Lue keskustelun säännöt.
Olen miehen firmassa töissä, enkä kestä enää sekunttiakaan!
13.10.2012 |
Aloitimme mieheni kanssa seurustelun reilu puoli vuotta sitten. Muutama viikko sitten aloitin työt mieheni omistamassa firmassa, jossa suurin osa alaisista naisia.
En ole mikään 8-16 työntekijä, vaan käy muutaman tunnin päivässä tekemässä paperitöitä jne. Muuten olen kotona lasten kanssa.
Työntekijät tekee siis paljon pidempää päivää kuin minä, ja tämähän heitä ärsyttää ja paljon. Samoin kuin myös se, että pääsin helposti töihin.
Olen yrittänyt olla työntekijöille mukava ja olla avuksi.
Saan vastaan vain pelkkää vittuilua. Ensimmäisestä päivästä lähtien muut työntekijät on mulkannut ja tiuskineet. Olen heille kuin ilmaa, koska en tee yhtä "rankkaa" duunia kuin he.
Mm. viimeviikolla tapahtunutta: jätin takkini taukohuoneen tuolille, josta joku työntekijä oli käynyt siirtämässä sen johonkin varastoon, pois "hänen tieltään". Kyselin takkini perään, ja yllättäen kukaan ei tiennyt missä se on.
Eräässä palaverissa eräs työntekijä tarjosi kaikille työntekijöille kahvia, mutta hyppäsi minun ylitse. Työpöydältäni on myös kadonnut pähkinäpussi, suklaapatukka ja pillimehu.
Alan olla tosi kyllästynyt tähän tilanteeseen, ei tuommoisessa paikassa jaksa olla töissä, edes sitä paria tuntia päivässä. Olen yrittänyt puhua heille, mutta kukaan ei ota sitä kuuleviin korviinsa. Esim. viimeviikolla ohimennen ihmettelin, mihin olen hukannut suklaapatukkani. Vastaukseksi sain, että luulisi aikuisten ihmisten osaavan pitää huolta tavaroistaan jne.
Miehellenikin olen tästä puhunut ja hän on puhunut tästä alaisilleen, mutta ei mitään tehoa...
Anteeksi tämä purkautuminen! Taidan siirtyä täysipäiväiseksi kotiäidiksi...
Kommentit (169)
Ainoastaan esimies on velvollinen informoimaan muita. Ei toiset työntekijät.Kaikki kyselyt tehdään AINA esimiehelle ei muille työntekijöille.
Ketään ei voi pakottaa puhumaan edes AP:lle. Ellei työ suoraan sitä vaadi.
Toisten ei tarvitse vastata AP:n sähköposteihin. Ainoastaan viralliset esimeiheltä tulevat kyselyt ovat sellaisia mihin pitää vastata.
Jos tuollaista harrastetaan oikeasti jollain työpaikalla. Yleensä työntekijät kommunikoivat keskenään ja sillä saadaan tulosta aikaan. Tämä vastaaja ei ole tainnutkaan kuulla tiimityöstä ja vastuunottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut jokaisen viestin, mutta vastaan ensimmäistä kertaa.
Tämä taas osoittaa, kuinka ilkeitä ihmiset osaa olla. Niin ap:n työpaikalla kuin av:lla. Varmasti kaikki sisimmässään tietää, että ap:n saama kohtelu hänen miehensä työpaikalla on ollut tosi ala-arvoista. Silti työpaikkakiusaajat täällä puolustelevat viimeiseen asti, "kyllä meillä siivotaan kaikki eväät pois omilta työpöydiltä" tai "kyllä se on ihan ok, että takki piilotetaan varastoon". Saisitte hävetä!
Ja sinä, joka kirjotit vähän aikaa sitten (muutama viesti ylöspäin) että ap puhuu roskaa, eikä hän ole mitään yritystä omistanut. Ensinnäkään ap:han ei missään vaiheessa ole sanonut, että miehensä firma on iso? Ihan hyvin siellä voi olla vaikka kymmenen naista töissä.
