G: Pitäisikö subjektiivinen päivähoito muuttaa tarvehankintaiseksi?
Monessa kunnassa ollaan talousahdingossa. Vanhustenhoito on retuperällä, kunnalliset terveyspalvelut tökkivät, opetustoimi ei skulaa. Silti on varaa antaa kaikille lapsille kunnallinen päivähoitopaikka vaikka se on kallista. Miksi on näin?
Voisiko päivähoito olla tarveharkintaista? Päivähoitopaikan saisi kun osoittaisi todellisen tarpeen. Perusteena voisi olla esim. että molemmat vanhemmat töissä tai opiskelevat, lapsi tarvitsee päivähoitoa tukitoimena kehitykselleen (lausunto erikoislääkäriltä, lastensuojelulta tms) tai vanhemman sairaus estää lapsen täysipainoisen hoitamisen (lääkärintodistus masennuksesta tms.)
Mielipiteitä? Kannatatko subjektiivista päivähoitoa? Ja perustelut mukaan.
Kommentit (88)
[iMiksi minun pitää maksaa veroja siitä ilosta, että sinä saisit helppoa elämää? Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää hyvin. Menkää kerhoihin ja harrastuksiin. Leikkipuistoon ja kirjastoon. Kavereille ja mummolaan. Ja onko teitä siellä KAKSI aikuista kotona yhden vauvan kanssa isomman ollessa hoidossa? Miten te nyt niin väsyneitä muka olette?
[/quote]
...pitkälle pötkittäisiin. Ei kuule taida riittää edes bussilippusubventioihin sinun kohdallasi. Ehkä jonkun passipoliisin palkasta pienen promillen myös sillä kustantaa, mutta ei juurikaan mitään muuta.
Oliko vielä muita tyhmiä kysymyksiä?
tarveharkintaiseksi.
ap:n esittämät syyt täytyisi esittää perusteluksi.
Tietysti omalla kustannuksellaan saisi viedä lapsen päiväkotiin ja maksaa aidot kustannukset. Silloin tänne varmaan syntyisi myös yksityisiä laadukkaita päiväkoteja.
Onko se sitten teidän mielestä ihan ok, jos kotona on 3 lasta ja sen vanhimman vie hoitoon? Kun täällä vallitsee sellainen mielipide että jos on 2 lasta niin kyllä ne täytyy pystyä hoitamaan kotona. Joo minäkin pystyn mutta oikeasti olen miettinyt että kun meille se kolmas tulee niin kaikkien kannalta olisi varmasti parasta jos vanhin (on siinä vaiheessa melkein 5v) menisi p-kotiin päiviksi. Täällä minä sitten makaan 2 lapsen kanssa, jes, ihanku ois lomalla!
[iMiksi minun pitää maksaa veroja siitä ilosta, että sinä saisit helppoa elämää? Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää hyvin. Menkää kerhoihin ja harrastuksiin. Leikkipuistoon ja kirjastoon. Kavereille ja mummolaan. Ja onko teitä siellä KAKSI aikuista kotona yhden vauvan kanssa isomman ollessa hoidossa? Miten te nyt niin väsyneitä muka olette?
...pitkälle pötkittäisiin. Ei kuule taida riittää edes bussilippusubventioihin sinun kohdallasi. Ehkä jonkun passipoliisin palkasta pienen promillen myös sillä kustantaa, mutta ei juurikaan mitään muuta.
Oliko vielä muita tyhmiä kysymyksiä?
Voitaisko sitä ennen lopettaa kaksikielisyys ja lakata rahan syytäminen siihen.
vanhemmista jotka ulkoistavat lastensa kasvatuksen VAIKKA OVAT KOTONA ITSE. Lapsethan tuosta hyötyisivät: mitä luulette miten moni 1-3v haluaa olla meluisassa tarhassa mieluummin kuin äidin ja pikkusisaruksen kanssa kotona? Sinne ne jäävät itkemään aitaa vasten ja kun lopettavat itkemisensä pienessä mielessään kuitenkin miettivät, että miksi äiti tahtoo olla vauvan kanssa mutta ei mun kanssa.
Ainakin ihan riemusta hihkuen hoitoon.. Kotona ei ehdi järjestää tarpeeksi tekemistä ku vauva vaatii niin paljon ja vanhemmat väsyneitä koko ajan
Miksi minun pitää maksaa veroja siitä ilosta, että sinä saisit helppoa elämää? Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää hyvin. Menkää kerhoihin ja harrastuksiin. Leikkipuistoon ja kirjastoon. Kavereille ja mummolaan. Ja onko teitä siellä KAKSI aikuista kotona yhden vauvan kanssa isomman ollessa hoidossa? Miten te nyt niin väsyneitä muka olette?
