Lue keskustelun säännöt.
Onko meillä muka liian tiukka kuri?
11.10.2012 |
Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?
Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.
Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)
-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.
-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)
-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.
-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.
-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.
-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
Kommentit (196)
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä. t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan
edes neuvottelemaan päivänselvistä asioista (ei niistä toki kukaan täyspäinen väännäkään meillä). Oman mielipiteen saa sanoa, mutta kyllä meillä tietyt asiat päättää silti aikuinen. Meillä väännettiin mm. alkoholinkäytöstä alaikäisenä, joka loppui kyllä lyhyeen tällä perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa tietä:). Saat lapsistasi sympaattisia, empaattisia ja ajattelevia.
Meillä 4 lasta, ja aivan samat säännöt löytyy :).
Onnittelut sinulle :) !
ei se ole oleellista vaan se miten niiden noudattamiseen päästään?
ja uskokaa tai älkää niin suurin osa lapsista ei tuota osaa. Tämän päivän lapset ovat rohkeita osallistujia koulussakin (päinvastoin kuin vielä vanhempansa) Mutta se että vänkää ja jankkaa ja puhuu toisten päälle, ei siinä ole mitään hienoa ja ihailtavaa. Ei se ole sitä itsenäisyyttä! Lapsi joka on kasvatettu kunnioittamaan muita, tottelemaan aikuista ja jolle on osoitettu kotona hellyyttä/annettu aikaa= itsetunnoltaan vahva ihminen, joka pärjää maailmassa.
Viisas vanhempi opettaa lapsensa,
- kunnioittamaan muita ihmisiä, esimerkiksi siten ettei toisten päälle puhuta, ei edes äidin/isän/siskon
- tottelemaan aikuista kyseenalaistamatta, tämä pitää lapsen hengissä, jos open pitää neuvotella 20 lapsen kanssa että miksi ei tehdä jotain vaarallista ehtii se vaarallinen jo tapahtua
- nauttimaan muistakin asioista kuin mediasta. Monta tuntia päivässä eri medioita nauttivat lapset ovat oppimisympäristössä passiivisia, kun eivät tajua että pitäisi itse ponnistella
- eivät hemmottele lapsiaan pilalle, sillä silloin mikään ei tunnu lapsesta enää miltään ja lapsen palkitseminen on mahdotonta (ja se voisi olla joskus vaikkapa oppimishaasteiden takia tarpeen)
Ap, voi kunpa useammat vanhemmat olisivat kuin sinä!
äiti ja luokanopettaja/KM, molempia jo vuosien kokemuksella
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja uskokaa tai älkää niin suurin osa lapsista ei tuota osaa. Tämän päivän lapset ovat rohkeita osallistujia koulussakin (päinvastoin kuin vielä vanhempansa) Mutta se että vänkää ja jankkaa ja puhuu toisten päälle, ei siinä ole mitään hienoa ja ihailtavaa. Ei se ole sitä itsenäisyyttä! Lapsi joka on kasvatettu kunnioittamaan muita, tottelemaan aikuista ja jolle on osoitettu kotona hellyyttä/annettu aikaa= itsetunnoltaan vahva ihminen, joka pärjää maailmassa. Viisas vanhempi opettaa lapsensa, - kunnioittamaan muita ihmisiä, esimerkiksi siten ettei toisten päälle puhuta, ei edes äidin/isän/siskon - tottelemaan aikuista kyseenalaistamatta, tämä pitää lapsen hengissä, jos open pitää neuvotella 20 lapsen kanssa että miksi ei tehdä jotain vaarallista ehtii se vaarallinen jo tapahtua - nauttimaan muistakin asioista kuin mediasta. Monta tuntia päivässä eri medioita nauttivat lapset ovat oppimisympäristössä passiivisia, kun eivät tajua että pitäisi itse ponnistella - eivät hemmottele lapsiaan pilalle, sillä silloin mikään ei tunnu lapsesta enää miltään ja lapsen palkitseminen on mahdotonta (ja se voisi olla joskus vaikkapa oppimishaasteiden takia tarpeen) Ap, voi kunpa useammat vanhemmat olisivat kuin sinä! äiti ja luokanopettaja/KM, molempia jo vuosien kokemuksella
Lapsi, joka sokeasti tottelee aikuista, on aika nopeasti pedofiilin uhri.
Tottelemista tärkeämpää on opettaa lasta käyttämään omia aivojaan ja ymmärtämään, että aikuinen ei ole aina oikeassa eikä iso koko tarkoita sitä, että saa määrätä. Opettajan auktoriteetti haetaan muulla tavalla kuin kyseenalaistamattomalla tottelemisella.
