Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva nainen ei pidä kihla- tai vihkisormustaan. Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (100)
En ole ikinä äitini nähnyt pitävän sormusta ja olen kasvanut siihen. Hänellä nivelreuma ja sormet olivat jo minun ollessani pieni vaurioituneet pahoin. Itse olen sormusta pitänyt vapaalla ollessani. Työssäni en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sormuksia sitten ostetaan, ellei niitä käytetä? Mitä virkaa niillä on laatikossa tai paikassa missä säilytätkään sormustasi/sormuksiasi?
Mielestäni ihminen, joka ei käytä kihla-/vihkisormustaan pettää puolisoaan. Hän antaa toisille ihmisille valheellisen kuvan itsestään. Esim. viihteellä ollessaan, ellei käytä sormuksia, antaa toisen osapuolen olettaa, että on vapaa vaikka onkin varattu. Epäreilua! Miehiin, joihin minä olen esim. törmännyt viihteellä, joilla ei ole sormusta, ei myöskään ole aina kertonut, että on varattu. Joten pettämiseen on helppo antaa aihetta.
Olen itsekin alalla, jolla ei saa käyttää sormuksia työssä ollessaan. Otan pukukaapilla sormukset pois sormestani, laitan pieneen pussukkaan työtakin taskuun ja työpäivän loputtua, kävellessäni pukukaapille, laitan sormukset takaisin sormeeni.
En arvosta ihmistä, joka ei käytä sormustaan/sormuksiaan.
Sitten alkoivat puristaa. Lisäksi sormusten alle alkoi tulla ihottumaa. Jätin ne pois, kuten mieskin.
Me itse tiedämme olevamme naimisissa ja olemme molemmat sen näköisiä, että meistä kumpaakaan tuskin kukaan ulkopuolinen havittelee. Ei siis ole mitään tarvetta viestittää ulkopuolisille mitään.
Eikä minua kiinnosta sinun arvostuksesi. Kertoo itsestäsi jotain, jos perustat arvostuksesi korujen käyttöön.
Kun sormukset jäivät pieneksi, menin kultasepälle suurennuttamaan ne. Nyt olen taas pienentänyt ne sopiviksi. Ei tulis mieleenkään olla ilman sormusta, kun olen naimisissa. Jos joku ei käyttäisi pitkään aikaan, ajattelisin, että hän saattaa olla eronnut.
en sormuksien takia. Pidän usein, mutta en aina. En jaksa ajatella mitä muut ajattelevat siitä.
Jos jonkun mielestä toimin väärin, minusta se on ihan sama, jos mieheni mielestä toimin tässä asiassa oikein.
Sellaiselle ihmiselle sormus ei ole niin oleellinen symboli kuin esim minulle. Haluan aina pitää sormuksia ulkona, kotona itsekseen en aina. Mutta en ihmettele jos joku ei ole kuten mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työpaikalla kaikki käyttää sormuksia, jotka ovat naimisissa Kun sormukset jäivät pieneksi, menin kultasepälle suurennuttamaan ne. Nyt olen taas pienentänyt ne sopiviksi. Ei tulis mieleenkään olla ilman sormusta, kun olen naimisissa. Jos joku ei käyttäisi pitkään aikaan, ajattelisin, että hän saattaa olla eronnut.
Mulle tulee automaattisesti mieleen, että on vapaa.
miksi sormuksia sitten ostetaan, ellei niitä käytetä? Mitä virkaa niillä on laatikossa tai paikassa missä säilytätkään sormustasi/sormuksiasi?
Mielestäni ihminen, joka ei käytä kihla-/vihkisormustaan pettää puolisoaan. Hän antaa toisille ihmisille valheellisen kuvan itsestään. Esim. viihteellä ollessaan, ellei käytä sormuksia, antaa toisen osapuolen olettaa, että on vapaa vaikka onkin varattu. Epäreilua! Miehiin, joihin minä olen esim. törmännyt viihteellä, joilla ei ole sormusta, ei myöskään ole aina kertonut, että on varattu. Joten pettämiseen on helppo antaa aihetta.
Olen itsekin alalla, jolla ei saa käyttää sormuksia työssä ollessaan. Otan pukukaapilla sormukset pois sormestani, laitan pieneen pussukkaan työtakin taskuun ja työpäivän loputtua, kävellessäni pukukaapille, laitan sormukset takaisin sormeeni.
En arvosta ihmistä, joka ei käytä sormustaan/sormuksiaan.
Minäkin hoitoalalla ja aina työpäivän ajaksi otan pois, muutoin aina sormessa.
Johan siinä avioliittovalassakin sanotaan, että ota tämä sormus liittonne merkiksi!
Olen naimisissa ja se saa näkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät pidä sormuksia. Sitten sattuukin näitä "tosi mukavia" tilanteita kuten mulla yksissä häissä.
