Mieheni kertoi, että te kaikki muut annatte miestenne

niin kyllä hänkin tarvitsee lomaa ja vapaa-aikaa kavereidensa kanssa.

En ikinä koskaan vaatisi miestä kylvettämään lapsia työpäivän jälkeen, jos ei itse välttämättä haluaisi sitä.

Olen perinteinen nainen ja meillä on pitkä liitto takana, yli 25 vuotta ja hyvin on sujunut näin.

Kukin tavallaan. Mielestäni on ihan hyvä että miehellä on jotain omia juttuja lasten kanssa, kun minä kuitenkin vietän heidän kanssaan niin paljon enemmän aikaa. Siitähän se läheisyys syntyy että yhdessä tekevät asioita.

Mies tarvitsee kaveriseuraa ja lomaa silloin tällöin, mutta tuskin enempää kuin nainenkaan.

#6

Tai siis asuimme perheenä maalla esikoisen syntymän jälkeen. Täällä ei ole mahdollisuuksia piipahtaa "poikien kanssa kaljalle" eikä muuallekaan viihteelle ihan joka päähänpistosta.



Minun puolestani tuollainen mies saisi Viroon jäädäkin, mitäpä iloa siitä minulle kuitenkaan olisi, eikä hyötyä ensinkään.



Että kyllä paikkansa pitää, saa mennä, mutta takaisin ei ole tulemista.



Sisältöä arkeen me revimme aivan jostakin muusta kuin miehestä. Omista harrastuksista, opinnoista, ystävistä, sukulaisista ja muusta omasta elämästä, joka ei ole millään tavalla miehestä riippuvainen. En minä ole statisti omassa elämässäni, vaan ainoan pääroolin esittäjä - eikä suinkaan mieheni, joka puolestaan jää statistiksi, jos ei kunnialla ansaitse sankarin roolia näytelmässäni.

sitten kun on itse kantanut ja synnyttänyt lapsen. Muuten mun vastasyntyneen kustannuksella ei tarvi kenenkään lähteä ördäämään.



Meillä myös jokainen on vapaa menemään ja tekemään, mutta mun mielestä ap:n tapauksessa se on mies, joka pitää toista kahleissa. Nimittäin ap:ta kotona lasten kanssa. Vai mitä arvon av-mammat sanoisivat, jos ap lykkäisi lapset miehelle ja itse liehuisi ryyppäämässä ja harrastamassa sillä aikaa, kun mies hoitaisi yksinään lapset ja kodin?



Minä en katselisi sellaista menoa, että hoidan yksin perheen, jonka olemme yhdessä halunneet. Kyllä vastuu on miehen siinä kuin naisenkin. Ja isä voi ihan hyvin hoitaa vastasyntynyttä siinä missä äitikin. Ainoastaan imetys ei onnistu mieheltä.

Naiset, miten teette sen? Mistä revitte sen energian ja sisällön arkeenne katkeroitumatta siitä, että miehenne jatkaa elämäänsä entisellään teidän toimiessanne pelkkinä statisteina?

mieheni naamakin vituttaa, mutta hänen kunniakseen sanottakoon seuraava:

- mies ei lähtenyt semmoiseen meidän harrastuskerhon perinteiseen vuosittaiseen menoon, kun synnytykseeni oli vielä kuukausi aikaa

- mies piti isyysloman, jonka käytti vauvan hoitamiseen

- mies tykkää ihan oikeasti olla vauvan kanssa (tai ei tuo nyt enää mikään vauva ole, 1-vuotias jo)

Mies ei ole harrastanut mitään varpajaisia tai poikaporukoitten ryyppyreissuja. Mun ei tarvitse rajoittaa hänen elämäänsä, koska hän on aikuinen ihminen ja tietää, mitä aikuinen perheellinen ihminen voi tehdä. Mies on kyllä välillä poissa viikonloppuja kavereidensa kanssa, koska kaverit asuvat kaukana eivätkä he näe niin usein. Kaverit käyvät myös porukalla täällä meillä viikonloppuja viettämässä.

joissain perheissä toi kuvio saattaa pitää paikkansa, mutta ihan satavarmasti parusuhteen ja koko perheen hyvinvoinnin kustannuksella. Lapsi muuttaa elämää paljon ja se vastuu pitää jakaa yhdessä.



