Lue keskustelun säännöt.
Onko meillä muka liian tiukka kuri?
11.10.2012 |
Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?
Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.
Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)
-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.
-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)
-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.
-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.
-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.
-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
Kommentit (196)
Edes tingata kun eivät käyrä.partio ja tukioppilaat.siinä tärkeät jutut.kysyin nuorilta millainen kasvatus heillä on ollut.vapaa kuulemma kun edes kotiintuloaikoja ei ollut.kun ei tarvinnut.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan
edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.
No, meillä nuori vetää nuoremmille seurakunnan lastenleirejä ja silti on alkoholista väännetty. Ilmeisesti sä kuvittelet että joku partio estää alkoholikokeilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes tingata kun eivät käyrä.partio ja tukioppilaat.siinä tärkeät jutut.kysyin nuorilta millainen kasvatus heillä on ollut.vapaa kuulemma kun edes kotiintuloaikoja ei ollut.kun ei tarvinnut.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan
edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.
No, meillä nuori vetää nuoremmille seurakunnan lastenleirejä ja silti on alkoholista väännetty. Ilmeisesti sä kuvittelet että joku partio estää alkoholikokeilut.
mutta et kai oikeasti kuvittele, että kieltosi tehoaa? Luulet, että nuori on niin tyhmä, että jos äiti sanoo ei, niin sitten sitä ollaan hiljaa ja hyväksytään asia.
Ehei, juuri nuo "kun minä niin sanon" -äitien lapset ovat pahimpia "kokeilijoita". Sen sijaan ne, joita on ohjattu, joiden kanssa asiasta on keskusteltu eri näkökulmat huomioonottaen tietävät, miksi sitä viinaa ei saa vetää kaksin käsin lapsesta alkaen.
Millä tietokoneella lapset saavat tehdä läksyjä? Kyllä meillä ainakin jo tokaluokkalaiset tekivät jonkun esityksen kouluun tietokoneella. Lapsesi taitaa olla juuri se, joka kaverin luona aina haluaa pelata. Kertoo kyllä jotain, jos perhe istuu yhdessä katsomassa telkkarista Hauskat kotivideot -ohjelmaa. Se on aivan hirveä ohjelma, joka perustuu siihen, että heikompia pilkataan.
Aika moni itse siellä videolla koheltanut myös sen videon esitykseen lähettää. Et voi olla tosissasi kommenttisi kanssa. Parempaa viihdettä nuo ovat kuin jotkut Salkkarit tai BB..
tai vauva syttyy tuleen, kirjahylly kaatuu ja hautaa perheen koiran...
Edes tingata kun eivät käyrä.partio ja tukioppilaat.siinä tärkeät jutut.kysyin nuorilta millainen kasvatus heillä on ollut.vapaa kuulemma kun edes kotiintuloaikoja ei ollut.kun ei tarvinnut.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan
edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.
No, meillä nuori vetää nuoremmille seurakunnan lastenleirejä ja silti on alkoholista väännetty. Ilmeisesti sä kuvittelet että joku partio estää alkoholikokeilut.
mutta et kai oikeasti kuvittele, että kieltosi tehoaa? Luulet, että nuori on niin tyhmä, että jos äiti sanoo ei, niin sitten sitä ollaan hiljaa ja hyväksytään asia. Ehei, juuri nuo "kun minä niin sanon" -äitien lapset ovat pahimpia "kokeilijoita". Sen sijaan ne, joita on ohjattu, joiden kanssa asiasta on keskusteltu eri näkökulmat huomioonottaen tietävät, miksi sitä viinaa ei saa vetää kaksin käsin lapsesta alkaen.
näin tehnyt? Sitäpaitsi tuo nuori on jo 18v ja juhlimiset ovat todella maltillisia, joten aika hyvin on homma mennyt. Älä väännä asiaa sellaiseksi mitä se ei ole.
