Lue keskustelun säännöt.
Mies ei haluakaan lasta.. ero edessä?
19.10.2012 |
Olemme noin kolmekymppinen pariskunta. Koulut on käyty, talo rakennettu ja parisuhteemme on koko seitsenvuotisen historiansa ollut antoisa.
Olemme yrittäneet saada lasta yli kolme vuotta. Lapsettomuustutkimukset on tehty pari vuotta sitten ja nyt vihdoin päätimme aloittaa kevyimmät mahdolliset lapsettomuushoidot. Ensi viikolla olisi ollut ensimmäinen inseminaatio, kun mies yllättäen viikon lomareissun jälkeen ilmoittikin, että ei halua lapsia. Ei ainakaan nyt, mutta tuskin koskaan.
Minua hän kuitenkin rakastaa, yhteistä aikaamme ja elämäämme näin kuin se on. Minäkin rakastan häntä, mutta en tiedä pystynkö käsittelemään sitä, että en koskaan saa perhettä.
Miehelläni on kahdeksan vuotias poika, yhden illan tuttavuudesta alkunsa saanut. Olen rakastanut poikaa kuin omaani, kasvattanut ja ottanut osaksi elämäämme. Mitään mustasukkaisuutta en ole koskaan kokenut, koska miehelläni ei selkeästi ole koskaan ollut tunteita pojan äitiä kohtaan.
Mieheni perustelee mielenmuutostaan sillä, että hänen pojallaan on nyt koulussa murheita, vaikeitakin asioita mietittäväksi. Hän myös ahdistui lomamatkalla, kun näki vanhempia lastensa kanssa. Kaikki pariskunnat olivat hänen mielestään onnettomia. Hän ei halua olla onneton..
Olen jo pitkään elänyt miehelleni.. luopunut paljosta, että hänellä olisi aikaa tehdä työtä, matkustaa, harrastaa jne. Itselläni ei työtäni lukuun ottamatta tunnu olevan mitään omaa. Ystävätkin ovat vuosien varrella muuttuneet yhteisiksi. Olen paljon yksin, koska mieheni työ ja harrastukset vievät suurimman osan viikonlopuista ja usein myös arki-illoista. Tätä taustaa vasten olen alkanut miettiä eroa.
Mieheni on melko varakas. Tienaan itsekin kohtuullisesti, mutta minulla ei koskaan olisi esim. varaa tällaiseen omakotitaloon, missä asumme, ellei hän omistaisi siitä suurinta osaa. Joutuisin eron myötä siis luopumaan sekä hänestä, että kodista, joka on koko elämäni (rakastan puutarhan hoitoa ja kotielämää muutenkin kuin myös leppoisasta elämäntyylistä. Emme siis missään nimessä ole rikkaita, mutta yhdessä hyvin toimeentulevia.
Mieheni on erittäin huono keskustelija. Hän ahdistuu ja hermostuu helposti, kun aihe menee liian vakavaksi. Toisinaan hänen hellyydenosoituksensa taas vievät jalat alta (johtuisiko siitä, että ne ovat niin harvinaisia). Kuitenkin.. hän pyytää minua jäämään ja jakamaan elämänsä hänen kanssaan, mutta pystynkö? Olenko muutaman vuoden päästä katkera, kun luovuin suurimmasta unelmastani, perheestä? Mistä löydän sisältöä elämääni, kun olen viimeiset vuodet elänyt yksin miehelleni ja hänen pojalleen (silloin kun hän meillä on)? En pysty jatkamaan vanhalla kaavalla enää.. en halua olla pelkkä lastenhoitaja toisten lapselle aina, kun miehelläni on muuta menoa (eli lähes joka kerta, kun hänen poikansa meillä on). Olenko itsekäs? Selviääkö tästä?
