Miten aikuisopiskelijat pystyy ottamaan opiskelut tosissaan?

ja opinnot on paljon helpompi ottaa tosissaan nyt kuin nuorempana. Kun on työelämää taustalla, on paljon helpompi nähdä opintojen hyödyt.



Minusta opiskelu on myös kivaa. Se on henkireikä töiden ja arjen keskellä: tehtävissä saan tehdä just niin kuin itse haluan, eikä tarvi tehdä kompromisseja kenenkään kanssa.

niin he ovat paljon motivoituneempaa porukkaa, jaksavat opiskella jopa pienten lasten kanssa. Se ei ole mitään pelleillyä vaan tutkintoon tähtäävää tarmokasta toimintaa.

Opiskelu aikuisena on ihanaa! Kun on ensin ollut työssä jossa päätä ei tarvitse käyttää mihinkään ja sitten pääsee oikeasti ottamaan itsestään kaiken irti, se on mahtavaa. Motivaatio opiskeluun on aivan toinen kuin nuorena. Nuorempien opiskelijoiden kanssa on hauskaa, kun ei tarvitse enää yrittää sulautua joukkoon ja saada ystäviä tms. Oma elämä on sen kaiken lisäksi, koko opiskelukuvio on ihan extraa.

Kiitos kysymästä, mutta hyvin pystyn opiskelemaan nuorten kanssa.



Nuorethan ovat mukavia. Ja aikuisiahan ne yliopistossa on, ei mitään lapsia. Täytyyhän työpaikoillakin pystyä tekelämänmään töitä kaiken ikäisten kanssa. Meillä kaikilla on toisillemme annettavaa.



Voi elämän kevät taas tätäkin avausta. Olen siis 46v. ja toista tutkintoa opiskelemassa yliopistossa. Ensimmäisestä on jo niin paljon aikaa, että mitään en saanut hyväksiluettua eli koko repertuaarin joudun käymään läpi. Teen osa-aikaisesti töitä ja silti tulen valmistumaan kolmessa vuodessa. Nyt alkoi gradu semma ja kovasti motivaatiota riittää.



Ap on hyvä ja astuu ulos omasta pikku laatikostaan. Ala ihminen elää ja tutustu erilaisiin ihmisiin. Kyllä se siitä!

Opiskelu aikuisena on ihanaa! Kun on ensin ollut työssä jossa päätä ei tarvitse käyttää mihinkään ja sitten pääsee oikeasti ottamaan itsestään kaiken irti, se on mahtavaa. Motivaatio opiskeluun on aivan toinen kuin nuorena. Nuorempien opiskelijoiden kanssa on hauskaa, kun ei tarvitse enää yrittää sulautua joukkoon ja saada ystäviä tms. Oma elämä on sen kaiken lisäksi, koko opiskelukuvio on ihan extraa.

Tosin olen nuori vielä itsekin, mutta työelämässä ollut ja perheellinen.

tekelämänmään ei ole oikea sana, piti olla tekemään. Tämän siitä saa kun koira tunkee kuonoa kainaloon. Haluaa lenkille.

Hmm.. itse opiskelen amk:ssa nuorisopuolella, ja sanonpa vain, että aikuisryhmä, jonka kanssa on joitakin tunteja samaan aikaan, on huomattavasti lapsellisempaa porukkaa täynnä. Ei vittu ku jotku päälle 40v akat ja ukot höröttää, supisee ja heittää isoäänistä huonoa läppää tunnilla opettajan puheen päälle. Mitäs varten sitä kouluun tullaan? Tuskin ainakaan hihittelemään kuten nämä "aikuiset" luulee......

Oman ryhmän kanssa (vaikka niitä kamalia nuoria ollaankin) ei ole tällaista ongelmaa.

tuohan kuulostaa hienolta jos kolmessa vuodessa saat osa-aikatöiden ohella opinnot tehtyä!



