Alkoholistit, selittäkää tunne-elämästä

hän tietää kyllä että sinä et usko hänen selityksiään, hän tietää tekevänsä väärin. Mutta hän tarvitsee sen annoksensa päästäkseen liikkeelle, ja sen annoksen jälkeen toisen. Usein hän ei halua lähteä mihinkään, koska se johtaa nöyryytykseen, salailuun ja valehteluun, mikä ei ole alkoholistille yhtään sen kivempaa kuin muillekaan. Parasta on kun saa olla rauhassa kotona pullon ääressä ilman että kukaan vaatii mitään muuta.

Hän oikeasti rakastaa perhettään, teitä kaikkia, mutta kun aivot ja kroppaa huutaa alkoholia, ei sille voi mitään. Viina muuttaa aivokemiaa vahvasti, aiheuttaa riippuvuussairauden, ja sitä vastaan on hyvin vaikea taistella. Alkoholisti tietää että pitäisi, yrittää kymmenen ja sata kertaa, ja taas aivot huijaavat uskomaan että kyllä se kohtuukäyttö nyt onnistuu. Ei se onnistu.

Ainoa mikä auttaa on hyvä hoito ja pitkäaikainen terapia.

Sanot etta alkoholisti (muka) rakastaa perhettaan ja sitten toisessa kohtaa sanot etta parasta on olla pullon kanssa. Ei meista muista mikaan ole niin ihanaa kuin olla rakkaitten kanssa. Parasta on olla rakkaiden kanssa eli pullo on sulle se rakkain. Kertoisithan tuon laheisillesi niin eivat enaa odottaisi liikoja...

voi kaikille sairaille sanoa että ryhdistäydys nyt, kyllä sillä kipsatulla jalalla kävelee kun vain viitsii yrittää, turha vinkua mitään sairauksia sen paremmin syöpää kuin flunssaakaan. Azsennetta kehiin niin mitään sairautta ei olekaan.... Kun alkoholimi on SAIRAUS.

Mitä siis ajattelee äiti/mummo, joka ei muista synttäreitä, tulee kännissä ristiäisiin, ei tule vaikka lupaa, jne jne? Tiedän ettei häntee sitä ilkeyttään, vaan alkoholismin takia, mutta siltikään ei voi ymmärtää ja aina se silti loukkaa.

Uskooko hän itse niihin selityksiin, että "ei päässyt mahataudin takia"?

Te jotka itse sen tiedätte, kertokaa miten hän sen päässään ajattelee.

Ei, hän ei usko toki selitykseensä ettei päässyt mahataudin takia. Hän tietää hyvin, että hänen tuli vedettyä taas viinaa vaikka hän ei pohjimmiltaan olisi halunnut, mutta tietää myös että tämä on nolo, häpeällinen ja teitä loukkaava syy ja yrittää pehmentää asiaa vetoamalla "force majeure"-selitykseen joka ei ole itseaiheutettu. Kyllä hän varmaan senkin aavistaa ettei häntä ehkä uskota, mutta silti on liian kovaa sanoa suoraan: "en tullut, koska taas napsahti korkki auki ja ryyppäsin".

Mutta tuo on oikeasti kaamea tuo alko-ongelma ja pitää ihmisen koko tunne-elämää hallussaan. Itse kun olin juova alkoholisti, niin saatoin päättää mitä vaan, vaikka aamulla että tänään menen innolla odottamaani tapaamiseen, mutta "viinapiru" käänsi itse tahdon päivän aikana tiosenlaiseksi ja niinpä aloin HALUTA tapaamisen sijaan juoda. Joskus myös kusetin itseäni niin että muka otan vain pari ja ehdin selvitä tapaamsieen, mutta tietäähän sen mitä siinä käy kun alkoholisti ottaa pari - sitä juodaan pullo tyhjiin ja mongerretaan kännistä illan päätteeksi sitten.

Mutta toisinaan tosiaan kävi ihan niinkin että viinapirun kuiskiessa houkutuksiaan alkoi tuntua, että en mitään muuta haluakaan kuin kännit, sama se muista ihmisistä. Kuitenkaan AITO MINÄ, pohjimmiltani en ollut enkä ole sellainen kylmä ihminen joka haluaa valita pullon ennen läheisiä, mutta juovalla alkoholistilla se aito minä jatkuvasti häviää sisäiset taistelut viinapirun seireeninlauluille, niin ettei alkoholisti enää edes tiedä mitä milloinkin haluaa. Se on hurja tunne, kun ei enää tiedä kuka edes on, kun aamulla voi haluta yhtä ja illalla toista.

jolloin sairaus on vasta kehittymäss, ei siis ole holtiton ja hallitsematon viinanhimo vielä päällä.



