Mieheni kertoi, että te kaikki muut annatte miestenne

Mikä siinä monella naisella niin ottaa päähän? Ei lapsiperheenarjen pitäisi olla kutirushuonetuomio - ei isälle, eikä äidille.

Kyllä pitää vaan lähteä ulos neljän seinänsä sisältä jos se arki vituttaa, kummankin. Vauva ei kuole pulloon jos äiti imettää, hankaloittaahan se mutta itse äiti siitä usein hankalaa tekee eikä vauva. "en minä voi koska imetän" on ehkä maailman huonoin tekosyy. Miksi et voi? Pumput ja pullot on keksitty. Isät kykenee huolehtimaan vauvoista pulloruokinnan avulla yhtä hyvin kun äidit imettämällä.

Se että äiti käy leffassa/kahvilla kaverin kanssa/kaupassa/lenkillä pari tuntia pyörähtämässä yhtälailla kun isäkin, se tasoittaa arkea. Joka ilta ei voi mennä mutta vuoroiltoina esim. Onhan ihmisillä harrastuksiakin, ne usein sidottuja tiettyihin iltoihin. Yhteiselle parisuhdeajalle löydettävä sitten oma iltansa joka viikko, jolloin molemmat keskittyy vaan toisiinsa kun lapset laitetaan ajoissa unille tms.

Meillä mies tietää jo nyt että ensi kesänä lähtee 100% varmasti jätkien kanssa prätkäreissulle ja jättää minun hoidettavaksi yhteisen lapsen jolla silloin ikää 6kk, sekä minun 2 lastani aiemmasta liitostani. tämä mulle täysin ok. Vastavuoroisesti kun mies tulee reissultaan ja myöhemmin kesällä aiemmasta liitosta olevat lapseni lähtevät omalle isälleen, jätän yhteisen 6kk vauvan isänsä kanssa viikoksi ja lähden likkaporukan reissulle kylpylään tms. Tämä on miehelle aivan ok. ja aion aivan varmasti pitää huolen että kanssa menen, jos en kavereiden kanssa niin sitten yksin. kyllä minäkin tarvitsen aikaa itselleni, siinä missä mieskin. Hyvin levänneet vanhemmat ovat perheen etu.

Kyllä molemmat saa mennä eikä se ole keneltäkään pois. jos äiti on kotona päivät lasten kanssa, hän hoitaa päivän sotkut ja yhteiset sotkut hoidetaan sitten yhdessä miehen kanssa. Minun työni on hoitaa lapsia kotona, mies tekee työnsä kodin ulkopuolella. Yhteisessä kodissa yhteiset sotkut siivotaan yhdessä, minun työni on huolehtia lasten sotkuista päivisin.

Me äidit yleensä tehdään näistä asioista valtavan vaikeita, sallitaan kynnysmattokäytös ja annetaan kohdella kuin palvelijoita.

Niin makaa kun petaa.

Mies ei kuulemma oikein voi pikkuvauvan kanssa tehdä mitään ja minä voin hoitaa esikoisenkin, "kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotona". KAIKKIEN muiden vaimot kuulemma elävät omaa elämäänsä lasten kanssa puuttumatta miestensä menoihin.

Naiset, miten teette sen? Mistä revitte sen energian ja sisällön arkeenne katkeroitumatta siitä, että miehenne jatkaa elämäänsä entisellään teidän toimiessanne pelkkinä statisteina?

Typeriä nykyajan akat, pitäisi mahdollisimman helpolla päästä. Jos kerran pieni vauva vaatii äidin läsnäolon, miksi siihen sivulle tarvitsee toista aikuista hoitamaan vanhempaa? Onko siinä jotain katkeruutta mukana, kun ei pääse itse "liikenteeseen" aina kun haluaa?

Meillä ei ole ollut moisesta ongelmaa. Toki tarvittaessa vaimo on päässyt menemään, vauvan sallimissa rajoissa.

