Lue keskustelun säännöt.
Onko meillä muka liian tiukka kuri?
11.10.2012 |
Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?
Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.
Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)
-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.
-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)
-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.
-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.
-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.
-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
Kommentit (196)
81/196
|
11.10.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tuohon tietokoneasiaan. Meillä vanhemmilla on molemmilla omat pöytäkoneet (yläkerrassa) ja alakerrassa molemmilla omat läppärit. Poika 11v. on saanut ensimmäisen tietokonensa 5 v. samoin kuin sisarensa joka on nyt 7 v. Tytöllä oma läppäri ja pojalla sekä läppäri että pöytäkone. Enkä pidä mitenkään epänormaalina että tietokoneaikana 4 hengen perheessä on 7 tietokonetta. Vanhemmat tekevät molemmilla koneillansa töitä. Poika pelaa ja kun kaveri tulee käymään on myös kaverilla tietokone. Tyttö katsoo läppäriltään Muumeja ja YleAreenásta lastenohjelmia ja pelaa joitain ton ikästen "meikkaus"-pelejä. Herää AP tähän päivään muuten teet vain lapsillesi karhunpalveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Jos sinä jaksat "keskustella" loputtomiin joka asiasta, niin suotakoon se sulle. Meillä aikuinen laittaa kuitenkin asialle jossain vaiheessa stopin, ei sitä koulussa tai työpaikallakaan jankata ikuisuuksia jokaista asiaa.
Sekä koulussa että työpaikalla täytyy pystyä perustelemaan kantansa, se on eri asia kuin vänkääminen. Vai ne lapset, joiden vanhemmat eivät itse osaa neuvotella, vänkäävät vielä koulussa ja heidän vanhempansa töissä. Jos haluat lapsen, jota ei kuunnella, älä kuuntele häntä vaan laita se stoppi. Silloin et itsekään joudu miettimään mielipiteesi perusteluja. Se on helppoa elämää, joka tuottaa itsetuhoisia lapsia.
pitänyt sitten kuunnella? Häh? Osaatko itse lukea mitä tänne kirjoitetaan vai vänkäätkö ihan muuten vaan?
Kysymys ei ole siitä, mitä lapsi sanoo, vaan siitä, että sinä et viitsi perustella tai kuunnella perusteluja. Se ei ole keskustelua eikä kasvattamista, se on itsekäs tapa elää välittämättä muista.
alaikäisellä jotain hyviä perusteluja siitä, että pitäisi 15-vuotiaana päästä juomaan kaljaa jonnekin? Et tainnut lukea kirjoituksiani ihan ajatuksen kanssa. Todellakin on asoita joista ei tarvitse sen kummemmin keskustella ( nuori/lapsi voi kertoa mielipiteensä tietysti)vaan aikuine tekee päätöksen. Se on aikuisen tehtävä: aina ei ole niin kivaa kuin lapsi/nuori haluaisi, vaikka perustelut lapsen mielestä olisivatkin hyvät. kas kummaa, tällä periaatteella on saatu kasvatettu fiksu nuorimies, joka osaa käyttää järkeään ja ymmärtää itsekin asiat missä on järkeä ja missä ei.
..lapset pärjäävät kun eivät saa olla koko ajan kyseenalaistamassa aikuisen sanomisia?? Kyllä on varmaan joo seuraava pedofiilin uhri juuri se Nico, joka tottelee, kun aikuinen käskee...huhheijaa. Ettei vaan olisi niin, että Nico tietää ettei vieraiden aikuisten mukaan mennä mutta kaveri Mico tykkää kyseenalaistaa aikuisten asettamat säännöt, ja päätyykin pedon matkaan..? On varmaan yhtä helvettiä olla opettajana nykypäivänä, kun vanhemmat säteilevät ylpeydestä kurittomien kakaroidensa vuoksi: kun se meidän Mico osaa KYSEENALAISTAA!! Ja joka saatanan asiasta pitää nykyään NEUVOTELLA, siis mitä ihmettä?? Eihän työelämässäkään ole aina sijaa tuollaiselle, tehdään vaan mitä käsketään! Neuvottelukyky voi olla hyödyksi isommalla lapsella, mutta mielestäni ensin pitää olla hallinnassa käskyjen noudattaminen; vasta sitten voidaan alkaa miettimään yksityiskohtia, luottamuksen tasoa perustuen aiempaan totteluun jne. En todellakaan ala suostuttelemaan/neuvottelemaan 5-vuotiaani kanssa, se on pelkkää ajanhukkaa. Monia jo nuoremmatkin lapset pyörittävät kuin idiootteja mennentullen.