Toiseksi, tiesitkö että firma voi menestyä vaikka kolmella työntekijällä tosi hyvin? Ei siis tarvita sataa alaista, että firma menestyy. No, kaikki varmaan ymmärsivät että tuon viestin kirjoittajalla ei ole kaikki inkkarit kanootissa...
mitä ne oikein ovat. Olen tradenomi enkä käsittele muita papereita kuin tilinpäätöksiä, kaikki muu on tietokoneella, myös laskut. Erilaisten rekisterien päivitys ei sekään papereita edellytä. Ja jos kyseessä on työ, jonka muut ovat ennen tehneet "siinä sivussa", ei kyse oikein voi olla firma raha-asioista, muutenhan sillä olisi joku tekijä ollut.
Eli ap tekee paskatyötä, jota kukaan ei halua tehdä ja sitä on pari tuntia päivässä ja siinä käsitellään papereita eikä tarvita yhteyksiä kehenkään muuhun. Todella mystistä työtä!
Olen lukenut jokaisen viestin, mutta vastaan ensimmäistä kertaa. Tämä taas osoittaa, kuinka ilkeitä ihmiset osaa olla. Niin ap:n työpaikalla kuin av:lla. Varmasti kaikki sisimmässään tietää, että ap:n saama kohtelu hänen miehensä työpaikalla on ollut tosi ala-arvoista. Silti työpaikkakiusaajat täällä puolustelevat viimeiseen asti, "kyllä meillä siivotaan kaikki eväät pois omilta työpöydiltä" tai "kyllä se on ihan ok, että takki piilotetaan varastoon". Saisitte hävetä! Ja sinä, joka kirjotit vähän aikaa sitten (muutama viesti ylöspäin) että ap puhuu roskaa, eikä hän ole mitään yritystä omistanut. Ensinnäkään ap:han ei missään vaiheessa ole sanonut, että miehensä firma on iso? Ihan hyvin siellä voi olla vaikka kymmenen naista töissä. Toiseksi, tiesitkö että firma voi menestyä vaikka kolmella työntekijällä tosi hyvin? Ei siis tarvita sataa alaista, että firma menestyy. No, kaikki varmaan ymmärsivät että tuon viestin kirjoittajalla ei ole kaikki inkkarit kanootissa...
miehen firmasta ei ole kertonut sen kokoa lainkaan. Varmaan ymmärrät, jos saat hissin hilattua ylös asti tai edes kynät teroitettua.
Osan aikaa siellä on työntekijöitä, osan aikaa alaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin jos sinne ei ole ulkopuolisilla asiaa. Eiköhän se syyllinen löydy ja sitten vain sopimattoman käyttäytymisen vuoksi pihalle. Eiköhän toiset ota opikseen ja jätä pomon seuralaisen rauhaan.
eli jos ap laittaa työhuoneeseen kameran eikä siitä varoita, maksaa työnantaja kuvatulle (teki tämä mitä tahansa siellä huoneessa) kohtuuttomat korvaukset. Ja jos ap olisi normityöntekijä, edessä olisi irtisanominen.
Toisten omaisuutta saa varastaa (suklaapatukka) ja kätkeä (takki), mutta kriminaalia ei saa kuvata.
Jotkut sanoivat, että kunnioitus ja hyvä kohtelu pitää ansaita. Ei se niin mene (kuin vain idioottien kanalaumassa), vaan niin, että lähtökohta on normaali hyvä kohtelu kaikille ja kaikkien välillä. Ei tarvitse kohdella kuin prinsessaa tai nuolla peetä, mutta normaali aikuisten ihmisten kanssakäyminen on työpaikalla se lähtökohta. Kiusaaminen on kiusaamista ja siinä kiusaaja on se joka tekee väärin, ei kiusattu. Jos kiusaajat päättävät ottaa jonkun silmätikukseen ei sellaista käytösmallia olekaan, millä uhri pystyisi lopettamaan kiusaamiseen - ettei hän enää "ansaitsisi" kiusaamista. Kiusaaja löytää aina uuden "syyn". On se sitten että on pomon tyttöystävä tai mitä vain.
Akat, jos ap on palkattu firmaan töitä tekemään, lähtökohtana on aikuisten ihmisten tavallinen käytös toisiaan kohtaan - ei kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokihan te paskaläjät sitten muistatte, että jos lastanne kiusataan koulussa, niin ette sitten tee mitään, koska tällä logiikalla vika löytyy kersasta itsestään.
jossa nyt kumpikin työskentelemme.
En yhtään ihmettele että saat tuollaisen vastaanoton.
