Onko meillä muka liian tiukka kuri?

Sen ikäisiltä odotetaan parin vuoden sisälläkin jo tietokonetaitoja?

Enkä mä ymmärrä tuollaista ehdottomuutta. Enkä asennettakaan. Meillä ei puhuta vastaan? Meilläpäs puhutaankin, koska väittely ja omien asioiden järkevä perustelu on se taito, mitä melkein eniten tarvitaan työelämässä.

Hyvät, normaalit rajat oli AP:llä!!! Ja sä olet jokin viherpiipertäjä kirjastovirkailija!

Aikuisjohtoinen, autoritaarinen kasvatus on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on aikuisen perustelematon kuri, lapsen ehdoton totteleminen sekä aikuisen ja lapsen välinen kilpailu, jonka aikuinen yleensä voittaa (Rönkä 1989, 11). Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta. Kasvatus perustuu moitteisiin, rangaistuksiin ja aineellisiin palkkioihin. (Ruopila 1983, 255.)

Autoritaarisessä kasvuilmapiirissä lapsi ei opi valinnan tekemistä, omaa tahtomista eikä saa onnistuessaan tyydytystä (Arajärvi 1988, 99). Lapselle saattaa kehittyä hyvin alhainen itsetunto. Hän eristäytyy sellaiseen seuraan ja toimintaan, jossa hän saa hyväksyntää. (Pulkkinen 1981, 144.)

Aikuisjohtoisessa kasvatuksessa aikuiset valtaavat lapsen oman tahdon itselleen, halliten sitä kuin omaansa (Karila 1992, 16.) Lapsella on voimakas tarve saada vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntään, joten lapsi tottelee vanhempiensa tahtoa (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1989, 81). Amerikkalaisen psykologin Tomas Gordonin (1981, 169) mukaan vanhempien vallanväärinkäyttö saattaa vaikuttaa lapseen niin, että hän katkeroituu, vihaa, haluaa kostaa, valehtelee, tukahduttaa tunteensa, petkuttaa, kantelee, syyttää toista, määräilee, haluaa voittaa aina, liittyy jengiin, alistuu, tottelee, nöyrtyy, mielistelee, mukautuu liiaksi, pelkää yrittää, ei kykene käyttämään luomiskykyään, haluaa varmistaa onnistumisen etukäteen, vetäytyy, pakenee todellisuudesta, näkee päiväunia tai taantuu.

Vanhemmat saattavat kasvattaa lapsensa syyllisyydentuntoiseksi. Tällöin lapsi kokee jatkuvasti, että hänen tekonsa aiheuttavat vanhemmille suurta mielipahaa tai sairautta. Syyllisyydentunto voi näkyä lapsessa aggressiivisuutena tai itsetuhoajatuksina. (Arajärvi 1988, 112.)

Rajat pitää olla, mutta niin pitää lapsillakin olla mussutusoikeus ja rauha kasvaa samaantahtiin kuin vertaisensa eli käyttää satunnaisesti tietokonetta. Muutenhan ne jää ihan jälkeen.

niin voidaan miettiä onko tavoitteet liian korkealla?



Mikäli homma toimii niin aina sopii kiristää sopivasti janalla alemmas, kunnes kynnys tulee vastaan. Comperelemendde? Ymmärsittekö yskän?

Eli etsitään sitä yksilön sietokykyä noudattaa sääntöjä.

kuulostat upealta äidiltä ja mukavalta ihmiseltä.

en osaa sanoa tuosta tietokoneen käyttämisestä mitään, pitäisikö sitä käyttää vai ei.



mutta eihän ap kiellä väittelyä ja keskustelua, vaan pelkästään rajat siihen, ei rumaa käytöstä eikä päälle puhumista. (itse tuossa surkea, lapsi itkee ettäpuhun päälle)