mutta kommentoin alkuperäistä viestiä:
kuulostaahan toi sun lista ihan "unelma kasvatukselta", kaikkien oppisääntöjen mukaan oikein. Mun korviin siltä, että suoritat elämää ja lapsetkin ovat jokin suorite, joista tulee kasvamaan "täydellisen kasvatuksen hedelmiä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sitten vanhimmalle lapselle tietokone tilattu. Tosin pojalle aiomme painottaa, että tietokone on etuoikeus, jonka voi menettää todella helposti. Toivotaan, että en tule katumaan tätä päätöstä. Toisaalta, tuo 8-vuotias on aina ollut todella kiltti ja tunnollinen, joten tuskin tästäkään asiasta joutuu liikoja taistelemaan. Miksi täällä kaikki on niin musta-valkoista? Jos et väittele lapsesi kanssa, et siedä lasten ääntä ja hiljennät heidän mielipiteensä? Itse en voi sietää sitä, että lapselle käytetään perusteluna "Koska minä sanon niin" tai vastaavaa. Kyllä lapselle on perusteltava miksi näin on ja miksi näin toimitaan. Mutta jos alkaisin lasten kanssa kaikesta neuvottelemaan ja etsisin kompromisseja, niin tuo 4-vuotias prinsessa pukeutuisi ainoastaan keiju-pukuun, tanssikenkiin ja sadetakkiin ja söisi lautaseltaan ainoastaan perunat. Hän myös nukkuisi vaatehuoneessa "linnassaan" ja olisi meillä se, joka lenkityttää koirat. Eli kyllä meidän lapsilta mielipiteitä löytyy asiaan kuin asiaan, olen vain pitänyt tärkeänä sitä, että lapselle opetetaan ne yhteiset pelisäännöt, joista vanhemmat eivätkä lapset luista. Joutuuhan koulussakin toimimaan koulun sääntöjen mukaisesti, vaikka aina ei huvittaisi. Perustelen myös aina lapsille kantani selkeästi "Et voi laittaa tanssikenkiä ulos, siellä on todella märkää ja varpaasi kastuvat ja kengät menevät pilalle" Ja tosiaan, kyllä meillä lapsia kuunnellaan myös kahvipöydässä, mutta välillä sitä puheenvuoroaan joutuu odottamaan. Varsinkin kun molemmat pikkuneidit olisivat muuten äänessä jatkuvasti. En minäkään puhu lasteni päälle. Ehkä omilla kasvatusmenetelmilläni ja periaatteillani haluan varmistaa sen, että lapset oppivat siihen, että elämässä on aina jotain rajotteita. Ja jos annettujen sääntöjen ja rajojen sisäpuolella pysyy, saa elää yllättävänkin vapaasti. Haluan myös varmistaa, että minulle kotoa poistuminen lasten kanssa ei ole ahdistavaa (monelle äidille tuntuu olevan), vaan että voin nauttia lasteni seurasta missä vain ja olla ylpeä siitä että olen heidän äitinsä. Haluan myös, että lapseni tietävät, että minä olen heidän äitinsä ja mikään tässä maailmassa ei saa minua lopettamaan heidän rakastamistaan. Olen siis mielelläni perinteinen äiti kuin lasteni kaveri.
Kiva tuo sinun tapasi pompottaa lasta: tässä tietokone, mutta menetät sen pienimmästäkin rikkeestä. Kas vain, et hymyillyt kiitollisena, se merkitsee sitä, että tietokone on 2 vko poissa käytöstä.
Olet kotiäiti, ja silti ahdistut siitä, että lapsesi haluaa pukeutua keijupukuun. Ihan rehellisesti en ymmärrä, mitä haittaa siitä olisi tai siitäkään, että lapsi nukkuu vaatehuoneessa. Onhan se sinulle kurjaa, koska kotiäidin säännöissäsi lukee, että vaatehuoneessa ei nukuta eikä keijupuku ole sallittu vaate, mutta ulkopuolisena en ymmärrä, mitä haittaa kenellekään on lastesi toiveista. Mitä mahdat tehdä sinä päivänä, kun lapsesi saa koulussa pelata tietokoneella, mutta kotona ei. Varmaan sekoat!
