Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan järkyttävä tilanne, auttaisitteko?!?
03.10.2012 |
Olen naimisissa, ja meillä on 4-vuotias lapsi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta, mutta nyt ero näyttää väistämättömältä. Ulkomailla olemme asuneet viimeiset 4 vuotta ja mies aikoo ulkomaille jäädäkin. Minä taas haluaisin palata Suomeen, mutta en tiedä mistä sitä apua ensin hakisi. Suurimmat ongelmani ovat:
- Minulla ei ole yhtään velkaa, mutta ei toisaalta yhtään omaisuuttakaan; kaikki on miehen nimissä, kun olen ollut koko tämän ajan kotiäitinä.
- Hänellä on pieni omistusasunto Suomessa, mutta se on vuokrattu ulos, enkä tiedä suostuuko mies irtisanomaan vuokralaista, jotta me pääsisimme tuohon asuntoon asumaan, edes muutamaksi kuukaudeksi.
- Eli toisin sanoen mulla ei ole rahaa, ei omaisuutta, ei mitään paikkaa minne mennä, paitsi hätätilanteessa miehen vanhemmat, mutta eihän sekään nyt mikään ideaalitilanne olisi, eikä sielläkään kauaa voisi olla.
- Niin kauan kun olemme virallisesti naimisissa, en varmaan ole oikeutettu mihinkään sosiaali- tms. tukiin, kun mies tienaa niin hyvin (ja saa palkkansa ja maksaa veronsa siis Suomessa, on ulkomailla lähetettynä työntekijänä). Mutta mitäs jos/kun mies ei suostuisi elämistämme maksamaan, niin mistä asunto, mistä ruokarahat yms.????
Tiedän, aivan toivoton tilanne, ja varmaan ihan omaa syytäni, mutta jos joku osaisi auttaa edes alkuun...? Minne minun pitäisi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä?
Kommentit (100)
Ei tämä ole kiukustuksissaan tehty päätös, vaan pidemmän aikaa olen tätä jo muhinut, mutta jotenkin olen kuitenkin uskonut, että kun mies lopulta tajuaa pahan oloni, hän suostuu palaamaan takaisin Suomeen. Mutta ei. Musta tuntuu että meidän perhe häviää prioriteettitaistelun miehen työlle, jos hän kerran sen mieluummin valitsee. Hän taas tuntuu ajattelevan, että jos olen jonkun asuinmaan takia valmis rikkomaan lapsen perheen, niin saan sitten mennäkin, eikä hän välitä. Hän on hyvin menestynyt ja arvostettu työssään, joten ajattelee ettei sitä voi nyt uhrata, vaan takoa pitää kun rauta on kuumaa. Mutta kun minä en viihdy täällä, ja hän tietää sen! Enkä halua että lapsi joutuu pidemmän päälle elämään näin onnettomassa perheessä ja avioliitossa. Suoraan sanottuna mä koen että mies petti minut ja lapsen, kun tän ulkomaankomennuksen piti olla vaan "parin vuoden" juttu, ja nyt ei sitten olekaan mitään kiirettä enää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mielestäsi moraalisesti oikein et putsaat miehesi vain koska sulla menee huonosti?
Avioliiton aikana hankittu omaisuus tosiaan kuuluu osittain sinulle ja lapsillenne mut toi et aiot viedä asunnonkin joka miehelläsi oli ennen kuin tapasitte on todella halpamaista ja törkeää.
Mä en kehtaisi=(
Jos mies ei voi ehtoa toteennäyttää niin perintö lasketaan jaettavaan pottiin mukaan.
Ei vaan siis tarkoitin että vaikka asunto ei olisikaan perintösuojattu, niin hän ei sitä mulle varmaan nyt kertoisi, koska ei ilmeisesti usko että uskallan lähteä, jos riskinä on jääminen "tyhjän päälle", ts. hän varmaan mielellään antaa mulle sellaisen käsityksen, että asunto olisi perintösuojattu, koska tällöin mun avio-oikeus tulisi olemaan jotain luokkaa 30-50 tuhatta + vähän irtaimistoa (tuohon oli laskettu jo auton arvo mukaan).