Siis aikaa jolloin alkoholismi on vasta kehittymässä, ja jolloin se näkyy suurkulutuksena.



Kun sairaus ei ole vielä päällä, miten nämä suurkuluttujat puolustavat omaa käyttäytymistään ja voivat jatkaa juomista? Siis aika ennen kuin alkoholismi vie kontrollin? Mitä silloin tapahtuu? Miten voi jatkaa juomista?



Uskon, että on pakko olla itsekeskeinen, ettei huomaa suurkulutusvaiheessa lähimmäisten huolta.



t. 15

Kun kysytaan liian vaikeita niin alkaa marttyyrina olo. Kukaan ei tajua ja on NIIN vaikeaa ja nyyhnyyh. Ihan suoraan on kysytty etta mika pakottaa juomaan ja jos juominen on kerran tarkeinta elamassa niin miksei sita voi suoraan sanoa? Miksi pitaa valehdella etta kylla valitan lapsista ja vaikka mita vaikka tarkeinta on oikeasti vain saada viinaa? Muiden pitaisi kylla ymmartaa ja tajuta ja jaksaa mutta alkoholistilta ei voi mitaan odottaa, miksi?

Ainakin minulla juodessa se oikeasti vaihteli mitä pidin tärkeimpänä elämässä. Silloin kun ei ollut juomahimo tai känni päällä, ihan AIDOSTI pidin läheisiä ihmisiäni, työtäni ja muita tärkeitä asioita tärkeimpinä. Usein jopa vihasin viinaa ja sen vaikutusta elämääni, halusin siitä eroon täysin koska se aiheutti tuskaa paitsi itselleni, myös muille (kun juominen menee tarpeeksi pitkälle, sehän ei tuota enää edes juojalle nautintoa kuten satunnaiskäyttäjän hilpeä humala, vaan alkkis juo estääkseen tuskaa tulemasta; tuskaa joka on fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden vieroitusoireiden seurausta pääosin).

Eli ei se alkoholisti valehtele että välittää lapsista, aito hän välittääkin. Mutta kun se aito minuus on vähän väliä sen viinapirun, aivokemiaan vaikuttavan sairauden nimeltä alkoholismi, vaikutuksen alla. Riippuvuus pyörittää ihmisten tahtoa mennen tullen, niin että hän tulee tehneeksi ja tahtoneeksi sitä mitä hän ei pohjimmiltaan ilman riippuvuutta tahdo ja jättää tekemättä asioita joita tahtoisi.

t. 24

Mitä siis ajattelee äiti/mummo, joka ei muista synttäreitä, tulee kännissä ristiäisiin, ei tule vaikka lupaa, jne jne? Tiedän ettei häntee sitä ilkeyttään, vaan alkoholismin takia, mutta siltikään ei voi ymmärtää ja aina se silti loukkaa.

Uskooko hän itse niihin selityksiin, että "ei päässyt mahataudin takia"?

Te jotka itse sen tiedätte, kertokaa miten hän sen päässään ajattelee.

Ei, hän ei usko toki selitykseensä ettei päässyt mahataudin takia. Hän tietää hyvin, että hänen tuli vedettyä taas viinaa vaikka hän ei pohjimmiltaan olisi halunnut, mutta tietää myös että tämä on nolo, häpeällinen ja teitä loukkaava syy ja yrittää pehmentää asiaa vetoamalla "force majeure"-selitykseen joka ei ole itseaiheutettu. Kyllä hän varmaan senkin aavistaa ettei häntä ehkä uskota, mutta silti on liian kovaa sanoa suoraan: "en tullut, koska taas napsahti korkki auki ja ryyppäsin".