Oikeassa työelämässä ei käsketä vaan täytyy itse osata tarttua työhön. Sinun lapsistasi ei ole siihen, koska he eivät ole koskaan saaneet tehdä päätöstä.
Jos et osaa keskustella 5v:n kanssa, olet jo menettänyt pelin. Ei se lapsi opi neuvottelemaan sillä, että sinä määräät neuvottelun.
sekä myydä ajatukseni, koska minut kasvatettiin siihen. Minulla on kaksi veljeä, joihin ikäero molempiin 2 vuotta, joten mitään ainoa lapsi huutelua en tarvitse.
Olen nyt johtajana pienessä yrityksessä ja pääasiallisesti olen päässyt näin pitkälle neuvottelutaitojeni takia sekä riskinottokykyni takia.
Neuvottelutaito on se mikä erottaa hyvät pomot huonoista.
Se on vähän mitä lapsilleen haluaa antaa lahjaksi. Tottelemisen vai neuvottelemisen.
poikamme saa kielten (englanti ja ruotsi)pelkästään kiitetäviä. On siis alkanut pelaamaan englanninkielisiä roolipepeljä verkossa 5 vuotiaana. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alaikäisellä jotain hyviä perusteluja siitä, että pitäisi 15-vuotiaana päästä juomaan kaljaa jonnekin? Et tainnut lukea kirjoituksiani ihan ajatuksen kanssa. Todellakin on asoita joista ei tarvitse sen kummemmin keskustella ( nuori/lapsi voi kertoa mielipiteensä tietysti)vaan aikuine tekee päätöksen. Se on aikuisen tehtävä: aina ei ole niin kivaa kuin lapsi/nuori haluaisi, vaikka perustelut lapsen mielestä olisivatkin hyvät. kas kummaa, tällä periaatteella on saatu kasvatettu fiksu nuorimies, joka osaa käyttää järkeään ja ymmärtää itsekin asiat missä on järkeä ja missä ei.
Oletko koskaan elämässäsi oikeasti keskustellut kenenkään kanssa? Siis molemmat ovat perustelleet kantansa ja aidosti kuunnelleet toista? Ja sen jälkeen yhdessä miettineet ratkaisun.
Jos et kykene keskustelemaan alaikäisen kanssa alkoholista, vaan tyydyt määräämään, niin miten muka lapsesi oppisi käyttämään järkeään? Sinähän et perustele päätöstäsi etkä toisaalta suostu kuuntelemaan toisen perusteluja.
Järki ei ole asia, joka putkahtaa nuoreen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kyllä se on taito, jota harjoitellaan ihan pienestä pitäen. Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole järkeä lainkaan vaan ainoastaan äitinsä määräykset, joissa ei välttämättä ole mitään järkeä hänen mielestään. Hän vain on oppinut, että äidiltä salassa voi tehdä mitä tahansa, kunhan siitä ei puhu. Tai vaikka puhuu, ei äiti kuule.
sääntöjä,mutta jotain joustoa voi lapsille antaa..onko kaikki asiat oltava ehdoton ei..ja siitä ei tingitä..joskus on kiva tinkiä=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä jokainen voi olla Steiner-koulusta valmistunut latte-humanisti ja Suuri Visiönääri, yhteiskunta kaipaa myös niitä kiltisti työnsä tekeviä jäseniä. Kyllä minä keskustella osaan 5-vuotiaana kanssa, kiitos vain- viime arviossa päiväkoti totesi, että lapsella on käsityskyky ja verbaalinen puoli ekaluokkalaisen tasolla- mutta NEUVOTTELEMAAN en ala esim. kurahousujen pukemisesta. Päiväkodissa kun näkee sitäkin, että äidit lässyttävät kuriksista vartin ja sitten neuvottomina hakevat paikalle ohjaajan, joka puolestaan aloittaa suostuttelun...huokaus.
Ainakin toistaiseksi lapseni on pystynyt tekemään itse päätöksiä ja puuhailee mielellään myös omissa oloissaan. Joskus märisee tylsyyttä, mutta annan aina keksiä itse tekemisensä enkä ruoki aloitekyvyttömyyttä. Joten älä viitsi väittää tietäväsi asioita, joita et tiedä...
