G: Pitäisikö subjektiivinen päivähoito muuttaa tarvehankintaiseksi?

jos näin olisi, niin meidän lapsi olisi sitten kotona minun ja vauvan kanssa. Ja siis todellakin KOTONA, pääasiassa sisällä. Hän katsoisi varmaan videoita vauvan nukkuessa päiväunia parvekkeella samalla, kun itse lepään tai otan myös päikkärit makuuhuoneessa. En jaksa puistoilla, ja alle kuukauden ikäisen kanssa on päivärytmikin sen verran hakusessa, että ulkoilut korkeintaan tässä oman talon pihassa - harmi, kun ei oikein olisi pihalla sitten koskaan kavereita...



Eli lopputulos: lapsen ikätoverikontaktit käytännössä loppuisivat. Näkisimme pari kertaa kuussa erään ystäväni lasta (ainoastaan mahdollista tavata viikonloppuisin, koska ystäväni on töissä arkisin ja asuu sen verran kaukana, ettei illalla kyläilyt enää onnistu lasten nukkumaanmenoaikojen ja oman iltaimetysrumbani takia). Nykyisin lapsi voi päiväkodissa harrastaa sellaista, mitä en itse jaksa tai esim. vauvan takia voi tehdä - askartelua (en osaa enkä jaksa), retkiä (koen hankalaksi pikkuvauvan kanssa), musiikkihetkiä (kyllä mekin kotona lauletaan, muttei se vielä muskariksi riitä)... jne.



Itse tulisin ihan hyvin toimeen vaikka molemmat olisivat kotona. Mutta en usko pelkän äidin ja vauvan seuran kotioloissa vastaavan 4-vuotiaan esikoisen tarpeita. Siksi lapseni on nyt osa-aikaisesti hoidossa 16 tuntia /viikko. Päiväkodin ulkopuolella hänellä ei muuten ole yhtään kaveria, joten se hyöty tarhasta on kyllä ollut.

tai ainakin kokopäivähoito-oikeus pois jos esim. toinen vanhempi kotona. Tottakai kannatan hoito-oikeutta, jos siihen on muidenkin mainitsemia sosiaalisia tai terveydellisiä syitä.



Toisaalta taas. Olen nyt itse työttömänä ja hoidan kahta lastamme kotona. Jos saisin jonkin pätkätyön ja laittaisin lapset hoitoon, niin kyllä mä haluaisin, että lapset mahdollisen seuraavan pätkän jälkeen pääsisivät samaan päiväkotiin kuin ennnenkin. Tai että pätkien välillä ois mahdollisuus pitää lapset joinakin päivinä tarhassa, että he näkisivät ystäviään. Vaikka vanhempia nykyään piinataan pätkätöillä, en haluaisi samaa pätkittelyä lapsille.



Nyt kun tosiaan olen hoitovapaan jälkeen työttömänä, niin ei tulisi mieleenkään viedä mukuloita päiväkotiin, ei edes osa-aikaiseksi. Mun mielestä subjektiivinen päivähoito-oikeus on takuu vanhemmille, ettei työn vastaanottaminen esty lasten hoidon järjestämisen vuoksi. Päivähoitosysteemihän on luotu aikuisten (naisten) työssäkäynnin mahdollistamiseksi. Tietääkseni mitään varhaiskasvatuksen subjektiivista oikeutta ei ole, paitsi eskari, koska se on maksuton. Meillä lapset saa varhaiskasvatusta srk:n päiväkerhoissa, mutta en ole ajatellut sitä niinkään varhaiskasvatuksen kannalta, vaan ihan siksi, että lapset sitten osaisivat olla ryhmässä, kun toivottavasti pian pääsen töihin.



Asian vierestä haluaisin kysyä teiltä, joiden pienet lapset ovat päiväkodissa, että mitä teidän mielestä esim. 2-vuotiaan varhaiskasvatus siellä päiväkodissa tarkoittaa? Siis en syyllistä nyt ketään, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn. Olisivathan minunkin lapseni olleet siellä tarhassa ainakin kolmivuotiaasta lähtien, jso mulla ois töitä. Mies ois kyllä jäänyt alle 3-v lasten kanssa kotiin, mutta kyllä mä tajuan, että vaikka pätkätyöläisten on pakko tehdä töitä, jos niitä tarjotaan, ja silloin mukulat on vietävä hoitoon.

