Lue keskustelun säännöt.
Onko meillä muka liian tiukka kuri?
11.10.2012 |
Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?
Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.
Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)
-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.
-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)
-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.
-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.
-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.
-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
Kommentit (196)
outo kohta ap:n listassa on se, ettei vanhempien kanssa saa väitellä.
Samaa mieltä. Meillä päinvastoin rohkaistaan lasta funtsimaan asioita myös itse ja saa sanoa vastaankin ja väitellä vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, tulee aina viestiä välissä.
Meilläkin siis naurua ja huumoria talo täynnä. Mielummin oikeasti pelaan lasten kanssa kun laitan lapset telkkarin eteen saadakseni omaa aikaa.
Tietokone-asiassa nyt aion pyörtää päätökseni ja ostaa 8-vuotiaalle sen oman koneen. En ole edes ajatellut että noin nuorena sitä koulussa tarvitaan, kun opettajatkaan eivät ole asiasta mitään maininneet.
outo kohta ap:n listassa on se, ettei vanhempien kanssa saa väitellä.
Samaa mieltä. Meillä päinvastoin rohkaistaan lasta funtsimaan asioita myös itse ja saa sanoa vastaankin ja väitellä vanhempien kanssa.
Niin, monettako kertaa se täytyy kirjoittaa. Meidän kanssa saa väitellä, mutta turhasta en ala väittelemään (mennäänkö nukkumaan vai ei, laitetaanko kumpparit jalkaan vai ei, tällaisista asioista en ala väittelemään).Perustelen kyllä lapsille aina, että miksi näin tehdään.
Vanhemmat ovat aina oikeassa. Silloinkin, kun ovat väärässä. Miksi joku asia on niinkuin on...siihen riittää "koska minä niin sanon". Neuvotteluvaraa ei juurikaan asioissa ole. "Niin kauan kuin asut minun kattoni alla......." on tuttu lause ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Aikuisena kärsin kolmekymppiseksi asti nk kiltin tytön syndroomasta. Vasta kuopuksen jälkeen opettelin sanomaan ei. Omat lapseni olen kasvattanut toisin eli käyttäen ohjaavaa kasvatusta.
paitsi että meillä saa syödä välipalaa kun tulevat koulusta, eikä yksi leipä tms silloin tällöin kaada paljon liikkuavien lasten nälkää. Herkkujakin meillä on joskus vaikka ei olisi karkkipäivä.
Meillä on 9v ja 10v pojilla omat Ipadit, minusta tietotekniikka ei ole mörkö, vaan sen käyttöön pitää vaan opastaa ja valvoa. enemmän mä näen sitä, että omat lapset haluaavt ulos, mutta kaverit haluaisinvat vaan pelata sisällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sä teet kaiken oikein ja muiden arvostelu on väärin, miksi sitten kysyit?
Ai niin joo, mutta sähän olet aina oikeassa sekä lasten että aikuisten suhteen eli paskaako tässä jänkkäämään. Onnea valitsemallasi tiellä.
Ei kannata kysyä, jos ei kestä vastauksia.
Meillä ekaluokkalaisilla oli jo atk:ta, koululla on 30 läppäriä, ja koneita käytetään mm matikan ja äidinkielen apuna. Koulussa on saatu loistavia tuloksia erityisesti lapsilla, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. Meillä matikkaohjelmat ovat olleet käytössä 4-vuotiaasta - ja vanhin opiskelee matikkaa jo 5. vuotta, se on hänen intohimonsa. Koneella voi tosiaan tehdä muutakin kuin roikkua Vauva-lehden palstalla tai pelata!
Olen sitä mieltä, että "pelitöntä" koneen käyttöä voi, ja tulee opetella suht varhain. Myös internetin turvallista käyttöä ja mediakriittisyyttä ei ole koskaan liian aikaista aloittaa: suurimmalla osalla 2. luokkalaisen kavereista on kone kotona, ja monet vanhemmat eivät valvo lastensa tietokoneen käyttöä. Se on todella huolestuttavaa.
Lapset elävät maailmassa, jossa (vääränlaista) tietoa tulee joka tuutista. Vain me vanhemmat voimme opettaa lapsiamme turvalliseen ja kriittiseen suhtautumiseen, oli kyse sitten kavereiden kanssa hengailusta tai netin käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein melkein kaikissa asioissa toisin .Silti meillä on neljä hyvivkäyttäytyvää nuorta joiden kAnssa pystyi kulkemaan joka paikassa
ja pärjäsin jokapaikassa heidän kanssaan. Ei mitään ongelmaa milloinkaan. Juju on siinä, että lapset saa paljon yksilöhuomiota ja kodissa saa olla vapaasti eikä varpaisillaan.
Meillä lelut sai levittää ohlattialle ja siinä ne sai olla yönkin yli jos oli jotenkin kesken ja seurpv sai jatkaa. Koti on siis perheen koti ei sitä varten jos tuli yllätysvieraita.