Ps. Kyky neuvotella ja ns. johtaa ei synny sillä, että kaikesta keskustellaan. Jokaisesta supliikkimiehestä tai -naisesta ei kasva pomoa; toisaalta pomoksi voi päästä myös sillä että tekee hommansa hyvin eikä valita.
Heille on yllätys, jos aikuinen haluaakin tietää, miksi nuori haluaa jotain. Kotona kun ei ole kysytty eikä kuunneltu.
Neúvottelemaan tottunut lapsi ei vänkää, koska hän on oppinut, että esittämällä perustellun toiveen saa ainakin kuulla yhtä perustellun kiellon. Vänkäävä lapsi ei kuuntele kieltoa, koska kotona se on ollut ratkaisu kaikkeen - eikä siitä silti ole ollut mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alaikäisellä jotain hyviä perusteluja siitä, että pitäisi 15-vuotiaana päästä juomaan kaljaa jonnekin? Et tainnut lukea kirjoituksiani ihan ajatuksen kanssa. Todellakin on asoita joista ei tarvitse sen kummemmin keskustella ( nuori/lapsi voi kertoa mielipiteensä tietysti)vaan aikuine tekee päätöksen. Se on aikuisen tehtävä: aina ei ole niin kivaa kuin lapsi/nuori haluaisi, vaikka perustelut lapsen mielestä olisivatkin hyvät. kas kummaa, tällä periaatteella on saatu kasvatettu fiksu nuorimies, joka osaa käyttää järkeään ja ymmärtää itsekin asiat missä on järkeä ja missä ei.
Oletko koskaan elämässäsi oikeasti keskustellut kenenkään kanssa? Siis molemmat ovat perustelleet kantansa ja aidosti kuunnelleet toista? Ja sen jälkeen yhdessä miettineet ratkaisun. Jos et kykene keskustelemaan alaikäisen kanssa alkoholista, vaan tyydyt määräämään, niin miten muka lapsesi oppisi käyttämään järkeään? Sinähän et perustele päätöstäsi etkä toisaalta suostu kuuntelemaan toisen perusteluja. Järki ei ole asia, joka putkahtaa nuoreen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kyllä se on taito, jota harjoitellaan ihan pienestä pitäen. Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole järkeä lainkaan vaan ainoastaan äitinsä määräykset, joissa ei välttämättä ole mitään järkeä hänen mielestään. Hän vain on oppinut, että äidiltä salassa voi tehdä mitä tahansa, kunhan siitä ei puhu. Tai vaikka puhuu, ei äiti kuule.
ja perustella asiansa mutta jossain vaiheessa aikuinen viheltää pelin poikki jos on tarpeen, niin mitä sä oikeesti siellä iniset? Pitääkö sun mielestä lapselle/nuorelle antaa kaikki periksi vai mitä sö vaahtoot täällä? Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi ja on kia kertoa mielipiteitään julkisesti.
En ole edes tämän mainitsemani nuoren piti, vaan lähi-äitipuoli ja mulle ne kaikki asiat kerrotaan, ei isälle, saati äidille. Ilmeisesti olen sinun mäkätyksestäsi huolimatta osannut tehdä jotain oikein ja tosiaan kasvattaa aiuisen, joka osaa keskustella, mutta joka osaa myös lopettaa siinä vaiheessa kun huomaa ettei se enää kannata. Kaikkea ei elämässä kuitenkaan saa periksi. Minä kyllä kuulen, se meidän suhteessa varmaa parasta onkin, että vaika äiti tai isä ei kuule, niin onjoku joka kuuntelee, juttelee ja neuvoo.
Eikä jokainen voi olla Steiner-koulusta valmistunut latte-humanisti ja Suuri Visiönääri, yhteiskunta kaipaa myös niitä kiltisti työnsä tekeviä jäseniä. Kyllä minä keskustella osaan 5-vuotiaana kanssa, kiitos vain- viime arviossa päiväkoti totesi, että lapsella on käsityskyky ja verbaalinen puoli ekaluokkalaisen tasolla- mutta NEUVOTTELEMAAN en ala esim. kurahousujen pukemisesta. Päiväkodissa kun näkee sitäkin, että äidit lässyttävät kuriksista vartin ja sitten neuvottomina hakevat paikalle ohjaajan, joka puolestaan aloittaa suostuttelun...huokaus. Ainakin toistaiseksi lapseni on pystynyt tekemään itse päätöksiä ja puuhailee mielellään myös omissa oloissaan. Joskus märisee tylsyyttä, mutta annan aina keksiä itse tekemisensä enkä ruoki aloitekyvyttömyyttä. Joten älä viitsi väittää tietäväsi asioita, joita et tiedä... Ps. Kyky neuvotella ja ns. johtaa ei synny sillä, että kaikesta keskustellaan. Jokaisesta supliikkimiehestä tai -naisesta ei kasva pomoa; toisaalta pomoksi voi päästä myös sillä että tekee hommansa hyvin eikä valita.