Kommentit (27)
että ainakin siellä saa yksinäiset naiset hoitoja :) muuten ei tartte matkustaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ovat itsessänikin heränneet vasta mieheni tapaamisen jälkeen. Eli en näe itseäni äitinä ilman miestäni isänä, en ainakaan nyt.
Jotenkin olen ystävienikin neuvosta kallistunut eron kannalle. Se antanee vielä pienen mahdollisuuden sillekin, että jos mieheni todella rakastaa minua niin paljon kuin nyt vakuuttaa, hän haluaa jossain vaiheessa myös perustaa perheen kanssani. En missään nimessä sano, että se pitäisi tapahtua nyt, mutta että hän näkisi sen edes vaihtoehtona.. vai hukkaanko silloinkin aikaani?
Sinun pitää nyt vain päättää mitä elämältä haluat ja selvittää voiko nykyinen miehesi sen sinulle antaa!
Jos olisit 2kymppinen niin aikaa olisi runsaasti mutta olet jo 30v. ja vuodet menee äkkiä...
Helppohan se miehen on sanoa ettei haluakkaan lasta kun hänellä jo on lapsi!
Tietysti vain sinä itse voit tehdä päätöksen.
Mutta voin sanoa, että ihan varmasti kadut, jos lapsi on elämäsi suuri toive, ja sen sijaan jäät tottumuksesta ja taloudellisista syistä miehesi vuoksi lapsettomaksi.
Anna miehelle mahdollisuus; totea, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettet ole siitä valmis luopumaan. Jos miehesi mieli on siellä lomamatkalla kääntynyt, ehkä olisi vastaavasti jotain, mikä saisi hänet vielä harkitsemaan. Jos hänen oma poikansa on hänelle tärkeä, etkö voisi muistuttaa, että hän pyytää nyt sinua luopumaan niistä kokemuksista, joita hän itse on oman poikansa elämää seuratessaan saanut. Raskaudesta, syntymästä, lapsen ensi askelista...
Toisaalta, jos olette jo lähdössä hoitoihin, lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja tämä miehenkin olisi hyvä ymmärtää. Miksei voisi lähteä hoitoihin, joita on jo noin pitkälle suunniteltu?
Itse olen ollut lapsettomuushoidoissa kohta 4 vuotta ja täyttänyt jo 30 vuotta. Jos mies olisi todennut, ettei halua lapsia, en varmaan olisi kyennyt jatkamaan suhdetta, vaikka kovasti miestä rakastankin.
Jos mies ei halua käyttää kondomia niin kaikesta huolimatta voit tulla luomusti raskaaksi ja ongelma poistuu :)
Itse tulin luomusti raskaaksi heti kun lähete hoitoihin tuli...taisin rentoutua kun tiesin, että saamme apua.
Ystäväni ei tullut hoidoista raskaaksi mutta ihme tapahtui ja hän tuli luomusti raskaaksi 5 vuoden yrittämisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä nousee se ajatus, että lapsiperheet ovat onnettomia?
Entä jos lapsettomuuden syy on sinussa etkä pysty saamaan lasta vaikka vaihtaisit miestä? Oletko valmis harkitsemaan sitä mahdollisuutta?
mistä nousee se ajatus, että lapsiperheet ovat onnettomia?
Entä jos lapsettomuuden syy on sinussa etkä pysty saamaan lasta vaikka vaihtaisit miestä? Oletko valmis harkitsemaan sitä mahdollisuutta?
Kun tätä palstaa lukee, niin tulee aivan varmaksi siitä, että jokaikinen lapsiperhe Suomessa on niin onneton, että sillä murheen määrällä ei ole mitään mittaa.
Olen itse lapsettomaksi jäänyt 44-vuotias nainen, ja TODELLA onnellinen, että näin kävi. Äidiksi tuleminen näyttää muuttavan naisen aivottomaksi, nalkuttavaksi ja joka asiasta marisevaksi sukupuolettomaksi olennoksi.
