G: Pitäisikö subjektiivinen päivähoito muuttaa tarvehankintaiseksi?
Monessa kunnassa ollaan talousahdingossa. Vanhustenhoito on retuperällä, kunnalliset terveyspalvelut tökkivät, opetustoimi ei skulaa. Silti on varaa antaa kaikille lapsille kunnallinen päivähoitopaikka vaikka se on kallista. Miksi on näin?
Voisiko päivähoito olla tarveharkintaista? Päivähoitopaikan saisi kun osoittaisi todellisen tarpeen. Perusteena voisi olla esim. että molemmat vanhemmat töissä tai opiskelevat, lapsi tarvitsee päivähoitoa tukitoimena kehitykselleen (lausunto erikoislääkäriltä, lastensuojelulta tms) tai vanhemman sairaus estää lapsen täysipainoisen hoitamisen (lääkärintodistus masennuksesta tms.)
Mielipiteitä? Kannatatko subjektiivista päivähoitoa? Ja perustelut mukaan.
Kommentit (88)
Päiväkotipaikat pitäisi ensisijaisesti antaa (ainakin lähipäiväkodeista) niille joilla molemmat vanhemmat joko töissä tai opiskelemassa. Sitten loput niille, joilla perheessä sosiaalisia ongelmia esim. masennusta tai päihdeongelmia.
Olen sitä mieltä että nämä ihan tavalliset äidit, jotka silti vievät sen esikoisen hoitoon vauvan synnyttyä EIVÄT tarvitse hoitopaikkaa.
Lapset toki tarvitsevat ehkä ikänsä puolesta kodin ulkopuolisia virikkeitä (siinä 4-6 vuotiaina, ei sitä nuorempina), mutta ne voitaisiin hoitaa kaiketi vaikka kerhotoiminnalla ja sen pitäisi ehdottomasti olla maksullista.
Tai sitten virikehoidosta vaan reilusti maksullista, että jos haluaa päästä eroon siitä esikoisesta, maksakoot maltaita.
meillä vauva on helpoin hoidettava kaikista kolmesta lapsesta huolimatta korvakierteestä ja lukuisista yöheräilyistä. Ainakaan vauvan takia ei tarvitsisi isompia hoitoon viedä. Jos minulla ei olisi isommat lapset kotona, niin voisin todellakin vain maata kaikki päivät tai istua kahvilassa. Kuinka hankalia vauvoja teillä muilla oikein on, jos vauva on oikeasti syy laittaa isommat hoitoon?
Työttömät vanhemmat laittavat lapsensa hoitoon, koska jos lapsi jäisi kotiin,
vähennettäisiin lasten kotihoidontuki heidän päivärahoistaan.
Jos lakia muutettaisiin, ja tuo vähennys poistettaisiin, ei niitä lapsia sinne vietäisi. TÄMÄ ON FAKTA, JOTA EI SANOTA ÄÄNEEN!
ja työssäkäyville etuoikeus lähipäiväkotiin!
subjektiivisuuden voisi kyllä rajata esim. 13 pvä/kk ja osa-aikaiseen hoitoon
1) Vanhemmat ovat pääsääntöisesti parhaita asiantuntijoita lapsensa tarpeiden suhteen. Vanhemmat toimivat perheen ja lapsen edun mukaan pääsääntöisesti - ja niiden osalta, jotka EIVÄT toimi, voi ollakin parempi, että lapsi on edes arkisin hyvässä hoidossa päivähoidon piirissä.
2) Jos kunnille annetaan mahdollisuus vähentää päivähoitopaikkoja, ne tarttuvat siihen niin hanakasti, että kohta jo oikeastikin päivähoitoa tarvitsevien on sitä vaikea saada. Tästä on todisteena tilanne ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta: päivähoitopaikoista taisteltiin oikeusistuimissa, kun kunnat katsoivat, ettei niitä tarvita lisää. Eli jos kunnille annetaan oikeus tarveharkita, harkinta menee säästöpaineiden vuoksi kohta sellaiseksi, ettei kukaan saa paikkaa, jolleivat molemmat vanhemmat ole töissä.... itselläni ja muilla erityislasten vanhemmilla on karuja kokemuksia tarveharkintaisten tukitoimien saatavuudesta eri kunnissa, sama pätisi kohta myös päivähoidossa.