Meillä mies harrastaa yhtenä iltana viikossa (lisäksi pelejä ehkä joka kolmas vkonloppu) ja musta se on ihan ok. Päälle saattaa olla duuni/kaveriporukan illanvietoissa ehkä kerran parissa kuukaudessa. Mulle ne on ihan ok, mutta jos olis paljon tiheemmin poissa eikä viihtyisi kotona niin kokisin sen oikeasti isona ongelmana. Mäkin tapaan silloin tällöin omia ystäviäni ja sillon mies on lasten kanssa kotona.



Kysyisin ennemmin, että mistä kenkä puristaa jos mies ei viihdy kotona rakkaidensa luona vaan kaipaa muuta virikettä niin paljon?

antaa juhlia vapaasti jos mies itse tajuaa että pienen lapsen isän paikka ei ole turhilla ryyppyreissuilla vaan kotona perheen kanssa. Lapset ovat yhteisiä ihan alusta asti. Mies ei voi aloittaa tutustumista lapseensa vasta sitten isompana, se aloitetaan heti, aivan kuten äitikin tekee. Äiti ruokkii vauvan joten isän täytyy hoitaa muita juttuja, kuten vaikkapa kylpy, vaipanvaihdot tms. jos lapseensa haluaa oikeasti tutustua.



Harrastuksia saa olla kunhan se ei ole parisuhteen toiselta osapuolelta liikaa pois. Juhliakin saa silloin tällöin mutta ylimääräiset viikonloppureissut ovat törkeän itsekkäitä pienen lapsen vanhemmalle. Varpajaisia voi mielestäni viettää sitten illalla kun sairaalaan ei ole miehellä enää pääsyä mutta ei kyllä suoraan synnytyssalista. Ainoastaan uudesta lapsestaan täysin välittämätön ihminen lähtisi mieluummin juhlimaan lasta muualle kuin olisi lapsen vierellä elämän ensi hetkillä.



Miehesi on täysi törppö enkä tuollaista katselisi pitkään. Tärkein näkökanta tässä onkin se että sinusta tuo ei ole hyväksyttävää, sinun kanssasi miehesi on suhteessa, toivottavasti ei muiden. Tasavertaisessa suhteessa otetaan puolison toiveet huomioon eikä haluta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä tai muuta ikävää.

miehes huijaa. Mutta en minä yleensä rajoita mieheni menemisiä, eikä hän minun. Toki pari tissitakiaista rajoittaa, mutta silloin kun esikoinen ei ollut enää rintaruokinnassa sain tulla ja mennä miten halusin.

Perhe ja lapset on yhteinen yritys,jossa puhalletaan yhteen hiileen ja autetaan, mutta pallo nilkassa ei kannata pitää ketään.

Nyt kun mä olen kotona mä teen suurimman osan kotitöistä, mutta en todellakaan kaikkea.

Ja on edelleen. Mä en oikein ymmärrä miksi lasten pitäisi olla joku ihan hirveä rajoite ihmisen elämässä, jos eletään parisuhteessa. Meillä saa molemmat tulla ja mennä mielensä mukaan, mutta molemmilla on myös järki päässä, ja aika omalle perheelle tärkeää.

AP:n tapauksessa on aika selvät merkit ilmassa sen suhteen millainen mies on kysymyksessä. Itse en antaisi minkään poikien Viron reissun jälkeen panna paljaalla, jos on noin heikosti perheeseensä sitoutunut mies kyseessä.

sitten kun on itse kantanut ja synnyttänyt lapsen. Muuten mun vastasyntyneen kustannuksella ei tarvi kenenkään lähteä ördäämään.

Meillä myös jokainen on vapaa menemään ja tekemään, mutta mun mielestä ap:n tapauksessa se on mies, joka pitää toista kahleissa. Nimittäin ap:ta kotona lasten kanssa. Vai mitä arvon av-mammat sanoisivat, jos ap lykkäisi lapset miehelle ja itse liehuisi ryyppäämässä ja harrastamassa sillä aikaa, kun mies hoitaisi yksinään lapset ja kodin?