Tuloverojen osuus onkin kaikki 8% valtion verotuksesta, että sinä et kyllä kenenkään elämää paljoa helpota, syöthän itsekkin kuormansta.
Voitaisko sitä ennen lopettaa kaksikielisyys ja lakata rahan syytäminen siihen.
vanhemmista jotka ulkoistavat lastensa kasvatuksen VAIKKA OVAT KOTONA ITSE. Lapsethan tuosta hyötyisivät: mitä luulette miten moni 1-3v haluaa olla meluisassa tarhassa mieluummin kuin äidin ja pikkusisaruksen kanssa kotona? Sinne ne jäävät itkemään aitaa vasten ja kun lopettavat itkemisensä pienessä mielessään kuitenkin miettivät, että miksi äiti tahtoo olla vauvan kanssa mutta ei mun kanssa.
Ainakin ihan riemusta hihkuen hoitoon.. Kotona ei ehdi järjestää tarpeeksi tekemistä ku vauva vaatii niin paljon ja vanhemmat väsyneitä koko ajan
Miksi minun pitää maksaa veroja siitä ilosta, että sinä saisit helppoa elämää? Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää hyvin. Menkää kerhoihin ja harrastuksiin. Leikkipuistoon ja kirjastoon. Kavereille ja mummolaan. Ja onko teitä siellä KAKSI aikuista kotona yhden vauvan kanssa isomman ollessa hoidossa? Miten te nyt niin väsyneitä muka olette?
Tuloverojen osuus onkin kaikki 8% valtion verotuksesta, että sinä et kyllä kenenkään elämää paljoa helpota, syöthän itsekkin kuormansta.
Miksi heikon kuntatalouden pitäisi kustantaa vaikkapa vanhustenhoidon ja peruskoulujen hoitamisen kustannuksella se, että sua ja kaltaisiasi ei huvita hoitaa kahta lasta yhden sijasta siitä huolimatta, että olet heidät päättänyt tähän maailmaan synnyttää?
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta.
Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Ei ole tarkoituksen mukaista, että vanhemmat lorvivat kotona ja lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Siis ihan mieletöntä rahan haaskausta!
Päivähoito vain tarpeeseen on mun mielipiteeni.
musta tän hetkinen systeemi on hyvä, sillä moni hyötyy subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ihan hyvin perustein. Kaikki eivät halua hakeutua esim. lääkäriin saadakseen masennusdiagnoosin, joten loppupeleissä vaan lapsi kärsisi.
Itse näkisin paljon tärkeämpänä, että järjestettäisi osa-aikaista päivähoitoa päiväkodeissa (kerhotoimintaa laajemmassa mittakaavassa). Lisäksi vanhemmilla olisi mahdollisuus pitää osittaista hoitovapaata ja lapsi voisi olla osa-aikaisesti hoidossa. Mä uskallan väittää, että oma 3,5v kaipaa jo sitä kavereiden seuraa ihan oikeasti, muttei se vaadi täysipäiväistä päiväkotipaikkaa.
Niillä paikkakunnilla, joissa kerhomahdollisuus on, tämä on helposti toteutettavissa, mutta valitettavasti näin ei ole kaikkialla.
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta. Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Ei niissä ole varhaispedagogiikaa, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta.
Miten niissä huomataan esim., että perhe tarvitsisi erityistä tukea arkeensa.
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta. Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Ei niissä ole varhaispedagogiikaa, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta.
Miten niissä huomataan esim., että perhe tarvitsisi erityistä tukea arkeensa.
lapset ovat ennen näitä päiviä pärjänneet ilman VARHAISPEDAGOGIIKKAA?? Miten?
Voitaisko sitä ennen lopettaa kaksikielisyys ja lakata rahan syytäminen siihen.
vanhemmista jotka ulkoistavat lastensa kasvatuksen VAIKKA OVAT KOTONA ITSE. Lapsethan tuosta hyötyisivät: mitä luulette miten moni 1-3v haluaa olla meluisassa tarhassa mieluummin kuin äidin ja pikkusisaruksen kanssa kotona? Sinne ne jäävät itkemään aitaa vasten ja kun lopettavat itkemisensä pienessä mielessään kuitenkin miettivät, että miksi äiti tahtoo olla vauvan kanssa mutta ei mun kanssa.