Oletko koskaan miettinyt, millaista on olla pomona, jos jokainen asia pitää erikseen käskyttää. Ja vaikka miten käsket, et voi olla varma, mitä lopulta tehdään, koska käskytettävä ei osaa kysyä tarkentavia kysymyksiä.
Sellainen on lapsesi elämä.
Neuvotteleminen ei johda neuvottomuuteen, joten sinulla on aika omituinen käsitys siitä, miten neuvotellaan ja mikä on mielipide. Lapsen kuunteleminen ei tarkoita sitä, että tehdään, kuten lapsi tahtoo. Ihan yhtä vähän äidin kuunteleminen on sitä, että tehdään, kuten äiti tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä jokainen voi olla Steiner-koulusta valmistunut latte-humanisti ja Suuri Visiönääri, yhteiskunta kaipaa myös niitä kiltisti työnsä tekeviä jäseniä. Kyllä minä keskustella osaan 5-vuotiaana kanssa, kiitos vain- viime arviossa päiväkoti totesi, että lapsella on käsityskyky ja verbaalinen puoli ekaluokkalaisen tasolla- mutta NEUVOTTELEMAAN en ala esim. kurahousujen pukemisesta. Päiväkodissa kun näkee sitäkin, että äidit lässyttävät kuriksista vartin ja sitten neuvottomina hakevat paikalle ohjaajan, joka puolestaan aloittaa suostuttelun...huokaus. Ainakin toistaiseksi lapseni on pystynyt tekemään itse päätöksiä ja puuhailee mielellään myös omissa oloissaan. Joskus märisee tylsyyttä, mutta annan aina keksiä itse tekemisensä enkä ruoki aloitekyvyttömyyttä. Joten älä viitsi väittää tietäväsi asioita, joita et tiedä... Ps. Kyky neuvotella ja ns. johtaa ei synny sillä, että kaikesta keskustellaan. Jokaisesta supliikkimiehestä tai -naisesta ei kasva pomoa; toisaalta pomoksi voi päästä myös sillä että tekee hommansa hyvin eikä valita.
Oletko koskaan miettinyt, millaista on olla pomona, jos jokainen asia pitää erikseen käskyttää. Ja vaikka miten käsket, et voi olla varma, mitä lopulta tehdään, koska käskytettävä ei osaa kysyä tarkentavia kysymyksiä. Sellainen on lapsesi elämä. Neuvotteleminen ei johda neuvottomuuteen, joten sinulla on aika omituinen käsitys siitä, miten neuvotellaan ja mikä on mielipide. Lapsen kuunteleminen ei tarkoita sitä, että tehdään, kuten lapsi tahtoo. Ihan yhtä vähän äidin kuunteleminen on sitä, että tehdään, kuten äiti tahtoo.
Vai onko se vaan sun korviesi välissä, mietippä sitä
alaikäisellä jotain hyviä perusteluja siitä, että pitäisi 15-vuotiaana päästä juomaan kaljaa jonnekin? Et tainnut lukea kirjoituksiani ihan ajatuksen kanssa. Todellakin on asoita joista ei tarvitse sen kummemmin keskustella ( nuori/lapsi voi kertoa mielipiteensä tietysti)vaan aikuine tekee päätöksen. Se on aikuisen tehtävä: aina ei ole niin kivaa kuin lapsi/nuori haluaisi, vaikka perustelut lapsen mielestä olisivatkin hyvät. kas kummaa, tällä periaatteella on saatu kasvatettu fiksu nuorimies, joka osaa käyttää järkeään ja ymmärtää itsekin asiat missä on järkeä ja missä ei.
