Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi kaverikseni Facebookissa, ja homma ei toimi!
11.10.2012 |
Koko ajan kettuilee mulle, jos mitään kirjoitan. Kirjoitin vastikään jotain ihan tavallisista touhuista perheen kanssa, ja äiti kettuili siihen vastausta, että niin, vanhaa väsynyttä mummoa ei kukaan halua tulla katsomaan. Tehdään vaan kivoja asioita.
En voi poistaa häntä enää kavereistani, koska suuttuisi ihan kauheasti. Pitikin mennä hyväksymään, kysyi mua usean vuoden ajan jatkuvasti. Kuulemma kaikkien tuttaviensa lapset ovat fb-kavereitaan, siellä ne kivasti fb:ssä pitää yhteyttä ja on niin söpöä. Hänen lapsensa ei, hänen lapsensa hyljeksivät häntä. Lopulta en jaksanut vaan hyväksyin kaveripyynnon nro 100.
Olen laittanut viesteihini estoja, ettei äiti näe. Silloin joutuu estämään koko joukon muitakin, jotka ovat äitini ja minun yhteisiä tuttavia. On käynyt joskus nimittäin niin, että äidillä ja tuttavallaan tullut joskus jostain puhe, selvinnyt, että tuttava lukenut juttuni FB:sta ja äiti vetää kauheat kilarit.
Mä luulin, että aikuiseksi tultuaan ihminen ei enää kriiseile äitinsä kanssa. Turha toivo näköjään.
Tuo äidin kommentointi on jo melko noloa, laittaa vaikka mitä mulle seinälle viestiä fb:ssä, että kaikki näkis miten hänen lapsensa (minä) hyljeksii häntä.
Mä en jaksa enää. FB on kätevä kommunikaatioväline, mutta nyt taitaa vähentyä käyttö ihan huimasti tuon äidin terrorisoinnin vuoksi. Kun ei enää puheluterrorisointi riitä...
Kommentit (27)
Kun joka sekunti muistat että lapset eivät ole täällä tehdäkseen vanhempiaan onnelliseksi.
Tätä yritän myös muistaa omalla kohdalla, en ole täällä elämässä äitini puolesta. Hän valittaa yksinäisyyttään, itse on ajanut ihmiset omalla jyrkkyydellään pois puoliso mukaanlukien.
En mä voi yksin hänen yksinäisyyttään parantaa.
Teen kuten tuossa aiemmin kirjoittanut sanoi, pikku askelin etäännytän. Välillä se toimikin paremmin, mutta nyt taas taannun johonkin syyllistyvän tyttären rooliin.
Siitä mun on itseni irrotettava, oon vastuussa nyt omista lapsistani ja myös puolison ja parisuhteeni kunnosta. En äidistäni. Joka taas yrittää rikkoa kaiken, hän sanoo, etten pysty avioliittoani pitämään kasassa, lapset kasvavat kieroon ym. ja olisi varmaan tyytyväinen jos niin kävisi. En ymmärrä miksi. Ehkä on kateellinen kun oma liittonsa kaatui ja minun ei? En tiedä eikä mun tarvitsekaan. Mun ei tarvitse tulkita sitä ihmistä, ei vaistota millä tuulella on, ei yrittää arvata mitä pitää tehdä, että toimin oikein, kuten lapsena piti.
Kiitti rohkaisusta!
Mulla on äidissäni niin varoittava esimerkki lapseen ripustautumisesta, että olen päättäväinen oman äitiyteni suhteen. Jos tekee mieli tokaista mitään äitini tyylistä, ihan fyysisesti melkein puraisen huultani ja pidän suuni kiinni. En sano! Lapset ovat täällä omaa elämäänsä varten, eivät tukemassa mun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun isäni kommentoi kaikkea mukahauskaa kännipäissään. Jee.
Voin kuvitella miten kurjalta se tuntuu. Vaikka kuinka kommentoi muka hauskasti tai kuten äitini "omaksi parhaaksesi", se on suunnattoman ärsyttävää ja satuttavaa.
Voimia sulle!
Ap
Oma äitini on samanlainen ja poistin hänet kavereistani kokonaan. Se on KAVERIlista, ei äidin avautumispaikka. Äitini on äitini, ei ole kaverini -> hän ei ole sitä myöskään Facebookissa. Samanlainen marttyyri kitisijä kuin sinullakin, mutta sitä kitinää ei ole aikuisen ihmisen pakko kuunnella. Selitin asian hänelle kerran ja se oli siinä. Nyt on Fb taas hauska paikka.
