Alkoholistit, selittäkää tunne-elämästä

että äitisi oikeasti pitää lapsiaan ja lapsenlapsiaan elämänsä tärkeimpinä ja parhaina asioina. Luultavasti ainoina tärkeinä ja hyvinä asioina. KOSKA hän ei enää erota alkoholismia itsestään erilliseksi tekijäksi vaan vallitsevaksi olosuhteeksi. Hän on alkoholisti, ja siksi hänen elämässään on hyvin paljon kurjaa ja hyvin vähän hyvää - ja siitä vähästä hyvästä lapset ja lapsenlapset ovat sitä parasta.

voi kaikille sairaille sanoa että ryhdistäydys nyt, kyllä sillä kipsatulla jalalla kävelee kun vain viitsii yrittää, turha vinkua mitään sairauksia sen paremmin syöpää kuin flunssaakaan. Azsennetta kehiin niin mitään sairautta ei olekaan.... Kun alkoholimi on SAIRAUS.

Jatkan vielä, että kukaan ei pakota sitä epileptikkoa kaatumaan kadulle, vaan kyllä se ihan itse sinne romahtaa, että saisi sääliä.

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö.

Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

16 vuotta perhehelvettiä alkkisvanhempien takia. Tälläisten kokemusten jälkeen on aika hiton vaikea tuntea myötätuntoa näitä "sairaita" kohtaan.

Osa meistä ei millään ymmärrä tätä alkoholismin perusasiaa, että ei juominen ole ongelma hänelle ITSELLEEN!

Kas kun hänellä on oikeus "rentoutua" ihan mielin määrin, ja eihän siitä nyt mitään haittaa ole, vaikka vähän ottaakin.

Alkoholisti itse ei todellakaan pidä päivittäistä juomista ja humaltumista ongelmana.

Miksi ihmeessä hän sitten apua hakisi? Ei, tämä elämä nyt vaan on hänellä tällaista ja sillä selvä. Eivät kaikki alkoholistit suinkaan ole henkisesti mitenkään pohjamudissa.

Ei tarvitse suorastaan narsisti olla, mutta aika monet alkoholistit ajattelevat vain itseään.

Työ ja perhe voidaan pitää vain siksi, että kukaan ei kiinnittäisi niin paljon huomiota tolkuttomaan juomiseen.

Älkääkä tulko minulle selittämään, että "kun et sinä mitään tiedä". Kyllä tasan tarkkaan tiedän, ja tiedän senkin, että MINUA pidetään hankalana ihmisenä ja nalkuttavana akkana kun en halua sitä katsoa.

Ehkä jossain vaiheessa suurkulutusta vielä ihminen kokee että ei tässä mitään ongelmaa ole, mutta kyllä jokaiselle pitkään paljon juovalle tulee vaihe, että pahin ongelma se alkoholi on juojalle itselleen.

Se on meinaan yhtä helvettiä kun ei hallitse omaa elämäänsä ja kaikki menee päin persettä, mutta ei silti pysty lopettamaan juomista lukuisista yrityksistä huolimatta. Kun omaan mieleensä ei voi luottaa yhtään, ei mihinkään päätöksiinsä. Ja kun elämä alkaa mennä alamäkeä, ystävät katoaa, kämppä muuttuu tölkkien ja pullojen täyttämäksi sikolätiksi, masennuskin alkaa alkoholin takia hiipiä, laskut on maksamatta ja asiat hoitamatta, niin paha olo senkun kasvaa ja houkuttaa unohtamaan sen edes hetkeksi taas viinan avulla.

Osa rattijuoppoilee ja räyhää ja hakkaa vaimojaan ja puukottaa naapureitaan. Osa on passiivisia reppanoita jotka tuskin kotoaan lähtevät. Osa on rempseän hyväntuulisia baarikärpäsiä, jne.

Mutta tämä nyt menee jo ap:n aiheesta ohi.

on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita.

Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231



Tässä ote:



"Alkoholismin geneettinen periytyvyys on voimakkaampaa kuin skitsofrenian tai diabeteksen, mutta useat tahot pitävät sairautta perusteettomasti ”selkärangattomuutena” tai mielenterveydellisenä ongelmana. Suunnilleen joka 10. suomalainen sairastuu päihteiden käytön alettua, halusi hän sitä tai ei ja toiset 10% ovat riskiryhmässä sairastua. Lopuilla 80%:lla on ”vaikeuksia” saavuttaa hermostollinen tila, missä juominen on muuttunut pakonomaiseksi.

