Onko meillä muka liian tiukka kuri?

että olet nipo, joten tulet kysymään sitä täältä ja listaat vain säännöt, joita tulisi totella.



Tietokonekieltoa lukuunottamatta ihan hyviä sääntöjä, mutta luultavasti IRL olet kotinatsi, mutta et pysty hyväksymään sitä kun sinulle suoraan sanotaan.



IRL= in real life

Voisitko tarkentaa mitä säännöissänne anoppisi tai ystäväsi kauhistelee. Omille teoilleen sitä on aika sokea, joten lasten hyväksi tarkoitetut rajat voivat olla sävyltään ihan muuta kuin ajattelet.

Voi olla syytä punnita asioita uudelta kulmalta, jos saat paljon negatiivista palautetta hyviltä ja luotettavilta lähimmäisiltä.

ja pärjäsin jokapaikassa heidän kanssaan. Ei mitään ongelmaa milloinkaan. Juju on siinä, että lapset saa paljon yksilöhuomiota ja kodissa saa olla vapaasti eikä varpaisillaan.



Meillä lelut sai levittää ohlattialle ja siinä ne sai olla yönkin yli jos oli jotenkin kesken ja seurpv sai jatkaa. Koti on siis perheen koti ei sitä varten jos tuli yllätysvieraita.

Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen



Eli mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?

Jos pitää jatkuvasti olla siivoamassa leikkejä, niin joo, on outoa.



Muuten ihan normaalia. Pitäähän lasten osata käyttäytyä

Kirjoitat itse näin: Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua...



Vaihtoehdot ovat:

1. Moni tuttusi on sekaisin, eritoten anoppi

2. Sä olet liian tiukkis



Etkö voi hyväksyä?

Uskon, että olet todella hyvä ja rakastava äiti.

mulla on esikoinen vasta 4, niin jotkut säännöt kuulostavat vähän tiukoilta, kuten tuo ettei saa puhua ikinä aikuisten päälle - alle 4-vuotiailta sitä ei mielestäni voi olettaa. Ja joskus olen pienen lapsen asian kuunnellut, vaikka on tullut keskeyttämään. 8-vuotiaiden nyt ei todellakaan kuulu keskeyttää aikuisia. Varsinkin kun lapsesi saavat varmasti myös paljon huomiota sinulta kun olet kotona. Sellainen on minusta ikävää, että aikuisilla on koko ajan aikuisten asioita, vieraita tai töitä - totta kai lapset joskus haluavat, että äiti ja isä kuuntelevat juuri heitä.

Meillä ei myöskään tarvitse kerätä leikkejä pois heti niiden loputtua, saavat olla monta päivääkin. Viikonloppuna sitten siivotaan kunnolla. Mutta tämäkin voi olla pienille lapsille sopiva juttu.

Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?

Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.

Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)

-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.

-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)

-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.

-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.

-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.

-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.

-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.

-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.

-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.

Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.

Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.