AP - jää lapsettomaan liittoon - ja ole onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..nousee esille se, kuinka monelta kantilta tätä asiaa voi katsoa. Enää kun ei ole kyse tunteista, vaan puhtaasta järkeilystä.
Kunpa saisin mieheni puhumaan kanssani, enkä joutuisi vaatimaan häntä valitsemaan. Joka tapauksessa päätin antaa tälle asialle aikaa, antaa myös miehelleni aikaa.. itsellenikin. Kunhan en anna sen ajan venyä vuosiksi.
Kiitokset ajatuksistanne! :)
Ei kykene keskusteluihin, ei halua lapsia...onnea vaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä nousee se ajatus, että lapsiperheet ovat onnettomia?
Entä jos lapsettomuuden syy on sinussa etkä pysty saamaan lasta vaikka vaihtaisit miestä? Oletko valmis harkitsemaan sitä mahdollisuutta?
Kun tätä palstaa lukee, niin tulee aivan varmaksi siitä, että jokaikinen lapsiperhe Suomessa on niin onneton, että sillä murheen määrällä ei ole mitään mittaa.
Olen itse lapsettomaksi jäänyt 44-vuotias nainen, ja TODELLA onnellinen, että näin kävi. Äidiksi tuleminen näyttää muuttavan naisen aivottomaksi, nalkuttavaksi ja joka asiasta marisevaksi sukupuolettomaksi olennoksi.
AP - jää lapsettomaan liittoon - ja ole onnellinen!
Millaisen kuvan vapaaehtoisesti lapsettomista saa teidän juttujenne perusteella?
Lähinnä sen , että olette neuroottisia ja katkeria koiran tai kissanhyysääjiä, jotka ei kestä todellista elämää ollenkaan...
Eikä se varmasti oikeasti niin ole, ymmärrän sen toki. Sitä ihmettelen, että sinä noin kypsänä ja avarakatseisena 44-vuotiaana naisena et ymmärrä, että harvemmin ihmiset kirjoittelee tällaiselle palstalle että " vitsit olenpa onnellinen, meillä on kaikki hyvin!" Kyllä tänne yleensä kirjoitetaan sillä ongelman hetkellä ja haetaan apua ja tukea.
Tietysti vain sinä itse voit tehdä päätöksen.
Mutta voin sanoa, että ihan varmasti kadut, jos lapsi on elämäsi suuri toive, ja sen sijaan jäät tottumuksesta ja taloudellisista syistä miehesi vuoksi lapsettomaksi.
Anna miehelle mahdollisuus; totea, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettet ole siitä valmis luopumaan. Jos miehesi mieli on siellä lomamatkalla kääntynyt, ehkä olisi vastaavasti jotain, mikä saisi hänet vielä harkitsemaan. Jos hänen oma poikansa on hänelle tärkeä, etkö voisi muistuttaa, että hän pyytää nyt sinua luopumaan niistä kokemuksista, joita hän itse on oman poikansa elämää seuratessaan saanut. Raskaudesta, syntymästä, lapsen ensi askelista...
Toisaalta, jos olette jo lähdössä hoitoihin, lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja tämä miehenkin olisi hyvä ymmärtää. Miksei voisi lähteä hoitoihin, joita on jo noin pitkälle suunniteltu?
Itse olen ollut lapsettomuushoidoissa kohta 4 vuotta ja täyttänyt jo 30 vuotta. Jos mies olisi todennut, ettei halua lapsia, en varmaan olisi kyennyt jatkamaan suhdetta, vaikka kovasti miestä rakastankin.
neljän vuoden lapsettomuushoitojen saamisen jälkeen ei ole saanut lasta niin ei sitä pidä saadakkaan. Lapsettomuushoidot ovat tulevalle lapselle erittäin suuri riski. Mitä kauemmin niitä teette sitä suurempi riskistä tulee. Vielä kun ikää tulee niin riski kasvaa. Mikä pakkomielle sulla on lapsista? Ei lapsen saanti ole mikään oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehellä on ahdistuneisuutta ja vaikeuksia tunteiden ja hellyyden osoittamisen kanssa, riittääkö se sinulle. Riittääkö sitä lapselle?