Muista, et ole työntekijä vaan omistaja. Sinun odotetaan tekevän enemmin kuin muut koska onhan firma miehesi eli teidän. Ihan sama vaikka et omistaisi palaakaan firmasta. Eivät työntekijät siitä välitä.
Jos tulet ja menet miten sattuu olet aika kammotus työpaikalla. Kukaan ei halua tuollaista henkilöä osastolleen "auttamaan".
Pitkän ajan kuluessa olen saavuttanut työntekijöiden luottamuksen. Heillä on omat juttunsa vapaa-aikana. Minua ei ole kutsuttu. Olen siitä iloinen sillä työntekijöille on hyväksi ja tiimihengen nostattamiseksi oltava joskus hauskaa yhdessä. Pomot eivät siihen kuulu.
Jos et voi antaa 100% panosta firmalle niin älä ole siellä töiissä. Ei ole hyvä asia firmalle että yksi on eri viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen ollut miehni firmassa sivutoimisena 15 vuotta, mutta esimiestehtävissä- ei ongelmia
eli 5 vaihtoehtoa-
1. vaihda työpaikkaa
2. jatka opiskelua
3. tyydy nykyiseen tilanteeseen ja sopeudu ja nosta nokkaa kateellisille ja laita namit ja pähkinät lukkojen taa
4. pyydä ylennystä
5. jää kotirouvaksi
Ja siis on seurustellut miehehn kanssa puoli vuotta. Naimisissaolosta tai avoliitosta viestissä ei puhuta.
Minäkään en kyllä ihmettele, miksi ap saa tuollaisen vastaanoton. Jos on noin epäsiisti, että ättää tavaroitaan ja vaatteitaan lojumaan sinne tänne paikoille, jonne ne eivät ollenkaan kuulu, saa varautua siihen, että ne katoilevat ja siivotaan pois. Takit naulakkoon ja eväät laatikkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin käymään töissä nopeaa, joten heitin takin tuolin selkämykselle. Tuolilla ei ikinä istu kukaan, ja se on taukohuoneen nurkassa. Minusta kohtuutonta, että se heitetään johonkin varastoon, josta puoli tuntia sitä etsin. Minulla on oma työhuone, joten saan pitää siellä mitä tavaroita tahansa. Yksi suklaapatukka pöydän päällä ei pitäisi ketään haitata. Mihinkään yleiseen tilaan en sitä jättäisi lojumaan muiden kiusaksi.
Tosiaan en omista yritystä, enkä myöskään käyttäydy sen mukaisesti. Olen kyllä itsekin ihmetellyt, että miksi tälläinen vastaanotto....
Minulla on oma työhuone, joten saan pitää siellä mitä tavaroita tahansa..
sä poikkeilet siellä firmas pari tuntia silloin tällöin, sulla on oma työhuone, eikä kaikki siltikään pidä sua bestiksenään eikä ees kumarra kun jumalaa ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset nyt vain on tuollaisia vittuja. Nainen on naiselle susi.
Apua,
onpa julmaa jengiä täällä! Ensinnäkin; työntekijöillä ei ole mitään oikeutta kohdella ketään Ap:n kuvailemalla tavalla. Ihmettelen suuresti porukan suhtautumista "itse olet osasi valinnut, eroa duunista tai tee pidempää työpäivää kuin muut" -kommentteja. Ensinnäkin, jos työnkuvasi on osa-aikainen niin silloin ei kukaan voi vaatia, että teet pidempää päivää kuin muut. Piste.
Toiseksi; työpaikkakiusaaminen (juuri kuvailemasi puhumattomuus ja ignooraaminen sekä välipalojen pölliminen ovat) on törkeää ja sitä ei voi hyväksyä millään muotoa. Nyt kova kovaa vasten ja miehesi ottaa toimiston kanat ja munattomat kukot tiukkaan puhutteluun. Jos meininki ei muutu niin kirjalliset varoitukset kiusaajille.
Hävettää tämä perisuomalainen kateus ja jostain kummasta saatu oikeus käyttäytyä työpaikalla erinomaisen huonosti.
Voimia Ap sulle, älä luovuta taistelutta!
Itse olen ollut tilanteessa jossa seurustelin työkaverini kanssa josta tuli esimieheni myöhemmin.