Ainakin ihan riemusta hihkuen hoitoon.. Kotona ei ehdi järjestää tarpeeksi tekemistä ku vauva vaatii niin paljon ja vanhemmat väsyneitä koko ajan
Miksi minun pitää maksaa veroja siitä ilosta, että sinä saisit helppoa elämää? Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää hyvin. Menkää kerhoihin ja harrastuksiin. Leikkipuistoon ja kirjastoon. Kavereille ja mummolaan. Ja onko teitä siellä KAKSI aikuista kotona yhden vauvan kanssa isomman ollessa hoidossa? Miten te nyt niin väsyneitä muka olette?
Tuloverojen osuus onkin kaikki 8% valtion verotuksesta, että sinä et kyllä kenenkään elämää paljoa helpota, syöthän itsekkin kuormansta.
Miksi heikon kuntatalouden pitäisi kustantaa vaikkapa vanhustenhoidon ja peruskoulujen hoitamisen kustannuksella se, että sua ja kaltaisiasi ei huvita hoitaa kahta lasta yhden sijasta siitä huolimatta, että olet heidät päättänyt tähän maailmaan synnyttää?
Sua ja kaltaistaisiasi ei huvita hoitaa?! Mitä sinä luulet minusta tietäväsi. Mitä, jos ihan yleisellä tasolla keskusteltaisi asiasta.
T. Tuloverojen osuus onkin kaikki 8% valtion verotuksesta, että sinä et kyllä kenenkään elämää paljoa helpota, syöthän itsekkin kuormansta, kirjoittaja.
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta. Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Ei niissä ole varhaispedagogiikaa, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Miten niissä huomataan esim., että perhe tarvitsisi erityistä tukea arkeensa.
lapset ovat ennen näitä päiviä pärjänneet ilman VARHAISPEDAGOGIIKKAA?? Miten?
Valtio auttaa, holhoaa, kouluttaa, elättää jokaisen. Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Näin ajattelevat etenkin ne, jotka ovat nauttineet isiensä työllä rakennetun hyvinvointivaltion eduista.
Eikö tämäkin keskustelu ole oiva esimerkki.
Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta. Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.
Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.
Ei niissä ole varhaispedagogiikaa, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Miten niissä huomataan esim., että perhe tarvitsisi erityistä tukea arkeensa.
lapset ovat ennen näitä päiviä pärjänneet ilman VARHAISPEDAGOGIIKKAA?? Miten?
Miten ovat lapset pärjänneet... Eikö suurin osa tällä hetkellä poliitikassa hääräävät ole lapsia ennen varhaispedagogiikkaa ja poliikkahan ei ole yhteisten asioiden hoitamista eli onkohan nämä lapset näitä minä, minä ja minä lapsia.
lapsen oikeus, ei vanhempien niin miksi sitten aina koulussa opettajat jaksavat mainita siitä, miten harvinaisen ihania ja terveitä niin henkisesti kuin muutenkin meidän eskari-ikään asti kotona hoidetut tenavat ovat. Miten ihanan LAPSIA.
Aina opettajien suusta kuulee vain kehua siitä, miten hienoa työtä meillä on kotona tehty ja miten lapsista huomaa, että noilla on hyvä olla elämässä ja noiden kanssa on luettu ja touhuttu paljon. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista siitä, että nämä ovat olleet VAIN kotona eskariin asti. Sosiaalisia ja kaverien keskuudessa pidettyjä. Eivät ole jääneet mistään olennaisesta varmasti paitsi.
Kyllä olen sitä mieltä, että pitäisi olla tarveharkintaista tuon päivähoidon. Rakkaus ja välittäminen korvaa kyllä varmasti todella paljon sen puuttuvan "ammatillisen kasvatusotteen." Varhaiskasvatusta voidaan oikeasti antaa myös kotona.
lapsen oikeus, ei vanhempien niin miksi sitten aina koulussa opettajat jaksavat mainita siitä, miten harvinaisen ihania ja terveitä niin henkisesti kuin muutenkin meidän eskari-ikään asti kotona hoidetut tenavat ovat. Miten ihanan LAPSIA. Aina opettajien suusta kuulee vain kehua siitä, miten hienoa työtä meillä on kotona tehty ja miten lapsista huomaa, että noilla on hyvä olla elämässä ja noiden kanssa on luettu ja touhuttu paljon. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista siitä, että nämä ovat olleet VAIN kotona eskariin asti. Sosiaalisia ja kaverien keskuudessa pidettyjä. Eivät ole jääneet mistään olennaisesta varmasti paitsi. Kyllä olen sitä mieltä, että pitäisi olla tarveharkintaista tuon päivähoidon. Rakkaus ja välittäminen korvaa kyllä varmasti todella paljon sen puuttuvan "ammatillisen kasvatusotteen." Varhaiskasvatusta voidaan oikeasti antaa myös kotona.