Minusta mies osoittaa sanoillaan ettei riitä tai ei itse usko riittävänsä.
Tietysti vain sinä itse voit tehdä päätöksen.
Mutta voin sanoa, että ihan varmasti kadut, jos lapsi on elämäsi suuri toive, ja sen sijaan jäät tottumuksesta ja taloudellisista syistä miehesi vuoksi lapsettomaksi.
Anna miehelle mahdollisuus; totea, että tämä on sinulle niin tärkeä asia, ettet ole siitä valmis luopumaan. Jos miehesi mieli on siellä lomamatkalla kääntynyt, ehkä olisi vastaavasti jotain, mikä saisi hänet vielä harkitsemaan. Jos hänen oma poikansa on hänelle tärkeä, etkö voisi muistuttaa, että hän pyytää nyt sinua luopumaan niistä kokemuksista, joita hän itse on oman poikansa elämää seuratessaan saanut. Raskaudesta, syntymästä, lapsen ensi askelista...
Toisaalta, jos olette jo lähdössä hoitoihin, lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja tämä miehenkin olisi hyvä ymmärtää. Miksei voisi lähteä hoitoihin, joita on jo noin pitkälle suunniteltu?
Itse olen ollut lapsettomuushoidoissa kohta 4 vuotta ja täyttänyt jo 30 vuotta. Jos mies olisi todennut, ettei halua lapsia, en varmaan olisi kyennyt jatkamaan suhdetta, vaikka kovasti miestä rakastankin.
neljän vuoden lapsettomuushoitojen saamisen jälkeen ei ole saanut lasta niin ei sitä pidä saadakkaan. Lapsettomuushoidot ovat tulevalle lapselle erittäin suuri riski. Mitä kauemmin niitä teette sitä suurempi riskistä tulee. Vielä kun ikää tulee niin riski kasvaa. Mikä pakkomielle sulla on lapsista? Ei lapsen saanti ole mikään oikeus.
Oikeesti tthmin ihminen, kuka on päästeellyt mitään aivopieruja pitkään aikaan :((.
t. Eräs jolla kaksi ihanaa TERVETTÄ lasta viiden vuoden tuloksettomien hoitojen jälkeen luomusti...toivoa siis on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että miehesi lapsettomuuskriisi on nyt siinä vaiheessa, että hän haluaa kieltää itseltäänkin, että edes oikeasti haluaisi lasta. Ja jos hän on huono keskustelemaan ylipäänsä, jospa hänestä ei ole tätä juuri nyt analysoimaan? Pystytkö antamaan hänelle vähän aikaa ja palaamaan asiaan vaikka puolen vuoden päästä? Jos hän silloin on yhtä varmasti samaa mieltä kuin nyt, voisit nostaa kissan pöydälle ja kertoa, miten tärkeä asia sinulle se on. Toivottavasti miehesi silloin vielä päättäisi jaksaa yrittää...
Voimia! t. Yksi viidettä vuotta lapsettomuushoidoissa oleva... ja yhä toiveikas (P.S. Olethan kokeillut jo kortisonia ja/tai miniaspiriinia? Immuuniongelmat ovat usein ns. selittämättömän lapsettomuuden taustalla.)
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti+Lapsettomat+ovat+tut…
mistä nousee se ajatus, että lapsiperheet ovat onnettomia?
Entä jos lapsettomuuden syy on sinussa etkä pysty saamaan lasta vaikka vaihtaisit miestä? Oletko valmis harkitsemaan sitä mahdollisuutta?
Kun tätä palstaa lukee, niin tulee aivan varmaksi siitä, että jokaikinen lapsiperhe Suomessa on niin onneton, että sillä murheen määrällä ei ole mitään mittaa.
