on murehtia vaan nyt nautitaan tästä aina niin jännittävästä " yritys" asiassa:)
Meillähän siis yritetään kolmatta nykyisen mieheni kanssa.Molemmilla kaksi lasta aikasemmista liitoista joista kolme asuu meillä.
Oikein mukavaa joulunodotusta teille kaikille ja ehkäpä kirjottelen nyt hieman useammin:)
Meillähän niitä lapsia on vasta neljä, joten omakohtaista en noihin ongelmiin voi kertoa. Mulla on kaikki mennyt aina hyvin, ei runsaita vuotoja ja kohdun supistuminen viime kerralla hämmästytti kätilöitäkin. Asuinseudullamme on jonkun verran lestadiolaisperheitä, joissa lapsia on runsaasti ja lisää on tullut, joten kai ne ongelmat sentään on paremminkin poikkeuksia kuin sääntöjä. Tosin eräs tuttava, joka sai neljäntensä joutui lopulta kohdunpoistoon kun vuotoa ei millään saatu loppumaan. Kaikkea oli yritetty, vaan ei ollut tepsinyt. Muistakseni sulla leanna ikää oli niin vähän, ettei sitä kannata murehtimaan alkaa, jos tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Paikat palautuu varmaan ihan hyvin.
Muistakseni sulla leanna ikää oli niin vähän, ettei sitä kannata murehtimaan alkaa, jos tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Paikat palautuu varmaan ihan hyvin.
[/quote]
Hih!Välillä tunnen itseni ikälopuksi!!!!Mutta tiedän kyllä että olen " nuori" !
Kiitos kokemuksista !!
Mutta kummasti ne pelot aina jostain kaivautuu esiin.Vaikkei se estä haaveilemasta tai toteuttamasta mutta jossain välissä niitäkin miettii.
L+5
Mulla kaikki raskaudet ovat olleet hyvin samanlaisia; tässä viimeisessä tosin todettiin lievä raskausajan diabetes.
Jälkimmäisistä synnytyksistä kuudes oli helpoin. Kaksi viimeistä on käynnistetty muutama päivä yli lasketun ajan; meillä lapsukaiset kasvaa niin reilunkokoisiksi.
Käynnistyksistä huolimatta synnytykset ovat olleet suht. helppoja ja nopeita. Ikäänkuin kerta kerralta helpompia. Nuorimmaisen synnytyksessä vasta viimeiset puolitoista tuntia olivat tuskallisia, sitä ennen ei oltu edes varma siitä, lähtikö synnytys kunnolla käyntiin.
Verenvuotoja tai muita komplikaatioita ei ole ollut. Tai, no, tässä viimeisessä ei istukka oikein meinannut irrota. Mutta sekin sitten hoitui.
Toipuminen on ollut hurjan nopeaa. Pari päivää synnytyksen jälkeen ei juuri tunnu missään (peili sitten kyllä pitää huolen, ettei unohda; moneen kertaan venynyt vatsanahka on alussa hurja näky)
Oon tainnu tässä syksyllä johonki ketjuun kirjoittaakkin, mutta nyt en oo viimeaikoina saanu aikaseks.
Eli me ollaan suunnilleen syyskuusta asti koitettu jotain tehdä jotta saatais neljäs muksu aikaseks.. Ja nyt mul on viimiset menkat alkanut 7.11. joten uskallan jo hieman toivoa. Mutta testaamaan en rupee liian aikasin, sillä mun kierto ei oo koskaan ollu säännöllinen. No, yleensä se on max 32 päivää, mutta kerran oli jopa 38 päivää.. ja testejä kerkesin tehä siinä välissä muutaman.
Elikkä nyt näin äkikseltään laskettuna täs kierros on menossa 36. päivä. Ja suunnittelin että ostan testin tänään.. ehkä. mut ei se välttämättä mulla edes näkyis vaikka oiskin tärpännyt. Kun se tahtoo mulla näkyä vasta kun menkat on noin 2-4 viikkoa myöhässä...
Ja kait noi menkat saattaa myöhästyä senki takia kun liikaa jännittää että onkohan tärpänny..