Oletko koskaan elämässäsi oikeasti keskustellut kenenkään kanssa? Siis molemmat ovat perustelleet kantansa ja aidosti kuunnelleet toista? Ja sen jälkeen yhdessä miettineet ratkaisun. Jos et kykene keskustelemaan alaikäisen kanssa alkoholista, vaan tyydyt määräämään, niin miten muka lapsesi oppisi käyttämään järkeään? Sinähän et perustele päätöstäsi etkä toisaalta suostu kuuntelemaan toisen perusteluja. Järki ei ole asia, joka putkahtaa nuoreen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kyllä se on taito, jota harjoitellaan ihan pienestä pitäen. Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole järkeä lainkaan vaan ainoastaan äitinsä määräykset, joissa ei välttämättä ole mitään järkeä hänen mielestään. Hän vain on oppinut, että äidiltä salassa voi tehdä mitä tahansa, kunhan siitä ei puhu. Tai vaikka puhuu, ei äiti kuule.
ja perustella asiansa mutta jossain vaiheessa aikuinen viheltää pelin poikki jos on tarpeen, niin mitä sä oikeesti siellä iniset? Pitääkö sun mielestä lapselle/nuorelle antaa kaikki periksi vai mitä sö vaahtoot täällä? Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi ja on kia kertoa mielipiteitään julkisesti. En ole edes tämän mainitsemani nuoren piti, vaan lähi-äitipuoli ja mulle ne kaikki asiat kerrotaan, ei isälle, saati äidille. Ilmeisesti olen sinun mäkätyksestäsi huolimatta osannut tehdä jotain oikein ja tosiaan kasvattaa aiuisen, joka osaa keskustella, mutta joka osaa myös lopettaa siinä vaiheessa kun huomaa ettei se enää kannata. Kaikkea ei elämässä kuitenkaan saa periksi. Minä kyllä kuulen, se meidän suhteessa varmaa parasta onkin, että vaika äiti tai isä ei kuule, niin onjoku joka kuuntelee, juttelee ja neuvoo.
eli kun et viitsi kuunnella, aloitat ilkeilyn. Varmasti kaikki keskustelukumppanisi nauttivat alatyylisestä kielenkäytöstäsi, joka osoittaa, että koet henkisesti olevasi alakynnessä.
Pitääkö sinusta keskustelukumppanille olla ilkeä, jos ei itse kykene vasta-argumentteihin? Halveksiva kirjoitustyylisi kertoo aika paljon siitä, millainen keskustelija olet. Tai oikeastaan: et ole keskustelija lainkaan, koska et kestä sitä, että jollain toisella on mielipiteitä, joista pidetään kiinni.
Sinun mielestäsi minä inisen ja mäkätän ja vaahtoan. Tiesitkö, että nuo ovat verbejä, joita aikuinen ihminen ei käytä toisen kanssa neuvotellessaan. Ehkä siksi sinusta ei ole neuvottelemaan edes lasten kanssa, koska et siihen aivokapasitteettisi vajavaisuuden vuoksi kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
outo kohta ap:n listassa on se, ettei vanhempien kanssa saa väitellä.
Samaa mieltä. Meillä päinvastoin rohkaistaan lasta funtsimaan asioita myös itse ja saa sanoa vastaankin ja väitellä vanhempien kanssa.
Niin, monettako kertaa se täytyy kirjoittaa. Meidän kanssa saa väitellä, mutta turhasta en ala väittelemään (mennäänkö nukkumaan vai ei, laitetaanko kumpparit jalkaan vai ei, tällaisista asioista en ala väittelemään).Perustelen kyllä lapsille aina, että miksi näin tehdään.
Ap, siksi joudut kirjottamaan monta kertaa saman asian kun täällä näköjään kommentoi ne äidit, joilla se tyhjästä vänkyttäminen ja jankuttaminen on perheessä tapana. :) Eiku anteeks, siis argumentointi ja kyseenalaistaminen, ihan joka kerta kun muksu ei halua laittaa kumppareita jalkaan.
alaikäisellä jotain hyviä perusteluja siitä, että pitäisi 15-vuotiaana päästä juomaan kaljaa jonnekin? Et tainnut lukea kirjoituksiani ihan ajatuksen kanssa. Todellakin on asoita joista ei tarvitse sen kummemmin keskustella ( nuori/lapsi voi kertoa mielipiteensä tietysti)vaan aikuine tekee päätöksen. Se on aikuisen tehtävä: aina ei ole niin kivaa kuin lapsi/nuori haluaisi, vaikka perustelut lapsen mielestä olisivatkin hyvät. kas kummaa, tällä periaatteella on saatu kasvatettu fiksu nuorimies, joka osaa käyttää järkeään ja ymmärtää itsekin asiat missä on järkeä ja missä ei.