Se 8v on kiltti ja tunnollinen, koska jos hän ei olisi, tekisit elämästään helvetin. Lannistettu lapsi yrittää miellyttää, jotta ei taas menettäisi jotain tavaraa, koska äiti ei halua hänen elävän tavallista lapsenelämää.
en haluaisi, että lapsesi olisi lapseni kaveri enkä haluaisi olla sinä. Elämä yhtä suorittamista ja pätemistä lapsilla.
Oletko työtön? Onko sinulla mitään ammatillista koulutusta? Oletko koskaan lukenut mitään lastenpsykologiaan tai ylipäätään lasten kehittymiseen liittyvää kirjallisuutta+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole äiti, mutta kommeintoin silti. Mielestäni tuossa ei ollut yhtään merkkiä yliampuvasta kurista. Noista säännöistä opitaan tärkeitä asioita elämää varten. Esim. meillä kotona välipalat rajoittuivat myös vihanneksiin ja hedelmiin (karkkia ja keksiä ei kaapeista edes löytynyt), ja siitä ainakin kohdallani on seurannut se, että aikuisena on helpompi syödä terveellisesti, kun ei tarvitse opetella pois huonoista tavoista.
Voisiko olla niin, että kun lapset ovat mummolassa, äityy meno hillittömäksi. Kotona on niin tiukat säännöt, että niistä pienikin lipsuminen (vaikka ylimääräinen hedelmäsalaatti iltapäivällä) aiheuttaa sen, että lapset menevät ihan sekaisin ja laittavat kaiken hulinaksi. Kun kotona tulee olla kuin kusi sukassa, ollaan vieraissa sitten senkin edestä uskalikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa kommentoijistakin näyttää olevan samaa mieltä. Tietokonetta lukuunottamatta meillä oli aika samat periaatteet. Meillä sai käyttää tietsikkaa jo parivuotiaana, ja nopeasti lapset koneen käytön oppivatkin. Ostettiin ihan sitä varten sellainen iso pienille lapsille tarkoitettu pallohiiri. Mutta tietokoneenkin suhteen meillä ollaan osaksi samoilla linjoilla: pelaamiseen ja nettiin voi niin helposti koukuttua, että koneella vietettyä aikaa on syytä rajoittaa aika tiukalla kädellä, vaikken täyskieltoa kannatakaan.
Ihmisiä kun tässä ollaan, niin en aina joka kerta jokaisesta pikkuasiasta ojentanut, mutta riittävästi, että tiesin lasten tietävän, miten on oikein käyttäytyä. Säännöllinen ja terveellinen ruokailu on nyt erityisen tärkeätä, kun molemmat urheilevat, niin on hyvä, että sellainen iskostui selkärankaan jo pienenä. Huonojakin päiviä lapsille sallitaan ja sallittiin pienempänäkin. Silloin voi antaa lapselle vähän joko rauhaa tai syliä, kumpaa he sitten ovatkaan vailla, ja antaa kiukutella paha olo pois.
Ymmärrän kyllä osittain näitä kiihkeitä vastareaktioitakin, jos noita sääntöjä ajattelee kiveen kirjoitettuna, joista ei voi yhtään joustaa. Lapsen uhma ja hetkellinen huono käytös voi esimerkiksi johtua jostakin ikävästä kokemuksesta; lapsi on pelästynyt, tai joku on sanonut hänelle jotakin ilkeätä, tai lapsi on yksinkertaisesti todella väsynyt, niin aika julmaa ja myöskin turhaa olisi silloin "kasvattaa" lasta. Sitäpaitsi kasvatusta on sekin, että osoittaa ymmärrystä silloin, kun on sen paikka.
Miksei 4-vuotias saa pukeutua keijupukuun kun mennään pihalle? Niiin mietippä sitä. Sisällä saavat pukeutua puolestani vaikka lakanoihin jos haluavat. Ja miksei 4-vuotias saa nukkua vaatehuoneessa? Ihan oikeastikko kysyt? Koska meillä nukutaan sängyissä yläkerrassa, eikä alakerran vaatehuoneessa yksinään.