Parempi kun ette tee lapsia ollenkaan, jos se niin vaikeaa on sinä aikana suoda miehelle vapaa meno.

Mies

Miks se mies kakaroita tehtailee jos ei jaksa niiden kanssa aikaa viettää?

Mutta kyllä meillä sekä minä että mieheni silloin tällöin saamme viettää aikaa ihan ystäviemmekin kesken, mutta tämä pätee molempia, ei pelkästään miestä. Viikonloopureissuja Viroon kaveriporukassa, ilman toista emme harrasta kumpikaan.



Mutta aikoinaan kun lapsemme syntyi, pyysin mieheltä että pidä varpajaiset kun olen synnärillä, en halunnut että kun pääsen vauvan kanssa kotiin, mies lähtee varpajaisiin.

Samoin kuin minä, paitsi että varpajaisia en ole viettänyt. Aikaa on riittänyt sekä kotiin että kodin ulkopuolelle. Masentavaa olisi, jos raskaus ja lapsen syntymä tarkoittaisivat sitä, ettei enää ikinä voi mennä mihinkään, harrastaa, tai reissata kavereiden kanssa.

En minä ainakaan. En olisi tuollaista miestä kyllä katsellut. Meillä vain yksi lapsi joka nyt kolmevuotias ja mies on osallistunut paljon muun muassa ollut vuoden verran hoitovapaalla lapsen kanssa kotona. Kun lapsi syntyi oltiin perheosastolla ja mies oli lähes kokoajan sairaalassa. Kotoa kävi hakemassa vauvan kaukalon mutta opetteli siis vauvanhoitoa siinä missä minäkin. Olin niin poikki, että mitkään varpajaiset ei todellakaan olisi tulleet kysymykseen. Mieheni ei kyllä muutenkaan erityisesti harrasta juhlimista. Paria olutta enempää ei edes halua ottaa, mikä on kyllä tosi hyvä juttu perhe-elämän kannalta.



Joskus pääsee toki viikonloppureissulle mutta kyllä sellaiset ovat tosi harvinaisia ja niin pääsen vuorostani minäkin. Miehen pisimmät reissut kun on ollut meistä erossa ovat olleet työmatkoja tai sitten olen omasta halustani ollut toisella paikkakunnalla omien vanhempieni luona lapsen kanssa. Tuolloinkin mies on ollut töissä eikä ole juuri ehtinyt rillutella.



Minä en repisi energiaa vaan ottaisin eron... Ja en nyt halua loukata vaan ainoastaan ilmaista, että moni nainen ei katsoisi tuollaista miestä tai ainakin hänen olisi tuotava aivan todella valtavasti rahaa taloon elinkustannusten kattamiseksi ja lisäksi siivous- hoitoavun ym. palkkaamiseksi jos itse olisi kotona moinen rahjus.

ja nyt vastaan vielä sinulle Mies.



Mielestäni vain kolmikymppisten (joita siis itse edustan) vanhempien elämään ei kuulu valtava rilluttellu eikä varsinkaan viinan kanssa läträys. on ok, että kummallakin on omia menoja ja harrastuksia jonkin verran mutta kohtuus kaikessa. Vauvavaiheessa haluan itse olla suurimmaksi osaksi kotona mutta jos saisin toisen lapsen ei se todellakaan tarkoittaisi, että mies voisi mennä miten lystää. No meillä joka tapauksessa mies töiden takia on jo aika paljon poissa ja kun on vielä muutama harrrastus päälle niin loput ajat haluuakin olla perheensä kanssa ja hyvä näin.



Ja silloin kun perheessä on pieni vauva tarvitsee äiti mahdollisimman paljon lepoa esim. vauvan nukkuessa ja vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa. Isompi lapsi ei hoidu siinä sivussa. Tilanne on uusi hänellekin ja hän mielestäni tarvitsee kummaltakin vanhemmalta myös omaa jakamatonta huomiota. Jos perheessä on kaksi vanhempaa näistä ei kotona oleva mielestäni itsekin tajuaa moisen.