Oletko koskaan elämässäsi oikeasti keskustellut kenenkään kanssa? Siis molemmat ovat perustelleet kantansa ja aidosti kuunnelleet toista? Ja sen jälkeen yhdessä miettineet ratkaisun. Jos et kykene keskustelemaan alaikäisen kanssa alkoholista, vaan tyydyt määräämään, niin miten muka lapsesi oppisi käyttämään järkeään? Sinähän et perustele päätöstäsi etkä toisaalta suostu kuuntelemaan toisen perusteluja. Järki ei ole asia, joka putkahtaa nuoreen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kyllä se on taito, jota harjoitellaan ihan pienestä pitäen. Kaikesta päätellen lapsellasi ei ole järkeä lainkaan vaan ainoastaan äitinsä määräykset, joissa ei välttämättä ole mitään järkeä hänen mielestään. Hän vain on oppinut, että äidiltä salassa voi tehdä mitä tahansa, kunhan siitä ei puhu. Tai vaikka puhuu, ei äiti kuule.
ja perustella asiansa mutta jossain vaiheessa aikuinen viheltää pelin poikki jos on tarpeen, niin mitä sä oikeesti siellä iniset? Pitääkö sun mielestä lapselle/nuorelle antaa kaikki periksi vai mitä sö vaahtoot täällä? Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi ja on kia kertoa mielipiteitään julkisesti. En ole edes tämän mainitsemani nuoren piti, vaan lähi-äitipuoli ja mulle ne kaikki asiat kerrotaan, ei isälle, saati äidille. Ilmeisesti olen sinun mäkätyksestäsi huolimatta osannut tehdä jotain oikein ja tosiaan kasvattaa aiuisen, joka osaa keskustella, mutta joka osaa myös lopettaa siinä vaiheessa kun huomaa ettei se enää kannata. Kaikkea ei elämässä kuitenkaan saa periksi. Minä kyllä kuulen, se meidän suhteessa varmaa parasta onkin, että vaika äiti tai isä ei kuule, niin onjoku joka kuuntelee, juttelee ja neuvoo.
eli kun et viitsi kuunnella, aloitat ilkeilyn. Varmasti kaikki keskustelukumppanisi nauttivat alatyylisestä kielenkäytöstäsi, joka osoittaa, että koet henkisesti olevasi alakynnessä. Pitääkö sinusta keskustelukumppanille olla ilkeä, jos ei itse kykene vasta-argumentteihin? Halveksiva kirjoitustyylisi kertoo aika paljon siitä, millainen keskustelija olet. Tai oikeastaan: et ole keskustelija lainkaan, koska et kestä sitä, että jollain toisella on mielipiteitä, joista pidetään kiinni. Sinun mielestäsi minä inisen ja mäkätän ja vaahtoan. Tiesitkö, että nuo ovat verbejä, joita aikuinen ihminen ei käytä toisen kanssa neuvotellessaan. Ehkä siksi sinusta ei ole neuvottelemaan edes lasten kanssa, koska et siihen aivokapasitteettisi vajavaisuuden vuoksi kykene.
en ole ilkeillyt, olen kertonut aika suoraan asioita: etkö kestä sitä? Edelleen tiedän ja olne tyytyväinen siitä, että yksi lapsi on pidetty ja fiuksu, osaa keskustella mutta tietää että on tilanteita joissa on turha ruveta vänkäämään asioista, MInusta tämä on jo paljon enemmän kuin keskiverto av-mamma osaa.
En jaksa lukea kaikki vastauksia.
ET OLE LIIAN TIUKKA.
Se, että lapselle pidetään rajat ja säännöt ja asiat kotona ovat aikuisvetoisia EI tarkoita sitä, että lapsi alistettaisiin tai rajattaisi ahdistukseen asti..
Meillä on samantyyppistä, mutta en jaksa olla kovin systemaattinen näissä. Leikin saa jättää levälleen, mutta josaain vaiheessa hermostun roinaan lattialla, kun ei jalalle paikkaa enää ole, ja kaikki kerätään pois.
Jos ei kerää, minä kerään muovipussiin ja vien varastoon.