Tiesin että en voi koskaan olla samalla viivalla kuin muut työkaverini. Siis heidän näkökulmastaan. Pidin huolen että tulin aina ajoissa töihin, tein työni mahdollisimman ahkerasti ja huolellisesti. Osallistuin työkavereiden kanssa kahvituntien jutusteluihin ym. Varoin koskaan sanomasta mitään sellaista mistä olisi tullut mielikuva että tiedän firman asioista enemmän kuin muut työntekijät johtuen suhteestani.
Minusta ap;n tulee ymmärtää että et voi tulla "tavallisena" työntekijänä yritykseen kun selkeästi saat paremmat työsuhde-edut kuin muut ja olet suhteessa teidän esimieheen joka on vielä firman omistaja. Koskaan et pääse normaaliin työkaverisuhteeseen tuossa asemassa.
Voit jatkaa työtä jos merkkaat vaikka etukäteen työaikasi tai kerrot muille että käyt X tuntia päivittäin töissä alkaen 9.00 tai vastaavaa. Eli teet selkeästi sovittua osapäiväistä työtä. Pyrit kulkemaan säännöllisesti eikä niinkuin sattuu huvittamaan. Mietit mitä puhut (et ylpeile suhteellasi, sillä että tiedät ehkä enemmän firman tilanteesta kuin muut työntekijät jne.). Suhtaudut ystävällisesti mutta jämäkän asiallisesti muihin työntekijöihin.
Helppoa se ei tule olemaan mutta ihan pienistä kiusaamisista ei kannata lannistua vaan raivata oma paikkansa siellä.
päivässä tekemässä töitä, niin kai palkkasikin on pienempi. Mutta jos saat saman palkan kuin täyttä päivää tekevä, niin ymmärrän, jos ollaan katkeria. Firman pomo on siis uunituore uusi avomiehesi, ei lastesi isäkään. Ehkä työpaikan tyypit pitävät suhdettanne ohimenevänä ja "uskaltavat" käyttäytyä rumasti. En kyllä puolustele heidän käytöstään. Kaikkia pitäisi kohdella hyvin. Yritin vain mietiskellä mistä se huono käytös johtuu.
Ensinnäkin: jos olet seurustellut peräti PUOLI VUOTTA (sallikaa mun nauraa..) ei tuota yrityksen omistajaa todellakaan tuolla kriteerillä voi tituleerata MIEHEKSESI!
Mies on sellainen tyyppi, joka sitoutuu sinuun loppuelämäksensä ja ottaa vastuuta suhteestanne solmien laillisen suhteen kanssasi eli avioliiton laillisine velvoitteineen ja oikeuksineen. Ei vain ostele sinulle kalliita lahjoja yöseuraa vastaan..
Kerroit hoitavasi työn ulkopuolisen ajan lapsiasi. Eli aika huolettomasti olet alkanut elämääsi rakentamaan: pieniä lapsia, puoli vuotta ollaan jo oltu uudessa suhteessa, nyt huitelet pari tuntia päivässä vähän paperitöitä tekemässä poikakaverisi yrityksessä ja ihmettelet vielä, miksi sinuun suhtaudutaan nurjasti.
Luulitko, että sinulle niiaillaan ja kumarrellaan, toiveitasi kysellään ja palvellaan kuin prinsessaa, koska olet pomon likkakaveri!!!?
Todellakin turha on luulosi noin naiivilla toimintatavallasi.
Minäkin olen työssä mieheni yrityksessä. Paperitöitä, paperitöitä.. Mies on ollut aviomieheni jo pian pari kymmentä vuotta, lapsia on -yhteisiä. Toimitilat ovat meidän henkilökohtaisessa omistuksessa ja firmalla vain vuokralla. Silti en koskaan, en ikinä milloinkaan koskaa menisi tsuhaamaan työntekijöiden kahvitilaan levitellen tavaroitani huiskin haiskin! Teen töitä omissa oloissani toimistolla, puhuttelen työntekijöitä kun näen, mutta työntekijöiden sosiaaliset tilat ovat pääsääntöisesti tarkoitettu heille enkä sinne tunge, enkä varsinkaan silloin, jos työpaikallakaan en olisi kuin pari tuntia! Mihin sellaisena aikana kahvituntia tarvii!? Takkisi olisit voinut viedä mennessäsi toimistoosi.
