Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistit, selittäkää tunne-elämästä
26.10.2012 |
Haluaisin ymmärtää, miten alkoholistiäitini tämän asian ajattelee.
Sanoo, että me lapset ja lapsenlapset ovat hänelle tärkeimpiä. Ja kyllä minä sen uskonkin, kun ajattelen onnellista lapsuuttani (äiti ei ollut vielä alkoholisoitunut). Mutta kun ei se näy teoissa.
Mitä siis ajattelee äiti/mummo, joka ei muista synttäreitä, tulee kännissä ristiäisiin, ei tule vaikka lupaa, jne jne? Tiedän ettei häntee sitä ilkeyttään, vaan alkoholismin takia, mutta siltikään ei voi ymmärtää ja aina se silti loukkaa.
Uskooko hän itse niihin selityksiin, että "ei päässyt mahataudin takia"?
Te jotka itse sen tiedätte, kertokaa miten hän sen päässään ajattelee.
Kommentit (62)
Kiitos kakkoselle vastauksesta.
Miten hän summaa yhteen sen, että lapsenlapset ovat hänelle tärkeimpiä, kun ei heitä kuitenkaan käy katsomassa eikä niin hyvin tunne? Eikö hän näe siinä ristiriitaa?
Todella vaikea ymmärtää, vaikka toki jo problematiikka tullut hyvin tutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kakkoselle vastauksesta.
Miten hän summaa yhteen sen, että lapsenlapset ovat hänelle tärkeimpiä, kun ei heitä kuitenkaan käy katsomassa eikä niin hyvin tunne? Eikö hän näe siinä ristiriitaa?
Todella vaikea ymmärtää, vaikka toki jo problematiikka tullut hyvin tutuksi.
Asuvat alle kilometrin päässä, silti eivät tule katsomaan maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä heille, lapsenlapsiaan.
Aina on joku syy kuten alkoholistilla on. Itse olen päälle 30-vuotta kuunnellut ja luottanut heihin, antanut aina anteeksi ja uskonut, että nyt muuttuu. Mutta ei. Aina joudun pettymään.
Jos sanovat, että tulevat kylään en kerro lapsille. Minulle saavat jauhaa juttujaan mutta lapsilleni eivät sitä tee.
2
Varmasti hän tuntee suurta syyllisyyttä ja ahdistusta, koska käyttäytyy noin. Varmasti joka päivä hän lupaa itselleen(kin) olla parempi ihminen ym. Kun ei siinä kuitenkaan onnistu niin juo todennäköisesti lisää, jotta syyllisyys helpottaa. Hän haluaa muuttua, muttei pysty. Joko hän kuolee yksin alkoholistina tai sitten menee hoitoon ja ongelmat helpottavat ja katoavat jos hoito onnistuu.
Jos sanovat, että tulevat kylään en kerro lapsille. Minulle saavat jauhaa juttujaan mutta lapsilleni eivät sitä tee.2
Tarkoitan etten kerro lapsille asiasta etukäteen mitään -> en halua että joutuvat pettymään.
Ei kukaan tiedä miten asiat menee ennenkuin on itse johonkin addiktoitunut. Tavallinen ihminen ei voi mitenkään tätä käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen ei ole kiinnostunut muista ihmisista kuin vain ja ainoastaan harrastuksensa mahdollistajana. Jos peruu vierailuja tai tuhlaa rahat tai katoaa kuvioista niin aina voi vuodattaa krokotiilinkyyneleita ja sanoa etta kun tuo riippuvuus ja tauti jne ja samalla nauraa partaansa kuinka tyhmia toiset ovatkaan. Alkoholisti vain kokee olevansa niin paljon parempi kuin muut eika kykene tuntemaan empatiaa. Jos alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen rakastaisi laheisiaan niin lopettaisi harrastuksensa. Parasta on kun tulkitset kaiken vain tahalliseksi vittuiluksi, niin se on tarkoitettukin.
Alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen ei ole kiinnostunut muista ihmisista kuin vain ja ainoastaan harrastuksensa mahdollistajana. Jos peruu vierailuja tai tuhlaa rahat tai katoaa kuvioista niin aina voi vuodattaa krokotiilinkyyneleita ja sanoa etta kun tuo riippuvuus ja tauti jne ja samalla nauraa partaansa kuinka tyhmia toiset ovatkaan. Alkoholisti vain kokee olevansa niin paljon parempi kuin muut eika kykene tuntemaan empatiaa. Jos alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen rakastaisi laheisiaan niin lopettaisi harrastuksensa. Parasta on kun tulkitset kaiken vain tahalliseksi vittuiluksi, niin se on tarkoitettukin.
että luulet kovin paljon ja tiedät hyvin vähän sairaudesta nimeltä alkoholismi. Tietoa on, hanki sitä ja palaa sitten vasta asiaan, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen ei ole kiinnostunut muista ihmisista kuin vain ja ainoastaan harrastuksensa mahdollistajana. Jos peruu vierailuja tai tuhlaa rahat tai katoaa kuvioista niin aina voi vuodattaa krokotiilinkyyneleita ja sanoa etta kun tuo riippuvuus ja tauti jne ja samalla nauraa partaansa kuinka tyhmia toiset ovatkaan. Alkoholisti vain kokee olevansa niin paljon parempi kuin muut eika kykene tuntemaan empatiaa. Jos alkoholisti, narkki tai peliriippuvainen rakastaisi laheisiaan niin lopettaisi harrastuksensa. Parasta on kun tulkitset kaiken vain tahalliseksi vittuiluksi, niin se on tarkoitettukin.
että luulet kovin paljon ja tiedät hyvin vähän sairaudesta nimeltä alkoholismi. Tietoa on, hanki sitä ja palaa sitten vasta asiaan, kiitos.
KUKAAN ei pakota alkoholistia juomaan ja kiusaamaan muita ihmisia rikotuilla lupauksilla tms. vaan ihminen ihan itse valitsee alkoholin juomisen. Jos kuvittelet tietavasi mika pakottaisi niin kerrohan muillekin? Pikkuisen voi itsekuria kasvattaa vaikka se ei olekaan aina kivaa ja ihkua!
Jso mahtaisi, lopettaisi heti. Alkoholisti häviää taistelun viinaa vastaan joka päivä. Alkoholisti huijaa itseeäänkin: tällä kertaa otan vain yhden oluen. No ehkä toinen, mutta ei yhtään enempää jne. Ja niin se jatkuu. Sitä ensimmäsitä ei pysty jättämään ottamatta, koska se helpottaa ahdistusta - mikään muu ei helpota.
Kun se alkoholi täyttää elämän, siinä ei jää tilaa muulle ja aika vääristyy. Sitä luulee tapaavansa niitä tärkeitä ihmisiä yhtä mittaa, eikä huomaa kuinka aika kuluu.
Humalassa luulee, ettei niin humalassa ole että joku huomaisi. Siksi voi mennä minne vain humalassa, tajuamatta miten suurta pahennusta herättää ja että todellakin kaikki näkevät missä mennään.
Tunteet turrutetaan alkoholilla. Selvänä tunnetaan ikävää, rakkautta, häpeää, mutta alkoholi turruttaa sen kaiken. Humalassa velat muuttuvat saataviksi ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta 30 vuotta kuunnellut äitini selityksiä. Hänhän EI ole ikinä kännissä, vaan juuri herännyt, flunssainen ym. ym. Eikä ole alkoholisti, vaikka on juonut ajokorttinsa, työpaikkansa, perheensä ja välit niihin "tärkeimpiin" eli omaan lapseen ja lapsenlapsiin.
Vasta kun maksa petti ja äiti vietti sairaalassa henkihieverissä useamman viikon, myönsi hän itsekin totuuden eli että tyhmä on ollut ja tästä lähtien ei enää viina vie. Vaan kuinkas kävikään, kuivilla oltiin noin 6 kk ja taas on homma karannut käsistä.
Sori - tuli avauduttua omista ongelmista mutta lienee tuo itselleen uskottelukuvio hyvin tyypillinen alkoholisteille. Ja kun syyllisyys iskee, lääkitään itseään lisää alkoholilla.
Itse olen äitini kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, niin surullista kuin se onkin. Lohduttaudun sillä, että lapsuuteni ensimmäiset vuodet olivat ihania. Sitten viina vei, ja se on muuttanut ennen niin ihanan äitini koko persoonallisuuden. Mutta kun ketään ei väkisin voi raitistaa.