Asian vierestä haluaisin kysyä teiltä, joiden pienet lapset ovat päiväkodissa, että mitä teidän mielestä esim. 2-vuotiaan

Vastaan tähän, nuorimmaiseni oli 2-vuotias aloittaessaan päivähoidossa (jouduin aloittamaan työt). Pienten ryhmässä varhaiskasvatus on oikeastaan ihan sitä samaa, mitä kotonakin opetellaan. Pöytätapoja, pukemista, toisten kohtelua, yhteisleikkejä opetellaan. Potalla istumista, kädentaitoja jne. Eli minun mielestäni noin pieni ei todellakaan saa päivähoidossa mitään sellaista, mitä ei olisi täällä kotonakin saanut...tosin on myönnettävä, että ryhmässä toimiminen ja vähän vieraammat aikuiset saavat kummasti rotia uhmikseenkin :D

Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta. Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.

Miksi unohdetaan kaupungin ja srk:n päiväkerhot? Sieltä lapsi saa virikkeitä ja ryhmässä olemista ihan tarpeeksi.

Ei niissä ole varhaispedagogiikaa, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Miten niissä huomataan esim., että perhe tarvitsisi erityistä tukea arkeensa.

lapset ovat ennen näitä päiviä pärjänneet ilman VARHAISPEDAGOGIIKKAA?? Miten?

Miten ovat lapset pärjänneet... Eikö suurin osa tällä hetkellä poliitikassa hääräävät ole lapsia ennen varhaispedagogiikkaa ja poliikkahan ei ole yhteisten asioiden hoitamista eli onkohan nämä lapset näitä minä, minä ja minä lapsia.

Ja terveempiä aikuisia näistä lapsista kasvoi kuin nykyajan laitoshoito-varhaiskasvatuksessa!

tai vähintäänkin muuttaa oikeudeksi korkeintaan puolipäivähoitoon, jos toinen vanhemmista tai molemmat on kotona.

On liian kallis systeemi ylläpidettäväksi. Jos kerran vanhemmista toinen on kotona, niin kyllä oletusarvo pitäisi olla, että hoitaa lapsensa itse.



Jotain kerho- tai puolipäivätoimintaa voisi sitten järjestää tukemaan kotihoitoa.

ei vanhempien. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.

poistaa kokonaan. Lastensuojelun kautta niille päivähoitopaikka jotka tarvitsevat sitä sosiaalisin perustein.

ei vanhempien. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.

Mutta ei se päivähoito ole sen kasvattavampaa kuin kotihoitokaan, ellei kotona ole asiat ihan päin honkia.

Eskari olisi sitten edelleen kaikille, sen aikaa kun opetusta päivässä on. Päiväkoti EI ole koulu.

Herättää kysymyksiä seuraavista aihealueista:



- tasa-arvo

- sosiaalinen oikeudenmukaisuus

- byrokratian lisääntyminen

- lasten oikeudet

- päätöksenteon oikeudenmukaisuus

- pohdinta siitä, kuinka suuri osuus päivähoidosta on 'turhaa' / ihmisten vastuuttomuus, missä mittakaavassa sitä on



Vastaus: Toisaalta kannatan, toisaalta en



Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopuminen olisi Erittäin Suuri Periaatteellinen muutos, johon ei pitäisi kovin kevein perustein lähteä.

ei vanhempien. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.

Ja kotikasvatukseen. Tämän takia päivähoito tarveharkintaiseksi. On helppo järjestää, se oli helppoa jo 90-luvulla.