Missä kaupungissa haluat asua Suomessa? Aloita siitä. Sitten otat yhteyttä sen kaupungin sosiaaliviranomaisiin, työkkäriin jne. ja kerrot heille tilanteesi. Alat kattelemaan jos siitä kaupungista löytäisi työtäkin. Työkkärin omat nettisivut auttavat myös paikanhaussa, vaikka kaikki työpaikat eivät niillä sivuilla näykään. Työkkärin tädille kun varaa ajan niin pääsee näkemään sen paikkakunnan työpaikkoja enemmän. Paniikkiin ei ole syytä.
jos suurin ongelma on kiista siitä, missä asutaan (tai ok, mies on liikaa töissä myös), niin voisiko onnistua, että muuttaisit lapsen kanssa Suomeen, mutta ette eroaisi, ja mies kävisi sitten usein Suomessa luonanne. Monet perheet elävät noin jonkin aikaa. Eihän se optimaalinen tilanne ole, mutta jotenkin kuulostaa siltä, ettet ihan täysillä ole eron kannalla.
Ei tämä ole kiukustuksissaan tehty päätös, vaan pidemmän aikaa olen tätä jo muhinut, mutta jotenkin olen kuitenkin uskonut, että kun mies lopulta tajuaa pahan oloni, hän suostuu palaamaan takaisin Suomeen. Mutta ei. Musta tuntuu että meidän perhe häviää prioriteettitaistelun miehen työlle, jos hän kerran sen mieluummin valitsee. Hän taas tuntuu ajattelevan, että jos olen jonkun asuinmaan takia valmis rikkomaan lapsen perheen, niin saan sitten mennäkin, eikä hän välitä. Hän on hyvin menestynyt ja arvostettu työssään, joten ajattelee ettei sitä voi nyt uhrata, vaan takoa pitää kun rauta on kuumaa. Mutta kun minä en viihdy täällä, ja hän tietää sen! Enkä halua että lapsi joutuu pidemmän päälle elämään näin onnettomassa perheessä ja avioliitossa. Suoraan sanottuna mä koen että mies petti minut ja lapsen, kun tän ulkomaankomennuksen piti olla vaan "parin vuoden" juttu, ja nyt ei sitten olekaan mitään kiirettä enää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole kiukustuksissaan tehty päätös, vaan pidemmän aikaa olen tätä jo muhinut, mutta jotenkin olen kuitenkin uskonut, että kun mies lopulta tajuaa pahan oloni, hän suostuu palaamaan takaisin Suomeen. Mutta ei. Musta tuntuu että meidän perhe häviää prioriteettitaistelun miehen työlle, jos hän kerran sen mieluummin valitsee. Hän taas tuntuu ajattelevan, että jos olen jonkun asuinmaan takia valmis rikkomaan lapsen perheen, niin saan sitten mennäkin, eikä hän välitä. Hän on hyvin menestynyt ja arvostettu työssään, joten ajattelee ettei sitä voi nyt uhrata, vaan takoa pitää kun rauta on kuumaa. Mutta kun minä en viihdy täällä, ja hän tietää sen! Enkä halua että lapsi joutuu pidemmän päälle elämään näin onnettomassa perheessä ja avioliitossa. Suoraan sanottuna mä koen että mies petti minut ja lapsen, kun tän ulkomaankomennuksen piti olla vaan "parin vuoden" juttu, ja nyt ei sitten olekaan mitään kiirettä enää pois.
Jos noin kauan olette siellä olleet, niin miten on mahdollista, ettet ole onnistunut luomaan itsellesi sinne sosiaalista elämää? Eikö siellä maassa ole sinulle työmahdollisuutta tai opiskelu? Miksi lapsi ei voisi siellä aloittaa koulua?
Toisaalta ymmärrän miestäsikin, jos hän on juuri saanut työnsä siellä hyviin asemiin ja joutuis palaaamaan kesken takaisin mahdollisesti huonompaan asemaan.
Koettakaa päästä kompromissiin ja tehkää vaikka sopimus, että vuoden kahden päästä palaatte, jos sinun asemasi ei kyseisessä maassa ole parantunut eli sinua tyydyttävä.