Juttelin tosi miellyttävän miehen kanssa (ei sormusta eikä myöskään maininnut, että olisi naimisissa), kun yht'äkkiä paikalle tulla tupsahtaa vihainen nainen, joka ihmettelee miksi juttelen niin tuttavallisesti hänen miehensä kanssa. Siinä sitten hämmästyneenä yritin selittää etten tiennyt miehen olevan naimisissa, kun ei ole sormusta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osastolla millä hoidetaan tarttuvia tauteja, ei siis mitään nuhakuumetta, vaan tubia, vesirokkoa, eksoottisia tauteja, paljon potilaita joilla sairaalabakteeri. Pidän sormuksia vapailla, mutta en yleensä muista laittaa niitä työpäivän päätteeksi sormeeni. Meillä osastonhoitaja muistuttaa tai työkaverit, jos jollakin killuu korut käsissä.
Itse en haluaisi joutua terveydenhuollon ammattilaiselle jolla sormukset ovat töissä sormessa. Ymmärrän myös, jos joku ei muista syistä pidä sormuksia sormessaan. Onhan sitä naimisissa vaikka ei sormusta pitäisikään.
En käytä sormuksia koskaan kotona, töissä tai liikuntaharrastuksissa. Vain iltamenoissa ja juhlissa. Toinen sormus on hiukan liian pieni, sattuukin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut mieleenkään että joku ei "arvosta minua ihmisenä, kun en pidä sormusta". Tirsk. Teen töitä tällä hetkellä kotona ja en vaan osaa pitää sormuksia, kuten en muitakaan koruja. JOs lähden ulos, niin yleensä sormukset laitan, mutta en ole ajatellutkaan että siitä vedetään ties mitä johtopäätöksiä. MIeheni pitää aina sormusta ja joskus huomauttelee jos en ole muistanut laittaa sormuksia ulos mennessä. Mutta että muut naiset kiinnittävät siihen huomiota. Jestas!
paitsi silloin otan pois, kun käsittelen esim. karhennettua painonnostotankoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joskus en muista juhliinkaan laittaa...
Mies ei aina tykkää, jos oikein iltapuku tilaisuus ja minulta sormus puuttuu, muuten ei välitä. Ei hänkään pidä arkena/työssään (kirurgi). Itse olen lääkäri myös.
On tunnustettava, että en seuraa onko ihmisillä sormuksia vai ei. En tiedä miten siitä sormuksesta voisi päätellä ihmissuhteen pysyvyyttä taikka laatua.
sormuksesta näkee onko varattu vai ei!
Ihme muijia, jotka naimisissa ja sitten ei käytetä sormusta - etsivätkö parempaa? vai mistä kiikastaa?
Itsekään en ole viimeisen raskauden jälkeen pitänyt, eli yli vuoteen, sen enempää kihla- kuin vihkisormuksia. Otin ne pois, kun sormet alkoivat turvota, ja nyt en ole enää muistanutkaan koko asiaa. Mutta jos ne kerran on niin tärkeä juttu, että sormuksista tai niiden puutteesta pitää pystyä päättelemään mm. aviosääty, niin saanko mä nyt sitten päätellä, että ollaankin miehen kanssa jo erottu, kun annoin ne sormukset silloin reilu vuosi sitten miehelle ja pyysin laittamaan talteen, etteivät häviä, eikä mies ole niitä enää mulle takaisin antanut? En edes tiedä, missä ne ovat.
Ai joku pieni rinkula sormessa näyttää, että ollaan oikein rouvia. Mulla on astetta isompi rengas ja se on vyötäröllä - tuli siihen jossain vaiheessa häiden jälkeen. Ei ole vielä tullut sitä riisuttua. Ehkäisee pettämistäkin paremmin kuin pelkkä sormus :)
sormuksesta näkee onko varattu vai ei!
olen atoopikko, ja ihottuma vaivaa pahiten käsissä. Sormukset nyt vaan ärsyttää muutenkin herkkää ihoa, ja toisaalta, joudun laittamaan käsiin rasvaa monta kertaa päivässä, ja se ei ole yhtään kivaa sormukset sormessa.
Toisaalta, olen päivät kotona, joten aika sama onko minulla niitä sormuksia sormessa vai ei :D
Kaupungille tms. lähtiessä yleensä laitan sormeen, jos vaan muistan. Iltamenoihin lähtiessä laitan aina, juuri siitä syystä, ettei tule väärinkäsityksiä.
Kyllä ihmettelen :). Miksi sitten mennä naimisiin, jos ei kerran halua sormuksia pitää. Mun ystäväni ei pidä sormuksia, kun haluaa antaa kuvan, että on vapaa.
Mä olen naimisissa mieheni kanssa, en sormuksen kanssa. Onko sun itsetunnolle niin tärkeää että koko maailma tietää sun olevan naimisissa, että oikein rouva olet?
Ystäväsi on pönttö. Se että hän ei pidä sormustaan mainitsemasi syyn vuoksi, ei tarkoita että muut jättäisivät sormuksen kaappiin saan syyn vuoksi.
ja siksi en itsekään omiani käytä. Kun tekee töitä lähes joka päivä ei todellakaan jaksa vekslata sormuksien kanssa edestakaisin. Tästä syystä käytän sormuksia lähinnä pidemmillä vapailla tai lomilla. En koe, että olen naimisissa sormuksien vaan puolisoni kanssa.