Jso mahtaisi, lopettaisi heti. Alkoholisti häviää taistelun viinaa vastaan joka päivä. Alkoholisti huijaa itseeäänkin: tällä kertaa otan vain yhden oluen. No ehkä toinen, mutta ei yhtään enempää jne. Ja niin se jatkuu. Sitä ensimmäsitä ei pysty jättämään ottamatta, koska se helpottaa ahdistusta - mikään muu ei helpota.
Kun se alkoholi täyttää elämän, siinä ei jää tilaa muulle ja aika vääristyy. Sitä luulee tapaavansa niitä tärkeitä ihmisiä yhtä mittaa, eikä huomaa kuinka aika kuluu.
Humalassa luulee, ettei niin humalassa ole että joku huomaisi. Siksi voi mennä minne vain humalassa, tajuamatta miten suurta pahennusta herättää ja että todellakin kaikki näkevät missä mennään.
Tunteet turrutetaan alkoholilla. Selvänä tunnetaan ikävää, rakkautta, häpeää, mutta alkoholi turruttaa sen kaiken. Humalassa velat muuttuvat saataviksi ja hyvin menee.
Tajuan etta alkoholistista se juominen vain on niin superkivaa ettei muut asiat tule mieleenkaan kesken kivan juomaputken, mutta miksei alkoholisti voi olla vaikka vuoden juomatta ja kokeilla onko se niin kauheaa. Mita se alkoholisti siina menettaa? Voihan se kiskoa sen vuoden jalkeen taas kaksin kasin ja pitaa hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jso mahtaisi, lopettaisi heti. Alkoholisti häviää taistelun viinaa vastaan joka päivä. Alkoholisti huijaa itseeäänkin: tällä kertaa otan vain yhden oluen. No ehkä toinen, mutta ei yhtään enempää jne. Ja niin se jatkuu. Sitä ensimmäsitä ei pysty jättämään ottamatta, koska se helpottaa ahdistusta - mikään muu ei helpota.
Kun se alkoholi täyttää elämän, siinä ei jää tilaa muulle ja aika vääristyy. Sitä luulee tapaavansa niitä tärkeitä ihmisiä yhtä mittaa, eikä huomaa kuinka aika kuluu.
Humalassa luulee, ettei niin humalassa ole että joku huomaisi. Siksi voi mennä minne vain humalassa, tajuamatta miten suurta pahennusta herättää ja että todellakin kaikki näkevät missä mennään.
Tunteet turrutetaan alkoholilla. Selvänä tunnetaan ikävää, rakkautta, häpeää, mutta alkoholi turruttaa sen kaiken. Humalassa velat muuttuvat saataviksi ja hyvin menee.
Tajuan etta alkoholistista se juominen vain on niin superkivaa ettei muut asiat tule mieleenkaan kesken kivan juomaputken, mutta miksei alkoholisti voi olla vaikka vuoden juomatta ja kokeilla onko se niin kauheaa. Mita se alkoholisti siina menettaa? Voihan se kiskoa sen vuoden jalkeen taas kaksin kasin ja pitaa hauskaa.
Alkoholisti haluaisi olla raitis. Mutta hän pelkää olla selvä, koska alkoholi tuo turvaa. Ymmärrätkö, koko ajan on hirveä ahdistus, joka helpottaa vain lääkitsemällä sitä alkoholilla. Jos vertaat jumalattomaan päänsärkyyn, johon ei saisi ottaa lääkettä, ymmärrät ehkä, mitä tarkoitan.
uskon niin, että alkoholisteissa on paljon luonteeltaan itsekkäitä ja omahyväisiä ihmisiä.
Jos miettii, mitä täytyy tehdä hankkiakseen tämän sairauden; juoda paljon viinaa. (olen kuullut, että jollekin pamahtaisi alkoholismi päälle yhdestä siideristä, mutta eiköhän se yleensä vaadi alle pidempiaikaista suurkulutusta)
Eli ennen kuin suurin osa alkoholisteista sairastuu alkoholismiin, heidän täytyy pidemmän aikaa käyttäytyä tavalla, joka on haitallinen ympärillä oleville ihmisille.