Enkä tosiaan tarkoita, ettei mieheni pääsisi koskan mihinkään mutta miehet, jotka ajattelette noin, että lapset hoituvat siinä sivussa niin ruvetkaa vaikka perhepäivähoitajaksi ja yrittäkää vielä saada hyvän hoitajan maine niin huomaatte varmaan pian, että kaiken muun sivussahan se kaikki huushollin ja lastenhoito menee.

*Juhlia koko raskausajan aivan vapaasti, joo, tavallaan. Käy muutaman kerran vuodessa viihteellä, eikä näitä menoja ole raskausaikoina tarvinnut rajoittaa. Minäkin olen mennyt aivan normaaliin tapaan myös raskaana.





* Lähteä suoraan synnytyssalista varpajaisten viettoon, ei nyt sentään :) Mies ei ole ikinä halunnut pitää varpajaisia.



* Jättää teidät hoitamaan kuukauden ikäistä vauvaa isin mennessä poikaporukalla pitkäksi viikonlopuksi Viroon. No joo, mies lähti kyllä muutamaksi päiväksi Neste Ralliin, kun kolmas oli pariviikkoinen. Eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. Miksi olisi ollut? Imettelin vauvaa soffalla, syötiin eineksiä. Hyvin pärjättiin :) Tuo on miehen jokavuotinen perinne, että käy rallit katsomassa.



*Jatkaa kaikkia harrastuksia työn ohella ja aloittaa vielä pari uuttakin. Kyllä vanhat harrastukset on pitänyt. En väitä, että se olisi maailman siistein juttu, että mies treenaa 3 iltaa viikossa ja syys-maaliskuussa pelit päälle. Mutta senkin kanssa osaan elää.



Mutta toisaalta minäkin teen mitä haluan, joko lasten kanssa tai yksin. Meillä on perhekoko ja ikäerot suunniteltu sen mukaan, että pärjätään valittamatta... Isommat auttaa paljon. Niin ja kun mies on kotona, hän hoitaa kaikkea siinä missä minäkin. Hoitaa vauvaa, isompia, kotia. Mua :) Minä voin siis mennä ja jättää vauvan isälleen. Mun ei tarvi tehdä listaa, mitä vauvan kanssa tehdään, hän osaa kyllä itsekin lapsensa hoitaa (hyvin).

ei minun ainakaan kyselis sanois vaan. Tosin eipä tuo minua haittaa kunhan koti siisti kun palaan kotiin ja tuskin tulee varpajaisia kun lapsosia on jo olemassa.

juhlia koko raskausajan aivan vapaasti, lähteä suoraan synnytyssalista varpajaisten viettoon, jättää teidät hoitamaan kuukauden ikäistä vauvaa isin mennessä poikaporukalla pitkäksi viikonlopuksi Viroon, jatkaa kaikkia harrastuksia työn ohella ja aloittaa vielä pari uuttakin.

Mies ei kuulemma oikein voi pikkuvauvan kanssa tehdä mitään ja minä voin hoitaa esikoisenkin, "kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotona". KAIKKIEN muiden vaimot kuulemma elävät omaa elämäänsä lasten kanssa puuttumatta miestensä menoihin.

Naiset, miten teette sen? Mistä revitte sen energian ja sisällön arkeenne katkeroitumatta siitä, että miehenne jatkaa elämäänsä entisellään teidän toimiessanne pelkkinä statisteina?

Meillä on ero käsillä kun mies haluaa enemmän vapautta tehdä mitä haluaa ja mun mielestä se taas ei ole ollenkaan oikein kun yhdessä lapset saatu...