Mä en ehkä ihan vielä käy täysin aikuisopiskelijasta, kun olen alle 30-vuotias, mutta perheellinen ja töissä ollut kuitenkin. Ja nyt jatkanut opiskeluja, niin on ollut paljon helpompi ensinnäkin päästä aamulla ylös ja hankkiutua yliopistolle mitä silloin kun aikanani aloitin. Nyt ajattelen että tämä on nyt minun työni ja aion sen tehdä hyvin.



Enkä ole kokenut että en sopisi porukkaan. Ei ole mitään erityisiä paineita toisin kuin ehkä nuorempana, yritän parhaani ja olen mukava muille, ja jos kavereita löytyy niin kiva. Toki on siellä paljon minua vanhempiakin mukana, en tiedä mikä heitä motivoi mutta uskoisin että tiedonhalu ensisijassa. Ei sen tarvitse olla tenttitärppien ulkoaopettelua keneltäkään, vaan kyllä sitä voi opiskella sillä ajatuksella, että aion olla hyvä tässä sitten valmistuttuani. Ensisijassa mua kyllä motivoi ihan eri tavalla kuin ennen se valmistuminen ja työelämään siirtyminen, kahdeksan vuotta sitten se tuntui opintojen alussa tosi kaukaiselta ajatukselta, nyt ajattelen että ei se ole kuin jokunen vuosi ja suora putki tästä päivästä sinne ja eteenpäin.

Itse kävin kauppaopistossa nuorisoasteen perustutkinnon ja aloitin opinnot 24v. Olin jo äiti ja töitäkin tehny. Nuorisoaste piti valita, kosks aikuislinjoille otettiin vain 25v täyttäneitä.



Osan aikaa koin sopeutuvani hyvin jopa näiden 16-kesäisten joukkoon, mutta toisinaan oli kestämistä. Itse olin hyvin motivoitunut ja opiskelin saadakseni tutkinnon, olin tunnollinen ja sitoutunut.



Jos opettajalla ei ollut auktoriteettista otetta, saattoivat tunnit mennä ihan pelleilyksi. Sosiaalipolitiikan tunnit olivat pahimpia; nuoria ei kiinnostanut, joten kaikki hölisivät yhteen ääneen ja metelöivät niin, että oli todella hankala kuulla opetusta. Haistattelut eivät olleet mitenkään harvinaisia myöskään.



Eniten minua henk.koht. ärsytti nämä pissikset, jotka tulivat kouluun minareissaan ja korkkiksissaan vain siksi, että joutuisivat karenssiin muuten. Suorituksia ei heille kertynyt, ylpeilivät jopa niillä. Kuten myös kymmenillä panoillaan, ryyppyreissuillaan ja sillä, mitä kaikkea shoipailivat eilen vanhempien luottokortilla. Nämä sitten viilailivat kynsiään ja juorusivat ryhmissään tunneilla. Ja sen verran ääntä käyttivät, että varmasti jokainen kuul heidän loostokkaan elämänsä tähtihetket.



Onneksi mukana oli kuitenkin muutama tosi mukava nuori. Ja opettajista valtaosa oli mahtavia tyyppejä ja joustavia. Ilman heitä en olisi varmaankaan selvinnyt opiskeluvuosistani kauppiksessa.



P.S. Yhtään vuosiluokkani pissistä ei valmistunut samaan aikaan kuin muut, jotkut eivät ollenkaan, mutta veivät kuitenkin lusmuillakseen joltain toiselta opiskelupaikan. Sellaiselta, joka olisi ehkä oikeasti halunnut suorittaa tutkintonsa.

tekelämänmään ei ole oikea sana, piti olla tekemään. Tämän siitä saa kun koira tunkee kuonoa kainaloon. Haluaa lenkille.

Tärkeämpää olisi korjata gradu semma -> gradusemma... ei yhdyssanavirheitä ainakaan graduun, eihän :)

muistan nuorempana kuinka opintojen typeryys ärsytti. Nyt vanhempana tajuaa, että typeryys kuuluu osana pakettiin ja on tavallaan ihan merkityksetöntä. Ei siellä yliopistossa olla mitään järkevää opiskelemassa vaan tarkoitus on saada paperit ulos!