Mutta tuo on oikeasti kaamea tuo alko-ongelma ja pitää ihmisen koko tunne-elämää hallussaan. Itse kun olin juova alkoholisti, niin saatoin päättää mitä vaan, vaikka aamulla että tänään menen innolla odottamaani tapaamiseen, mutta "viinapiru" käänsi itse tahdon päivän aikana tiosenlaiseksi ja niinpä aloin HALUTA tapaamisen sijaan juoda. Joskus myös kusetin itseäni niin että muka otan vain pari ja ehdin selvitä tapaamsieen, mutta tietäähän sen mitä siinä käy kun alkoholisti ottaa pari - sitä juodaan pullo tyhjiin ja mongerretaan kännistä illan päätteeksi sitten.

Mutta toisinaan tosiaan kävi ihan niinkin että viinapirun kuiskiessa houkutuksiaan alkoi tuntua, että en mitään muuta haluakaan kuin kännit, sama se muista ihmisistä. Kuitenkaan AITO MINÄ, pohjimmiltani en ollut enkä ole sellainen kylmä ihminen joka haluaa valita pullon ennen läheisiä, mutta juovalla alkoholistilla se aito minä jatkuvasti häviää sisäiset taistelut viinapirun seireeninlauluille, niin ettei alkoholisti enää edes tiedä mitä milloinkin haluaa. Se on hurja tunne, kun ei enää tiedä kuka edes on, kun aamulla voi haluta yhtä ja illalla toista.

vai mika muu syy voi olla ettei voida toiselle suoraan sanoa? Eiko laheista voi kunnioittaa edes sen verran etta sanoo viinan olleen parempaa kuin seuran. Valehteluhan on silkkaa vittuilua. Noloa voi selittelijalle olla, mutta se on taas ihan oma moka.

Eiko laheista voi kunnioittaa edes sen verran etta sanoo viinan olleen parempaa kuin seuran. Valehteluhan on silkkaa vittuilua. Noloa voi selittelijalle olla, mutta se on taas ihan oma moka.

Mutta ei alkoholisti halua itseään alentaa enää enempää, sitä ollaan pohjamudissa henkisesti jo muutenkin. Häpeä on suuri, siksi valehdellaan. Sairaat aivot eivät käsittele näitä asioita samalla tavalla kuin terveet, yrittäkää ymmärtää se.

Ja paraneminen on omalla vastuulla. Läheisten täytyy pitää huoli vain omasta jaksamisestaan ja sulkea alkoholistinen käytös pois elämästään, jos eivät jaksa sitä katsoa. Silloin vastuu siirtyy vain ja ainoastaan alkoholistille itselleen, kuten kuuluukin. Joko hän alkaa hakea apua ja toipuu, tai sitten ei.

Kun sairaus ei ole vielä päällä, miten nämä suurkuluttujat puolustavat omaa käyttäytymistään ja voivat jatkaa juomista? Siis aika ennen kuin alkoholismi vie kontrollin?

Se ei vaadi mitään holtitonta örvellystä yötä päivää. Sairaus alkaa jo niin varhaisessa vaiheessa, että sitä kuvittelee vielä voivansa muuttua. Yksi sairauden oireista on juuri sairaudentunnottomuus, ei henkilö itse tiedä sairastuneensa, vaan uskoo aivojensa ohjeita.

Aivot sanovat kyllä, että juo liikaa, silloin pidetään taukoja, jolloin huomataan että ei tässä ongelmaa olekaan koska voin kerran olla ilmankin. Sitten voikin taas pari ottaa, kohtuudella. Ja huomenna ja ylihuomenna kanssa pari. Ja hiljalleen joka päivä tai ei, kaikilla juopoilla on oma tyylinsä.

Siinä vaiheessa kun tajuaa että holistihan tässä on, eikä kaikki tajua sitä koskaan, on hyvin vaikea lähteä hakemaan apua. Sitä yrittää sinnitellä itse eroon, monesti huonolla menestyksellä. Aivot käskevät uskomaan kohtuukäytön mahdollisuuteen. Omia aivojaan vastaan on aika vaikea taistella.

että raitis alkoholisti ei eroa niin kovin paljon juovasta alkoholistista: aina kaikkeen on joku hyvä selitys, joka ei liity millään tavalla itseen tai omiin valintoihin. Lopputulos aina sama: kukaan ei vaan ymmärrä mua!