Päihderiippuvaisen hermoston kyky sietää ja tarvita etanolia on ylittänyt kroonisen rajan, jota myös ”veteen piirretyksi viivaksi” kutsutaan. Rajan ylitettyään henkilöllä ei ole koskaan paluuta ns. sosiaaliseen, kontrollissa pysyvään juomiseen. Juominen on silloin alkoholistista, jota leimaa oman tilan kieltäminen ja salailu. Kyky kontrolloida päihteenkäytön määrää, aikaa tai paikkaa on huonontunut tai jopa kadonnut kokonaan. Alkoholismi tuottaa aina sairauden oireiden mukaista käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä. Hyvän raittiuden saavuttanut henkilö ei erotu muista ihmisistä muuten kuin elämän kokemuksillaan."



Alkoholisti elää itsepetoksessa, jota kemiallinen riippuvuus ylläpitää.

ehkä on parempi puhua niistä asioista joista on kokemusta...

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö.

Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

Minulla ei ole tarvetta olla katkera koska en tunne alkoholistia, ei ole suvussa eika ystavissa. Olisin tuomitseva jos vaikka lukihairioinenkin sanoisi etta han on maailman paras lukija ja me muut olemme surkeita ja meidan koko kirjoitusjarjestelmamme on surkea ja han tietaa paremmin. Sitahan se alkoholisti tekee kun selittaa etta on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita.

Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

Minua halveksutaan ihan estottomasti, mutta jos totean ettei alkoholisti ole muita parempi, fiksumpi, luovempi tai tarkeampi niin heti hermostutaan. Alkoholistiltakin saa vaatia rehellisyytta ja muiden arvostamista.

Miksi alkoholistit nostetaan jalustalle?

ehkä on parempi puhua niistä asioista joista on kokemusta...

Elämäntapa ja luonnevika se on.

Mutta tämä ei ole mielipideasia, se on lääketiedettä. Oletko yhtä tuomitseva esim. skitsofreenikoita tai lukihäiriöisiä kohtaan? Heillä on myös aivoissa häiriö. Ja hoitoa ei usein haeta siksi, koska ne sairaat aivot sanovat ettei sitä tarvita.

Minulla ei ole tarvetta olla katkera koska en tunne alkoholistia, ei ole suvussa eika ystavissa. Olisin tuomitseva jos vaikka lukihairioinenkin sanoisi etta han on maailman paras lukija ja me muut olemme surkeita ja meidan koko kirjoitusjarjestelmamme on surkea ja han tietaa paremmin. Sitahan se alkoholisti tekee kun selittaa etta on seka pakko juoda etta valehdella, huijata ja halveksia muita. Tosielamassa esimerkiksi valopylvaan kumoon ajanut juoppo huutaa etta minahan se olen vittumainen akka kun en tajua etta syy on ilmiselvasti sen joka on mennyt valopylvaan pystyttamaan herran ajoreitille ja kehdataan viela puhalluttaa kun on niin kiire ja tarkeat bisnekset menee sivu suun. Vaikkei alkoholinjuonti aina olisi taysin oma valinta niin kylla se vittumaisuus ja muiden halveksunta on.

Minua halveksutaan ihan estottomasti, mutta jos totean ettei alkoholisti ole muita parempi, fiksumpi, luovempi tai tarkeampi niin heti hermostutaan. Alkoholistiltakin saa vaatia rehellisyytta ja muiden arvostamista.

Onko se sun mielestä jalustalle nostoa jos otetaan esiin riippuvuussairauden luonne ja vaikutus aivokemiaan? Todistetaan ettei juominen ole alkoholistin pahuutta ja itsekkyyttä?

Kukaan ei ole missään kohtaa puhunut mitään luovuudesta tai paremmuudesta, muut kuin sinä itse.