Toista pitää kunnioittaa, ja parhaiten lapsi oppii sen siten, että häntä kunnioitetaan. Jos lapsi tietää, että hänen vuoronsa tulee, niin ei ole tarvetta puhua päälle! Jos lapsi on oppinut, että hänet vaiennetaan joka tapauksessa, ei hän edes yritä kertoa, eihän aikuinen kuuntele kuitenkaan.
Kukaan ei voi kasvaa itsetunnoltaan vahvaksi, jos on jatkuvasti alistettu ja pakotettu pohjoiskorealaiseen tapaan esittämään vain hyväksyttyjä tunteita.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Jos sinä jaksat "keskustella" loputtomiin joka asiasta, niin suotakoon se sulle. Meillä aikuinen laittaa kuitenkin asialle jossain vaiheessa stopin, ei sitä koulussa tai työpaikallakaan jankata ikuisuuksia jokaista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä eroa on:
- neuvottelemisella
- vänisemisellä ja vänkäämisellä
- autoritäärisellä komentamisella?
Jos haluat neuvottelevan lapsen, satsaa neuvottelutaitoihin ja opeta lapsesi perustelemaan ja keskustelemaan, molemmat taitoja joita tarvitaan työelämässä.
Jos haluat vinkuvan lapsen, sano ensin ei ja väsyttyäsi sano sittenkin joo.
Jos et jaksa uhrata aikaa tai energiaa, komenna tiukasti ja alista lapsi tahtoosi.
Että meillä olisi helpompaa vaan lasta itseään varten. Ei ole mitään mieltä, että lapsi automaattisesti tottelee kyseenalaistamatta ja pohtimatta itse, miksi teen näin ja miksi en saa tehdä näin. Lapsen tulisi sisäistää säännöt tietoisen pohdinnan kautta ja ymmärtää, miksi tekee niin kuin tekee.
Vänkääminen on sitä pohtimista ja kyseenalaistamista. Tiettyyn rajaan asti kuuntelen sitä itsekin. Selitän muutaman kerran rauhallisesti ja ohjaan lapsen vänkäämistä neuvottelevampaan ja argumentoivampaan tapaan. Yleensä päästään kohtuullisen hyvään yhteisymmärrykseen, joko niin, että minä annan hieman periksi, lapsi saa tahtonsa läpi tai sitten tehdään niin kuin minä sanoin eli voi katsoa toisen lastenohjelman jos se on juuri se lempiohjelma tai hampaat on pestävä halusi tai ei.
Mielestäni olen suhteellisen tiukka äiti mitä tulee nimenomaan käyttäytymiseen. Yritän kuitenkin tiedostaa itsessäni sen perisuomalaisen tavan vaatia usein lapsilta parempaa käyttäytymistä kuin aikuiset itse käyttäytyvät. Tämä on totta niin usein. Lapsten täytyy odottaa kyläillessä omaa puheenvuoroa sillä välin kun aikuiset haukkuu naapuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Jos sinä jaksat "keskustella" loputtomiin joka asiasta, niin suotakoon se sulle. Meillä aikuinen laittaa kuitenkin asialle jossain vaiheessa stopin, ei sitä koulussa tai työpaikallakaan jankata ikuisuuksia jokaista asiaa.
Sekä koulussa että työpaikalla täytyy pystyä perustelemaan kantansa, se on eri asia kuin vänkääminen. Vai ne lapset, joiden vanhemmat eivät itse osaa neuvotella, vänkäävät vielä koulussa ja heidän vanhempansa töissä.
Jos haluat lapsen, jota ei kuunnella, älä kuuntele häntä vaan laita se stoppi. Silloin et itsekään joudu miettimään mielipiteesi perusteluja. Se on helppoa elämää, joka tuottaa itsetuhoisia lapsia.
meille opettajille! Eli lapsesi kunnioittavat sääntöjä, eivät ole riippuvaisia elektornisista härveleistä, eivät vänkää koko ajan vastaan.
Nykyään (no, opetan yläkoulussa) on aivan liikaa individualistisia vänkääjiä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon, pyytää mitään ystävällisesti ja kohteliaasti ja vaativat vaatimistaan sekä ovat koko ajan nenä kiinni fb:ssa.
Kiitos, kun kasvatat lapsesi hyvin, ap! Olet harvinaisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
löytyy :) Täysi ehdottomuus ei välttämättä olekaan hyvä asia vaikka olikin hyvä tarkoitus (ap:n viestistä käy kyllä ilmi joustavuus).
Lainaamiini asioihin kiinnitin huomiota. Minä ajattelen että käskytys ei tunnu myöskään lapsesta mukavalta, joten tuossa(kin) oma esimerkki toimii varmasti loistavasti.