No, mä teen lähipäivinä testin ja tulen sit kertomaan miten kävi! =)
Luin Leanna kysymyksesi synnytyspalstalta ja päätin jatkaa vielä vähäsen.
Pahoinvointi on näissä 5+ raskauksissa jatkunut muutama viikko pidempään kuin edellisissä, eli noin viikkoon 18-20.
Loppuraskaudet ovat sujuneet itse asiassa helpommin, kuin ensimmäisissä raskauksissa; liitoskipuja, alaselkäsärkyjä tms. ei ole juurikaan ollut, vaikka lapsoset ovat olleet syntyessään yli nelikiloisia kaikki.
Kohtu on supistunut ennalleen ihan samassa tahdissa kuin ekoissakin synnytyksissä. Eikä laskeumaakaan ilmennyt ennen tätä viimeistä lasta (tyttö painoi 4640 g).
kuramyyrä & haave yhdeksännestä lapsesta
Onpas täällä tänään säpinää...Onkin ollut viime aikoina aika hiljaista. Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat mukaan! Olem sitä mieltä, että mitä useampi " kokki" sitä parempi soppa.
Ihana kuulla, etten ole ainoa joka murehtii raskautumista, raskautta ja synnytystä ja vauvan terveyttä. Tuntuu, että asiat pyörivät päässä jatkuvasti. Keskenmeno sai pelon heräämään niin ja tieto joka edellisten raskauksien kautta on saavutettu, lisää tunnetusti tuskaa...
Minulla on menossa kolmas kierto keskenmenon jälkeen ja kp21 tänään. Joululahjaksi olisi ihana saada ne kaksi viivaa testiin, mutta en uskalla toivoa kovinkaan suuria, etten pettyisi. Koitan olla ajattelematta koko asiaa, mutta aika huonosti olen siinä onnistunut.
Jouluvalmistelut ovat aivan vaiheessa ja anopin vakava sairaus on saanut minut hieman allapäin ja en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni. Jospa vaikka kaivaisi jo koristeet esille huomenissa...
Nautinnollista joulun odotusta kaikille suurperhekuumeilijoille!
Opemamma, nelikko ja jouluinen plussatoive
vaikkei itsellä ole kokemusta kuin kolmesta synnytyksestä ja tästä keskenmenosta.. Nimittäin meillä tää vauvakuume kulkee suvussa eli meidän (lapsuuden)perheessämme on ollut kuusi lasta ja äidilläni takana seitsemän synnytystä (yksi vauva koki kohtukuoleman) ja äitini mukaan synnytykset ovat menneet aina vain helpommin ja kuopus oli tullut maailmaan puolessatoista tunnissa (siis eka supistuksesta siihen, että poika oli maailmassa). Eli nou woriis!
En malta enkä tahdo! Tulee vaan niin kovin pitkä kuumeilukausi, jos odottelen sinne asti että kierukka poistetaan.. vielä neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta... ARGH!!
Mutta aivan ihana talvinen maisema ja mukava pikkupakkanen! Talvi tuli ja jouluinen fiilis hiipii jo pikkuhiljaa mieleen. Joulukortteja olen suunnitellut jo kauan, päädyin kuitenkin valokuvaversioon. En ole vielä yhtenäkään jouluna saanut valokuvia ajoissa tilattua, että ne ehtis joulukortteihin, mutta nyt kun on tulostin ja tietsikka voi olla jo pienet mahdollisuudet! Tosin digikamera täytyy lainata, en henno ostaa kun kaapissa on kaksi vuotta vanha KALLIS järjestelmäkamera.. Ostin, kun harrastan kuvausta, ja olen useimmissa ystävien ja tuttavien juhlissa ollu kuvaajana.
Mitäs kuuluu teille kaikille?? Niin hiljaista on ollut tässä pinossa jo pitkään, vaikka tiedänhän minä ettei sitä monen lapsen kanssa ehdi palstailemaan. Kirjoitelkaahan silti kuulumisianne pikkuisen useammin, jooko?! :)
Mun täytynee sukeltaa tuonne pyykkikasojen ihmeelliseen maailmaan, eipä kyllä kiinnostais, mutta niihin hukutaan kohta!!