Olen työssäni nähnyt paljon riippuvuuksia ja ihmisen mielen toimintaa ja myös paranevia alkoholisteja. IHmisen mieli on vahva, monimutkainen ja riippuvuudet hyvin vaikeita tarttua. Kukaan itseään rakastava ihminen ei toimi itsetuhoisesti. Kuten syö tai juo liikaa, vedä huumeita yms. Siispä jäljet johtavat omaan arvoon, rakkauteen jne. Alkoholismin juuret ovat usein syvällä lapsuudessa, kiinni ihmisen persoonassa. Ja nämä rakkauteen ja arvokkuuteen liittyvät voimat ovat niin valtavia, että ihmisen tahto tai kokeilu tai halu reipastua eivät mahda niille voimille yhtään mitään. Ihminen tarvitsee paljon apua, terapiaa yms päästäkseen käsiksi riippuvuuksiinsa. Mutta koska näiden asioiden kohtaaminen on todella kipeää; nostavat pintaan esimerkiksi sen ettei ole koskaan tullut hyväksytyksi tai rakastetetuksi, että elämä on ollut pelkkää pelkoa, häpeää, arvottomuutta; että siitä elämästä ei ole tullut mitään- ihminen kykenee kohtaamaan nämä asiat vasta kun paha olo on lähes tappavaa ja kun hän saa rakkautta ja tukea. Monella paha olo ehtiikin tappaa. Alkoholi ja muut riippuvuudet ovat juuri pakokeinoja pois tästä hierveästä tuskasta, häpeästä, rakkaudettomuudesta. Alkoholistin teoissa ei ole mitään hyväksyttävää ja hän tuhoaa läheisiään, mutta ajatus siitä että hän voisi vain vähän reipastua ja that's it- on todella hölmö ja lapsellinen. Alkoholisti ja muut riippuvaiset ovat syvästi vaurioituneita, rakkaudettomia ihmisiä. Ja tätä asiaahan ei voi mitenkään käsittää, jos ei ole tunnetasolla kokenut.

se sitten yleensä on se "vamma" tai "syvä haava" joka alkoholistilla on? Mistä se on tullut? Viittaat lapsuuteen, siis vanhempien vika?

Miten alkoholisti (joka siis rakkaudessa rampa, itsetunnoton, haavoittunut) pystyy opiskelemaan, menestymään urallaan, rakastamaan puolisoaan, lapsiaan, mutta EI hallitsemaan juomistaan?

Miten voi puoliso auttaa? Poistumalla?

Ehkä osaat sanoa näihin jotakin, itse olen neuvoton toisen juomisen edessä. Kaikki on jo kokeiltu - paitsi perheen haluaisin pitää. Juominen ei lopu, sen olen jo hyväksynyt. Voiko se vähentyä? Kauanko sitä voi ihminen sietää? Pettääkö ensin fyysinen vai psyykkinen terveys?

Miten voi puoliso auttaa? Poistumalla? Ehkä osaat sanoa näihin jotakin, itse olen neuvoton toisen juomisen edessä. Kaikki on jo kokeiltu - paitsi perheen haluaisin pitää. Juominen ei lopu, sen olen jo hyväksynyt. Voiko se vähentyä? Kauanko sitä voi ihminen sietää? Pettääkö ensin fyysinen vai psyykkinen terveys?

voi auttaa vain hoitamalla itseään ja lapsia, parhaiten poistumalla. Tai poistamalla alkoholisti. Liitto voi jatkua, mutta niin että juoppo ei juo kotona. Erilliset asunnot, tavataan silloin kun ollaan selviä. Ei hiprakassa, ei krapulassa. Selvä. Jokaisella on oikeus saada päihteetön koti.

Alkoholistin on lähes toivotonta haaveilla kohtuukäytöstä, saati vähentämisestä. Kun aivot on sairastuneet riipppuvuuteen, niiden kemia on muuttunut niin ettei vähentäminen onnistu, aivot vaativat annoksensa säännöllisesti, lisääntyen.

Sitä voi sietää kuukauden tai vuosikymmeniä. Samoin on yksilöllistä se, pettääkö ensin kroppa vai mieli. Jompikumpi kuitenkin pettää, jossain vaiheessa.

Minulla petti kroppa, silloin myönsin ongelmani. Mieheni avulla saimme hommattua hoitopaikan, sen jälkeen säännöllisen terapian, ja nyt olen äärettömän onnellisesti raittiina ollut jo neljä vuotta. Sain pitää rakkaan perheeni ja sain oman itseni takaisin.

Puolison pitaa hankkia rahaa, hoitaa koti ja lapset, kantaa viinaa eteen, olla empaattinen ja kehua alkoholistia kaikesta. Tassakin keskustelussa on moni alkoholisti todistanut miten vain ja ainoastaan han on tarkea ja voi armollisesti ajatella lasta ja puolisoa jos huvittaa muttei saa vaatia tai pakottaa. Jopa teinilla tuo olisi huonoa kaytosta mutta aikuisella se on tietysti Sairaus joten ei saa moittia, hyshys.