Sen ikäisiltä odotetaan parin vuoden sisälläkin jo tietokonetaitoja? Enkä mä ymmärrä tuollaista ehdottomuutta. Enkä asennettakaan. Meillä ei puhuta vastaan? Meilläpäs puhutaankin, koska väittely ja omien asioiden järkevä perustelu on se taito, mitä melkein eniten tarvitaan työelämässä. Aikuisjohtoinen, autoritaarinen kasvatus on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on aikuisen perustelematon kuri, lapsen ehdoton totteleminen sekä aikuisen ja lapsen välinen kilpailu, jonka aikuinen yleensä voittaa (Rönkä 1989, 11). Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta. Kasvatus perustuu moitteisiin, rangaistuksiin ja aineellisiin palkkioihin. (Ruopila 1983, 255.) Autoritaarisessä kasvuilmapiirissä lapsi ei opi valinnan tekemistä, omaa tahtomista eikä saa onnistuessaan tyydytystä (Arajärvi 1988, 99). Lapselle saattaa kehittyä hyvin alhainen itsetunto. Hän eristäytyy sellaiseen seuraan ja toimintaan, jossa hän saa hyväksyntää. (Pulkkinen 1981, 144.) Aikuisjohtoisessa kasvatuksessa aikuiset valtaavat lapsen oman tahdon itselleen, halliten sitä kuin omaansa (Karila 1992, 16.) Lapsella on voimakas tarve saada vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntään, joten lapsi tottelee vanhempiensa tahtoa (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1989, 81). Amerikkalaisen psykologin Tomas Gordonin (1981, 169) mukaan vanhempien vallanväärinkäyttö saattaa vaikuttaa lapseen niin, että hän katkeroituu, vihaa, haluaa kostaa, valehtelee, tukahduttaa tunteensa, petkuttaa, kantelee, syyttää toista, määräilee, haluaa voittaa aina, liittyy jengiin, alistuu, tottelee, nöyrtyy, mielistelee, mukautuu liiaksi, pelkää yrittää, ei kykene käyttämään luomiskykyään, haluaa varmistaa onnistumisen etukäteen, vetäytyy, pakenee todellisuudesta, näkee päiväunia tai taantuu. Vanhemmat saattavat kasvattaa lapsensa syyllisyydentuntoiseksi. Tällöin lapsi kokee jatkuvasti, että hänen tekonsa aiheuttavat vanhemmille suurta mielipahaa tai sairautta. Syyllisyydentunto voi näkyä lapsessa aggressiivisuutena tai itsetuhoajatuksina. (Arajärvi 1988, 112.) Rajat pitää olla, mutta niin pitää lapsillakin olla mussutusoikeus ja rauha kasvaa samaantahtiin kuin vertaisensa eli käyttää satunnaisesti tietokonetta. Muutenhan ne jää ihan jälkeen.

En ymmärrä.

No meidän kuopus päsee ja jo ekalla luokalla käyttivät koulussa tietokonetta.

Lisäksi koulusta saa ohjeita miten pääsee ekapeliin ja joihinki matikkapeleihin.

En ymmärrä, en todellakaan.

8v. jäljessä ikätovereistaan.

On todellakin asioita, josta EI neuvotella lapsen kanssa vaan ne päättää vanhempi ja kantaa vastuun asioista! Tämä tuo myös turvallisuutta lapselle, että on joku joka tietää ja osaa ja johon voi luottaa.

Lapsen täytyy oppia, että aina joku, jolla on valta kuten ope, poliisi, laki, pomo tai hallitus! Eikö tämä auktoriteettien mitätöiminen näy jokapaikassa? Suorastaan ihmettelen kuinka esim. opet jaksaa näitä nykykakaroita, joilla ei niin mitään tapoja tai kunnioitusta!

Ja pliis älkää nyt menkö mihinkään äärijuttuihin mielipiteissänne sillä mä olen jo kasvattanut lapseni varsin sopuisiksi. On kuitenkin mainittava, että lapseni ovat nousseet esim. yliopiston puolueellista professoria vastaan ja onnistuneet sekä pärjänneet hyvin työehdoistaan neuvotellessaan jne...

Tässä asiassa jos missä se kultainen keskitie olisi aika hyvä!

koskevista asioista. Autoritäärinen johtaminen ei johda normaaliin kehitykseen.

Keskusteleva kasvatus, jossa lasta kuullaan kaikissa häntä koskevissa asioissa, on hyvä kasvatusmenetelmä.

paitsi tuo tietokonekielto. Kyllä lasten on hyvä oppis käyttämään tietokonetta. Nykyisin koulussa/opiskellessa tietokone on todella tärkeä väline. Muutenkin nykyisin tietokone on keskeinen osa ihmisten elämää ja on tärkeää osata sitä käyttä. Jos lapset parina päivänä viikossa pääsevät tietokoneelle vähäksi aikaa tuskin on haitallista. Kuulostaa ehkä jopa vähän itsekkäältä, että vanhemmat saavat käyttää tietokonetta mutta lapsilla on täyskielto, oli kyses sitten työasioista tai mistä vaan.



Muuten säännöt tuntuvat ihan päteviltä jos toimivat myös toisin päin. Eli aikuisten on puhuttava lapsille kohteliaasti. Voisitko laittaa kengät jalkaan ym. Ja myös sääntö että aikuisten päälle ei puhuta on hyvä jos toimii myös toisin päin. Eli kun lapsi puhuu, niin aikuinen antaa puheen vuoron.