Minä en katselisi sellaista menoa, että hoidan yksin perheen, jonka olemme yhdessä halunneet. Kyllä vastuu on miehen siinä kuin naisenkin. Ja isä voi ihan hyvin hoitaa vastasyntynyttä siinä missä äitikin. Ainoastaan imetys ei onnistu mieheltä.

Onneksi omalla miehelläni on ollut aivan muut asiat mielessä kuin harrastukset tai ryyppääminen (vaikka toki joskus kännejä ottaakin).

Varpajaisia ei halunnut viettää. Halusi mieluummin olla uuden tulokkaan kanssa, vaikkka hänen kanssaan ei voinutkaan tehdä muuta kuin pitää sylissä ja vaihdella vaippoja.

ehkä pitäisi jutella mun mieheni kanssa. Minä olin huonossa kunnossa suuren osan raskautta, mies siis teki lähes kaikki kotityöt noin puolet raskausajasta.



Kun vauva syntyi, mies siivosi varpajaisiaan varten itse ja oli aamulla sairaalassa pirteänä. Kun tulin kotiin asunto oli puunattu paremmin kuin lähtiessäni sairaalaan. Minä olin synnytyksen jälkeen pitkään huonossa kunnossa, lapsi oli erittäin huono uninen, sairasteli paljon ekat pari vuotta, minä olin hyvin väsynyt. Mies siis hoiti yhä paljon ruoanlaittoja ja kotitöitä, ei todellakaan juossut missään omissa menoissaan kuin muutaman kerran. Vaan tuli töistä suoraan kotiin. Oli vain tyytyväinen, että hoidin yöheräilyt, sairaalareissut, ja sairausasiat.



Seksiä en pystynyt harrastamaan vuoteen, eikä huvittanut yli kahteen vuoteen. Lisäksi suuren osan raskausaikaa oli yhdyntäkielto. Eli miehellä oli lähes kolmen vuoden lähes täysi selibaattisi



Näytä tämä miehellesi, ehkä hän tajuaa kuinka helpolla on päässyt.

no ei todellakaan. Meillä mies hoiti vauvaa imetyksiä lukuunottamatta enemmän kuin minä ensimmäisen kuukauden. Hän halusi. Lasten tulon jälkeen on jättänyt erittäin rakkaan ja aikaa vievän harrastuksen kokonaan pois, koska aika ei riitä.



oit kertoa miehellesi, että hän on väärässä (ja väärällä vuosisadalla?).

Meillä on 2 viikon ikäinen vauva, mies meni tänään ensimmäistä kertaa baariin vauvan syntymän jälkeen. Hän on myös aika lailla joka ikinen ilta ollut jossain "kaverilla" tai "kahvittelemassa" ainakin pari tuntia. No ei siinä mitään, koska muuten hän on nyt lomalla eikä siis ole päiviä poissa, mutta kuitenkin...



Hänhän kun ei voi muuta kuin vähän vaihtaa vaippaa jne. Ja kuulemma minäkin voisin mennä miten tykkään, kunhan pumppaan maitoa varastoon! Haloo! Ei todellakaan tee mieli jättää melkein vastasyntynyttä isän hoivaan, että pääsen itse johonkin kahvittelemaan. Älytöntä. Toisaalta ymmärrän miehen pointin, toisaalta en. Hän ei tunnu muistavan, että minä kaipaan ihan aikuistakin seuraa.



Tällä hetkellä vituttaa ankarasti koko mies. Sanoi tulevansa baarista (tai jossain kaverilla se kai oli juopottelemassa) puoleenyöhön mennessä. Saas nähdä, tuskin tulee. Saatanan ukko, ja silti niin rakas.