Miten voi puoliso auttaa? Poistumalla? Ehkä osaat sanoa näihin jotakin, itse olen neuvoton toisen juomisen edessä. Kaikki on jo kokeiltu - paitsi perheen haluaisin pitää. Juominen ei lopu, sen olen jo hyväksynyt. Voiko se vähentyä? Kauanko sitä voi ihminen sietää? Pettääkö ensin fyysinen vai psyykkinen terveys?

voi auttaa vain hoitamalla itseään ja lapsia, parhaiten poistumalla. Tai poistamalla alkoholisti. Liitto voi jatkua, mutta niin että juoppo ei juo kotona. Erilliset asunnot, tavataan silloin kun ollaan selviä. Ei hiprakassa, ei krapulassa. Selvä. Jokaisella on oikeus saada päihteetön koti. Alkoholistin on lähes toivotonta haaveilla kohtuukäytöstä, saati vähentämisestä. Kun aivot on sairastuneet riipppuvuuteen, niiden kemia on muuttunut niin ettei vähentäminen onnistu, aivot vaativat annoksensa säännöllisesti, lisääntyen. Sitä voi sietää kuukauden tai vuosikymmeniä. Samoin on yksilöllistä se, pettääkö ensin kroppa vai mieli. Jompikumpi kuitenkin pettää, jossain vaiheessa. Minulla petti kroppa, silloin myönsin ongelmani. Mieheni avulla saimme hommattua hoitopaikan, sen jälkeen säännöllisen terapian, ja nyt olen äärettömän onnellisesti raittiina ollut jo neljä vuotta. Sain pitää rakkaan perheeni ja sain oman itseni takaisin.

voit kertoa, siis "ulkoistiko" miehesi sinut, toiseen asuntoon tms.? Silti jatkoit juomista, mutta pysyitte aviossa? Näit lapsia? Vai miten asia eteni?

Olen sanonut miehelle että voimme lasten kanssa olla muualla jos hän haluaisi "silloin tällöin" vetäistä kunnon kalsarikännit. Tai että hän saa mennä baariin juomaan (ei halua). Mutta hän on päättänyt juoda joka päivä sellaisen 1-2 plo viiniä. Ei halua lopettaa. Pitää absolutisteja sekopäinä. Minun pihtaus on syy juomiseen, tai työstressi, tai hienosti mennyt työpäivä tai saunailta tai siivouspäivä tai jne...

Onnittelut sinulle ihan sydämeni pohjasta että olet raitistunut. Miehesi varmasti rakastaa sinua aivan valtavasti että on pysynyt rinnallasi. Onneksi teillä on perhe ja toisenne ja sinulla nyt raitis elämäntapa.

Puolison pitaa hankkia rahaa, hoitaa koti ja lapset, kantaa viinaa eteen, olla empaattinen ja kehua alkoholistia kaikesta. Tassakin keskustelussa on moni alkoholisti todistanut miten vain ja ainoastaan han on tarkea ja voi armollisesti ajatella lasta ja puolisoa jos huvittaa muttei saa vaatia tai pakottaa. Jopa teinilla tuo olisi huonoa kaytosta mutta aikuisella se on tietysti Sairaus joten ei saa moittia, hyshys.

Tässä on sanottu, että se on sairaus ja piste. Sairaasta ihmisestä voi erota ja jättää hänet selviytymään miten parhaiten taitaa. Alkoholisti voi parantua, mutta siihen tarvitaan hoitoa kuten muihinkin sairauksiin. Ellei hän sitä hae, ei kukaan voi tehdä mitään, ei hän itse eikä ulkopuoliset. Alkoholistilla puuttuu sairaudentunto aika pitkään, siksi tyylillisesti hän ei hakeudu hoitoon. Miksi hakeutua kun ei ole sairas.

Ei skitsofreenikkokaan pysty ajattelemaan kuin itseään. Syytätkö häntä siitä vai toivotko että saa hoitoa ja paranee?