3) Säästöt hupenevat nopeasti byrokratiaan. Huomatkaa, että ei RIITÄ, että tarve todistetaan päivähoitopaikkaa haettaessa, tarpeen olemassaoloa pitäisi tietysti tarkistaa joka vuosi. Olisitteko valmiita toimittamaan hakemukset työnantajien, yliopistojen ja lääkärien todistus-liitteineen joka vuosi? Miettikää, mikä rumba siitä syntyisi työpaikoilla, diagnosoivien lääkärien vastaanotoilla, oppilaitoksissa JA kunnissa!!!
4) Ns. virikelapsia on erittäin vähän, muutama prosentti päivähoidon asiakkaista.
5) Suurin syy säilyttää päivähoito on, että MUUNLAISTA KÄYTÄNNÖN APUA EI LAPSIPERHEISIIN OLE SAATAVILLA monessakaan kunnassa. Kunnallisia kodinhoitajiahan on vähennetty murto-osaan, heitä ei lapsiperheisiin riitä. Kannatan ehdottomasti tätä Ensikotien liiton kannanottoa subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Lukeaa, ajatuksella:
"Ensikotien liitto: Päivähoito-oikeuteen ei saa kajota
PP, 9.9.2005
--------------------------------------------------------------------------------
Päivähoito on osa tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, millä vähennetään huomattavan kalliiden erityispalveluiden tarvetta, toteaa Ensi- ja turvakotien liitto.
Perheet, joissa toinen vanhemmista on kotona, ovat olleet päivähoidosta säästöä hakevien kuntien hampaissa. Näitä perheitä on arvion mukaan niin vähän, että jos kotona olevat vanhemmat luopuisivat lapsensa hoitopaikasta, säästöä kertyisi 3-5 prosenttia päivähoidon budjetista, arvioi Ensi- ja turvakotien liitto.
Näistä perheistä osa tarvitsee päivähoitopaikan lastensuojelullisista syistä eli loppujen lopuksi kyse on hyvin pienestä ryhmästä.
- Vaikeissa elämätilanteissa olevien perheiden ongelmat eivät helpotu, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan tai kunnille annetaan vapaa harkintavalta päivähoitopaikkojen jakamisessa. Yhä useampi lapsi elää perheessä, jossa vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen kehityksen turvaamiseen, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Marita Ruohonen.
Päivähoito-oikeus on merkittävä tuki perheille eikä siihen saa kajota. Monien kuntien vaikea rahatilanne on todellinen, mutta päivähoidon supistaminen ei kuntien taloutta pelasta. Ratkaisua on etsittävä muista vaihtoehdoista, kuten osa-aikahoidon ja kerhotoiminnan monipuolistamisesta."
Olen itse pk:ssa töissä ja monesti joudumme tekemään konsultoivan puhelun lastensuojeluun lapsesta, joka on hoidossa vaikka äiti tai isä olisi kotona nuoremman lapsen kanssa.
Silloinhan on varmasti jotain perheessä pielessä jos äiti ei halua pitää molempia lapsia kotona jos itse on vielä kotona.
Toisista lapsista tulee ls-ilmoitus.
Ja kas kummaa sitten äiti jaksaakin ja haluaakin olla molempien kanssa kotona kun ilmoitus on tehty.
Ilmoitukset eivät ole asiattomia, koska joku syyhän siihen on ettei halua olla vanhemman lapsen kanssa.
Tämän porukan lasten poisraivaaminen hoidosta vähentää jo reilusti yli puolet turhaan hoidattavista pois.
Kelan tietokannasta saa vaivatta esiin vauvalomalaiset ja hoitovapaalaiset Tämän porukan lasten poisraivaaminen hoidosta vähentää jo reilusti yli puolet turhaan hoidattavista pois.
tuossakin ryhmässä olevien niiden lasten takia, jotka tarvitsevat päivähoitoa kuntoutuksen takia tai vaikkapa siksi, että se hoitovapaalla oleva äiti myös opiskelee.
