Äitini pyysi kaverikseni Facebookissa, ja homma ei toimi!
Koko ajan kettuilee mulle, jos mitään kirjoitan. Kirjoitin vastikään jotain ihan tavallisista touhuista perheen kanssa, ja äiti kettuili siihen vastausta, että niin, vanhaa väsynyttä mummoa ei kukaan halua tulla katsomaan. Tehdään vaan kivoja asioita.
En voi poistaa häntä enää kavereistani, koska suuttuisi ihan kauheasti. Pitikin mennä hyväksymään, kysyi mua usean vuoden ajan jatkuvasti. Kuulemma kaikkien tuttaviensa lapset ovat fb-kavereitaan, siellä ne kivasti fb:ssä pitää yhteyttä ja on niin söpöä. Hänen lapsensa ei, hänen lapsensa hyljeksivät häntä. Lopulta en jaksanut vaan hyväksyin kaveripyynnon nro 100.
Olen laittanut viesteihini estoja, ettei äiti näe. Silloin joutuu estämään koko joukon muitakin, jotka ovat äitini ja minun yhteisiä tuttavia. On käynyt joskus nimittäin niin, että äidillä ja tuttavallaan tullut joskus jostain puhe, selvinnyt, että tuttava lukenut juttuni FB:sta ja äiti vetää kauheat kilarit.
Mä luulin, että aikuiseksi tultuaan ihminen ei enää kriiseile äitinsä kanssa. Turha toivo näköjään.
Tuo äidin kommentointi on jo melko noloa, laittaa vaikka mitä mulle seinälle viestiä fb:ssä, että kaikki näkis miten hänen lapsensa (minä) hyljeksii häntä.
Mä en jaksa enää. FB on kätevä kommunikaatioväline, mutta nyt taitaa vähentyä käyttö ihan huimasti tuon äidin terrorisoinnin vuoksi. Kun ei enää puheluterrorisointi riitä...
Kommentit (27)
Minulla on juuri tuollainen äiti! Allekirjoitan sanasta sanaan aloituksesi.
Äiti voi syyllistää ihan mistä tahansa ja kirjoittaa mitä tahansa, pitää koko ajan olla varuillaan. Kirjoitin siitä, miten kerrankin hellin miestäni oikein kunnolla ja laitoin todella hyvää ruokaa, otin kuvan kynttiläillallisesta jne. Ja eikös äiti tule kommentoimaan, että voisi tytär tulla tekemään äidillensäkin jotain, kun äiti sentään parikymmentä vuotta teki tyttärelleen ruokaa ja nykyään joutuu syömään kylmää kaupan makaronilaatikkoa, kun ei jaksa nälkäisenä odottaa uunin lämpenemistä.
Jos mitenkään saat kiinni äitis jutuista. Kun se sitten ihmettelee että miksi nyt niin äitiraukan nolasit niin sanot että sitähän se tekee itsekin sua kohtaan koko ajan. Vai kuuluuko äitisi siihen porukkaan jota on vaan ymmärrettävä ja miellytettävä kun mikään muu ei auta? Ellei siis halua katkasta välejä lopullisesti.
Minulla on juuri tuollainen äiti! Allekirjoitan sanasta sanaan aloituksesi.
Äiti voi syyllistää ihan mistä tahansa ja kirjoittaa mitä tahansa, pitää koko ajan olla varuillaan.
En uskalla mitään laittaa äidin näkyviin, suurinpiirtein. Kirjoitin, että perheen kanssa paistettiin lettuja. Äiti kirjoitti siihen, että eikö hän ole perhettä kun häntä ei ole kutsuttu, ja muistaa tämän tilapäivityksen vetää kaikkiin juttuihinsa mukaan. Kun hän ei ole perhettä, hänet on hylätty.
Tänään piruili niin, että päätin soittaa kuulumisiaan, oli niin pahantuulinen. Ei kannattanut. Lopetimme puhelun hieman huonoissa merkeissä (hieman, hehe). Sen jälkeen äiti soittanut kaksi kertaa ja puhunut tosi pahoja.
Nyt itken vaan, lapset tulossa koulusta kotiin niin pakko siistiytyä ja pestä silmät. Huolestuvat muuten. Tai itkeä vessassa salaa.
Jos mitenkään saat kiinni äitis jutuista. Kun se sitten ihmettelee että miksi nyt niin äitiraukan nolasit niin sanot että sitähän se tekee itsekin sua kohtaan koko ajan. Vai kuuluuko äitisi siihen porukkaan jota on vaan ymmärrettävä ja miellytettävä kun mikään muu ei auta? Ellei siis halua katkasta välejä lopullisesti.
Ei hänen juttuihinsa voi heittää edes huumorilla mitään piikikästä, jos kirjoitan jotain, soi kohta puhelin ja voi sitä kiukuttelun määrää.
Joko kestettävä tai katkaistava välit. Mies olisi valmis katkaisemaan välit, hänen mielestään parisuhteemme suurin ongelma on äitini. Tiedän tämän itsekin, ja mietin mitä hemmettiä tein kun hyväksyin hänet kaverikseni fb:ssä. Perheterapeuttikin sanoi, että mun täytyisi tehdä kupla perheemme ympärille, sulkea äiti ulkopuolelle ja suhtautua kuin johonkin hyvänpäivän tuttuun. Ettei hän saa tartuttua mihinkään ja lyötyä sillä.
Estoonhan se nainen on laitettava fb:ssa.
Minä olen kolmen aikuisen lapseni kaveri facessa ja laitan vain humoristisia tai kannustavia kommentteja. Yksityisjutut jutellaan chatissa.
Mukava kun on tällaisiakin äitejä. Itse toivon tulevani samanlaiseksi, en missään tapauksessa halua suhtautua lapsiini äitini lailla kun lapseni aikuistuvat. Toivottavasti onnistun.
Mä kyllä poistaisin äitini kavereista jos olisin sinunlaisessa tilanteessa. Eihän tuo nyt terveeltä kuulosta millään lailla. Ehkä tämä tilanne kuvastaa kuitenkin vain teidän suhdetta kokonaisuudessaan. Miten teillä muuten menee? Onko hyvät välit? Hallitseeko äitisi elämääsi sellaisella tavalla että se ei ole normaalia aikuisena? Jotenkin tuo kuulostaa siltä.
Poistat nyt vain kylmänviileästi äitisi kavereistasi ja jos / kun hän tiedustelee syytä, kerro rauhallisesti että et pidä marttyyrimaisesta asenteesta. Ole valmis keskusteluun jos hän haluaa asiallisesti keskustella. Jos ei, anna asian olla. Aikuisella ihmisellä ei oikeasti ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Et kai antaisi kenenkään muunkaan kohdella itseäsi niin kuin äitisi nyt tekee?
Älä myöskään vastaa itse kettuilulla vaan koita ymmärtää, että äitisi käytös juontaa juurensa jostain ihan muualta kuin sinusta. Itse ainakin koittaisin "päästää irti" kaikenlaisesta negatiivisesta ilmapiiristä äidin kanssa. Jos ei onnistu, huono juttu, mutta sitten pitää mennä elämässä eteenpäin ja suunnata energiaa johonkin muuhun.
Minä en ainakaan antaisi äitini enkä kenenkään muunkaan kohdella itseäni niin kuin kuvailit viestissäsi.
Minä olen kolmen aikuisen lapseni kaveri facessa ja laitan vain humoristisia tai kannustavia kommentteja. Yksityisjutut jutellaan chatissa.