Miten voi puoliso auttaa? Poistumalla? Ehkä osaat sanoa näihin jotakin, itse olen neuvoton toisen juomisen edessä. Kaikki on jo kokeiltu - paitsi perheen haluaisin pitää. Juominen ei lopu, sen olen jo hyväksynyt. Voiko se vähentyä? Kauanko sitä voi ihminen sietää? Pettääkö ensin fyysinen vai psyykkinen terveys?

voi auttaa vain hoitamalla itseään ja lapsia, parhaiten poistumalla. Tai poistamalla alkoholisti. Liitto voi jatkua, mutta niin että juoppo ei juo kotona. Erilliset asunnot, tavataan silloin kun ollaan selviä. Ei hiprakassa, ei krapulassa. Selvä. Jokaisella on oikeus saada päihteetön koti. Alkoholistin on lähes toivotonta haaveilla kohtuukäytöstä, saati vähentämisestä. Kun aivot on sairastuneet riipppuvuuteen, niiden kemia on muuttunut niin ettei vähentäminen onnistu, aivot vaativat annoksensa säännöllisesti, lisääntyen. Sitä voi sietää kuukauden tai vuosikymmeniä. Samoin on yksilöllistä se, pettääkö ensin kroppa vai mieli. Jompikumpi kuitenkin pettää, jossain vaiheessa. Minulla petti kroppa, silloin myönsin ongelmani. Mieheni avulla saimme hommattua hoitopaikan, sen jälkeen säännöllisen terapian, ja nyt olen äärettömän onnellisesti raittiina ollut jo neljä vuotta. Sain pitää rakkaan perheeni ja sain oman itseni takaisin.

voit kertoa, siis "ulkoistiko" miehesi sinut, toiseen asuntoon tms.? Silti jatkoit juomista, mutta pysyitte aviossa? Näit lapsia? Vai miten asia eteni? Olen sanonut miehelle että voimme lasten kanssa olla muualla jos hän haluaisi "silloin tällöin" vetäistä kunnon kalsarikännit. Tai että hän saa mennä baariin juomaan (ei halua). Mutta hän on päättänyt juoda joka päivä sellaisen 1-2 plo viiniä. Ei halua lopettaa. Pitää absolutisteja sekopäinä. Minun pihtaus on syy juomiseen, tai työstressi, tai hienosti mennyt työpäivä tai saunailta tai siivouspäivä tai jne... Onnittelut sinulle ihan sydämeni pohjasta että olet raitistunut. Miehesi varmasti rakastaa sinua aivan valtavasti että on pysynyt rinnallasi. Onneksi teillä on perhe ja toisenne ja sinulla nyt raitis elämäntapa.

Paitsi hoitolaitokseen. Jos en olisi halunnut ottaa apua vastaan, olisi liittomme loppunut. Minulle siis tavallaan annettiin vapaus valita juominen tai avioliitto. Rakastan miestäni suunnattomasti, joten valitsin hoidon. Ja valitsin sen myös itseni takia, koska olin jo monta kertaa huomannut kuinka hyödyttömiä omat lopetusyritykseni olivat. Voin pahoin sekä fyysisesti että henkisesti.

Kiitos onnitteluista. Sinä olet vaikean ratkaisun edessä. Jos miehesi ei halua lopettaa, et sinä voi häntä pakottaa. Mutta pyydän, älä laita lapsiasi elämään juovan alkoholistin kanssa. Anna lapsille koti, jossa alkoholisti ei juo.

Kenties perheen menettäminen ei vielä ole miehellesi tarpeeksi suuri syy lopettaa juomista, mutta yksin jäätyään hän saattaa tulla toisiin johtopäätöksiin. Voit etsiä hänelle tietoa sopivasta hoitopaikasta ja sanoa että olet tukena jos hän haluaa raitistua, mutta jos ei, on parasta että elätte erossa. Tee se lasten takia.

Miten voi puoliso auttaa? Poistumalla? Ehkä osaat sanoa näihin jotakin, itse olen neuvoton toisen juomisen edessä. Kaikki on jo kokeiltu - paitsi perheen haluaisin pitää. Juominen ei lopu, sen olen jo hyväksynyt. Voiko se vähentyä? Kauanko sitä voi ihminen sietää? Pettääkö ensin fyysinen vai psyykkinen terveys?