1) Vanhemmat ovat pääsääntöisesti parhaita asiantuntijoita lapsensa tarpeiden suhteen. Vanhemmat toimivat perheen ja lapsen edun mukaan pääsääntöisesti - ja niiden osalta, jotka EIVÄT toimi, voi ollakin parempi, että lapsi on edes arkisin hyvässä hoidossa päivähoidon piirissä. 2) Jos kunnille annetaan mahdollisuus vähentää päivähoitopaikkoja, ne tarttuvat siihen niin hanakasti, että kohta jo oikeastikin päivähoitoa tarvitsevien on sitä vaikea saada. Tästä on todisteena tilanne ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta: päivähoitopaikoista taisteltiin oikeusistuimissa, kun kunnat katsoivat, ettei niitä tarvita lisää. Eli jos kunnille annetaan oikeus tarveharkita, harkinta menee säästöpaineiden vuoksi kohta sellaiseksi, ettei kukaan saa paikkaa, jolleivat molemmat vanhemmat ole töissä.... itselläni ja muilla erityislasten vanhemmilla on karuja kokemuksia tarveharkintaisten tukitoimien saatavuudesta eri kunnissa, sama pätisi kohta myös päivähoidossa. 3) Säästöt hupenevat nopeasti byrokratiaan. Huomatkaa, että ei RIITÄ, että tarve todistetaan päivähoitopaikkaa haettaessa, tarpeen olemassaoloa pitäisi tietysti tarkistaa joka vuosi. Olisitteko valmiita toimittamaan hakemukset työnantajien, yliopistojen ja lääkärien todistus-liitteineen joka vuosi? Miettikää, mikä rumba siitä syntyisi työpaikoilla, diagnosoivien lääkärien vastaanotoilla, oppilaitoksissa JA kunnissa!!! 4) Ns. virikelapsia on erittäin vähän, muutama prosentti päivähoidon asiakkaista. 5) Suurin syy säilyttää päivähoito on, että MUUNLAISTA KÄYTÄNNÖN APUA EI LAPSIPERHEISIIN OLE SAATAVILLA monessakaan kunnassa. Kunnallisia kodinhoitajiahan on vähennetty murto-osaan, heitä ei lapsiperheisiin riitä. Kannatan ehdottomasti tätä Ensikotien liiton kannanottoa subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Lukeaa, ajatuksella: "Ensikotien liitto: Päivähoito-oikeuteen ei saa kajota PP, 9.9.2005 -------------------------------------------------------------------------------- Päivähoito on osa tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, millä vähennetään huomattavan kalliiden erityispalveluiden tarvetta, toteaa Ensi- ja turvakotien liitto. Perheet, joissa toinen vanhemmista on kotona, ovat olleet päivähoidosta säästöä hakevien kuntien hampaissa. Näitä perheitä on arvion mukaan niin vähän, että jos kotona olevat vanhemmat luopuisivat lapsensa hoitopaikasta, säästöä kertyisi 3-5 prosenttia päivähoidon budjetista, arvioi Ensi- ja turvakotien liitto. Näistä perheistä osa tarvitsee päivähoitopaikan lastensuojelullisista syistä eli loppujen lopuksi kyse on hyvin pienestä ryhmästä. - Vaikeissa elämätilanteissa olevien perheiden ongelmat eivät helpotu, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan tai kunnille annetaan vapaa harkintavalta päivähoitopaikkojen jakamisessa. Yhä useampi lapsi elää perheessä, jossa vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen kehityksen turvaamiseen, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Marita Ruohonen. Päivähoito-oikeus on merkittävä tuki perheille eikä siihen saa kajota. Monien kuntien vaikea rahatilanne on todellinen, mutta päivähoidon supistaminen ei kuntien taloutta pelasta. Ratkaisua on etsittävä muista vaihtoehdoista, kuten osa-aikahoidon ja kerhotoiminnan monipuolistamisesta."
kannatan myös tosiaan sitä, että vanhempien loma-ajat olisivat aina myös lasten loma-aikoja.
Minä ja usein miehenikään ei tiedä etukäteen varsinkaan lyhempiä lomiaan, vaan niitä siirrellään usein työtilanteen mukaan. Minunkin piti olla maanantaina lomalla, mutta en ehtinytkään. Mutta jos sattuu hiljaisempi hetki, saatan päättää pitää vapaapäivän parin päivän varoitusajalla. Vuoden lomista noin puolet sijoittuvat tällä tavoin.
Meillä kyllä lapsi on vapaalla aina kun mekin. Paitsi, niinä päivinä kun olen opiskelemassa. Olisipa hienot selvitykset joka kuukausi lähettää molempien töistä palkkakuitti, hankkia koulusta läsnäolotodistus milloin on ollut paikalla, kirjoittaa selvitys satunnaisista etäopiskelupäivistä, pyytää todistus työharjoittelupaikasta sekä päiväkodilta kirjanpito lapsen toteutuneista hoitoajoista.
Ja sitten joka kuukausi joku viranomainen käsittelisi nämä ja selvittäisi missä me ja lapsi olemme milloinkin olleet. En edes halua tietää paljonko resursseja tämä veisi julkiselta puolelta (tuo viranomainen + päiväkoti + koulun todistukset).