Näitä viestejä on ollut niin kiva lukea... :)
Meiltä löytyy vasta kaksi nassikkaa, kolmatta kuumeillaan, eikä sekään vielä kai meistä suurperhettä tee, mutta hiljaa mielessäni toivoisin vielä joskus sitä neljättäkin... ;) Luulenpa vaan, että tuon kolmannen jälkeen se on PISTE ja STOP. Kaksi vuotta meni, että sain miehenkin innostumaan kolmannesta, nyt sitten hänkin kuumeilee jo, vaikkei sitä niin tuo esille (tuskin mikään yllätys sinänsä, heh).
Mutta siis, olen lukenut näitä teidän porukan viestejä ilolla, on hienoa huomata, että tänä päivänäkin on vielä naisia, jotka haluavat useamman lapsen, kuin vaan ne " normien" mukaiset kaksi (+koiran, auton ja omakotitalon ;) ). Mistä tuleekin aasinsilta aiheeseen asuminen; kertokaahan, miten teillä asutaan? Kerrostalo/rivitalo/okt? Ja onko kaikilla lapsilla omat huoneet (ei tietysti kahdeksan lapsen kanssa voikaan olla)? Miten lapset ovat tulleet toimeen samassa huoneessa, jos ikäeroa on vaikka 5-7 v. ? Entäpä talous, käykö mies töissä, jos itse olette kotona ja onko eläminen tiukkaa?
Eihän tietysti lasten arvoa voi rahassa mitata, mutta kaikkea tuleekin miettineeksi näin etukäteen ;)! Rohkeutta ja tukea tarvitaan, kun tuntuu, että yhteiskunta karsastaa monilapsisia perheitä ja lapsentekoon ei kovinkaan innokkaasti kannusteta! Työelämä ainakin hyljeksii, sen olen saanut huomata jo kahden lapsen äitinä :(. Miten teillä noin muuten, oletteko kouluttautuneet ennen lasten saantia?
Sori nyt tämä uteluni, mutta kaikki vinkit ja tieto otetaan ilolla vastaan :D!
Nopeaa (sekavaa?) seostusta suurpeheestä, töistä kirjoitelleen....
Meille tulee, jos hyvin menee, elokuussa viides. Tämän taipaleen aikana olemme asuneet 98nelion asunnossa kuusihenkisenä perheenä. Autokin on hankittu vasta kun neljäs syntyi. Nyt on iso omakotitalo, mikä on ihanaa, mutta tämähän ei ole välttämättömyys kuitenkaan. jokaisella on nyt oma huone. Se ero minkä huomasin pienen asunnon ja tämän nykyisen välillä, on ettei hermot mene puoliksikaan niin äkkiä kuin ennen. Lapset ja niiden kaverit " levittäytyy" jotankin isommalle alueelle ;D eivätkä näin oo mun nokan alla koko aikaa ;D
Lapset ovat 13,11,8,6 ja isot ovat hyvää pataa, kumpikin poikia. Pienemmät tyttö ja poika ja muodostavat ns. oman parinsa. Eivät hirveästi leiki koko sakki, mutta silloin tällöin tekevät yhdessä esim. näytelmää ym. Tai riehuvat ;D
Suurperheessä lapsi mielestäni oppii sosiaalisuutta ja hyviä tapoja ym.. En minä ainakaan kaksin meheni kansa siivoa alastemme jälkiä, vaan opetetaan tietyt hommat tekemään, emillä esim isot tyhjää ja täyttää astianpesukoneen, imuroi silloin tällöin (ummistan silmäni jäljeltä) ym. Pienemmät järkkää huoneensa ja vie roskat jne. Luulin ennen että suurperheessä ei lapsi voi olla kauhean itsekäs, mutta tyttäreni osoitti tämän harhaluuloksi ;D jokainen on siis yksilö.