voi auttaa vain hoitamalla itseään ja lapsia, parhaiten poistumalla. Tai poistamalla alkoholisti. Liitto voi jatkua, mutta niin että juoppo ei juo kotona. Erilliset asunnot, tavataan silloin kun ollaan selviä. Ei hiprakassa, ei krapulassa. Selvä. Jokaisella on oikeus saada päihteetön koti. Alkoholistin on lähes toivotonta haaveilla kohtuukäytöstä, saati vähentämisestä. Kun aivot on sairastuneet riipppuvuuteen, niiden kemia on muuttunut niin ettei vähentäminen onnistu, aivot vaativat annoksensa säännöllisesti, lisääntyen. Sitä voi sietää kuukauden tai vuosikymmeniä. Samoin on yksilöllistä se, pettääkö ensin kroppa vai mieli. Jompikumpi kuitenkin pettää, jossain vaiheessa. Minulla petti kroppa, silloin myönsin ongelmani. Mieheni avulla saimme hommattua hoitopaikan, sen jälkeen säännöllisen terapian, ja nyt olen äärettömän onnellisesti raittiina ollut jo neljä vuotta. Sain pitää rakkaan perheeni ja sain oman itseni takaisin.

voit kertoa, siis "ulkoistiko" miehesi sinut, toiseen asuntoon tms.? Silti jatkoit juomista, mutta pysyitte aviossa? Näit lapsia? Vai miten asia eteni? Olen sanonut miehelle että voimme lasten kanssa olla muualla jos hän haluaisi "silloin tällöin" vetäistä kunnon kalsarikännit. Tai että hän saa mennä baariin juomaan (ei halua). Mutta hän on päättänyt juoda joka päivä sellaisen 1-2 plo viiniä. Ei halua lopettaa. Pitää absolutisteja sekopäinä. Minun pihtaus on syy juomiseen, tai työstressi, tai hienosti mennyt työpäivä tai saunailta tai siivouspäivä tai jne... Onnittelut sinulle ihan sydämeni pohjasta että olet raitistunut. Miehesi varmasti rakastaa sinua aivan valtavasti että on pysynyt rinnallasi. Onneksi teillä on perhe ja toisenne ja sinulla nyt raitis elämäntapa.

Paitsi hoitolaitokseen. Jos en olisi halunnut ottaa apua vastaan, olisi liittomme loppunut. Minulle siis tavallaan annettiin vapaus valita juominen tai avioliitto. Rakastan miestäni suunnattomasti, joten valitsin hoidon. Ja valitsin sen myös itseni takia, koska olin jo monta kertaa huomannut kuinka hyödyttömiä omat lopetusyritykseni olivat. Voin pahoin sekä fyysisesti että henkisesti. Kiitos onnitteluista. Sinä olet vaikean ratkaisun edessä. Jos miehesi ei halua lopettaa, et sinä voi häntä pakottaa. Mutta pyydän, älä laita lapsiasi elämään juovan alkoholistin kanssa. Anna lapsille koti, jossa alkoholisti ei juo. Kenties perheen menettäminen ei vielä ole miehellesi tarpeeksi suuri syy lopettaa juomista, mutta yksin jäätyään hän saattaa tulla toisiin johtopäätöksiin. Voit etsiä hänelle tietoa sopivasta hoitopaikasta ja sanoa että olet tukena jos hän haluaa raitistua, mutta jos ei, on parasta että elätte erossa. Tee se lasten takia.

täsmennyksestä. En usko että mieheni vastaavassa tilanteessa valitsisi meitä, perhettään. Myös olisi vakaasti sitä mieltä että minä olen rikkonut perheen mahdottomalla vaatimuksellani (kuka haluaa/pystyy olla selvinpäin? kaikki normaalit ihmisethän juo). En tiedä tapaisiko sitten lapsiakaan, vai miten asia menisi. Ehkä vaatisi lapset itselleen. En tiedä. Kuulostaa noin pikaisesti kerrottuna että hoitojaksosi oli helppo (riittikö siis yksi hoito, ja oliko se pitkä?). Itse en tosiaankaan tiedä mitä tehdä. Pyydät että antaisin lapsille raittiin kodin. Minä en voi sitä tehdä. Eihän heillä sen jälkeen olisi sitä mitä he "kodiksi" mieltävät. Eli meidän perhettä. Itseni voin tietysti antaa, mutta se on vain 50% siitä mitä he ansaitsevat.

Eihan kukaan epileptikko tai diabeetikkokaan syyta sairaudestaan vittumaista muijaa tai kitisevia kakaroita eika valehtele sairaudestaan. Sina joka puolustelet alkoholisteja, lahtisitko epileptikon kyytiin vaikka autobahnille 160 km tuntivauhtiin jos epileptikko sanoisi ettei ole sairas enaa eika tarvitse laakkeita kun sai vain eilen kohtauksen mutta tanaan ei enaa? Itselta ei tipu empatiaa alkoholisteille, vain heidan uhreilleen.