Ja tämä äiti vittuili kivasti lapsuuden aikaisistakin asioista juttuihini, jotka eivät etäisestikään viitanneet mihinkään sellaiseen. Kaikkea oli pakko kommentoida, yleensä kommentit ei liittyneet asiaan mitenkään. Osa oli näitä vanhusten "noh noh" -kommentteja, jotka on nekin ärsyttäviä ja osa oli ihan muusta aiheesta. Ikinä en ilahtunut hänen jutuistaan ja alkoi vituttaa koko Fb, kunnes poistin hänet kokonaan.
Jos teilla on kerran joka tapauksessa riitaa kasvokkain ja puhelimitse, niin miksi ihmeessa olet valmis vahentamaan fb:n kayttoa, ottamaan pois kaverilistalta ihmisia joiden kanssa haluat olla kaveri, vain aitisi temppuilun takia. Kasva aikuiseksi, ota aiti pois kaverilistalta ja kun han kysyy, selita rauhallisesti etta hanen ikavien kommenttiensa ja hairikointinsa takia on parempi etta ette ole fb-kavereita!
Jos teilla on kerran joka tapauksessa riitaa kasvokkain ja puhelimitse, niin miksi ihmeessa olet valmis vahentamaan fb:n kayttoa, ottamaan pois kaverilistalta ihmisia joiden kanssa haluat olla kaveri, vain aitisi temppuilun takia. Kasva aikuiseksi, ota aiti pois kaverilistalta ja kun han kysyy, selita rauhallisesti etta hanen ikavien kommenttiensa ja hairikointinsa takia on parempi etta ette ole fb-kavereita!
Siksi, etten jaksa sitä härdelliä joka siitä syntyy.
Tai sitten vaan on jätettävä myös vastaamatta äidin puheluihin ja kestettävä se kritiikki, jota saan tuttavilta. Äitini saa puhuttua mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi ja muut uskovat häneen.
Mä haluan hänet syrjään elämästäni, sivuasiaksi, joka ei satuta. Sen kun teen, heivaan facebookista pois, en vastaa puheluihin, hän nostaa äläkän. Soittelee mulle, soittelee puolisolle, soittelee jopa lapsille ja sitten tuttavapiirissä puhuu. Sitten tutut kehottavat, että mikset äitiäsi muista, sairaana ei pärjää yksin ym. Se on nähty ennenkin. Heh, jotkut pitävät parisuhteessa kulissia pystyssä, mä yritän pönkittää äiti-tytär-suhteen kulissia.
Toisaalta, ehkä ihmiset voi puhua mitä tahtoo. Jos joku uskoo sen ihmisen mustamaalauskampanjaan, niin uskokoon. Osaa kehittää hirveän uskottavia juttuja ja soittaa mulle ja puolisolle ihan psykoottisia puheluita. Uhkaa oikeudenkäynneillä joidenkin meidän varastamien esineiden vuoksi pahimmillaan, sitä ei onneksi ole ollut moneen vuoteen (kun taas palasimme yhteydenpitoon, olimme välit poikki hetken ja silloin ryhtyi tuohon mustamaalaamiseen). Kyse siis rikkinäisestä tietokoneesta, jonka olisi heittänyt roskiin, mies otti sen osiksi ja antoi äidille siitä parikymppiä rahaakin. Tositteita maksusta ei ikävä kyllä ole. Toinen oli kengät, joita kuulemma ei pitänyt, ja antoi ne lapsellemme. Jälkeenpäin kertoi kaikille miten me ei osteta lapsille vaatteita ja kenkiä, hän joutuu omistaan antamaan ja kulkemaan rikkinäisillä. Olen nyt kieltänyt lapsia, ettei saa mitään jäätelöä isompaa ottaa mummolta vastaan!
Tämmöistä edessä siis, jos lyön nyt irtiottoa.
Eli näin tervettä menoa meillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla on ihana äiti, joka osaa olla myös fb:ssä kaveri ja kysyy & kommentoi puhelimessa tai muuten yksityisesti jos on jotain asiaa.
On kaikkien lastensa kuin myös lastensa puolisoiden kaveri fb:ssa.
paitsi että ei tulisi mieleenkään ottaa äitiä fb-kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuo lettu- ja makaronilaatikkojutut! Täysin mahdottomia äitejä!