Näin helppoa se on tehdä lapsista oman egon jatko, jonka avulla kotiäiti voi päteä.
Monet nuoret ja vanhemmatkin naiset ovat ns. epätyypillisissä työsuhteissa, ja jos lapsille ei ole takuuta PYSYVÄSTÄ, tutusta ja turvallisesta hoitopaikasta, ei olisi mitään järkeä tehdä pätkätöitä ja sairaslomasijaisuuksia, hakea aktiivisesti töitä (mikä edellyttää, että lapsille on hoitopaikka), opiskella ns. omaehtoisesti työttömänä jne.
Akateemisena pätkätyöläisenä täytyy sanoa, että on ollut koko perheelle ja ETENKIN LAPSILLE suuri onni, että lapsilla on ollut oikeus pysyvään hoitopaikkaan, tuttuihin hoitajiin ja kavereihin, riippumatta siitä, että työelämä ja työsuhteet ovat sitä mitä ovat. Muistakaa nyt te "sohvalla makaavista" työttömistä puhujat, että monet meistä ihan oikeasti haluamme tehdä töitä ja teemme kaikkemme sen eteen.
Minä ainakin nukuin esikoisen ollessa vauva 3-4h päikkärit. Välillä kiertelin kaupoissa. Eipä se hirveen rankkaa ollu. Toisen kanssa ei enää onnistunutkaan kun taapero ei nukkunut vauvan kanssa samaan tahtiin. Olis varmaan pitänyt isompi työntää päiväkotiin että olis ite saanu olla rauhassa vauvan kanssa. Sitten tulla av palstalle ihmettelemään miksi isompi on kiukkuinen kotona ja muksii vauvaa?!?
oli 70-luvulla tehdä työkeikkoja, kun meille lapsille ei ollut hoitopaikkaa.
Nyt hoitopaikan saa periaatteessa 2 viikon varoitusajalla, mikä ei todellakaan riitä työhastatteluissa/ soveltuvuuskokeissa käyvälle tai vaikkapa sairaslomasijaisuuksia tekevälle. Nopeiden sijaisuuksien kautta on usein helpointa työllistyä pidemmäksikin aikaa, mutta jos töihin lähtö on kovin vaikeaa hoitopaikan puutteen takia, kyllä ne työt toisille menevät.
Sitä paitsi, jos jokaisen työsuhteen/työpätkän jälkeen pitäisi hoitopaikat luovuttaa pois, lapset joutuisivat heittopusseiksi vaihtuviin paikkoihin.
Kuka oikeasti on sitä mieltä, että se on lasten etu?? Vai halutaanko tässä tosiaan äidit pois työmarkkinoilta kokonaan?
Työttömillä pitää säilyttää oikeus ainakin puolipäiväiseen hoitoon + se on voitava "lennossa" muuttaa kokopäiväiseksi tarvittaessa. TE-toimistotkin todellakin edellyttävät, että työtön on valmiina töihin.
En kannata Naisten asema työmarkkinoilla heikentyisi entisestään. Monet nuoret ja vanhemmatkin naiset ovat ns. epätyypillisissä työsuhteissa, ja jos lapsille ei ole takuuta PYSYVÄSTÄ, tutusta ja turvallisesta hoitopaikasta, ei olisi mitään järkeä tehdä pätkätöitä ja sairaslomasijaisuuksia, hakea aktiivisesti töitä (mikä edellyttää, että lapsille on hoitopaikka), opiskella ns. omaehtoisesti työttömänä jne. Akateemisena pätkätyöläisenä täytyy sanoa, että on ollut koko perheelle ja ETENKIN LAPSILLE suuri onni, että lapsilla on ollut oikeus pysyvään hoitopaikkaan, tuttuihin hoitajiin ja kavereihin, riippumatta siitä, että työelämä ja työsuhteet ovat sitä mitä ovat. Muistakaa nyt te "sohvalla makaavista" työttömistä puhujat, että monet meistä ihan oikeasti haluamme tehdä töitä ja teemme kaikkemme sen eteen.
Kesäpäivähoito on aikamoinen helvetti: kukaan ei tunne lapsia, lapset eivät tunne toisiaan eivätkä aikuisia, vastuukysymykset ovat ihan auki... ihan on ihme ettei kesäpäivähoidossa tapahdu enemmän tapaturmia ja karkaamisia tms. Stressaavaa kaikille.