Olen itse lapsettomaksi jäänyt 44-vuotias nainen, ja TODELLA onnellinen, että näin kävi. Äidiksi tuleminen näyttää muuttavan naisen aivottomaksi, nalkuttavaksi ja joka asiasta marisevaksi sukupuolettomaksi olennoksi.
AP - jää lapsettomaan liittoon - ja ole onnellinen!
Sanoi tutkimukset mitä tahansa, vähän vaikuttais siltä, että ap olis kuitenkin onnellisempi jos jonain päivänä saisi sen kauan kaivanneensa lapsen.
avioliitossa ja neljä lasta. Mukavaa elämää vietetään koko perhe.
No voi nyt herranen aika, mitkään tutkimukset ei kerro sitä miten ap kokee tilanteen -.-
ottaisin nyt aikalisän vaikkapa puoleksi vuodeksi. Onnistuisiko lapsettomuushoidoissa nyt paussin pitäminen?
Annat miehen nyt sulatella asiaa rauhassa, minusta vaikuttaa siltä, että hänellä on joku shokkireaktio päällä lomanne jälkeen. Kerroit, että hänen mielestään kaikki lapsiperheet lomallanne vaikuttivat onnettomilta. Anna siis miehelle aikaa unohtaa lomahavaintonsa ja sano hänelle, että pidetään nyt 6 kk paussi ja keskustellaan asiasta sitten uudelleen. Kerro hänelle, että omat lapset ovat sinulle äärimmäisen tärkeä asia, tuo siis omat tunteesi miehelle selväksi. Erosta en puhuisi nyt tässä vaiheessa, sano että tämän seuraavan 6 kk kummatkisn rauhoitutte ja mietitte tulevaisuudentoiveitanne.
Itse lapsettomuushoidot läpikäyneenä voin kertoa, että vaikka se ihana ja rakas lapsukainen sieltä miltei 5 vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin syntyi, elämä ei muuttunut avoisaksi ja onnelliseksi. Lapsettomuushoidot olivatkin yllättävän rankka koettelemus parisuhteellemme ja kävimme aivan eron partaalla lapsen ollessa jotain 1-v. Kävimme pariterapiassa ja sitä kautta käsittelimme lapsettomuushoitojen vaikutuksen suhteeseemme kaiken muun ohella. Nyt olemme onnellisia ja saimme toisenkin lapsen vielä ja ihan luomusti :). Nyt elämä on ihanaa kahden lapsen kanssa, matkustelemme pari kertaa vuodessa, touhuamme paljon kaikkea, emme anna lasten rajoittaa elämäämme mitenkään.
Pikkulapsiaika (0-3 vuotiaat lapset) on rankinta aikaa, sen jälkeen lapset ovat jo aika omatoimisia, heidän kanssaan voi jo keskustella ja matkusteleminenkin sujuu kivasti.
Nyt seuraavan 6 kk aikana ota oman elämäsi ohjat käsiisi. Mikäli lopulta eroatte, et jää ns tyhjän päälle. Keksi uusi harrastus, käy kahvilla ja tuulettumassa ystäviesi kanssa. Itse muuten keksin osallistua puolimaratonille ja juoksutreeneistä löysin uskomattoman henkireijän arkeeni. Edelleen käyn juoksemassa, mutta nyt olen herätellyt lapsuuden ratsastusharrastusta eloon :). Olen jo kovaa vauhtia hurahtamassa hevosteluun taas. Käyn kerran 2 vkossa, välillä jopa kerran vkossa. Saan siitä ihanaa erilaista sisältöä elämääni lasteni lisäksi.
Tsemppiä!
Siis otat eron ja jatkat hoitoja ilman miestä.
Spermapankki? Saako suomessa yksinäiset naiset hoitoa ja pitääkö matkustaa esim. tanskaan?