8-vuotiaamme on esikoisemme ja hänen kanssaan ei tarvinnut edes kovin tarkkoja sääntöjä tai muita, hän on aina ollut todella kiltti hymypoika, rauhallinen tuumailija. Rakastaa ylikaiken lukea, urheilla, piirtää jne.
Anoppini kritisoi kasvatustyyliäni vain siksi, koska hänen mielestään lapsia ei tarvitse kieltää MISTÄÄN. Lapset osaavat sielläkin käyttäytyä, anopille vaan on pahinta se, etten anna hänen pyörtää päätöksiäni mm. nukkumaanmeno ajoista. Anopin mielestä lapset saisivat valvoa niin pitkään kuin valvotuttaa, vaikka seuraava aamu olisin sen jälkeen tuskaa ja lapset kiukkuisia yms.
En ole kouluttamaton tai työtön. Kasvatustieteitä en ole opiskellut, se myönnettäköön.
Puistossa tänään törmäsin siihen millaista on kun lapsi ei usko vanhempaansa. Itsellä hyppäsi sydän kurkkuun kun n. 5-vuotias poika lähti puistosta juoksemaan äitiään karkuun suoraan autotietä kohden, eikä uskonut vaikka äiti kuinka huusi ja karjui. Äiti ja poika palasivat puistoon ja heti kun äiti oli lässyttämällä pitänyt "ei noin saa tehdä, leikippä nyt nätisti" puheensa, poika lähti uudestaan karkuun.
Olen miljoona kertaa jo sanonut, meillä lapset saavat näkyä ja kuulua. Tunteidenkin näyttäminen on täysin sallittua ja suotavaa. Haluan vain silti että minua kunnioitetaan, eikä esim. lyödä ja potkita ja haukuta kun asiat eivät menekkään lapsen haluamalla tavalla.
Harvoin esim. television supernanny yms. ohjelmissa näkee johdonmukaisia vanhempia, vaan juuri niitä jotka aina eivät jaksa kieltää epätoivottua käytöstä ja joskus huutavat asiasta pää punaisena. Näitä perheitä on varmasti Suomessakin.
Silloin kun 8- ja 6-vuotiaat olivat pienempiä ja olivat perhepäivähoidossa niin kehuja he aina saivat käytöksestään. Vaikka 6-vuotiaamme on ja oli todella tempperamenttinen ja vilkas lapsi, silti hänelle on luotu rajat pienestä pitäen, enkä ikinä ole joutunut asioista tappelemaan hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua moittia ap.ta. Mutta kun itse tulin äidiksi, luulin, että pitää olla kamala kuri ja tiukka vanhempi.
Mutta lapsia tuli lisää ja mielikin siinä muuttui. Olin kotiäitinä ja oli aikaa olla ja puuhastella lasten kanssa ja puhua heidän kanssaan yms.
Jossain vaiheessa huomasin, että olin lopettanut sen käskyttämisen ja "tahto on äidin taskussa" kasvatuksen.
Minulla ei ollut edes mitään kasvatusperiaatteita. Elettiin elämää ja ollaan tosi paljon aina juteltu ja mietitty, miksi saa tehdä ja miksi ei.
Olivat ihmeen tottelevaisia lapsia ja ei ollut koskaan ongelmia kulkea kaupassa ja syömässä yms. heidän kanssaan. Ei ole koskaan ollut kotiintuloaikoja tms.
Minä silmät ymmyrkäisinä seurasin nuorteni kasvua ja ihmettelin, että olivat paljon fiksumpia kuin minä. Minä olen saanut auktoritääsien kasvatuksen ja kyllä ryyppäsin ja hilluin ja tein vaikka mitä. Mutta jotenkin se juttu vain lipsui käsistäni ja minusta ei ollutkaan auktoriteetiksi siinä mielin kuin vanhemmistani. Toisaalta kun huomasin, ettei tarvinnutkaan, miksi olisin käskyttänyt ja koko ajan kieltänyt.
Eivät vinkuneet, eivät jankanneet. Ei ole koskaan tarvinnut tapella nukkumaanmenoajoista ja muista kun ollaan asiat porukalla juteltu läpi.