Eli siis meilla tylsilla taviksilla! Nyt jos joku mamma taas jaa kiinni siita etta on mennyt Kaken ja Rapen kanssa juhlimaan ja jattanyt pienet lapset yksin ilman ruokaa ja hoivaa niin ollaanhan empaattisia, jooko. Alkoholistihan on(ainakin omasta mielesta) vain muita fiksumpi ja luovempi ja herkempi ja vaikka mita ja tarvitsee vahan rentoutusta. Paraneminen alkaa siita etta me muut hoidetaan lapsia ja siivotaan asuntoa ja laitetaan ruokaa ja hoidetaan mamma vaikka kauneushoitolaan siksi aikaa.

Ettehan vain alkoholistit sitten valita jos teille tehdaan oharit, huijataan asuntokaupassa tai pankkikortti skimmataan? Tajuattehan etta se rikollinen haluaisi aidosti olla rehellinen mutta se nolottaa niin on pakko sit pikkuisen valehdella tai huijata...

ja kyllä minä tiesin hänen rakastavan meitä lapsia ja myöhemmin lapsenlapsia yli kaiken. Tajusin myös, miten kovan ponnistuksen takana hänelle oli koota itsensä esimerkiksi ristiäisiä tms. varten ja koettaa olla edes suht selvä.



Mutta tajusin myös, että sairaus vei häntä ja lujaa, ja lopulta hän siihen sitten kuolikin. Minusta siinä ei sinällään ole ristiriitaa että sanoo yhtä mutta käyttäytyy kuin se ei olisi totta. Ihminen yrittää loppuun saakka nähdä itsensä ja tekonsa parhaassa mahdollisessa valossa, vaikka tietää ihan hyvin miten asiat oikeasti ovat.



Uskon että sellainen vanhempi/isovanhempi joka ei muista synttäreitä ja tulee kännissä ristiäisiin yrittää kyllä, mutta voimat eivät riitä ja sairaus teettää hänellä sellaista mitä hän ei itsekään tahtoisi.



Vaikka onhan tietysti olemassa itsekkäitä narsisteja jotka eivät oikeasti piittaa muista, mutta läheskään kaikki alkoholistit eivät sellaisia ole.



En jaksa tuomita, mutta surullinen olen ollut ja olen yhä. Silti tavallaan muistelen isääni myös lämmöllä. Hänessä oli paljon hyvää ja pohjimmiltaan hän oli todella hieno, herkkä ja fiksu ihminen.

Myönnetäänpä nyt kaunistelematta tämä tosiasia:

Alkoholistit ovat itsekkäitä.



Tällainen tavallinen ihminen ei oikein osaa kuvitella eikä voi ymmärtää, mitä alkoholisti tarkoittaa sillä, että "lapsi on tärkein".

Joo, on mutta vasta alkoholin jälkeen, kun viina on niin itsestään selvä ykkönen ettei sitä edes lasketa.



Alkoholisti syyttää juomisestaan ja muista epäonnistumisistaan toisia, eikä ota itse vastuuta. Miten siinä sitten muka itsellä olisi huono omatunto? Puoliso jätti ja lähti juuri kun ... olisi nyt vielä jäänyt kun juomari lupasi, ettei enää kotona juo. Ei, kun on siitä pitäen ollut talo tyhjänä kun on juonut muualla.

Ties vaikka vaimo olisi tullut takaisin, jos olisi ollutkin selvin päin kotona.



Sairaus ehkä on, mutta miksi alkoholistit sitten järjestelmällisesti kieltäytyvät edes hakeutumasta hoitoon?

Elämäntapa ja luonnevika se on. Siksi heille itselleen ei alkoholin juominen ole mikään ongelma, mutta alkoholin puute on.

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö.

Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

Osa meistä ei millään ymmärrä tätä alkoholismin perusasiaa, että ei juominen ole ongelma hänelle ITSELLEEN!



Kas kun hänellä on oikeus "rentoutua" ihan mielin määrin, ja eihän siitä nyt mitään haittaa ole, vaikka vähän ottaakin.



Alkoholisti itse ei todellakaan pidä päivittäistä juomista ja humaltumista ongelmana.

Miksi ihmeessä hän sitten apua hakisi? Ei, tämä elämä nyt vaan on hänellä tällaista ja sillä selvä. Eivät kaikki alkoholistit suinkaan ole henkisesti mitenkään pohjamudissa.

Ei tarvitse suorastaan narsisti olla, mutta aika monet alkoholistit ajattelevat vain itseään.

Työ ja perhe voidaan pitää vain siksi, että kukaan ei kiinnittäisi niin paljon huomiota tolkuttomaan juomiseen.