Näkee kyllä, ketkä eivät näe vaivaa kasvatuksen suhteen ja ahdistuvat sitten, kun joku toinen klaaraa homman. ;)
Minulla 5-vuotias erityislapsi, jolle en anna senttiäkään periksi mm. käytösasioissa. Tätä on kauhisteltu, mutta tulokset puhuvat puolestaan: lapsen voi viedä (lounas)ravintolaankin, toisin kuin muita erityisryhmässään olevia (joilta ei odoteta mitään ja väkivaltaisesta käytöksestä saavat sylihoitoa..!). Pidän myös tiukat rajat, mutta olen läsnä ja annan paljon rakkautta, hellyyttä ja kehuja, julkisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja loistavia neuvottelijoita lapsistani. Rajat pitää olla, mutta toi ei kuullosta siltä, että lapsilla on ääni tai vapaus.
Autoritaarinen kasvatustyyli
tiukka kontrolli ja valvonta
aikuiskeskeisyyden korostaminen
oppimistyyli passiivinen, riippuva, epäitsenäinen
tosi hyvä ja tervejärkiset säännöt sulla, ap!
Mutta tuosta tietokoneesta olen minäkin eri mieltä: Eihän voi olla niin, että 8-vuotias ei saa sitä käyttää, koska "muuten pienemmätkin käyttäisivät". No jos et halua pienempien käyttävän niin sääntö, että vasta kouluikäiset käyttävät. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Erityisen kurjalta kuulostaa tuo kalliseen tietokoneeseen vetoaminen. Mikset voi ostaa lapselle/lapsille halvempaa, omaa konetta? Ja mihin asti olit ajatellut suojella sitä kallista konettasi lapsiltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kanssa saa väitellä, mutta turhasta en ala väittelemään (mennäänkö nukkumaan vai ei
Kyllä lasta kannattaa kuunnella näissäkin asioissa. Jos sitä ei väsytä niin ihan turhaa on pakottaa nukkumaan. Toki päivä kannattaa rytmittää niin, että lasta väsyttää suunnilleen "oikeaan" aikaan, mutta onhan meillä kaikilla niitäkin iltoja, jolloin ei vaan väsytä. Pelisilmää ja tilannetajua pitää olla aina.
Että vaikka olen kasvattanut neljä lasta toisin kuin AP eivät he vänngänneet ja vinkuneet. Ja kyllä olin kotiäiti.mutta keskusteleva kasvatus vaati myös aikaa kun perustelin miksi. Ei ollut tarvetta vänhätä kun tiesivät miksi. Ja tuloksena fiksuja ja koulussa hyvästä käytöksestä kehittyvä nuoria.
outo kohta ap:n listassa on se, ettei vanhempien kanssa saa väitellä.
Samaa mieltä. Meillä päinvastoin rohkaistaan lasta funtsimaan asioita myös itse ja saa sanoa vastaankin ja väitellä vanhempien kanssa.
Niin, monettako kertaa se täytyy kirjoittaa. Meidän kanssa saa väitellä, mutta turhasta en ala väittelemään (mennäänkö nukkumaan vai ei, laitetaanko kumpparit jalkaan vai ei, tällaisista asioista en ala väittelemään).Perustelen kyllä lapsille aina, että miksi näin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja etenkin vanhemmat sukulaiset (n. 50v tädit) pitää meitä aivan liian tiukkoina. Heillä kun itsellään parikymppiset lorvii vielä kotona, kuoritaan potut valmiiksi ja muussataan kastikkeen kanssa lautaselle, pestään pyykit jne. niin onhan se ihmeellistä kun meillä meno on aivan toinen. Jos lapsi alkaa puhua aikuisen päälle innoissaan niin tädit ovat sitä mieltä että heti on kuunneltava lasta, minä taas nostan etusormeni pystyyn ja lapsi ymmärtää odottaa hetken.
Kahden vanhimman kohdalla eskarissa on tullut palautetta että on tosi kiva kun lapsi osaa sanoa kiitos ja ole hyvä jne.
Mekin ollaan kuitenkin ihan hauska ja iloinen perhe (tätini kuvittelevat ettei elämässä ole mitään kivaa kun on tiukemmat säännöt); retkeilemme, pelaamme yhdessä lautapelejä, ulkoilemme, käymme uimassa, luistelemassa, leivomme, laitamme ruokaa jne. Eli elämä ei ole sotilaskuria kädet ristissä sohvalla hiljaisena istuen vaikka tiettyjä käytöstapoja lapsilta odotammekin. Toki nuorimmat ovat 1 ja 3v. eli opettelevat vielä monia juttuja, mutta lempeän jämäkällä puheella kuitenkin ohjaamme heitäkin.