Talous on aina tiukilla ;D mutta tämähän riippuu joka perheestä itsestään. meillä menee harrastuksiin aika paljon rahaa, mutta se on tietoinen valinta. Nykyään tosin tuntuu ettei kaupastakaan saa 10 eurolla enää mitään, ja se on sentää 59mk!!! Nyt olen vähän lipsunut, mutta ennen tein aina kk eteenpäin ruokalistan, minkä mukaan elettiin ja haettiin kaupasta ruokatarvikkeet. Se on kätevää ja siinä säästi kun osti pakkaseen kaikki valmiiksi, näin ei tullut turhia kauppakäyntejä ja heräteostoksia.
Äitiydestä; On mulla päiviä kun on sellainen olo, että mä olen maailman huonoin äiti. Minut on siunattu tietyllä tempperamentilla, mikä ei muutu. Olen kuitenkin miettinyt, että kun joka kerta osaan pyytää anteeksi, jos olen turhasta kiljunut ja puhua asiasta, kun rauhoittuu, niin se minulle tässä sakissa anteeksi annettakoon. Olen tietoinen omista puutteistani, mutta koitan niitä parantaa ja silti olla lempeä itseäni kohtaan ;D Viidettä odotan suurella innolla ja pienellä epätiotoisuudella mitä tuleman pitää.... ;D
Olen aina silloin tällöin lueskellut juttujanne ja nyt vihdoin päätin itsekkin ilmoittautua ja tunnustaa itseni suurperheelliseksi. Olen tuolla
elolintusissa kuumeillut viidettä. Eli vähän esittelyä.
Meillä on kolme tyttöä (5,3,2 v) ja poika (9kk). Ja kun tuossa joku
kyseli asumisesta niin pohjanmaalta ollaan, molemmat 25vee ja asutaan omakotitalossa. Viime talvena valmistui mut ei ole vielä kaikille
omia kammareita. Sit kun vintti päätetään tehdä niin sit tulee taas
lisää tilaa. Nyt on yks kamari vielä tyhjillään.
Mies käy töissä ja minä hoitelen lapsosia kotona. Mietin tuossa yks
päivä et onkohan sitä ihan pimpo kun en raaski näitä lapsia jättää ja
lähtä töihin tai kouluttautumaan. Nyt pitäis pienin jättää kun loma loppuu jouluna enkä kyllä sitä raaski ikinä tehdä. Poika parhaassa iässä ja äitikö lähtis. Ei ikinä. Vaikka kyllä joskus tuntuu et otanko
ja lähen töihin mut seuraava päivä voi olla paljon parempi.
Nyt sais tulla seuraava vaavi milloin haluais. Olis pojalle kiva saada kaveri ja jos vielä siunaantuiskin toinen poika niin mikäs siinä. Mua kyllä vaivaa ainainen vauvakuume. vauva kun vähän kasvaa niin alkaa
jo uutta tekeen mielil. Nousee kysymys et miksi se näin äkkiä kasvoi, haluan uuden vielä ja vielä ja vielä.
Nyt ruuan laittoon ja päivällä leivotut pullat pakkaseen. Sit illalla
ihana saada omaa aikaa ja pääsee jumppaan!!!
Mä en oo kerenny kirjoittaa,kaikkee on sattunu ja tapahtunut.Kun osais kopsata muuhun pinoon kirjoittamansa tekstit tähän,olis hienoa,mutta ku ei!
Tänään menemme lasten kanssa hohtokeilaamaan illalla ja sitten saunaan.
Lapset oottaa ihan innoissaan.
Huomenna taas on meille vanhemmille tiedossa extra päivä.Noppi on lupautunut lasten vahdiksi ja me menemme kaksin syömään,uimaan ja kotikaupungin hotelliin yöksi=)AAH!Yksi kunnon,keskeytymätön yö uni vuodessa ja ruoan saan syödä kuumana.Uimassakaan en tarvitse silmiä selässä=)
Kaaduin pienin sylissäni edellispäivanä,meidän alakerran portaissa.Pienen ei käynyt kuinkaan.Irrotin toisen käteni kaiteesta kun huomasin kaatuvani,jotta sain pidettyä pojasta lujasti kiinni.Näin en yhtään omaa iskuani saanut vaimennettua,mutta poika säilyi ruhjeitta!Oma takalisto toisin.On niin mustan sinininen että.Mietinkin että toivottavasti ei uimassa luulla perheväkivallan uhriksi,niin on kurjan näköinen selkä ja peffa=)
" Kaatumisiltana" sitten miehelleni sanoin että oli onni etten ollut raskaana kaatuessa.Isku oli niin kova että varmasti olisi voinut käydä huonosti!