Älkääkä tulko minulle selittämään, että "kun et sinä mitään tiedä". Kyllä tasan tarkkaan tiedän, ja tiedän senkin, että MINUA pidetään hankalana ihmisenä ja nalkuttavana akkana kun en halua sitä katsoa.

http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231



Ja todellakin tiedän mistä puhun, kokemusta on.

minullakin on kokemusta alkoholisteista lähipiirissä, niin kuin melkein jokaisella suomalaisella.

Minusta tuntuu pahalta nähdä, miten vihainen ja katkera olet. Itse pidän tärkeänä, että tuosta syyttelyvaiheesta pääsee ohi - ei sen alkoholistin takia vaan sinun itsesi.

On rankkaa ja surullista elää alkoholistin lähellä. Moni ei jaksa vaan sulkee alkoholistin pois elämästään, minkä ymmärrän myös täysin. Mutta viha syö alkoholistin läheistä sisältä päin niin ettei voi olla onnellinen. Et voi parantaa toista, mutta itsesi voit pelastaa vihaamiselta.

Osa meistä ei millään ymmärrä tätä alkoholismin perusasiaa, että ei juominen ole ongelma hänelle ITSELLEEN!

Kas kun hänellä on oikeus "rentoutua" ihan mielin määrin, ja eihän siitä nyt mitään haittaa ole, vaikka vähän ottaakin.

Alkoholisti itse ei todellakaan pidä päivittäistä juomista ja humaltumista ongelmana.

Miksi ihmeessä hän sitten apua hakisi? Ei, tämä elämä nyt vaan on hänellä tällaista ja sillä selvä. Eivät kaikki alkoholistit suinkaan ole henkisesti mitenkään pohjamudissa.

Ei tarvitse suorastaan narsisti olla, mutta aika monet alkoholistit ajattelevat vain itseään.

Työ ja perhe voidaan pitää vain siksi, että kukaan ei kiinnittäisi niin paljon huomiota tolkuttomaan juomiseen.

Älkääkä tulko minulle selittämään, että "kun et sinä mitään tiedä". Kyllä tasan tarkkaan tiedän, ja tiedän senkin, että MINUA pidetään hankalana ihmisenä ja nalkuttavana akkana kun en halua sitä katsoa.

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö.

Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

Minulla ei ole tarvetta olla katkera koska en tunne alkoholistia, ei ole suvussa eika ystavissa. Olisin tuomitseva jos vaikka lukihairioinenkin sanoisi etta han on maailman paras lukija ja me muut olemme surkeita ja meidan koko kirjoitusjarjestelmamme on surkea ja han tietaa paremmin. Sitahan se alkoholisti tekee kun selittaa etta on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita.

Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

ehkä on parempi puhua niistä asioista joista on kokemusta...

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö.

Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

Minulla ei ole tarvetta olla katkera koska en tunne alkoholistia, ei ole suvussa eika ystavissa. Olisin tuomitseva jos vaikka lukihairioinenkin sanoisi etta han on maailman paras lukija ja me muut olemme surkeita ja meidan koko kirjoitusjarjestelmamme on surkea ja han tietaa paremmin. Sitahan se alkoholisti tekee kun selittaa etta on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita.

Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

Ei ole katkeruutta -- on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita. Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

Olet niin katkera että sulle ei mene näköjään lääketieteelliset faktatkaan perille.

Kyllä lapset ja lapsenlapset hänelle tärkeitä ovat. Mutta alkoholismisairaus on voimakkaampi. Selityksiä hän keksii, koska häpeää sairauttaan ja yrittää peitellä sitä ja välttää loukkaamasta sinua.



Tiedän, että se silti loukkaa ja on vaikea ymmärtää. Mutta itse toipuneena alkoholistina voin sanoa, että kuuluu normaaliin sairauden kulkuun ;(



En lukenut koko ketjua mutta oletko jutellut äitisi kanssa ja nostanut kissan pöydälle? Puutu ihan rohkeasti asiaan, sano, että tiedät mahatautien olevan vain tekosyitä. Monasti alkoholistille pitäisi sanoa totuus päin naamaa. Läheiset turhaan pelkäävät puuttua toisen alkoholiongelmaan - kuitenkin juuri se puuttuminen voi käynnistää paranemisen!