En minä voisi juoda runsaasti.Jos ryhtyisi käyttämään tavallista enemmän alkoholia, käyttäytymiseni vaikutukset heijastuisivat hyvin nopeasti ympärilläni oleviin ihmisiin, eikä voisi olla huomaamatta ja välittämättä tästä. Moni kuitenkin voi, ja niin pitkään että ehtii kehittää alkoholismi-sairauden, jonka jälkeen omalla vastuulla ei olekaan enää mitään merkistystä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jso mahtaisi, lopettaisi heti. Alkoholisti häviää taistelun viinaa vastaan joka päivä. Alkoholisti huijaa itseeäänkin: tällä kertaa otan vain yhden oluen. No ehkä toinen, mutta ei yhtään enempää jne. Ja niin se jatkuu. Sitä ensimmäsitä ei pysty jättämään ottamatta, koska se helpottaa ahdistusta - mikään muu ei helpota.
Kun se alkoholi täyttää elämän, siinä ei jää tilaa muulle ja aika vääristyy. Sitä luulee tapaavansa niitä tärkeitä ihmisiä yhtä mittaa, eikä huomaa kuinka aika kuluu.
Humalassa luulee, ettei niin humalassa ole että joku huomaisi. Siksi voi mennä minne vain humalassa, tajuamatta miten suurta pahennusta herättää ja että todellakin kaikki näkevät missä mennään.
Tunteet turrutetaan alkoholilla. Selvänä tunnetaan ikävää, rakkautta, häpeää, mutta alkoholi turruttaa sen kaiken. Humalassa velat muuttuvat saataviksi ja hyvin menee.
Tajuan etta alkoholistista se juominen vain on niin superkivaa ettei muut asiat tule mieleenkaan kesken kivan juomaputken, mutta miksei alkoholisti voi olla vaikka vuoden juomatta ja kokeilla onko se niin kauheaa. Mita se alkoholisti siina menettaa? Voihan se kiskoa sen vuoden jalkeen taas kaksin kasin ja pitaa hauskaa.Alkoholisti haluaisi olla raitis. Mutta hän pelkää olla selvä, koska alkoholi tuo turvaa. Ymmärrätkö, koko ajan on hirveä ahdistus, joka helpottaa vain lääkitsemällä sitä alkoholilla. Jos vertaat jumalattomaan päänsärkyyn, johon ei saisi ottaa lääkettä, ymmärrät ehkä, mitä tarkoitan.
Kunhan vain alkoholistilla on kiva olla niin muilla on ihan sama? En itse todellakaan ottaisi mitaan jos se satuttaisi samalla muita ihmisia. Eika alkoholisti tietenkaan halua olla raitis, jos haluaisi niin olisi... Siksi sita voi kai edes kokeilla olla ilman viinaa? Jos se on kamalaa niin sanoo suoraan muille ihmisille etta ei jaksa niiden seuraa koska mielummin juo alkoholia ja homma ok kaikille.
uskon niin, että alkoholisteissa on paljon luonteeltaan itsekkäitä ja omahyväisiä ihmisiä.
Jos miettii, mitä täytyy tehdä hankkiakseen tämän sairauden; juoda paljon viinaa. (olen kuullut, että jollekin pamahtaisi alkoholismi päälle yhdestä siideristä, mutta eiköhän se yleensä vaadi alle pidempiaikaista suurkulutusta)
Eli ennen kuin suurin osa alkoholisteista sairastuu alkoholismiin, heidän täytyy pidemmän aikaa käyttäytyä tavalla, joka on haitallinen ympärillä oleville ihmisille.
En minä voisi juoda runsaasti.Jos ryhtyisi käyttämään tavallista enemmän alkoholia, käyttäytymiseni vaikutukset heijastuisivat hyvin nopeasti ympärilläni oleviin ihmisiin, eikä voisi olla huomaamatta ja välittämättä tästä. Moni kuitenkin voi, ja niin pitkään että ehtii kehittää alkoholismi-sairauden, jonka jälkeen omalla vastuulla ei olekaan enää mitään merkistystä..
Minkäpä sille mahtaa.
Kunhan vain alkoholistilla on kiva olla niin muilla on ihan sama? En itse todellakaan ottaisi mitaan jos se satuttaisi samalla muita ihmisia. Eika alkoholisti tietenkaan halua olla raitis, jos haluaisi niin olisi... Siksi sita voi kai edes kokeilla olla ilman viinaa? Jos se on kamalaa niin sanoo suoraan muille ihmisille etta ei jaksa niiden seuraa koska mielummin juo alkoholia ja homma ok kaikille.