Lapsi voi silti päästä osalliseksi varhaiskasvatuksesta esim. kerhojen kautta vaikka ei olisikaan päivähoidossa. Tai vanhemmat voivat viedä yksityisenn hoitoon ja maksaa varhaiskasvatuksen kulut itse.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi veronmaksajien pitää kustantaa lasten hoito kun vanhemmat harrastavat, käyvät ravintolassa, kampaajalla, lenkillä, ruokakaupassa jne. takaisin se, että hoitopäivä on vanhempien työaika + matkat. Jos tarvitaan muutoin hoitoa niin se maksetaan ja hankitaan itse. Ennen kaikkea tuosta hyötyy lapsi kun hoitopäivät lyhenevät.

eli vain todellisen tarpeen kanssa lapsi hoitoon ja tarve ei ole sellainen, että äiti makaa vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus pois jaloista päivähoitoon... tarve on työ, koulutus, lastensuojelu, sairaus jne.

Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta.



Kaikkein tärkein taitohan elämässä on, taito tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa, jota lapset oppivat päiväkodissa. Siellä opitaan, että on erinlaisia lapsia, kuin aikuisiakin, onhan se ihan eri, kun tuntea vain omat vanhemmat ja sisarukset.

eli vain todellisen tarpeen kanssa lapsi hoitoon ja tarve ei ole sellainen, että äiti makaa vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus pois jaloista päivähoitoon... tarve on työ, koulutus, lastensuojelu, sairaus jne.

Taidat olla lapseton?

Vähintään yhtä yleistä on isä, joka on kotona työttömänä.

Mutta se ei kyllä poista sitä tosiasiaa, että isompi sisarus on hoidossa syyttä. Ellei sitten ole jokin puheterapeutin suositus tai lastensuojelun määräys tms.

Miksi näissä aina tulee esille se äiti joka on kotona vauvan kanssa?

Miksi äidin roolista pitäisi pitää matalaa profiilia. Äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde, suhde alkaa jo siitä, kun äiti synnyttää lapsensa.

Lapsen kuuluu saada viettää aikaa vanhempien kanssa, lapset tarvitsevat läsnä olevia vanhempia ja pienet lapset nimenomaan äitiään, lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa, kehittyäkseen normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi.

Monessa kunnassa ollaan talousahdingossa. Vanhustenhoito on retuperällä, kunnalliset terveyspalvelut tökkivät, opetustoimi ei skulaa. Silti on varaa antaa kaikille lapsille kunnallinen päivähoitopaikka vaikka se on kallista. Miksi on näin?

Voisiko päivähoito olla tarveharkintaista? Päivähoitopaikan saisi kun osoittaisi todellisen tarpeen. Perusteena voisi olla esim. että molemmat vanhemmat töissä tai opiskelevat, lapsi tarvitsee päivähoitoa tukitoimena kehitykselleen (lausunto erikoislääkäriltä, lastensuojelulta tms) tai vanhemman sairaus estää lapsen täysipainoisen hoitamisen (lääkärintodistus masennuksesta tms.)

Ei niitä lapsia tarvitse tehdä, mikäli ei ole halua hoitaa! Kyllä jokaisen vanhemman täytyy varhaiskasvatus itse hoitaa! Eihän se lapsi ole kuin 5/6-vuotias päästessään esikouluun ja 6/7-vuotiaana peruskouluun. Ja monihan käy kunnan tai seurakunnan kerhoissa jo 3-vuotiaasta.

Mitä tuo kokonaiset 3-6 vuotta ovat ihmisen 100 vuoden elinkaaressa?!?

Eikä todellakaan "uusi" vauva ole syy viedä taaperoa hoitoon, kyllä se sitten on jokin aivan muu asia!

Miksi näissä aina tulee esille se äiti joka on kotona vauvan kanssa?

Miksi äidin roolista pitäisi pitää matalaa profiilia. Äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde, suhde alkaa jo siitä, kun äiti synnyttää lapsensa.

Lapsen kuuluu saada viettää aikaa vanhempien kanssa, lapset tarvitsevat läsnä olevia vanhempia ja pienet lapset nimenomaan äitiään, lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa, kehittyäkseen normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi.

Isä kelpaa ihan yhtä hyvin "ykkösvanhemmaksi".

Olen ap. En todellakaan sanonut, että vanhempien pitäisi hoitaa lapset itse 6v asti. Valtaosa ihmisistä käy (onneksi) töissä, joten päivähoitoa en tosiaan ole lakkauttamassa.