Onneksi mies kuitenkin oikeasti hoitaa vauvaa ja osallistuu yösyöttöihin jne, mutta ei voi olla ottamatta päähän että toinen vaan liehuu ympäriinsä... Ja tällä sankarilla on jo ennestäänkin 2 lasta, joita hän on hoitanut minun nähteni oikein hyvin ja antaumuksella! Ehkä munkin pitäisi oikeasti lähteä vaan pois, niin mies olisi yksin vastuussa ja sitten ehkä olisi vähän vähemmän lapamato.

kun juhli jo etukäteen. Tuli yöllä kännissä kotiin ja peittelin sänkyyn, ennenkuin tilasin salaa taksin ja lähdin.

Sama mies lähti 6 kk työkomennukselle ulkomaille kun lapsi oli 3 kk.

Kun lapsella oli päiväkodissa joulujuhla, mies tuli kännissä kotiin ja olisi sitten muka lähtenyt juhliin, tuuppasin hankeen ja menin kahden lapsen kanssa.

Kun olin em. juhlien jälkeen kutsunut vanhempani meille joulupuurolle, mies nukkui sen ajan makuuhuoneessa krapulaansa pois.



Nyt on ollut 6 v ilman viinaa, asiat on paljon paremmin.

Ei ymmärrä polttareitakaan, vaikka ei vastaan ollut että minä niitä vietin

Mitä sanot lapsille, kun ne tulee kotiin ja sanoo: saanko mä mennä kun kaikki muut lähtee ja kaikkien muiden äidit päästää..?

Kun kysyy keitä on nämä kaikki muut niin ne onkin vaan Petteri ja Jaska.

Jopa niin vähän, ettei kotitöitä juuri riitä miehelle.

Mutta jos kotona on vauvan lisäksi yksi, kaksi tai jopa kolme (kuten meillä) taapero/leikki-ikäinen/koululainen, niin sitten kaikkia kotitöitä ei oikeasti ehdikään tehdä, kun mies on töissä - tai ainakin kotona oleminen olisi tällöin todellakin yhtä raadantaa.

Meillä miehelle riittää siis yllinkyllin kotitöitä, vaikka minä teen melkein aina ruuat ja käyn pääosin kaupassa, pesen lähes kaikki pyykit ja viikkaan kuivat kaappeihin, sekä pesen vessat ja kylppärin ym. Mies keittää aamupuurot, siivoaa keittiötä, täyttää ja tyhjää tiskikoneen, imuroi lähes aina ja pyyhkii lattiat ym.

kun olin äityislomalla.

Ehkä iltapalan jälkeen pöydän raivaaminen ja joku roskis.

viikonloppuisin ja lomalla tietty ollaan tasavertaisia, mutten kehtais olla kotona arkena (ellen kipeenä), enkä tekis kotitöitä. Ei ne mitään rakettitiedettä ole, jos on lapsia.

Ollessani raskaana mies kävi firman pikkujouluissa ja muutamassa lätkämatsissa jälkipeleineen. Siinä taisi olla bilehenkiset menot. Lisäksi suunnitelmissa oli poikien lätkäreissu Tukholmaan rv 36 paikkeilla. Kun synnytinkin kolmisen viikkoa ennen sitä, mies ihan omasta halustaan perui reissun (vaikka menetti rahat lento- ja pelilipuista). Hän piti isyysloman ja otti lisäksi palkatonta siksi aikaa kun keskosen hoitaminen vaati vähän enemmän.



Varpajaisia ei pitänyt vaan asui synnärillä perhehuoneessa perheensä kanssa.



Nykyään mies hoitaa vauvan kylvyt ja muita harvemmin tehtäviä hoitotoimia sen lisäksi että tietysti muuten hoitelee tavallisia päivittäisiä vaipanvaihtoja, syöttöjä ja nukutuksia ja leikkii vauvan kanssa.



Luulen, että mies suuttuisi siitä, jos yrittäisin omia vauvan itselleni enkä antaisi hänen osallistua hoitamiseen.



Muutamia harrastuksia miehellä on, mutta ne eivät ole aikaan sidottuja joten harrastelee niitä silloin kun se sopii meidän perhe-elämään eikä toisinpäin.



Kotityöt teen pääasiassa minä, mies hoitaa imuroinnin kerran viikossa ja pesee ikkunat ym. harvemmin tehtäviä kotihommia.



