Alkoholistit, selittäkää tunne-elämästä
Haluaisin ymmärtää, miten alkoholistiäitini tämän asian ajattelee.
Sanoo, että me lapset ja lapsenlapset ovat hänelle tärkeimpiä. Ja kyllä minä sen uskonkin, kun ajattelen onnellista lapsuuttani (äiti ei ollut vielä alkoholisoitunut). Mutta kun ei se näy teoissa.
Mitä siis ajattelee äiti/mummo, joka ei muista synttäreitä, tulee kännissä ristiäisiin, ei tule vaikka lupaa, jne jne? Tiedän ettei häntee sitä ilkeyttään, vaan alkoholismin takia, mutta siltikään ei voi ymmärtää ja aina se silti loukkaa.
Uskooko hän itse niihin selityksiin, että "ei päässyt mahataudin takia"?
Te jotka itse sen tiedätte, kertokaa miten hän sen päässään ajattelee.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
voi kaikille sairaille sanoa että ryhdistäydys nyt, kyllä sillä kipsatulla jalalla kävelee kun vain viitsii yrittää, turha vinkua mitään sairauksia sen paremmin syöpää kuin flunssaakaan. Azsennetta kehiin niin mitään sairautta ei olekaan.... Kun alkoholimi on SAIRAUS.
Jatkan vielä, että kukaan ei pakota sitä epileptikkoa kaatumaan kadulle, vaan kyllä se ihan itse sinne romahtaa, että saisi sääliä.
Itseasiassa pakottaa kun sillä on aivojen sähköissä vikaa. Sen sijaan moni toipunut alkoholisti voi sen todistaa, että kukaan ei sitä kättä käytä ryyppäämiseen kuin alkoholisti itse ja sitä voi hallita mielensä avulla. Toisin kuin epileptikko, joka ei kohtauksen tullen ole tajuissaan, alkoholisti on juodessaan.
Tämä on omakin kokemukseni joistain alkoholisteista eivätkä edes häpeä myöntää, että ajattelevat juuri näin kuin kerrot. Varsinkin se avoin halveksunta kaikkia muita kohtaan ja se, miten alkoholistit on paljon parempia ihmisiä kuin muut, on ihan käsittämätöntä. Muita ihmisiä käytetään häikäilemättä hyväksi ja naureskellaan selän takana kun sitäkin tuli taas kusetettua ja olenpa nyt nerokas kun sain huijattua.