Tuo jälkimmäinen kuulostaa tuossa jotenkin tosi ehdottomalta. Toki tilanteita on paljon erilaisia, mutta itse ehkä yrittäisin kiinnittää huomiota siihen jankkausta ylläpitävään syyhyn ja sitä kautta ymmärtää/kuunnella lasta. Ja sitten kertoa siihen oma kanta eli miksi ei voi saada jotain, miksi en voi ostaa jotain jne. Enkä tarkoita sitä että jankkaamiseen tarvitsee lähteä mukaan vaan yrittää ottaa selvää mistä kenkä puristaa. Uskon myös että omalla kärsivällisyydelläni (jolla toki on myös rajansa) opetan lastani kärsivälliseksi. "Väittelyt" ovat myös hyvä tapa oppia perustelemaan omaa kantaa rakentavasti vanhempien malli tässäkin hyvänä esimerkkinä.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Jos sinä jaksat "keskustella" loputtomiin joka asiasta, niin suotakoon se sulle. Meillä aikuinen laittaa kuitenkin asialle jossain vaiheessa stopin, ei sitä koulussa tai työpaikallakaan jankata ikuisuuksia jokaista asiaa.
Sekä koulussa että työpaikalla täytyy pystyä perustelemaan kantansa, se on eri asia kuin vänkääminen. Vai ne lapset, joiden vanhemmat eivät itse osaa neuvotella, vänkäävät vielä koulussa ja heidän vanhempansa töissä. Jos haluat lapsen, jota ei kuunnella, älä kuuntele häntä vaan laita se stoppi. Silloin et itsekään joudu miettimään mielipiteesi perusteluja. Se on helppoa elämää, joka tuottaa itsetuhoisia lapsia.
pitänyt sitten kuunnella? Häh? Osaatko itse lukea mitä tänne kirjoitetaan vai vänkäätkö ihan muuten vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs sen helpompaa ainesta, kuin kiltti, alistuva, auktoriteettia kumartava, opea kyseenalaistamaton massa, josta kasvaa kilttejä tyttöjä ja poikia, jotka pärjää hyvin koulussa, heistä tulee mainioita hiljaisia puurtajia niihin tylsiin hommiin, jotka pitää tehdä, mutta kukaan johtajatyyppi ei halua suorittaa!!!
Sitten keski-ikäisenä terapiassa vasta saadaan tunnelukot avattua, mutta eihän se opea enää haittaa, kun se kasvattaa jo uutta sukupolvea!
Mikäs sen helpompaa ainesta, kuin kiltti, alistuva, auktoriteettia kumartava, opea kyseenalaistamaton massa, josta kasvaa kilttejä tyttöjä ja poikia, jotka pärjää hyvin koulussa, heistä tulee mainioita hiljaisia puurtajia niihin tylsiin hommiin, jotka pitää tehdä, mutta kukaan johtajatyyppi ei halua suorittaa!!! Sitten keski-ikäisenä terapiassa vasta saadaan tunnelukot avattua, mutta eihän se opea enää haittaa, kun se kasvattaa jo uutta sukupolvea!
omaa asiaansa, huutaa ja mekastaa, ei kuuntele mitään, ei noudata YLEISIÄ sääntöjä, ei usko mitään jne. Kunhan vaan ei ole hyväkäytöksinen ja fiksu?
..lapset pärjäävät kun eivät saa olla koko ajan kyseenalaistamassa aikuisen sanomisia?? Kyllä on varmaan joo seuraava pedofiilin uhri juuri se Nico, joka tottelee, kun aikuinen käskee...huhheijaa. Ettei vaan olisi niin, että Nico tietää ettei vieraiden aikuisten mukaan mennä mutta kaveri Mico tykkää kyseenalaistaa aikuisten asettamat säännöt, ja päätyykin pedon matkaan..?
On varmaan yhtä helvettiä olla opettajana nykypäivänä, kun vanhemmat säteilevät ylpeydestä kurittomien kakaroidensa vuoksi: kun se meidän Mico osaa KYSEENALAISTAA!! Ja joka saatanan asiasta pitää nykyään NEUVOTELLA, siis mitä ihmettä?? Eihän työelämässäkään ole aina sijaa tuollaiselle, tehdään vaan mitä käsketään! Neuvottelukyky voi olla hyödyksi isommalla lapsella, mutta mielestäni ensin pitää olla hallinnassa käskyjen noudattaminen; vasta sitten voidaan alkaa miettimään yksityiskohtia, luottamuksen tasoa perustuen aiempaan totteluun jne. En todellakaan ala suostuttelemaan/neuvottelemaan 5-vuotiaani kanssa, se on pelkkää ajanhukkaa. Monia jo nuoremmatkin lapset pyörittävät kuin idiootteja mennentullen.