Kiitos kaikille vastanneille. Tästähän tuli todella mielenkiintoinen ketju. Erityisesti kiitos itse alkoholismin kanssa kamppaileville / kamppailleille vastaajille ja onnea elämäänne jatkokamppailussa.



Huomautan siis, etten kirjoittanut kerjussa olevia katkeria ja vihaisia viestejä, vaikka kieltämättä usein tekisi mieli ajatella noin.



Olen äitini kanssa monen monta kertaa kissan nostanut pöydälle ja vetänyt omat rajani selvästi oman jaksamisen ja lasten takia.



Tunnen "oikean" äidin lapsuudestani ja nuoruudestani ja tiedän, ettei hän ole ilkeä ja paha. Aluksi hän oli vielä selvinä kausina oma itsensä, nyt persoonallisuus alkaa olla muuttunut jo selvänäkin. Hän henkisesti käpertynyt, kuin lapsi, ei oikein läsnä ja ajatukset pyörivät pientä piiriä. Neurologisia haittoja siis on. Kun hän rakkaasta työstään jää pian tuosta eläkkeelle, niin juomista ei rajoita enää mikään.

Eihan kukaan epileptikko tai diabeetikkokaan syyta sairaudestaan vittumaista muijaa tai kitisevia kakaroita eika valehtele sairaudestaan. Sina joka puolustelet alkoholisteja, lahtisitko epileptikon kyytiin vaikka autobahnille 160 km tuntivauhtiin jos epileptikko sanoisi ettei ole sairas enaa eika tarvitse laakkeita kun sai vain eilen kohtauksen mutta tanaan ei enaa? Itselta ei tipu empatiaa alkoholisteille, vain heidan uhreilleen.

Ja en lähtisi, kuten en eläisi alkoholistin kanssa, niin kuin lapsuuteni olen elänyt. Se ei estä minua ymmärtämästä sen sairauden mekanismeja.

Minulla onneksi riittää empatiaa enemmän kuin sinulla, sekä alkoholisteille että heidän läheisilleen.

Aika moni mieleltään sairas tekee juuri niin

Eihan kukaan epileptikko tai diabeetikkokaan syyta sairaudestaan vittumaista muijaa tai kitisevia kakaroita eika valehtele sairaudestaan. Sina joka puolustelet alkoholisteja, lahtisitko epileptikon kyytiin vaikka autobahnille 160 km tuntivauhtiin jos epileptikko sanoisi ettei ole sairas enaa eika tarvitse laakkeita kun sai vain eilen kohtauksen mutta tanaan ei enaa? Itselta ei tipu empatiaa alkoholisteille, vain heidan uhreilleen.

Ja en lähtisi, kuten en eläisi alkoholistin kanssa, niin kuin lapsuuteni olen elänyt. Se ei estä minua ymmärtämästä sen sairauden mekanismeja. Minulla onneksi riittää empatiaa enemmän kuin sinulla, sekä alkoholisteille että heidän läheisilleen.

Hyvin moneen mielen sairauteen liittyy kieltäminen. Monet maanisdepressiiviset jättävät lääkkeitään ottamatta, eikä heillä ole sairaudentuntoa.

Vaikka en itse halua elää alkoholistin kanssa, ymmärrän sairauden laadun. Ei omat huonot kokemukset estä minua ajattelemaan järjellä.

Sepä se kun et ole alkoholisti, niin sinulla ei ole aivoissa sitä juttua mikä vaatii alkoholia. Alkoholistilla on siis riippuvuutensa pohjana se juttu aivoissa. Toisilla on jo perinnöllisenä joku juttu, joka tekee aivoissa sen että jo ihan eka känni tuntuu erilaiselta kuin normaaliverrokilla.Alkoholistin käytös- Se riippuu ihan siitä miten kauan alkoholisti on juonut, ja minkälaisissa promilleissa on. Lupailu on ihan normaalia ja kuuluu siihen kuvioon, koska alkoholisti uskoo siihen itse mitä lupaa, mutta- pullo päättää, eli alkoholistin riippuvuus.Valehtelulla taas peitellään olotilaa, tai juomista. Alkoholistia kiusaa ihan kaikki, mikä erottaa hänet juomisesta. Myös lähiomaiset.

Asiat voivat muuttua. Mutta- vain niin, että alkoholisti myöntää tilansa, hakee apua SELVIN PÄIN.