Osa lapsista oli tukioppilastoiminnassa ja partiossa ja koulusta tuli paljon palautetta, että auttavat pienempiä, joita kiusataan yms.
Monesti kyllä heille sanoin, että olette te kyllä ihmeellisiä lapsia kun olette niin mainioita persoonia.
Viinastakin juteltiin ja kerroin omia sekoilujani ja sitä, kuinka kamalia ne oli. Ja siitä, kuinka piti uhmasta mennä ryyppäämään lapsellisesti kun halusin satuttaa vanhempiani. Ja kuinka tupakkaakin kiskoin pentuna kaksin kourin kun halutti olla kovia ja se murkkuikä oli niin hankala.
Odotin koko ajan, että koska se viinahomma ja muut tulee nuorille. Ei sitä sitten tullut. Tarjosin heille mahdollisuuden ottaa napanterit kotona jos kiinnostaa, ettei olisi niin kauhean salaista se touhu. Emme miehen kanssa ota itse alkoholia, mutta lupasin, että sitten kun haluttaa niin voin ne sidukat ostaa. Yksi nuorista maistoi kotona ja sanoi, ettei ole sen väärti, ei kiinnosta.
Nyt kun ovat nuoria ja aikuistumisen kynnyksellä, olen kysynyt joskus, että oliko meillä kova kuri. Ovat sanoneet, että meillä oli kyllä joissain asioissa ns. kova kuri eli tiedettiin, mikä on oikein ja väärin ja miten pitää elää ja pienempiä suojella yms.Mutta muuten olen kuulemma ollut lepsu äiti kun en ole koko ajan käskenyt ja uhannut ja ei ole ollut aresteja yms.
Vastasin siihen heille, että ei ole tarvinnut kun te olette olleet niin ihania lapsia,ettei mun tarvinnut uhkailla ja kiristää ja huutaa ja pitää kamalaa kuria. Ihania lapsia, joiden kanssa puhuttiin ja juteltiin tuntitolkulla syistä ja seurauksista ja moraalista ja kaikesta mahdollisesta.
Ehkä mun lapset oli helppoja. Mutta sitä tarkoitin sillä, että olen kasvattanut lapseni tai oikeammin antanut heidän kasvaa ihan eri tavalla kuin ap ja silti heistä tuli fiksuja nuoria, joilla on mennyt hyvin.
Tuo aiemmin tuolla vastannut neljän äiti.
Edes tingata kun eivät käyrä.partio ja tukioppilaat.siinä tärkeät jutut.kysyin nuorilta millainen kasvatus heillä on ollut.vapaa kuulemma kun edes kotiintuloaikoja ei ollut.kun ei tarvinnut.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan
edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.
No, meillä nuori vetää nuoremmille seurakunnan lastenleirejä ja silti on alkoholista väännetty. Ilmeisesti sä kuvittelet että joku partio estää alkoholikokeilut.
mutta et kai oikeasti kuvittele, että kieltosi tehoaa? Luulet, että nuori on niin tyhmä, että jos äiti sanoo ei, niin sitten sitä ollaan hiljaa ja hyväksytään asia.
Ehei, juuri nuo "kun minä niin sanon" -äitien lapset ovat pahimpia "kokeilijoita". Sen sijaan ne, joita on ohjattu, joiden kanssa asiasta on keskusteltu eri näkökulmat huomioonottaen tietävät, miksi sitä viinaa ei saa vetää kaksin käsin lapsesta alkaen.
kun ovat tehneet majan. Minulla on kuvia kun tyttö juoksee ojassa kädet täynnä sammakonkutua prinsessamekko päällä ja kumpparit jalassa.
Tässä nyt pari esimerkkiä siitä, missä olen nähtävästi lepsuillut aivan kamalasti. Mutta ei näistä ole vahinkoa onneksi lapsille ollut. Onnellisia nuoria aikuisia, jotka puhuvat, että tuovat sitten mummille eli minulle hoitoon lapsensa kun niitä joskus saavat.