Minua kiinnostaisi ap:n miehen selitys siihen, että jos hän ei koe voivansa olla vauvan kanssa, miksei hän ole taaperon kanssa?

Mä kaipaisin toista jakamaan arkea kanssani ja jakamaan vastuuta. Mun elämässä ei ole mitään muuta kuin perhe, miehellä on kovasti kiireitä omien puuhiensa kanssa. Saan minäkin aloittaa kuulemma minkä tahansa harrastuksen ym. mutta vähän rajoittaa se, että imetän, kuopus on 2kk ja esikoinen 3v ja itse olen niin rättiväsynyt arjen pyörittämisestä, ettei energia riitä mihinkään muuhun.



Kaikki muuttui tällaiseksi, kun hiljattain muutimme mieheni kotikaupunkiin.Hänellä on täällä kaikki, minulla ei mitään.



En tajua, kun mieheni sanoo, ettei kestä sitä tylsyyttä kotona, vaan kaipaa tekemixtä. Ei ilmeisesti ymmärrä, että samaa tylsyyttä minäkin kestän ja vielä hänenkin puolestaan, kun hän ei ole hoitamassa omaa osuuttaan.

Mies seilaa Karibian vesillä 4 kk putkeen, ei päässyt synnytyksiin saati viettämään varpajaisia. Miksi olisin siitä katkera? Kaksi lasta olen hänen kanssa tehnyt enkä kadu pätkääkään.



Toki kotona ollessaan haluaa osallistua, mutta ensin passitan miehen levolle ja omien juttujen pariin.

Jopa niin vähän, ettei kotitöitä juuri riitä miehelle.

Mutta jos kotona on vauvan lisäksi yksi, kaksi tai jopa kolme (kuten meillä) taapero/leikki-ikäinen/koululainen, niin sitten kaikkia kotitöitä ei oikeasti ehdikään tehdä, kun mies on töissä - tai ainakin kotona oleminen olisi tällöin todellakin yhtä raadantaa.

Meillä miehelle riittää siis yllinkyllin kotitöitä, vaikka minä teen melkein aina ruuat ja käyn pääosin kaupassa, pesen lähes kaikki pyykit ja viikkaan kuivat kaappeihin, sekä pesen vessat ja kylppärin ym. Mies keittää aamupuurot, siivoaa keittiötä, täyttää ja tyhjää tiskikoneen, imuroi lähes aina ja pyyhkii lattiat ym.

kun olin äityislomalla.

Ehkä iltapalan jälkeen pöydän raivaaminen ja joku roskis.

viikonloppuisin ja lomalla tietty ollaan tasavertaisia, mutten kehtais olla kotona arkena (ellen kipeenä), enkä tekis kotitöitä. Ei ne mitään rakettitiedettä ole, jos on lapsia.

Toki olihan se yhden lapsen kanssa erilaista..

Nyt on kolme alle kouluikäistä.

Meillä ei lisäksi niin kavahdeta, jos nyt jotain jääkin. Esim lasten leluja saa olla olkkarissakin, toki kyllä ne siivotaan ennen nukkumaanmenoa. Rahiin tungetaan pois silmistä yhdessä.

ja muutenkin, en mä pyykkiä pese joka päivä. kahdesti viikossa saa luvan riittää. yms.

Tiettyä luovimista ja oikeesti kyllä mun silmä kestää *vähän* sekasotkuakin. Ei tarvii aina olla niin pilkulleen. Kuitenkin niin siistiä ja hommat kuosissa, että siivousintoilija äitini (kampaa matonkin hapsut!) kelpuuttaa nurisematta meidän kodin. ;D

Tuli ehkä kirjoitettua vähän turhan kriittisesti tuo edellinen.

Riippuu paljon lapsista miten kotona ehtii ja jaksaa lastenhoidon lisäksi tehdä. On aivan eri asia herätä 2-4krt/yö kuin jatkuvasti 8-18krt/yö. On myös ihan eri asia onko lapsia yksi vai useampi, onko raskausaika helppoa vai kivuliasta, onko lapset rauhallisia vai vilkkaita jne. Toisen äidin on vaikea mennä neuvomaan jos ei tiedä mistä palasista muiden arki koostuu.