Eli jos teidän perheessä aikuiset vaan pomottaa ja lapsilla ei mitään oikeuksia, olette liian tiukkoja. Jos kuitenki nämä käytössäänöt muistetaan myös toisinpäin on systeemi oikein toimiva ja teille varmasti kasvaa kohteliata ja muut huomioivia jälkeläisiä. Omasta mielestäni näissä aikuiset määrää perheissä lapset vaan turhautuu ja alistuu aikuisten määräyksiin, eikä tottele sääntöjä kohteliaisuuttaan vaan pakotettuna. Lapset on lapsia, mutta ansaisevat myös kunnioitusta siinä missä aikuisetkin ihmiset. Jos lapset kokevat että heitä myös kuunnellaan ja heidän mielipiteillään on merkitystä, kasvaa lapsista elämässä pärjääviä ja hyväitsetuntoisia aikuisia.

oli siellä viikonlopun kylässä.



Siellä oli juuri tällaista kuin ap.n perheessä. Tyttö kertoi juuri monta samanlaista esimerkkiä.



Äitinsä on hyvin ylpeä hyvästä kasvatuksestaan ja siitä, kuinka on parempi äiti kuin me muut.



Silti hänen tyttönsä on aloittanut salaa tupakoinnin 4.llä luokalla alakoulussa. On varastanut rahaa kotoa ja kavereiltaan. On kärähtänyt kaupassa varkaudesta. On kuulemma katsonut pornoa ja houkutellut kavereitaankin katsomaan pornoa 4.llä luokalla.



Nyt kuudennella luokalla on kuulemma ollut jo sängyssä jonkun pojan kanssa (näin oli kehunut koulussa). Kulkee koulussa suttuinen meikki naamassa ja glittertoppi päällään. Pumpulia on kuulemma rintaliiveissä ja muutenkin pukeutuminen aika raflaavaa. Koulun loputtua käy pesemässä naaman ja vaihtaa vaatteita.



Kukaan ei uskalla tälle äidille kertoa, mitä tyttö touhuaa, koska äiti on niin täydellinen kasvattaja ja tulee silmille jos joku uskaltaa yrittää edes vihjaista, että tytöllä on isoja ongelmia. Hän on kuulemma pitänyt rajat ja lapset ei tinkaa vanhempien kanssa ja heillä käyttäydytään ja meidän muiden lapset on vapaan kasvatuksen kakaroita jne..



Joskus itsestäkin tuntuu, että pitäisi tuolle äidille kertoa tyttönsä touhuista, mutta kun tiedän sen äidin, en taida uskaltaa. Säälittää vain se tyttö kun sillä ei ole enää kavereita kun käytös on niin karmeaa. Mutta kuka uskaltaa puuttua täydellisen äidin kasvatukseen kun äiti sanoo puuttujallekin, että hän tietää kaiken ja sillä selvä.



Huvittavinta oli kun äiti väitti, ettei tyttö osaa edes käyttää tietokonetta kun heillä ei lapset roiku koneella. No tytöllä oli profiili fb.ssä ja tosiaan iltapäivät katsoi koneella pornoa kun vanhemmat oli töissä. Että niinpä vain ei muka tyttö osannut tietokonetta käyttää...

Huutamalla ei saa mitään.

Ruoka- aikoina syödään, aina pöydän ääressä.

Sängyssä ei hypitä.

Lelut kerätään leikin jälkeen.

Jos jostain lelusta tulee riita, se menee jäähylle.

Jos lapsi ei tottele, joutuu jäähylle.



Meilläkin on kivaa ja hassutellaan ja lasten kaverit tykkää olla meillä kun on rento meininki. Mut käytöstavat on oltava ja kiitos ja anteeksi pitää osata sanoa. Kiusata ei saa.



Monet kavereistamme pitävät meitä tosi tiukkiksina.

Että meillä lapset saa valvotusti pelata lasten pelejä ipadilla. Ovat siis 3 ja 5 v.