Ja ap, poista äitisi FB-kavereistasi kerta kaikkiaan. Se kannattaa, vaikka joutuisit myös blokkaamaan joitain muita. voithan sä nähdä kuitenkin heidän päivityksensä, ja voit jutella chatissa.
Hei tää on jotain ihan uskomatonta. Ihan kieroutunutta toimintaa jonka pahimmassa tapauksessa kierrätätte itse seuraavalle sukupolvelle jollette nyt tee asialle jotain. Miksi soitat äidillesi? Ei kenenkään aikuisen tarvi tuollaista kestää. Ihan oikeasti: lue nyt viestisi uudelleen ja mieti että kannattaako äitiin pitää yhteyttä jos se on sellaista että aiheuttaa vain itkua. Etäännytä itsesi, keskity omaan perheeseesi äläkä enää soita äidillesi vähään aikaan ollenkaan.
Minulla on juuri tuollainen äiti!
Allekirjoitan sanasta sanaan aloituksesi.Äiti voi syyllistää ihan mistä tahansa ja kirjoittaa mitä tahansa, pitää koko ajan olla varuillaan.
En uskalla mitään laittaa äidin näkyviin, suurinpiirtein. Kirjoitin, että perheen kanssa paistettiin lettuja. Äiti kirjoitti siihen, että eikö hän ole perhettä kun häntä ei ole kutsuttu, ja muistaa tämän tilapäivityksen vetää kaikkiin juttuihinsa mukaan. Kun hän ei ole perhettä, hänet on hylätty.Tänään piruili niin, että päätin soittaa kuulumisiaan, oli niin pahantuulinen. Ei kannattanut. Lopetimme puhelun hieman huonoissa merkeissä (hieman, hehe). Sen jälkeen äiti soittanut kaksi kertaa ja puhunut tosi pahoja.
Nyt itken vaan, lapset tulossa koulusta kotiin niin pakko siistiytyä ja pestä silmät. Huolestuvat muuten. Tai itkeä vessassa salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä muuten menee? Onko hyvät välit? Hallitseeko äitisi elämääsi sellaisella tavalla että se ei ole normaalia aikuisena? Jotenkin tuo kuulostaa siltä.
Aikuisella ihmisellä ei oikeasti ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Et kai antaisi kenenkään muunkaan kohdella itseäsi niin kuin äitisi nyt tekee?
Tuossa pari juttua viestistäsi, mitä pakko kommentoida. Eli mun ja äidin suhde ei ole millään tasolla terve. Syyllistämistä ja syyllistymistä. Samaan liittyy tuo velvollisuus vanhempiaan kohtaan, mä koen syyllisyyttä kun äiti syyttää etten hänestä huolehdi tarpeeksi. Pitäähän kunnon lapsen huolehtia vanhoista vanhemmistaan? Toisaalta samalla ajattelen jos jollain muulla olisi samanlainen tilanne, että irtipoikki vaan noin epäterveestä tilanteesta.
Eli tiedostan, että mennään metsään äiti-tytär-suhteessa, mutta mietin tyyliin "mitä muut sanovat" jos vaan laitan sopivan etäisyyden äitiin. Äiti osaa saada ihmisiä puolelleen, jopa kummitätini on joskus soittanut minulle ja syyttänyt miksi kohtelen äitiäni niin huonosti. Eli siinä menee sitten osa omaa lähipiiriäkin äidin mukana.
Olen siksi yrittänyt jotenkin sinnitellä. En vaan tiedä mitä järkeä tässä on. Ajattelen, että tyttären täytyy olla epäitsekäs, äitikin on tehnyt mun puolesta asioita aikanaan. Kuten piti mut, eikä tehnyt aborttia, vaikka kuulemma harkitsi ja joskus miettii olisiko pitänyt. Tuloni oli yllätys nimittäin, suunnittelematon juttu ja sotkin koko elämänsä. Tämän kun on kuullut lapsena, sitä pysyy varmaan äidin kuolemaan asti sopivan syyllistettynä ja helppona kohteena äidille purkaa harmejaan?
Hei tää on jotain ihan uskomatonta. Ihan kieroutunutta toimintaa jonka pahimmassa tapauksessa kierrätätte itse seuraavalle sukupolvelle jollette nyt tee asialle jotain. Miksi soitat äidillesi?