Tämä ystävän vauvan menetys on saanut minut kahta kauheammin haluamaan omaa vauvaa vielä kerran.Miehelle tuli fiilis että ei,kamalaa,mitä jos meille käy niin!Kun taas minulle tuli olo,että nyt heti,niin kauan kun olen nuori ja on mahdollisuudet että kaikki menee hyvin.Tokihan minäkin pelkään että jotain voi tpahtua mutta ei sitä ennakkoon voi pohtia.Niin moni asia elämässä jäisi tekemättä jos sitä panttaisi vain siksi että mitä jos???!!!!
Ikinä näitä ajatuksia en ystävälleni voisi sanoa,toki.Ja sydämestäni toivon että he rohkenevat yrittää uudelleen,pian ja saavat ihanan oman nyytin.Eniten heidän puolestaan pelkään etteivät enää uskalla....
Mutta ei se mies kiiloja kiinni lyönyt,lupasi.Ensivuonna yritetään,ennemmin tai myöhemmin!!
Palailen!
L+5
Niin ja ihanasti tullut taas uusia suurperhekuumeilijoita,TERVETULOA!!!!!
Tervetuloa kaikki uudet mukaan!
Pikaisesti koitan taas ehtiä jotain sillävälin,kun lapset hetken viihtyvät tuossa pelin kimpussa...
asumisesta jotain eli asumme omakotitalossa,meillä ei ole kaikille omia huoneita,mutta toiveissa on joskus laajennus tähän,sitten kun lapset isompia ja alkavat omaa tilaa enemmän kaivata. Nyt kolme vanhinta nukkuu samassa huoneessa ja kaksi nuorinta meidän makkarissa. Yksi huone on leikkihuoneena,yksi vierashuoneena ja sitten yksi " kirjastona" joten saahan näistä sitten aikaanaan omia huoneita järkättyä ;) Kyllä sopu tilaa antaa ja oppivat tosiaan sosiaalisiksi,kun on pikkupakko ottaa muutkin huomioon... ;) ikäerot ovat sen verran pieniä,että sopivat tosi hyvin leikeissään yksiin,niin että riittää,kun äiti vaan pitää silmällä,siinä sitä taas onkin urakkaa ;))
Raha-asiat menevät niin että kaikki menee mikä tulee,lainoja lyhennellään pikkuhiljaa ja eletään päivä kerrallaan. Mitään turhia ei kyllä osteta,paljon saadaan tutuilta ja sit ostetaan kirppiksiltä,mutta kun oikein säästäväisesti elelee,niin sit saa toisinaan ostettua jotain uutta kivaakin ja joka vuosi on pystytty yksi pidempi lomareissukin tekemään. Meillä on oma asuntovaunu ja sit on kesäisin reissattu näissä pohjoismaissa,tuttuja kun on joka maassa,niin kyläreissut on saatu sillain mukavasti yhdistettyä lomailuun. Kyllähän tämän kokoisen talouden pyörittäminen vaatii melkosta sumplimista,mutta hyvin on pärjätty enkä koe,että olisimme jostain jääty paitsi sen vuoksi,että lapsia on enemmän. Lapset ovat tuoneet elämään niin paljon sisältöä ja rikkautta,ettei sitä voi mitenkään rahassa mitata!!!
Tapasin mieheni vasta kun olin jo koulut lähes käynyt ja töissäkin ehtinyt olla,joten mulla on ehkä siinä suhtees olleet pullat hyvin uunis,kun ehdin jo hyvin tienatakin ja silloin säästin esim. asuntoa varten. Niin että meillä ei senkään vuoksi alkujaan jouduttu niin tiukille.