Olisihan se lapsellekin ikävää, jos isä jäisi toiseen maahan ja heidän suhteensa kärsisi siitä.
Onko mielestäsi moraalisesti oikein et putsaat miehesi vain koska sulla menee huonosti?
Avioliiton aikana hankittu omaisuus tosiaan kuuluu osittain sinulle ja lapsillenne mut toi et aiot viedä asunnonkin joka miehelläsi oli ennen kuin tapasitte on todella halpamaista ja törkeää.
Mä en kehtaisi=(
Joo tätä mä oon miettinyt, enkä tietenkään halua ketään putsata, mutta on musta sekin aika törkeätä, että mies antaa ymmärtää, ettei antaisi asuntoaan meidän käyttöömme, vaikka sellainen Suomessa siis olisi. Miettikää: tekisi niin lapselleen vain siksi, että vihaa mua kun "kehtasin" jättää hänet. Mua etoo toi tietty kiristystaktiikka, mitä mies on nyt väläytellyt, joten en tiedä, pitääkö munkaan sit enää esittää mitenkään ihan hirveän reilua ex-vaimoa? No, mutta en tosiaan ole millään kostomielialalla liikenteessä, lähinnä mietin eri vaihtoehtoja, et miten asiat menis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mielestäsi moraalisesti oikein et putsaat miehesi vain koska sulla menee huonosti?
Avioliiton aikana hankittu omaisuus tosiaan kuuluu osittain sinulle ja lapsillenne mut toi et aiot viedä asunnonkin joka miehelläsi oli ennen kuin tapasitte on todella halpamaista ja törkeää.
Mä en kehtaisi=(
Ap tulee saamaan vain lainmukaisen osuutensa omaisuudesta. siinä ei ole mitään väärää.
huoltaa lapsi. Sitten kun olet Suomessa päässyt jaloillesi niin voitte selvittää uudelleen lapsen tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun Englannissa ja en oikein viihdy täällä. Olen kotiäitinä tälllä hetkellä ja se tylsistyttää ja pistää kaipaamaan Suomea. Aikaisemmin olin töissä ja viihdyin paljon paremmin.
Oletko ajatellut, että sinäkin tekisit samoin? Ei se kamalan kivaa ole verrattuna lokoisiin kotiäitivuosiin ulkomailla , mutta sillä elää paremmin kuin sossun tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos suurin ongelma on kiista siitä, missä asutaan (tai ok, mies on liikaa töissä myös), niin voisiko onnistua, että muuttaisit lapsen kanssa Suomeen, mutta ette eroaisi, ja mies kävisi sitten usein Suomessa luonanne. Monet perheet elävät noin jonkin aikaa. Eihän se optimaalinen tilanne ole, mutta jotenkin kuulostaa siltä, ettet ihan täysillä ole eron kannalla.
No minusta tuntuu, et meillä ei enää edes se asuinpaikka ole se suurin kiistakapula, vaan suhteesta on mennyt luottamus, kun tuntuu et tässä perheessä on vain yksi ihminen jolla on oikeus päättää muun perheen asiat. Me olemme aikoinaan naimisiin menneet ja lapsenkin saaneet siinä tiedossa, että olemme ulkomailla pari-kolme vuotta, minkä aikana saamme säästettyä omaa kotia varten Suomessa, ja nyt se suunnitelma onkin sit vaan yksipuolisesti irtisanottu. Suoraan sanoen mä tunnen itseni rumasti sanottuna kusetetuksi. :( Me ei vaan ilmeisesti enää rakasteta toisiamme tarpeeksi, jotta jaksaisimme tehdä kompromisseja toisen toiveiden mukaisesti.
MINÄ olen ehdottanut tuota mainitsemaasi asumisjärjestelyä miehelle useasti, mutta hänen mielestään se on ihan yhtä tyhjän kanssa - jos erotaan niin sitten erotaan, ja päätös jää minulle, joko siis lähden tai jään. Ja jso en eroa laita vireille, niin sittenhän mä vasta tyhjän päällä oonkin, kun en saa rahaa enkä asuntoa mieheltä enkä myöskään mistään muualta, jos naimisissa olemme. Minusta tuokin on aika epäreilua, kiristystä suorastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoltaa lapsi. Sitten kun olet Suomessa päässyt jaloillesi niin voitte selvittää uudelleen lapsen tilanteen.