Soitan velvollisuudentunnosta, koska niin pitää tehdä. Aikuisen lapsen pitää välittää vanhoista vanhemmistaan jne. Näin äiti on mulle hokenut ja jos en niin tee, syyllistää.
Todella hyvä perustelu soittaa ja saada itsensä pois tolaltaan?
Jotain mun on tehtävä. Lapset tuli justiinsa ja mä oon ihan töttöröö. Mä haluan olla omille lapsilleni ihan muuta. Nyt lähden laittamaan välipalaa, huuhtaisen naaman kuntoon, unohdan sen naisen ja käyn tekemään lasten kanssa läksyjä.
Kiitos paljon teille vastaajille. Pienestä harmittelusta sain purettua isomman vyyhden mielestäni ulos. Mun täytyy miettiä koko kuviota äidin kanssa, ei tää tervettä tosiaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun alkaa laittaa rajoja niin oma olo helpottaa. Sen rajojen laiton voi tehdä pieni askel kerrallaa, ei ole mikään pakko ryminällä ruveta laittamaan. Ehkä ensimmäinen askel on se että laittaa ne estot päälle fb:n.
kommentoi kaikkea mukahauskaa kännipäissään. Jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkemästä päivityksiäni ja veljeni ei koskaan huolinutkaan kaveriksi äitiämme ;).
En esimerkiksi voinut koskaan kirjoittaa mitään humoristista, koska äidille ei nämä jutut auenneet. Otti kaiken täytenä totena. Ja oli jatkuvasti soittamassa jokaisen päivityksen perään, kysymässä lisätietoja. Hohhoijaa...
tuskin tietää mikä facebook edes on. Samanlaista tekstiä varmaan tulisi.
Mulla on henkkohtakaveirt joille jaan paljon ja sitten ns puolitutut joille jaan vaan satunnaisesti jotain. Vaatii vaan vaivan luoda ryhmät ja jakaa kaverit ryhmiin. Ja sitten muistaa kirjoittaessa että oletuksena tulee aina edelisen päivityksen ryhmä mutta se on helppo nähdä.
Juuri tuosta syystä minä estin äitini kokonaannäkemästä päivityksiäni ja veljeni ei koskaan huolinutkaan kaveriksi äitiämme ;).
Estän näkemästä mitään tästä lähin. Riita siitäkin tulee, oli jo aiemmin tätä epäilemässä ja soitti ihan varta vasten kysyäkseen olenko estänyt häntä näkemästä. Joku tuttunsa oli sanonut, että niin voi tehdä ja kun sitten toinen tuttu tiesi jotain mitä mulle oli tapahtunut, niin oonko mä kiittämätön lapsi nyt hänet jotenkin estänyt!
Mitä mä siihen voin sanoa. Olin estänyt, laitan viestikohtaisesti mitä voin näyttää äidilleni ja mitä en. Se vaan tosiaan vaikeuttaa, kun yhteisiä tuttavia ja sukulaisia kavereina, estänkö kaikki vai toivonko, etteivät ota mitään puheeksi äitini kanssa tms.
Kirjoittaja nr.3, ollapa mun äiti kans tuossa tilassa, se kun keksi Facebookia käyttää oli kyllä vihoviimeinen päivä! Antaa itsestään niin hienon ja fiksun kuvan siellä, ja totuus ihan eri. Kirjoittelee miten on yksin ja hylätty ja sairas, toisaalta siksi on hyvä olla kaverinsa, että näkee mitä sontaa minusta jauhaa.
Mulla on jo jotain hahmotelmaa, mutta täytyy nyt tarkentaa sitä. Harmi vain, kun niihin henk.koht.kavereihin joiden kanssa olisi kiva kuulumisia vaihtaa, kuuluu äidin tuntevia ihmisiä. Joten aina kun äidille selviää jonkun muun kuin hänen kuulleen mun kuulumisista jotain mitä hän ei tiedä, helvetti repeää. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun näin on käynyt... Eli mun on pudotettava ystäviä pois ihan vain sen naisen takia.
"Tämä täytyy tehdä" on vastauksena tuota viestin vastaanottajien ryhmittämistä ehdottavalle. Yritin lainata viestiä, mutta näköjään onnistuin epäonnistumaan! :-)
Ap
Kun joka sekunti muistat että lapset eivät ole täällä tehdäkseen vanhempiaan onnelliseksi.