Semmonen lisäys meillä on, -varmaan ap:llakin- että vaadin siistejä kauniita ruokapöytätapoja. Ruoka syödään pöydän ääressä, kauniisti. En voi sietää sikailuja, olen nähnyt niitäkin, että tenavat konttaa ruokein seassa, ruoka syödään niin sotkuisesta ja epäsiististi, lautaselle jätetään .. En hyväksy.
Kyllä meillä tenavat kitisee ja vinkuu ja kiukuttelee, niistä opetellaan koko ajan pois ja ilmaisemaan harmistuksensa muutoin kuin vikinällä.
Joku kehui miten 3 v on taitava tietokoneen käytössä.
Todellinen nero siis. Sama lapsi saattaa olla sosiaalisissa taidoissa aivan onneton tai ei hallitse jotain muuta ns. ikätasoista toimintaa.
Minulla 5 v ei osaa käyttää edes tv.n kaukosäädintä. Mutta hyvät sosiaaliset taidot on, osaa monta muuta asiaa, joilla on tärkempi taito koulussa kuin se, että osaa valita tv -kanavat.
Kun äidit kehuu täällä omien taaperoidensa osaamista tietokoneen, pleikkarin, tv.m, videoiden /dvd:n ääressä tms. jne.. että miten nerokas on lapsi kun ihan itse osaa jo, ja sitten säälitään sitä lasta joka ei osaa taI ei ole edes kiinnostunut..
oletteko mammat ajatelleet, että tekin olette oppineet tietokoneen vasta aikuisena?
Tai, minun lapsuusaikana ei ollut edes kaukosäädintä, tv.n säädöt oli siinä telkkarissa ja kuvakin musta-valkoinen? Miten kummassa voin osata käyttää näitä kaikkia laitteita, kun en niihin päässyt perhetymään jo 3 vuotiaana?
Ja moniin tuttavaperheisiin verrattuna meillä todellakin on kova kuri, varsinkin noiden telkka- ja tietsikkajuttujen kanssa. Ja mä en kas voi sietää käsyttäviä lapsia, tyyliin "äiti jätskiä!!". Mut monesti tulee mieleen myös, että näytänkö vaatimaani esimerkkiä myös lapsille; en keskeytä, en puhu päälle, pyydän kauniisti jne. Se ei itse asiassa ole itseltäkään niin helppoa, vaan usein tulee lapsiakin käskytettyä, ja sitten huomaa vasta jälkikäteen olleensa epäjohdonmukainen. Mutta sama meillä, että alsten kanssa voi kyllä lähteä paikkaan kuin paikkaan, ei tarvitse pelätä kohtauksia.
ja olen kasvanut mustavalkotelkkarin ääressä. Sen takia tiedän, että lapsellani on mahdollisuus oikeasti päästä medialukutaidossa ja tietokonejutuissa pidemmälle kun ja jos hänelle annetaan siihen sama mahdollisuus kuin hänen ikätovereilleen...
Osaan käyttää n. 50 eri tietokoneohjelmaa työasioihin, mieti kuinka paljon helpommalla samasta pääsee lapsemme kun oppivat nuorempana ja logiikkaa ei voi koskaan oppia liikaa.
Lapseni luokalla on 8-vuotias tyttö, joka pitää blogia. Se on tulevaisuuden kuva. Oletko kuullut ikinä neverseconds blogista, jota pitää 10-vuotias ja joka muutti koko englannin kouluruokajärjestelmän?
Voi näitä oman elämänsä neuvottelijoita! Oletteko tosissaan sitä mieltä, että kaikista käytännön asioista on hyvä neuvotella ja perustella lapselle?
Itse olen pyrkinyt jo lapseni vauva-ajasta alkaen viestittämään, että ymmärrän hänen tunteensa. Siitä huolimatta aikuisen tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lapsi sietämään pettymyksiä! Vaikka asioista neuvoteltaisiin tappiin asti, ristiriitoja jää olemaan. Esimerkiksi kumppareiden tai nukkumaanmenon tarpeellisuutta ei mitkään neuvottelutaidot muuta. Jos kaikki tällainen alistetaan neuvottelulle, tulee arjen toiminnoista hirveätä sekamelskaa. Perusrutiinit kuntoon, ja niiden lisäksi rajattomasti hellyyttä.
Noin yleensä olen sitä mieltä, että enemmän suomalaisessa kasvatuksessa ilmenee yleisen kurin puutetta kuin sen liiallista käyttöä. Ja se todellakin näkyy opettajien arjessa.