¤-¤-¤-SUURPERHEKUUMEILIJAT JOULUKUUHUN-¤-¤-¤

Himppu kyseli viestissään, että miten me ison perheen omaavat asumme jne. Eli ei meillä todellakaan ole omia huoneita kaikille lapsille. Asumme ns. rintamamiestalossa; pikkuiset nukkuvat meidän kanssa alakerrassa ja yläkerta on isompien valtakunta. Meidän tilannehan on sillä lailla erilainen, että kaksi vanhinta ovat jo irtautumassa kotoa.

Rahan kanssa tekee tiukkaa. Jäin heti valmistumisen jälkeen kotiin ja yhden ihmisen palkalla eläminen tekee sen, että periaatteessa kaikesta pitää säästää. Mutta ei se haittaa. Tämä suurperheen emona olo on se, mistä olen pienestä asti haaveillut.



t: kuramyyrä & pesue

Mä näin niin ihanan unen viimeyönä, etten olis ikuna tahtonu herätä!! Mä synnytin siinä pienen maailman suloisimman tyttövauvan!<3 Yksin kotona, ambulanssi ei ehtiny paikalle ajoissa. (hui!) Muistelin sitten edellisestä synnytyksestä kätilön ohjeita ja siinä se syntyi, keittiön pirttikaluston penkillä! Menin nyytti kainalossa napanuora vielä paikallaan (jälkeiset syntymättä) ambulanssikuskia vielä vastaan!! Oli todentuntuinen uni... Oikeesti en kyllä tahtois synnyttää ihan yksin kotona, mutta muuten... Voih!



-haaveileva Ädä-

Meillä tilanne on se, että minä olen ollut kotona lasten kanssa lähes koko ajan eli pian 11v. Pieni osa-aikatyö on , josta perheen ruokamenoja saadaan ehkä puoliks kuitattua eli miehen tuloilla ja lapsilisillä/kotihoidontuella eletään. Oma talo rakennettiin muutama vuosi sitten eikä siinä enää ole kaikille omaa huonetta, nuorin kun syntyi vasta täällä ylipuhumisen jälkeen. Talossa on neliöitä sen verran, ettei silti ahtaanpaikan kammo tule ja vinttiin olisi periaatteessa mahdollisuuus yks huone tehdä. Rahahuolet on meillä varmaan niitä suurimpia murheita, mut täytyy ajatella asia niinkin, et kaikkea ei rahalla saa. Kokopäivätyötä ei mulla edes olis ja sen täytyis olla aika hyväpalkkainen ennenkuin kannattais mennä, muksujen hoitomaksuihin uppoais kuitenkin aika lailla. Isännän tuloista lyhennetään talo- ja autolainaa. Neljäs lapsihan se kallein lapsi sit on kun auton vaihto yleensä tulee eteen, meilläkin olis nyt yhdeksänpaikkanen...jo mahtuis enemmänkin kyytiin. Ajanpuute on toinen välillä mieltä rassaava, joka päivä ei omaa aikaa löydy hetkeäkään eikä muksuillekaan. Nytkin äkkiä huonoa omaatuntoa potien naputtelen tämän, siivota pitäis vimmatusti kun nuorin on nukkumassa ja pois imuroinnin tieltä.

hih,en oo ees tullut aatelleeks,että niin tosiaan,autohan se aika iso hankinta on siinä lapsiluvun kasvaes ;) Me tosin saatiin niin kätsysti vaihettua farmari pikkubussiks,kun myytiin suomes toi farkku pois ja haettiin sit sillä rahalla saksasta pikkubussi tilalle,eli täs ei enää jouduttu maksaan ylimäärästä,kun autot saksassa sen verran edullisempia...*mainoskatko saksalaisten autojen puolesta tai jotain* ;)



Tosta omasta ajasta,että itse oon varmaan sit niin tyytyväinen tähän nykyiseen olotilaan,etten ees sitä koe mitenkään rasittavana. Mutta jollekulle toiselle se voi tosiaan olla se kynnyskysymys. Meitä on niin moneen junaan =) Mutta kiva kuulla erilaisia mielipiteitä,joten kaikki vaan kehiin keskustelemaan!



Nyt tosin joudun lopettamaan tältäpäivää ,joten *vilkutus* kaikille superkuumeilijoille,niinku se yks oli erehdykses lukenut :D

eiköhän se plussa sieltä vielä paukahda!

Vastaan pikaseen meidän perheestä.



Meillä on " vasta" kolme lasta ja mikäli mieheen on uskominen, niin tähän jääkin. Mutta minä kun en toivosta luovu. =) Asumisesta. Me muutettiin vajaa vuosi sitten omakotitaloon, jossa on 5 makkaria. Elikkäs tilaa siis riittäisi vielä monellekin muksulle sen puolesta. Tosin nytkin yksi makkareista on työhuoneena, yksi vierashuoneena ja yksi remontissa. Eli kaikki kolme muksua asustaa samassa huoneessa. Kun saadaan remontoitua 1 huone lisää, niin tarkoitus olis siirtää pienin siihen. Varmaan käytännössä käy niin, että kaikki edelleen nukkuvat samassa, mutta lasten tavaroita saadaan jaettua kahteen makkariin. Mutta kun esikko menee kouluun, niin saa sitten sen omaksi huoneekseen.



Autosta. Se taitaa olla meillä se isompi kysymys. Mies tarvii autoa työmatkoihin (ympäri Suomea) ja vielä varman sellaisen (suht uuden) ja mielellään vielä pieniruokaisen. Nyt meillä on farkku, johon tällä sakilla hyvin mahdutaan, mutta ei enää neljän muksun kanssa. Mulla on myös itselläni auto, mutta sellainen kätevä ja halpa farkku. Eli siis pitäis ostaa tila-auto ja sehän on sitten aika kallis paukku, jos mulle sellainen jouduttais vielä ostamaan. Tai sitten vaan mies ajelis sillä viikot pitkin poikin ja neljähän kulkis mulla normaali autossakin. Jaa-a... Ilman autoa kun en suostu enää elämään, kun mies on viikot kokonaan poissa.



Omasta ajasta. Kysyitköhän edes tästä?? No, kuitenkin. Sitä ei tosiaan jää paljon jo lähinnä senkin takia, että viikot asustelen lasten kanssa yksistään. On mulla onneksi tässä sukulaisia ja ihania ystäviä lähellä, mutta ei viitsi ketään vakituiseen häiritä hoitoajoilla. Eli siis oma aika jää aika minimiin, mutta tällä hetkellä en oikeesti sitä edes kaipaa. Se on jo luxusta, kun vaari tulee joskus päivällä lastenvahdiksi ja pääsen yksin kauppaan!!! Tai sitten vaari ottaa isommat tytöt mukaansa ja hoivailee päivän.



Meille ei kuulukaan mitään ihmeellistä. Olen puoliksi raskaana. =) Siis miehen sisko saa keväällä esikoisvauvan ja myötäelän hänen kanssaan. Ihmetellään masun kasvua ja kaikkia vaivoja yms. Aika paljon ollaan yhteyksissä ja se on mukavaa!!



piipero...joka lukee ahkerasti pinoja, mutta on laiska kirjoittamaan