Minä olen näin antanut kasvaa 18-vuotiaan poikani ja todella hieno tyyppi on tullut.

Silti lapseni osaavat sanoa kiitos ja anteeksi, osaavat pyytää eikä käskyttää, eivät keskeytä puhuvaa aikuista (eikä aikuinen lasta), käyttäytyvät kauniisti niin kaupassa kuin kirkossa ja pystyvät luottamaan vanhempiinsa.

Televisiota saa katsoa niin paljon kuin sielu sietää, tietokoneelle ei ole aikarajoituksia, lelut ovat siellä, missä leikitään. Silti televisiota katsovat satunnaisesti, ei edes päivittäin (kesällä ei viikkoihin) ja tietokonekin kiinnostaa vain satunnaisesti. Oma ajatuamaailmani on sellainen, että jos jotain on sallittu, ei siitä enää tule "pakkoa" eli kun ei ole mitään minuuttisääntöä, jää se tietokone usein avaamatta.

Meillä vanhempien kanssa väitellään! Meillä perustellaan, taustoitetaan, esitetään argumentteja ja väitellään niin, että lapset takuuvarmasti saavat kotoa mallin, jolla maailmassa pärjää. Heidän ei tarvitse hyväksyä noin vain minun sanaani eikä minun heidän. Kannustan lapsiani olemaan eri mieltä ja perustelemaan sen!

Minun työni ei ole lasteni kasvatus. Minusta sellainen tilanne olisi kamala, että lapsista tulee työ. He ovat elämäni ja iloni, tehtäväni on valmistaa heitä elämään ilman minua.

Koskaan he eivät ole saaneet itkupotkuraivareita, karjuneet kaupassa, juosseet kirkossa, pilannneet häitä tai hautajaisia, olleet väkivaltaisia, koulukiusaajia tms.

Missä vaiheessa olen sanonut että lapsilla ei saa olla mielipitetiä? Lue aikaisemmat viestini. Ei tarkoittaa silloin ei, kun kyse on asiasta jossa en ole valmis joustamaan (esim. saako jäätelöä ottaa jne.).

Ja se on vanhempien tehtävä asettaa ne rajat lapselle. Ei lapsen kuulukkaan olla pomo missään tilanteessa.

Lasten mielipiteet ovat tärkeitä ja he tietävät että heitä kuunnellaan, mutta minun mielestäni kukaan ei hyödy siitä mitään jos kiljutaan, raivotaan ja intetään kun ei saada tahtoa läpi.

Lapsilla saa olla mielipiteitä, kunhan ne ovat yhteneväisiä sinun omiesi kanssa? Mielipiteitä saa olla, mutta niitä ei saa ilmaista tai niitä ei oteta huomioon?

C'moon, mitä keinoja argumentaatioon on esim. 4-vuotiaalla? Oletko koskaan kuullut ikäkausista ja niiden mukanaan tuomista kyvyistä? Jos lapsi yrittää kysyä lupaa, pyytää kauniisti, pyytää rumasti, kiljua, huutaa, raivota, niin eikö tässä lapsi käytä juuri niitä keinoja, joita sen ikäisellä on käytettävissään kun hän ilmaisee mielipiteitään, toiveitaan, halujaan?

On täysin mahdollista sivuuttaa ja latistaa kaikki lapsen toiveet ja oman tahdon ilmaisut ja kasvattaa (hyi mikä sana!) lapsesta hyväkäytöksinen = alistunut silmänpalvoja, mutta mitä sillä lopulta voitat? Vuoden kotinatsitittelin?

t: eräs samoilla periaatteilla kasvatettu kympin tyttö - nyt työtön mielenterveysongelmainen luuseri

P.S. On olemassa myös rajoja ja rakkautta sisältäviä keinoja ohjata lasta, ettei tarvi aina huudella sitä vapaata kasvatusta jos joku ei halua kohdella lapsiaan epäkunnioittavasti

Ihan perus kuri :O meillä on jopa kovempi. Moni lapsiperhe taas ihmettelee sitä, kun meillä 3,5 v liikku ulkona AINA hihnassa. Omalla pihalla on tietenkin sellainen pidempi hihna.