Siivojalla on omat tehtävänsä, ja sellainen selvästi myös teillä on. Hänen tehtävänsä on pitää pöytäsi siistinä, jos siihen en itse kykene. Ja jos tosiaankin jätät sinnekkin puoliksi syötyjä eväitä muiden siivottavaksi, niin ei varmasti se ainakaan pisteitäsi muiden silmissä kohota.
Meillä ei ole siivoojaa. Minä siivoan toimitilat ja sosiaalitilat itse. Joo, minä. Pomon rouva. Enkä siitä palkkaa itselleni nosta.
Sanoisin ap, että katsoppa vähän peiliin. Jos tahdot arvostusta muilta, näytä, että myös sinä arvostat ja kunnioitat työntekijöitä. He ovat "miehesi" yrityksen menestyksen kulmakivi ja ansaitsevat varmasti suurempaa kunnioitusta.
Pakko sanoa, että osa täällä on ihme kiusaajien puolustelijoita. Haluaisin kyllä tietää, minkälaisia työntekijäitä olette oikeassa elämässä. Jos teillä on edes oikeaa työtä, av:lla kyttäämisen lisäksi...
Mitä sitten, vaikka ollaankin seurusteltu puoli vuotta? Jostainhan se pitää aloittaa. Ei mieheni enää mikään poikaystävä ole, asutaan saman katon alla, ja hän on kahden lapseni isäpuoli. Toisin sanoen avopuoliso.
En todellakaan vaadi mitään erityiskohtelua, mutta kiusaamista en siedä. Teen töitä sen pari tuntia päivässä (saan myös alempaa palkkaa) mutta silti olen työntekijä, jota pitää kohdella työntekijänä.
Meillä kaikilla on omat työhuoneet, jossain ne paperityöt minunkin pitää tehdä. Ja minä saan sillä omalla työpöydälläni pitää ihan mitä haluan, ilman pelkoa, että joku ne varastaisi. En todellakaan levittele mitään puoliksi syötyjä eväitä minne sattuu, onko sulla lukemisen ymmärtämisessä jotain vikaa?
Onko sinun mielestä oikein, että jos tulen käymään toimistolla hakemassa yhden paperin, ja heitän takkini tyhjälle tuolille siksi aikaa, se oikeuttaa sen piilottamisen johonkin?
Ja kuule kyllä minäkin siellä työpaikalla siivoan. Vien omat ja muiden astiat tiskiin, keitän kahvia, vien roskia ja haen ruokaa.
En _todellakaan_ vaadi mitään erityiskohtelua, en oleta että työntekijät pitävät minua ystävänä tai kutsuvat illanviettoihin tms. Mulle riittäisi ihan samanlainen kohtelu kuin kaikille muillekkin työntekijöille.
En ymmärrä mistä työntekijät ovat minulle kateellisia. Teen toki lyhyempää päivää ja työajat ovat vapaat, mutta palkka on myös paljon huonompi. Teen myös ns. tylsät hommat, papereiden lajittelut ja kirjeiden lähettämisen. Siivoan muiden jälkiä, ja paikkailen muiden töitä.
Jos hänellä olisi ollut jokin iso ja menestynyt yritys (esimerkiksi Nokia tai vastaava) jonka hän myisi ei hän lähtisi puoli vuotta sitten tapaamansa ukonkörilään pikkufirmaan tekemään "paskaduunia" suorittavalla tasolla.Tiedätkö ap edes mikä on iso yritys ja mikä pk-yritys?
Sanon pikkufirma siksi että ap on kertonut pyytävänsä kaikki koolle maanantai aamuna. Kaikki siis tarkoittaa noin 10 henkilöä. 20 on jo aika vaikea kutsua heti aamulla koolle.Ap on kertonut että kaikilla on oma huone. Jos työntekijöitä olisi vaikka 100 tai 1000 niin tuskin olisi jokaisella omaa huonetta.
Lisäksi käsityksesi yrityksen henkilökemiasta antaa aihetta olettaa että et paljoa ole johtavassa asemassa ollut, tuskin koskaan edes esimiehenä.
Kuvitelkaa että joku suuryrityksensä myynyt nainen surffailee viikonloppuisin netissä AV.lla ja kysyy apua tällaiseen ongelmaan. Voisi ap varmaan kääntyä entisen firmansa HR-johtajan puoleen ja pyytää apua.
Tämä on nyt tässä. Ap:n pisteet laski roimasti. En siedä valehtelua edes av:lla.