Eihän esim. neuvolat ole aktiivisia niiden vanhempien suhteen, jotka syystä tai toisesta eivät käytä neuvolan palveluja.
Ja mitä kaikkea voikaan siellä oman kodin seinien sisäpuolella voikaan tapahtua, mikä ei tule lastensuojelun tietoon, esille tulevat tapaukset ovat vain jäävuorenhuippuja.
Pitäisikö lastensuojelun selvittää jokaisen perheen tausta, joka hoitopaikkaa hakee. Jos hoidontarvetta lähdetään rajaamaan, se heikentäisi entisestään niiden lasten asemaan, joilta se ihan perushoiva puuttuu.
Olen itse pk:ssa töissä ja monesti joudumme tekemään konsultoivan puhelun lastensuojeluun lapsesta, joka on hoidossa vaikka äiti tai isä olisi kotona nuoremman lapsen kanssa. Silloinhan on varmasti jotain perheessä pielessä jos äiti ei halua pitää molempia lapsia kotona jos itse on vielä kotona. Toisista lapsista tulee ls-ilmoitus. Ja kas kummaa sitten äiti jaksaakin ja haluaakin olla molempien kanssa kotona kun ilmoitus on tehty. Ilmoitukset eivät ole asiattomia, koska joku syyhän siihen on ettei halua olla vanhemman lapsen kanssa.
Keittäjänä vai?! "Silloinhan on varmasti jotain perheessä pielessä jos äiti ei halua pitää molempia lapsia kotona jos itse on vielä kotona." Sinäpä sen sanoit... Sinustako nämä perheet, jossa on jotakin pielessä hakeuttuu itse lastensuojun piiriin, jotta saisivat hoitopaikan?!
Olen itse pk:ssa töissä ja monesti joudumme tekemään konsultoivan puhelun lastensuojeluun lapsesta, joka on hoidossa vaikka äiti tai isä olisi kotona nuoremman lapsen kanssa. Silloinhan on varmasti jotain perheessä pielessä jos äiti ei halua pitää molempia lapsia kotona jos itse on vielä kotona. Toisista lapsista tulee ls-ilmoitus. Ja kas kummaa sitten äiti jaksaakin ja haluaakin olla molempien kanssa kotona kun ilmoitus on tehty. Ilmoitukset eivät ole asiattomia, koska joku syyhän siihen on ettei halua olla vanhemman lapsen kanssa.
lastensuojelua. Kaveri oli aika paha synnytyksen jälkeinen masennus, mutta kunnon apua saadakseen tarvinnut tehdä itsestään ls-ilmoitus. Ei tehnyt, vaan sinnitteli väkisin, vaikka apua olisi todellakin tarvinnut. Seurauksena oli mm. avioero.
Jos hänen lapsestaan olisi päivähoidossa tehty ls-ilmoitus, takuulla olisi ottanut tämän pois hoidosta, vaikka tarve hoidolle oli todellinen.
Työttömät vanhemmat laittavat lapsensa hoitoon, koska jos lapsi jäisi kotiin,
vähennettäisiin lasten kotihoidontuki heidän päivärahoistaan.
Jos lakia muutettaisiin, ja tuo vähennys poistettaisiin, ei niitä lapsia sinne vietäisi. TÄMÄ ON FAKTA, JOTA EI SANOTA ÄÄNEEN!
Miksi kukaan ei kommentoi tätä? 340 euroa on MIELETÖN raha työttömän perheelle!
Valtion meno (340e) olisi kunnalle VALTAVA säästö (päivähoitopaikan hinta /kunnasta riippuvainen)! Miksi päättäjät eivät uskalla puuttua tähän? MIKSI KUNNAT EIVÄT TEE MITÄÄN? Kotihoidontuen vähentäminen työttömyyspäivärahasta LOPETETTAVA!
TE-toimistotkin todellakin edellyttävät, että työtön on valmiina töihin.
Ihminen ei voi säännösten mukaan olla työttömänä työnhakijana eli saada työttömyyskorvausta, jos hän ei ole kykenevä ottamaan töitä vastaan periaatteessa heti. Eli työttömyyskorvaus voidaan evätä, jos saisit työpaikan, mutta et voi ottaa sitä vastaan, jos et saakaan lapsia hoitoon heti.