Olen työssäni nähnyt paljon riippuvuuksia ja ihmisen mielen toimintaa ja myös paranevia alkoholisteja. IHmisen mieli on vahva, monimutkainen ja riippuvuudet hyvin vaikeita tarttua. Kukaan itseään rakastava ihminen ei toimi itsetuhoisesti. Kuten syö tai juo liikaa, vedä huumeita yms. Siispä jäljet johtavat omaan arvoon, rakkauteen jne. Alkoholismin juuret ovat usein syvällä lapsuudessa, kiinni ihmisen persoonassa. Ja nämä rakkauteen ja arvokkuuteen liittyvät voimat ovat niin valtavia, että ihmisen tahto tai kokeilu tai halu reipastua eivät mahda niille voimille yhtään mitään. Ihminen tarvitsee paljon apua, terapiaa yms päästäkseen käsiksi riippuvuuksiinsa. Mutta koska näiden asioiden kohtaaminen on todella kipeää; nostavat pintaan esimerkiksi sen ettei ole koskaan tullut hyväksytyksi tai rakastetetuksi, että elämä on ollut pelkkää pelkoa, häpeää, arvottomuutta; että siitä elämästä ei ole tullut mitään- ihminen kykenee kohtaamaan nämä asiat vasta kun paha olo on lähes tappavaa ja kun hän saa rakkautta ja tukea. Monella paha olo ehtiikin tappaa. Alkoholi ja muut riippuvuudet ovat juuri pakokeinoja pois tästä hierveästä tuskasta, häpeästä, rakkaudettomuudesta. Alkoholistin teoissa ei ole mitään hyväksyttävää ja hän tuhoaa läheisiään, mutta ajatus siitä että hän voisi vain vähän reipastua ja that's it- on todella hölmö ja lapsellinen. Alkoholisti ja muut riippuvaiset ovat syvästi vaurioituneita, rakkaudettomia ihmisiä. Ja tätä asiaahan ei voi mitenkään käsittää, jos ei ole tunnetasolla kokenut.
hän tietää kyllä että sinä et usko hänen selityksiään, hän tietää tekevänsä väärin. Mutta hän tarvitsee sen annoksensa päästäkseen liikkeelle, ja sen annoksen jälkeen toisen. Usein hän ei halua lähteä mihinkään, koska se johtaa nöyryytykseen, salailuun ja valehteluun, mikä ei ole alkoholistille yhtään sen kivempaa kuin muillekaan. Parasta on kun saa olla rauhassa kotona pullon ääressä ilman että kukaan vaatii mitään muuta.
Hän oikeasti rakastaa perhettään, teitä kaikkia, mutta kun aivot ja kroppaa huutaa alkoholia, ei sille voi mitään. Viina muuttaa aivokemiaa vahvasti, aiheuttaa riippuvuussairauden, ja sitä vastaan on hyvin vaikea taistella. Alkoholisti tietää että pitäisi, yrittää kymmenen ja sata kertaa, ja taas aivot huijaavat uskomaan että kyllä se kohtuukäyttö nyt onnistuu. Ei se onnistu.
Ainoa mikä auttaa on hyvä hoito ja pitkäaikainen terapia.
Kunhan vain alkoholistilla on kiva olla niin muilla on ihan sama? En itse todellakaan ottaisi mitaan jos se satuttaisi samalla muita ihmisia. Eika alkoholisti tietenkaan halua olla raitis, jos haluaisi niin olisi... Siksi sita voi kai edes kokeilla olla ilman viinaa? Jos se on kamalaa niin sanoo suoraan muille ihmisille etta ei jaksa niiden seuraa koska mielummin juo alkoholia ja homma ok kaikille.
Kun kysytaan liian vaikeita niin alkaa marttyyrina olo. Kukaan ei tajua ja on NIIN vaikeaa ja nyyhnyyh. Ihan suoraan on kysytty etta mika pakottaa juomaan ja jos juominen on kerran tarkeinta elamassa niin miksei sita voi suoraan sanoa? Miksi pitaa valehdella etta kylla valitan lapsista ja vaikka mita vaikka tarkeinta on oikeasti vain saada viinaa? Muiden pitaisi kylla ymmartaa ja tajuta ja jaksaa mutta alkoholistilta ei voi mitaan odottaa, miksi?
Hän todellakin kuvittelee, että sinä uskot nuo selitykset, uskoohan hän niihin itsekin.
Se joka ei taistele alkoholismin kanssa ei voi koskaan ymmärtää, että se viina vaan menee kaiken edelle kun viinanhimo iskee.