Ja kyllä, minusta on ihanaa, että luottavat minuun äitinä niin paljon, että kaikista sammakonkuduista prinsessamekko päällä ja viikonlopun valvotuista illoista huolimatta uskaltaisivat tuoda lapsensa minulle.
se neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidät huolta säännöistä? Säännöt sinänsä on aika ookoo, mutta mitä seuraa siitä jos niitä ei totella?
Tilasin lapselle tietokoneen, mutta tein selväksi heti, että tämä on rangaistusväline, jonka hallintaoikeus on minulla ja saat tuta jos mokaat.
Ihan hyviltä säännöiltä kuullostaa! Mulla on tosin vasta 5- ja 3-vuotiaat (ja kohta vauva), mutta olen samoilla linjoilla telkkarista ja tietokoneesta. Tietty kun menevät kouluun niin voivat alkaa käyttää tietokonetta, mutta sitä ennen ei minusta tarvitse. Telkkaria meillä katsotaan ihan maksimissaa tunti päivässä (harvoin niin paljon) ja meillä lapset kyllä katsoisivat enemmänkin, mutta haluan mieluummin käyttää aikaa muuhun. Meillä kyllä väitelläänkin, mutta ei mistään perussäännöistä, kuten herkuista ym. Musta on kanssa ihanaa kyläillä ja käydä kaupungilla lasten kanssa, kun voin täysin luottaa heihin ja tiedän ettei mitään kohtauksia ym. tule. Olen kyllä sanonut lapsille että kaikkia temppuiluttaa joskus ja koti on oikea paikka temppuilla. Eli ei ole kyse mistään ylikilteistä lapsista.
Minusta on tärkeintä että kodin säännöt ovat sellaiset että kotona viihtyy koko perhe. Meillä ei esim. saa kukaan puhua toisen päälle, ei lapset eikä aikuiset. Ja kaupungille mennään siisteissä vaatteissa, jotka äiti valitsee. Kotona voivat hillua keijupuvuissaan :)
Mukavaa syksyä kaikille!
No ei mikään ihme, että koulussa näkee ihan kädettömiä lapsia. 5-vuotias voi varmaan vähän edes osallistua jo vaatteiden valitsemiseen, jotta oppii ilmaisemaan mielipiteensä ja kokee, että hänelläkin on jotain oikeuksia ;-)
mutta miksi aikuiset ja vanhemmat on asetettu jalustalle? "aikuisten päälle ei saa puhua". Eikö tuon pitäisi toimia myös muiden lasten kohdalla?
Mun mielestä myös tietokoneet on niin tätä päivää että olisi hyvä edes jotenkin osata käyttää.
Mutta lapsia tuli lisää ja mielikin siinä muuttui. Olin kotiäitinä ja oli aikaa olla ja puuhastella lasten kanssa ja puhua heidän kanssaan yms.
Jossain vaiheessa huomasin, että olin lopettanut sen käskyttämisen ja "tahto on äidin taskussa" kasvatuksen.Minulla ei ollut edes mitään kasvatusperiaatteita. Elettiin elämää ja ollaan tosi paljon aina juteltu ja mietitty, miksi saa tehdä ja miksi ei.
Olivat ihmeen tottelevaisia lapsia ja ei ollut koskaan ongelmia kulkea kaupassa ja syömässä yms. heidän kanssaan. Ei ole koskaan ollut kotiintuloaikoja tms.
Minä silmät ymmyrkäisinä seurasin nuorteni kasvua ja ihmettelin, että olivat paljon fiksumpia kuin minä. Minä olen saanut auktoritääsien kasvatuksen ja kyllä ryyppäsin ja hilluin ja tein vaikka mitä. Mutta jotenkin se juttu vain lipsui käsistäni ja minusta ei ollutkaan auktoriteetiksi siinä mielin kuin vanhemmistani. Toisaalta kun huomasin, ettei tarvinnutkaan, miksi olisin käskyttänyt ja koko ajan kieltänyt.
Eivät vinkuneet, eivät jankanneet. Ei ole koskaan tarvinnut tapella nukkumaanmenoajoista ja muista kun ollaan asiat porukalla juteltu läpi.