Äh, tulee aina viestiä välissä. Meilläkin siis naurua ja huumoria talo täynnä. Mielummin oikeasti pelaan lasten kanssa kun laitan lapset telkkarin eteen saadakseni omaa aikaa. Tietokone-asiassa nyt aion pyörtää päätökseni ja ostaa 8-vuotiaalle sen oman koneen. En ole edes ajatellut että noin nuorena sitä koulussa tarvitaan, kun opettajatkaan eivät ole asiasta mitään maininneet.
koska kertomasi perusteella teillä lapsia ei oikeastaan ole, on vain lauma pienikokoisia olentoja, jotka eivät saa näkyä, kuulua tai olla olemassa. Äiti päättää, mitä tehdään ja millaisia tunteita saa olla, muuta ei hyväksytä. Piste.
Voit tietenkin uskotella itsellesi, että olet hyvä kasvattaja ja täydellinen kotiäiti, mutta rajasi ohittavat rakkautesi satoja kertoja- Enkä ymmärrä, miksi ihmeessä luot sääntöjä rikottaviksi: tänään saa katsoa televisiota max 30 min, mutta jos katsotaan elokuvaa, saa ehkä katsoa enemmän ja jos äitikin katsoo, niin rajoja ei ole. Huomaatko, että luot lapsillesi aika ankeaa turvattomuutta tuuliviirikasvatuksellasi.
Älä osta 8v:lle omaa konetta, sehän voi katsoa sillä salaa vaikka piirrettyjä.
Äidin tapa Kasvattaa.lapset oppii äkkiä hiljaisiksi ja purkamaan naapurin äidille ongelmansa kun oma äiti haluaa päästä helpolla ja kuluttaa aikaa itsensä kehumiseen
mielipiteitä säännöistänne:
toi sun ekaksi mainitsema sääntö on ihan ok. Ainakin lapses oppii odottamaan puheen vuoroa.
toi tv sääntö on sinänsä ihan hyvä. Mut ehkä silti ihan pikkuriikkisen tiukka. Ok.
tietokone sääntö. Ehkä vanhin vois saada vähän tietokone aikaa. Ihan vähän esim. 2 h viikko. mutta kaks nuorinta ei todellakaan tarvi tietokonetta.
toi sun mainitsema lelu sääntö on ihan kymppi. Sitä ´kannatan.
toi ruoka sääntö on hyvä, sillä on ihan kiva että muksuilla on nälkä ruoka aikana. Muutenkin aika hyvä sääntö.
seuraava sääntö aikuisia ei keskeytetä on tosi hyvä. Kannatan.
sitten seuraava säänt´ö ok.
toi yleisillä paikoilla ei riehuta on tosi hyvä sääntö. Sanoisin että on tosi kiva sääntö.
ja toi vika sääntö jossa kerrot että pansotat hyviin käytös tapoihin on tosi hyvä. Koska on mukavaa kun muksut osaavats sanoa aina kiitos jne. On mukavaa kun lapset ovat kohteliaita. Hyvä sääntö.
Ps. Sorry, mahdollisista kirjotus virheistä ja puuttuvista pilkuista.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta.
Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
mutta missään vaiheessa ap ei ole kertonut, onko kasvatustyyli
-vuorovaikutteinen
- lapsijohtoinen, ohjaava ja lapsilähtöinen
- komenteleva ja aikuisjohtoinen
Eli miten toimit ap?
•Kasvatustyyli 1: Lapsi voi laittaa kurahousut tai olla laittamatta. Et jaksa välittää.
•Kasvatustyyli 2: Kysyt lapseltasi: ”Suostuisitko laittamaan kurahousut?”
•Kasvatustyyli 3: Sanot lapsellesi: ”Kurahousut jalkaan ja suu kiinni.”
•Kasvatustyyli 4: Kerrot lapsellesi, että kurahousut on puettava, jotta lapsi ei kastu ja kylmety. Kerrot myös huomaavasi, että asia selvästi harmittaa lasta
Anna mä veikkaan? Lapsella ei paljon ole tilaa pullikoida vastaan tai neuvotella, että mennään housuilla tarhaan, kun ei kuitenkaan matkalla kastu ja voit laittaa ne kurikset vasta sitten kun menette ulos.
Missä vaiheessa olen sanonut että lapsilla ei saa olla mielipitetiä? Lue aikaisemmat viestini. Ei tarkoittaa silloin ei, kun kyse on asiasta jossa en ole valmis joustamaan (esim. saako jäätelöä ottaa jne.).
Ja se on vanhempien tehtävä asettaa ne rajat lapselle. Ei lapsen kuulukkaan olla pomo missään tilanteessa.
Lasten mielipiteet ovat tärkeitä ja he tietävät että heitä kuunnellaan, mutta minun mielestäni kukaan ei hyödy siitä mitään jos kiljutaan, raivotaan ja intetään kun ei saada tahtoa läpi.
Ei televisio ole meillä mikään mörkö. Television vaan ei kuulu olla lapsenvahti. Olisi varmasti eriasia jos olisimme neljän seinän sisällä kaikki päivät, mutta ulkoilemme paljon ja lapset leikkivät mielellään, joten miksi sitä telkkaria on pakko möllöttää? Tunti tai vähän reilu riittää varmasti illaksi oikein hyvin. Viikonloppusin on eri säännöt, kun koko perhe on kotona ja katsomme telkkaria yhdessä välillä.