Mut mielestäni ensimmäinen lapsi se kaikkein kallein on,kun silloin joutuu eniten hankkia kaikkia tarvikkeita. Ehkä tietty noi harrastukset sit aikanaan,mutta nyt en vielä ole niistä jaksanut panikoida ;) " Päivä kerrallaan ja tässä ja nyt" on minun mottoni :D
Mutta nyt täytyy aloittaa taas perjantaisiivous ja sit leipoa vielä sämpylöitä,taikina kun jo oottelee...hullu järkkää itselleen aina näitä urakoita :))
miten sitä taloudellisesti pärjätäänkään, nytkin vaikka molemmat käy työssä on melko tiukkaa, meillä on hurrrrjan iso asuntolaina (omaa tyhmyyttä tietenkin). Neljäs olisi enemmän kuin tervetullut, sitä on nyt tässä vuosi yritelty ja toissa päivänä sain testiin haamun, jonka kohtaloa nyt tässä odotellaan, vahvistuuko vai vuotaako.
Me asutaan siis omakotitalossa, jossa ei sitten enää neljännen synnyttyä olisi kaikille omaa huonetta (tämä seikka isäntää eritoten mietityttää), mutta olen sitä mieltä, että aika pitkään lapset pärjäävät samassakin huoneessa, murkkuiässä sitten varmaan tarvitaan sitä omaa tilaa enemmän, silloin täytyy sitten luopua takkahuoneesta viimeistään...
On ihana lukea teidän suurperheellisten kirjoituksia, mutta sitä en käsitä, miten te ehditte vielä leipoa sämpylöitä ommella verhoja jne... mulla kun ei näiden kolmen kanssa ole moiseen aikaa... Olettekos te kotiäiteinä vai töissä? Minäkin niin toivoisin, että olisi mahdollisuus olla vähän pidempään lasten kanssa kotosalla kuin vain tuo äitiysloman aika...
Mutta, nyt täytyy mennä. Pitäkäähän peukkuja pystyssä että meidän haamusta tulisi ihan oikea vauva!
Täytyy sanoa että mulla on enemmän aikaa nyt kun lapsia on 5=)
2 on koulussa,1 eskarissa ja 2 kotona.Ja paljon leikkivät(-ja tappelevat)yhdessä.
Isoista on apua jo monessa asiassa.Ruoan laitossa,siivoamisessa,oman huoneen kunnossapidossa,ja pienimmän hoitamisessa.
Kotona mä olen ollut esikoisesta(9v)asti.Välillä tehnyt ns " keikkatöitä" omalle äidilleni.Mutta nyt en halua enkä jaksa yhdistää kotia ja töitä!
Lapset on saaneet ensimakua päiväkodista vasta esikouluun mennessään!
Rahat on toki tiukilla kun vaan mies tienaa,mutta meillä on oma talo,vain vähän lainaa.Autossakaan ei lainaa.Joten suurimmat kulut on ruokakulut!
Ja minun sisustushöpötykset=)
Huoneitakin meillä on niin hyvin että vaikka 2 lisää mahtuisi=)
Enkä aio kotiani nyt jäättää vaan panostan kotioäitiyteen niin hyvin kuin vain kykenen.
Ompele en mutta leivon kyllä,paljon.Ja ruoat valmistan itse,en käytä eineksiä.
Siivoushulluus on myös paheeni,kaiken on oltava tiptop!Ja arvatkaa jos satun itse olemaan sairaana ja en kykene huolehtimaan siivouksesta=(
Tässä pari ajatusta,L+5 ja haave myös
Eilen alkoi raju verenvuoto ja just ennen sairaalaanlähtöä sikiö, istukka yms. tulivat syöksyllä ulos. Eilisen päivän, yön ja tämän aamupäivän olin sairaalassa, sain lääkkeitä, että kaikki saatiin ulos ja sitten olin tiputuksessa ja tarkkailussa. Viereisissä huoneissa syntyi vauvoja, itse koin lääkkeiden vuoksi synnytyskipuja, joiden tuloksena ei tietenkään sitä ihanaa palkintoa. IHAN HIRVEÄ OLO!
Ja nyt minua kiusaa ajatus, että kun aina olin toivonut kolme lasta ja nyt alettiinkin toivoa neljättä, toivottiin liikaa ja tämä oli jokin rangaistus.. Että ehkä me ei koskaan saada neljättä.. Ei ainakaan tervettä..