Pyydä vielä miestäsikin kehumaan itseäsi. Meillä tilanne tämä: mies nipottaa vähän väliä lapsille siitäsuntästä ja tunnelma on pilalla. Mielestäni olennaista on myös hyvät käytöstavat ja se että ketään ei kiusata, mutta kotona pitää olla mahdollisuus relata. Tämä ei ole vain vanhempien koti, myös lasten. Kaikki noi on varmaan kyllä hyviä helpottamaan työtaakkaasi kotiäitinä. Tv. Työssäkäyvä

ja olen kasvanut mustavalkotelkkarin ääressä. Sen takia tiedän, että lapsellani on mahdollisuus oikeasti päästä medialukutaidossa ja tietokonejutuissa pidemmälle kun ja jos hänelle annetaan siihen sama mahdollisuus kuin hänen ikätovereilleen... Osaan käyttää n. 50 eri tietokoneohjelmaa työasioihin, mieti kuinka paljon helpommalla samasta pääsee lapsemme kun oppivat nuorempana ja logiikkaa ei voi koskaan oppia liikaa. Lapseni luokalla on 8-vuotias tyttö, joka pitää blogia. Se on tulevaisuuden kuva. Oletko kuullut ikinä neverseconds blogista, jota pitää 10-vuotias ja joka muutti koko englannin kouluruokajärjestelmän?

jonka kuvat on napattu SIMS-pelistä ja niiden oheen kirjoitettu tarina. Lukijoita on viikossa tuhansia. Tietokone on kehittänyt tyttöni avaruudenhahmotuskykyä, pitkäjänteisyyttä, kuvankäsittelyohjelmien käyttöä jne. Tietty hän voisi tehdä kaiken tuon kynällä ja paperilla, mutta silloin muut eivät pääsisi yhtä helposti kommentoimaan, arvioimaan ja kannustamaan.

ja siihen vedoten kielletään varmuudeksi kaikki. Ja koska kotiäidin sosiaaliset piirit on pienet, haluaa äiti puhua niille muutamalle viikossa näkemälleen aikuiselle ilman, että lapset keskeyttävät. Tosin kun lapset ei viikolla näe muita kuin äitinsä, niin syntyy villi vimma kilpailla huomiosta, jos joku pysähtyy puhumaan.



Oletko koskaan ajatellut, että maailma ei romahda, vaikka nälkäiselle lapselle antaisi ruokaa ei-ruoka-aikana? Me huonot äidit annamme lasten syödä nälkäänsä emmekä vetoa siihen, että äideillä on ruoka-ajat.

päinvastoin uskon että tuot lapsillesi melkoisesti turvallisuuden tunnetta, huom. nimimerkki olisipa minun vanhempani olleet kuin sinä!

samaa mieltä!

Meillä samat periaatteet, paitsi että tietsikalla saa pelata matikka- ja äikkäpelejä. Lapsi kohta 8v

ja silti esikoinen kirjoitti 6 laudaturia, vetää partiolippukuntaa ja on ollut MLL:n lastenhoitaja, seuraava on koulun oppilaskunnan puheenjohtaja ja kuopus tukioppilas.



Tietokone, televisio, lukuisat harrastukset ja elämä muutenkin kuin äidin helmoissa ei pilaakaan kaikkia lapsia! Ja meillä on saanut syödä aina, kun on nälkä!

varsinkin 8v:n kohdalla ihmettelen. Johan nuo koulussa alkavat käyttää tietokoneita. Ainakin meidän 2.luokkalainen oli mm. käynyt tietsikkaluokassa kirjoittelemassa äidinkielen ainetta.

Anna niiden lasten pikkuhiljaa opetella sitä koneenkäyttöä, etteivät sitten aikanaan ole luokan ainoita uunoja joilla ei ole mitään käsitystä tietokoneesta. Ei sitä konetta tarvi paljon käyttää, mutta on niitä lapsillekin ihan hyödyllisiä pelejä ym. Tietokoneet nyt vaan on nykypäivää ja niitä pitää oppia käyttämään. Koulussa niitä tarvitaan ja onhan se lapselle helpompaa jos osaa käyttää hiirtä ym. eikä ihan kaikkea tarvi sitten vasta koulussa opetella.