Tottakai opet kiittää Mikäs sen helpompaa ainesta, kuin kiltti, alistuva, auktoriteettia kumartava, opea kyseenalaistamaton massa, josta kasvaa kilttejä tyttöjä ja poikia, jotka pärjää hyvin koulussa, heistä tulee mainioita hiljaisia puurtajia niihin tylsiin hommiin, jotka pitää tehdä, mutta kukaan johtajatyyppi ei halua suorittaa!!!
Sitten keski-ikäisenä terapiassa vasta saadaan tunnelukot avattua, mutta eihän se opea enää haittaa, kun se kasvattaa jo uutta sukupolvea!
=) Mitä ollaan opittu vuosikymmenten saatossa.
Kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä, psykoterapeutti. Kirsti-Liisa Kuusinen esittelee kiltin tytön syndroomaa.
Kiltti tyttö ei uskalla sanoa ei. Hän on tunnollinen, ymmärtäväinen ja avulias. Hän jää ylitöihin, tarjoutuu lapsenvahdiksi ja tiskaamaan, kun muut pitävät hauskaa. Hän ei sano poikkipuolista sanaa, ainakaan suoraan, vaikka vihan, kuten kaikkien muidenkin tunteiden ilmaiseminen on minuuden ja itsenäisyyden kehittymisen ehto.
Kiltti tyttö pelkää riitaa, hän ei pysty pitämään puoliaan eikä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja mielipiteitään. Hän haluaa miellyttää muita ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle kuin yrittäisi ostaa muiden hyväksyntää. Kiltteys, jonka taustalla ovat tunnistamattomat aggressiot, ei ole aitoa epäitsekkyyttä. Kiltti tyttö ostaa uhrautumalla tunteen siitä, että hän on hyvä. Kiltistä tytöstä tulee helposti marttyyri, joka ilmaisee vihansa epäsuorasti. Marttyyri saa toiset tuntemaan syyllisyyttä ja kiukkua. Uhrautuja odottaa hiljaa mielessään kiitosta ja vastapalveluita, pettyy, kun ei niitä saakaan ja on vihainen sisimmässään, koska on luopunut omista toiveistaan.
Miksi täällä aina hypätään käsittämättömiin johtopäätöksiin. On hyvä jos sopeutuu kouluun ja osaa olla siellä ihmisiksi, mutta opettajaa ei tarvitse pitää minään suurena auktoriteettina tai alistua sille.
oli ap.n kanssa eri mieltä väittelemisestä. Mä olen enemmän ap:n linjoilla, toki eri mieltä saa olla ja siitä pitää voida kertoa mutta mä en todellakaan jaksa kuunnella mitään jatkuvaa vänkäämistä. jossain vaiheessa se aikuisen sana on laki ja silloin ei tupinat auta. Poikapuoli on kasvatettu alunperin siihen, että jokainen asia meni helkkarinmoiseksi vääntämiseksi (jo 5-vuotiaan osasi käyttää tuota hyväkseen, kun kaikesta "neuvoteltiin") Nyt 18-vuotiaana on jo omaksunut sen, ettei joka asiasta tartte vääntää, vaikka se ei miellyttäisikään
vain yksinkertaiset äidit vääntävät joka asiasta, fiksummat opettavat lapsensa keskustelemaan.
Jos sinä jaksat "keskustella" loputtomiin joka asiasta, niin suotakoon se sulle. Meillä aikuinen laittaa kuitenkin asialle jossain vaiheessa stopin, ei sitä koulussa tai työpaikallakaan jankata ikuisuuksia jokaista asiaa.
Sekä koulussa että työpaikalla täytyy pystyä perustelemaan kantansa, se on eri asia kuin vänkääminen. Vai ne lapset, joiden vanhemmat eivät itse osaa neuvotella, vänkäävät vielä koulussa ja heidän vanhempansa töissä. Jos haluat lapsen, jota ei kuunnella, älä kuuntele häntä vaan laita se stoppi. Silloin et itsekään joudu miettimään mielipiteesi perusteluja. Se on helppoa elämää, joka tuottaa itsetuhoisia lapsia.
pitänyt sitten kuunnella? Häh? Osaatko itse lukea mitä tänne kirjoitetaan vai vänkäätkö ihan muuten vaan?
Kysymys ei ole siitä, mitä lapsi sanoo, vaan siitä, että sinä et viitsi perustella tai kuunnella perusteluja. Se ei ole keskustelua eikä kasvattamista, se on itsekäs tapa elää välittämättä muista.
Jos vaihtoehdot on, että turpa kiinni ja ei neuvotella tai vänistään ja vängätään, eihän se lapsi voi osatakaan neuvotella järkevästi, analyyttisesti, myyden oman ajatuksensa ja vakuuttavasti. Sellaiset ihmiset eivät koskaan menesty työelämässä.
t. naispomo, joka neuvottelee joka päivä ja on oppinut sen kotoaan