Jos tällainen muutos tehtäisiin, pitäisi hoitopaikkojenkin järjestyä välittömästi. Nykyisissä pätkätöissä viimeistään seuraavaksi päiväksi, monissa sijaistuksissa jopa samana aamuna.
Ei voida tehdä säännöstöä, joka kieltää työttömältä lapsen päivähoitopaikan ja samalla pitää päivähoitopaikan puutetta syynä evätä työttömyyskorvaus.
Ja jotta lapset eivät joutuisi heittopusseiksi joka viikko eri päiväkotiin, pitäisi näille keikkatyöläisille olla jatkuvasti vapaana paikkoja, jotta lapsi pääsisi aina samaan paikkaan. Ei välttämättä huono systeemi, mutta tuskin säästäisi kustannuksia.
tehdä tarveharkintaiseksi.
Typerä kysymys, kertakaikkiaan.
Ei lapsiperheiden tukipalveluista pidä säästää.
Kannattaisin ensisijassa sellaista mallia, jota Marjatta Kalliala kannattaa eli että 4-vuotiaasta lähtien kaikilla on oikeus puolipäiväiseen varhaisKASVATUKSEEN. Kallialan mukaan hyväkään kotihoito ei voi tarjota kaikkea samaa kuin hyvä varhaiskasvatus, I agree.
Mun mielestä ei voida kategorisesti sanoa, että kukaan äitiyslomalainen ei saisi pitää isompaa lasta (tai edes pienempää esikoista) hoidossa. Syitä, joissa ainakin isompi lapsi pitäisi saada hoitoon, ovat:
- syntyy kerralla kolmoset tai erittäin sairaat kaksoset
- vauva joutuu keskolaan tai muuten jatkuvaan sairaalahoitoon
- äiti joutuu sairaalahoitoon tai muuten sairastuu vakavasti
Meillä ei ole ainakaan sellaisia rahoja, että voisimme maksaa kokopäiväiselle kotihoitajalle, jos joku noista tapauksista sattuisi omalle kohdalle. Auttavia isovanhempia tai muita ei ole. Ja kunnaltahan ei saa kodinhoitajaa tuollaisissa tapauksissa. Kohtuutonta vaatia, että kaikilla pitäisi olla valtavat rahat, että uskaltaisi hankkia lapsia, jos tuollaisissa hätätilanteissakaan isompaa lasta ei saisi hoitoon.
Meillä lasten ikäeroksi tulee 6 vuotta. Isompi aloittaa vasta puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen eskarin ja olen kyllä ajatellut pitää häntä aamupäivät hoidossa (ihan tuon Kallialan mallin mukaisesti), sillä minun on vaikea uskoa, että 6-vuotias suomalainen ei tarvitsisi mitään varhaiskasvatusta tai samanikäisten seuraa, kun muualla maailmassa samanikäiset ovat olleet koulussa ehkä jo useitakin vuosia.
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta.
Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Kerhoihin joutuu jonottamaan 6-12 kk ennen kuin saa lapselleen paikan. Ja kun miettii kuinka vaikeaa päiväkotipaikan saaminen on, niin siinä on pätkätyöläinen ihmeissään kerho- päivähoitopaikkojen kanssa.
Kotiäidille tai elämäntapatyöttömälle kerhot toimivat oikein hienosti.
Nykyaikaan on vaivatonta todistaa tarve, jos sellainen on (esim. Kelalta saadaan suoraan tiedot vauvalomalaisista ja hoitovapaalaisista; opiskelupaikasta ja työnantajalta tieto siitä että tosiaan opiskelee tai on töissä, lääkäriltä tai asiantuntijalta suositus hoitopaikkaan) ja tarpeeksi minusta riittää just nuo jotka ap on luetellut.
Vaihtoehtona voisi olla, että hoitopaikasta laskutettaisiin 120% todellisten kustannusten mukaisesti niin että saadaan hieman tuottoakin.
Hoitopaikan panttaaminen, vaikka jompikumpi vanhemmista on kotona, on epäreilua paikkoja oikeasti tarvitsevia kohtaan ja lisäksi yhteisten rahojen räikeää väärinkäyttöä.
pätkätyöläisten pätkiä ja ajoittain työttömiä varten voisi olla oma avoimen tyyppinen päiväkoti, johon lapsen saisi lyhyellä varoitusajalla. Muille hoitopaikkatakuu esim. kun hoitotarpeesta ilmoittaa 4-6 kk ennakkoon sekä lisää kerhotyyppistä toimintaa himovirikkeistäjille.