Hyvällä mallilla olet, johdonmukainen kasvattaja! :)

Edes tingata kun eivät käyrä.partio ja tukioppilaat.siinä tärkeät jutut.kysyin nuorilta millainen kasvatus heillä on ollut.vapaa kuulemma kun edes kotiintuloaikoja ei ollut.kun ei tarvinnut.

oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään

Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan

edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.

Paitsi tuo tietokone asia. Meilläpäin on jo ekasta lähtien koulussa projekteja, jotka tehdään koneella. Ihan varmasti teilläkin viimeistään kolmosella..



joten lapsesihan jää perusopetuksessa ulkopuolelle, jos ette höllää.



eihän muksuilla voi olla samat säännöt kaikessa, toki vanhemmalla on eri oikeuksia kuin nuoremmilla.



esim juurikin tietokoneen suhteen. Tai saa toisinaan valvoa vähän pidempään yms.



teidän jämptissä taloudessa pitäisi lapsille opettaa, ettei aina saa vaikka haluaisikin..



meillä lapset eivät myöskään saa keskeyttää toisiaan ja kavereitaan, eikä aikuisia. Malttia keskusteluun ja lapsillekin annetaan puheenvuoronsa kahvipöydässäkin, vaikka jotkut aikuiset tuntuu siitäkin närkästyvän.



Sinkkosen sanoin: lasten pitää antaa tehdä outoja juttuja (myös riehua!) räkäposkella. Ei tietty kylässä, mutta kotona ja julkisillakin paikoilla: puistot yms.

Nyt on sitten vanhimmalle lapselle tietokone tilattu. Tosin pojalle aiomme painottaa, että tietokone on etuoikeus, jonka voi menettää todella helposti. Toivotaan, että en tule katumaan tätä päätöstä. Toisaalta, tuo 8-vuotias on aina ollut todella kiltti ja tunnollinen, joten tuskin tästäkään asiasta joutuu liikoja taistelemaan.



Miksi täällä kaikki on niin musta-valkoista? Jos et väittele lapsesi kanssa, et siedä lasten ääntä ja hiljennät heidän mielipiteensä?



Itse en voi sietää sitä, että lapselle käytetään perusteluna "Koska minä sanon niin" tai vastaavaa. Kyllä lapselle on perusteltava miksi näin on ja miksi näin toimitaan. Mutta jos alkaisin lasten kanssa kaikesta neuvottelemaan ja etsisin kompromisseja, niin tuo 4-vuotias prinsessa pukeutuisi ainoastaan keiju-pukuun, tanssikenkiin ja sadetakkiin ja söisi lautaseltaan ainoastaan perunat. Hän myös nukkuisi vaatehuoneessa "linnassaan" ja olisi meillä se, joka lenkityttää koirat. Eli kyllä meidän lapsilta mielipiteitä löytyy asiaan kuin asiaan, olen vain pitänyt tärkeänä sitä, että lapselle opetetaan ne yhteiset pelisäännöt, joista vanhemmat eivätkä lapset luista. Joutuuhan koulussakin toimimaan koulun sääntöjen mukaisesti, vaikka aina ei huvittaisi. Perustelen myös aina lapsille kantani selkeästi "Et voi laittaa tanssikenkiä ulos, siellä on todella märkää ja varpaasi kastuvat ja kengät menevät pilalle"



Ja tosiaan, kyllä meillä lapsia kuunnellaan myös kahvipöydässä, mutta välillä sitä puheenvuoroaan joutuu odottamaan. Varsinkin kun molemmat pikkuneidit olisivat muuten äänessä jatkuvasti. En minäkään puhu lasteni päälle.



Ehkä omilla kasvatusmenetelmilläni ja periaatteillani haluan varmistaa sen, että lapset oppivat siihen, että elämässä on aina jotain rajotteita. Ja jos annettujen sääntöjen ja rajojen sisäpuolella pysyy, saa elää yllättävänkin vapaasti. Haluan myös varmistaa, että minulle kotoa poistuminen lasten kanssa ei ole ahdistavaa (monelle äidille tuntuu olevan), vaan että voin nauttia lasteni seurasta missä vain ja olla ylpeä siitä että olen heidän äitinsä. Haluan myös, että lapseni tietävät, että minä olen heidän äitinsä ja mikään tässä maailmassa ei saa minua lopettamaan heidän rakastamistaan. Olen siis mielelläni perinteinen äiti kuin lasteni kaveri.