No mutta mä en todellakaan tee noin, oon tähänkin mennessä lähes yksinhuoltajana lapsesta huolehtinut (tarkoitan siis muuten kuin taloudellisesti). En ikinä jättäisi lastani tänne.
Oletko ajatellut, että sinäkin tekisit samoin? Ei se kamalan kivaa ole verrattuna lokoisiin kotiäitivuosiin ulkomailla , mutta sillä elää paremmin kuin sossun tuella.
No olen toki ajatellut, mutta vähän hankalaa sitä on töitä saada, jos ei edes asuntoa tai lapsen hoitopaikkaa vielä ole.
ilmaseks pitäs saada asua ja elää.. Kelpaisi varmasti meille muillekin! :)
Tässä kyseessä kuitenkin suomalainen. Ihan oikeutettu tukiin aluksi.
Ei sinulla ole mitään velvollisuutta elää miehen ehdoilla ja olla loppuikäsi hänen palvelijanaan (= toinen nimitys kotiäidille), vaikka oletkin naimisiin mennyt.
Eihän miehelläkään ole ollut velvoitteita perhettään vaan enemmän työtä ja omaan elintasoaan kohtaan.
Oikeusaputoimistoon voit myös soittaa, ja saat sieltä todellisia, osaavia neuvoja. Sosiaalitoimen kautta voit saada apua asunnonhankinnassa ja perustoimeentulossa, kunnes elatusasia on selvä.
asuntoon et missään nimessä kovin pian pääse, jos se on jollekin pysyvästi vuokrattu. Irtisanomisaika kun on vähintään 3 kk, jopa puoli vuotta. Mieti siis tarkkaan, oletko valmis asumaan kaupungin vuokrakämpässä ja tinkimään dramattisesti toimeentulosta - mies maksaa kyllä elatusapua lapsesta, mutta se ei Suomessa automaattisesti ole prosenttia tuloista vaan lapsen laskennallinen elatuksen tarve Joka on todella vähän, etenkin jos olet tottunut leveään elämään. Toki mies saa maksaa enemmänkin mutta kuulostaa siltä että ei ehkä välttämättä niin tee.
Ettekö saa sovittua että sinä muutat joksikin aikaa Suomeen, miehesi elättää sinua ja lasta mutta ette eroa vaan mietitte vielä asioita? Ehkä jo kuukauden loma Suomessa sukulaisissa ja tilapaäisasunnossa toisi molemmille vähän perspektiiviä?
Eikö sulla ole oikeasti siellä mahdollisuutta työihin tai opiskeluun?
Jos olet koko sen ajan, kun siellä olette asuneet, vaina ajatellut paluuta kotimaahan, niin eihän se homma toimi. Koeta luoda elämää sinne nykyiseen asuinmaahanne. Jos olet nenä nyrpällään ja haikailet jatkuvasti Suomeen, niin kaipa sitä meistäkin alkaa pikku hiljaa nyrppiä.
Alue: Aihe vapaa
hyvin sä tuut pärjäämään kunha rupeat heti hoitamaan asioitasi etkä odota et kaikki tehdään sun puolesta.
Tässä ketjussa kuitenkin on yksi todella suuri virhe eli miehesi ei ole sinuun nähden elatuvelvollinen.Hänen velvollisuus ei ole antaa sinulle kuin lasten verran elatusapua.
Varaudu et omaisuuden ositukseen menee vähintään vuosi.Täytyyhän sinun elää sekin aika joten voit joutua ottamaan lainaa tai tosiaan makselemaan takautuvasti erilaisia tukia.
Soita sen kaupungin sosiaalivirastoon,oikeusaputoimistoon johon olet palaamassa.Myös netissä voit asioida kertoen tilanteestasi ja jättää yhteydenotto pyynnön.