Osa lapsista oli tukioppilastoiminnassa ja partiossa ja koulusta tuli paljon palautetta, että auttavat pienempiä, joita kiusataan yms.
Monesti kyllä heille sanoin, että olette te kyllä ihmeellisiä lapsia kun olette niin mainioita persoonia.
Viinastakin juteltiin ja kerroin omia sekoilujani ja sitä, kuinka kamalia ne oli. Ja siitä, kuinka piti uhmasta mennä ryyppäämään lapsellisesti kun halusin satuttaa vanhempiani. Ja kuinka tupakkaakin kiskoin pentuna kaksin kourin kun halutti olla kovia ja se murkkuikä oli niin hankala.Odotin koko ajan, että koska se viinahomma ja muut tulee nuorille. Ei sitä sitten tullut. Tarjosin heille mahdollisuuden ottaa napanterit kotona jos kiinnostaa, ettei olisi niin kauhean salaista se touhu. Emme miehen kanssa ota itse alkoholia, mutta lupasin, että sitten kun haluttaa niin voin ne sidukat ostaa. Yksi nuorista maistoi kotona ja sanoi, ettei ole sen väärti, ei kiinnosta.
Nyt kun ovat nuoria ja aikuistumisen kynnyksellä, olen kysynyt joskus, että oliko meillä kova kuri. Ovat sanoneet, että meillä oli kyllä joissain asioissa ns. kova kuri eli tiedettiin, mikä on oikein ja väärin ja miten pitää elää ja pienempiä suojella yms.Mutta muuten olen kuulemma ollut lepsu äiti kun en ole koko ajan käskenyt ja uhannut ja ei ole ollut aresteja yms.
Vastasin siihen heille, että ei ole tarvinnut kun te olette olleet niin ihania lapsia,ettei mun tarvinnut uhkailla ja kiristää ja huutaa ja pitää kamalaa kuria. Ihania lapsia, joiden kanssa puhuttiin ja juteltiin tuntitolkulla syistä ja seurauksista ja moraalista ja kaikesta mahdollisesta.
Ehkä mun lapset oli helppoja. Mutta sitä tarkoitin sillä, että olen kasvattanut lapseni tai oikeammin antanut heidän kasvaa ihan eri tavalla kuin ap ja silti heistä tuli fiksuja nuoria, joilla on mennyt hyvin.
Tuo aiemmin tuolla vastannut neljän äiti.
on aika moni asia mennyt samalla tavalla, mutta kyllä minä tiedostan nuo ap:n säännöt meillä, mutta ehkä ne ovat enemmänkin olleet jonkinlaisina suuntaviivoina, kuin sääntölistana.
Siitä eteenpäin, kun vanhin täytti 12, olen kiitollisena miettinyt, kuinka onnekas olen siitä, että he ovat jo noin vanhoiksi päässeet, eikä mitään suuria ongelmia ole ilmennyt. Nyt vanhin on 17, kaikki osaavat edelleen käyttäytyä, pärjäävät koulussa hyvin, ovat saaneet kesätöistä hyvää palautetta jne.
Olen miettinyt, että ehkä suurin vaikutus tähän on ollut omalla läsnäololla, siis sillä, että ei ole pelkästään paikalla, vaan läsnä, kuuntelee lapsia, tekee heidän kanssaan juttuja ja huolehtii siitä, että jokainen lapsi saa sellaista omaa aikaa vanhempien kanssa, ettei tarvitse kilpailla huomiosta muiden lasten kanssa. Ehkä silloin lapsilla ei ole tarvetta hankkia huomiota uhmaamalla vanhempia. Tai sitten tosiaan olen vain äärettömän onnekas, kun minulla on noin fiksusti käyttäytyvät lapset, vaikka en ole heitä tiukan sääntölistan kanssa kasvattanutkaan.
Aika moni itse siellä videolla koheltanut myös sen videon esitykseen lähettää. Et voi olla tosissasi kommenttisi kanssa. Parempaa viihdettä nuo ovat kuin jotkut Salkkarit tai BB..