Voi olla ihan ok, tai sitten lapset ahdistuu siitä etteivät voi koskaan rentoutua ja ihan vaan käyttäytyä tunteidensa mukaan. Minusta semmosta pitäs edes välillä hyväksyä eikä aina käyttäytyä jonkun muun sääntöjen mukaan. Tuo tietokonehomma on muuten aika huono. Ainakin 8-vuotiaan kannattaisi osata jo tietokoneenkäytön alkeet jos niitä ei kotona opeteta. Monet kaverini jotka ovat alkaneet käyttämään tietokoneita vasta teininä tai 20-vuotiaina eivät koskaan ole päässeet nii den kanssa sinuiksi. Itse sain aina kokeilla juttuja, mutta en tietysti viettänyt kaikkea aikaa koneella.

potki jos ei osaa elaa muiden laatimien saantojen mukaan. Onko se 'tunteiden mukaan mukaan' kayttaytyminen juuri sita etta karjutaan vanhemmille ja nimitellaan heita?

Kun tarpeeksi aikaisin aloittaa kasvatuksen niinkuin ap, hyvat tavat ja kohteliaisuus ovat lapsilla selkarangassa eika mikaan painolasti.

-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.



Tässä kohdassa piilee riski, että lasta ei kuulla. Muutenkin kannattaa miettiä; lapsi tarvitsee myös kykyä pitää puolensa ja kykyä neuvotella ja väitellä nykyisessä maailmassa.



Tietokoneen käyttötaito kuuluu yleissivistykseen...

Tietomoneen käyttö taas on tyhmä kielto, tietokone on jo tuossa iässä hyvin tärkeä väline.



Opettavaisia tietokone pelejä suositellaan ihan neuvolassakin yli neljävuotiaille. Tärkeä ja helppo tapa tukea pienen kehitystä

periaatteessa ihan hyvältä. Ilmapiiri on tärkeämpi: jotkuthan saavat natsi-ilmapiirin aikaiseksi vähemmilläkin kielloilla. Itse pidän "ihanteena" sitä, että lapset oppivat säälliset käytöstavat ym. ilman sen suurempaa tietoista kasvatusta, ihan arjessa. Mutta kuten sanottua, aika lailla samoin on meillä käytännössä toimittu.



Tietokoneen käyttöä isoin ja seuraavakin voivat jo harjoitella. Silti suhtaudun vähän epäillen näihin väitteisiin, että lapsi putoaa kelkasta, jos ei tuossa iässä ole tietokonevirtuoosi. Koulumaailmassa tietokone on kaiketi paljolti tiedonhakua varten ja vastahan sitä tutkittiin, miten hyvin lukioikäiset osaavat hakea netistä tietoa, ja vastaus oli: huonosti! Ei tietokoneista vouhkaaminen millään lailla lisää ajattelutaitoja, niitä voi kehittää muutenkin. Jos lapsi on normaalijärjellä varustettu, kyllä ne tietokonetaidot suht helposti oppii. Kannattaa katsoa MITÄ sillä koneella tehdään. Fiksujakin juttuja voi tehdä, yhden ja saman räiskintäpelin tuijottaminen tunnista toiseen ei sitä ole.

Millä tietokoneella lapset saavat tehdä läksyjä? Kyllä meillä ainakin jo tokaluokkalaiset tekivät jonkun esityksen kouluun tietokoneella.



Lapsesi taitaa olla juuri se, joka kaverin luona aina haluaa pelata.



Kertoo kyllä jotain, jos perhe istuu yhdessä katsomassa telkkarista Hauskat kotivideot -ohjelmaa. Se on aivan hirveä ohjelma, joka perustuu siihen, että heikompia pilkataan.