Todella ikävää ettei miehesi ole tajunnut omaa vanhemmuuttaan ja vastuutaan vaikka jo toinen lapsi on syntynyt. Enpä jaksa uskoa että tuota kovin kauan jaksat.. ainakaan niin että kodissa säilyy rauha ja rakkaus. Keskutelu asiasta ei ilmeisesti tuota tulosta. Miten ulkopuolinen apu?

juhlia koko raskausajan aivan vapaasti, lähteä suoraan synnytyssalista varpajaisten viettoon, jättää teidät hoitamaan kuukauden ikäistä vauvaa isin mennessä poikaporukalla pitkäksi viikonlopuksi Viroon, jatkaa kaikkia harrastuksia työn ohella ja aloittaa vielä pari uuttakin.

Mies ei kuulemma oikein voi pikkuvauvan kanssa tehdä mitään ja minä voin hoitaa esikoisenkin, "kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotona". KAIKKIEN muiden vaimot kuulemma elävät omaa elämäänsä lasten kanssa puuttumatta miestensä menoihin.

Naiset, miten teette sen? Mistä revitte sen energian ja sisällön arkeenne katkeroitumatta siitä, että miehenne jatkaa elämäänsä entisellään teidän toimiessanne pelkkinä statisteina?

Meillä on ero käsillä kun mies haluaa enemmän vapautta tehdä mitä haluaa ja mun mielestä se taas ei ole ollenkaan oikein kun yhdessä lapset saatu...

Se että toinen ilmoittaa että huomenna sitten teen sitä ja tätä ei toimi, vaan että sopiskos että huomenna teen sitä ja tätä. Ei tartte kysyä että saanko huomenna tehdä sitä ja tätä, vaan pitää jo ilmoittaessa huomioida toinen, toisellakin saattaa olla suunnitelmia. että sopiiko se toiselle. ja ei, joka kerta, joka saakelin ilta tai viikonloppu se ei sovi. Miehenkin on se ymmärrettävä ja nieltävä. Mutta ei, nainen ei voi joka kerta myöskään sanoa että ei, ei se käy.

YHDESSÄ on lapset saatu, YHDESSÄ ne hoidetaan, menoista sovitaan YHDESSÄ.

Mulle on ok että mies menee, kunhan on perheensä kanssa ja antaa minunkin mennä. tasa-arvoisesti, tasapuolisesti.

Jos ei yhdessä asioista pystytä puhumaan, ilman että MOLEMMAT joustaa-mies ei mene kokoaikaa ja nainen ei nalkuta kun mies yhteisestä sopimuksesta menee silloin joskus- niin jo on huonosti asiat. vastavuoroisesti mies ei nurise kun jää tasan yhtä paljon hoitamaan lapsia kotiin kun nainenkin, ja nainen ei narise siitä ettei jaksa lähteä vaan oikeasti lähtee. Hotellit on keksitty, menee kaverille yökylään, lähtee lenkille, leffaan, yksin ulos syömään jne. Miehille se lähteminen on ollut aina helpompaa ja tulee aina olemaan, mutta naisten pitää opetella olemaan myös itse se lähtijä välillä.

Olen itse eronnut esikoiseni isästä juuri tämän takia. yhteiset sopimukset ei päteneet ja näin 10v eron jälkeen kun tuon exän elämää katselee, eipä ole mies pätkääkään aikuistunut, edelleen kuvittelee 37-vuotiaana elävänsä kuin se parikymppinen nuori mies johon tutustuin aikoinaan. Uuden miehen kanssa näitä ongelmia ei ole, hän menee n. kerran kuussa jätkien kanssa saunoen tms, mutta mulle tämä ok.On kotona, hoitaa perhettä ja parisuhdetta. vauvan tuloon pari kk ja ollaan jo nämä asiat puhuttu että minäkin tulen sitten menemään ja tämä on miehelle ok.

YHDESSÄ. Se on se taikasana joka on molempien siinä perheessä ja parisuhteessa ymmärrettävä. Molempien on joustettava vaikka se välillä ottaakin päähän.

teettekin.

myöhästä rykiä kun on paskat housussa