Ihan järkyttävä tilanne, auttaisitteko?!?
Olen naimisissa, ja meillä on 4-vuotias lapsi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta, mutta nyt ero näyttää väistämättömältä. Ulkomailla olemme asuneet viimeiset 4 vuotta ja mies aikoo ulkomaille jäädäkin. Minä taas haluaisin palata Suomeen, mutta en tiedä mistä sitä apua ensin hakisi. Suurimmat ongelmani ovat:
- Minulla ei ole yhtään velkaa, mutta ei toisaalta yhtään omaisuuttakaan; kaikki on miehen nimissä, kun olen ollut koko tämän ajan kotiäitinä.
- Hänellä on pieni omistusasunto Suomessa, mutta se on vuokrattu ulos, enkä tiedä suostuuko mies irtisanomaan vuokralaista, jotta me pääsisimme tuohon asuntoon asumaan, edes muutamaksi kuukaudeksi.
- Eli toisin sanoen mulla ei ole rahaa, ei omaisuutta, ei mitään paikkaa minne mennä, paitsi hätätilanteessa miehen vanhemmat, mutta eihän sekään nyt mikään ideaalitilanne olisi, eikä sielläkään kauaa voisi olla.
- Niin kauan kun olemme virallisesti naimisissa, en varmaan ole oikeutettu mihinkään sosiaali- tms. tukiin, kun mies tienaa niin hyvin (ja saa palkkansa ja maksaa veronsa siis Suomessa, on ulkomailla lähetettynä työntekijänä). Mutta mitäs jos/kun mies ei suostuisi elämistämme maksamaan, niin mistä asunto, mistä ruokarahat yms.????
Tiedän, aivan toivoton tilanne, ja varmaan ihan omaa syytäni, mutta jos joku osaisi auttaa edes alkuun...? Minne minun pitäisi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä?
Kommentit (100)
mm. komennuksen kohde, kesto ja työnantaja, jopa se montako päivää vuodessa viettää Suomessa. Kelan piirissä voi pysyä vaikka olisi ulkomailla, siihen on sääntöjä ja poikkeuksia.
Turha näistä vääntää kättä, ap varmaan tietää asiat itse parhaiten.
t. expat
hyvin sä tuut pärjäämään kunha rupeat heti hoitamaan asioitasi etkä odota et kaikki tehdään sun puolesta.
Tässä ketjussa kuitenkin on yksi todella suuri virhe eli miehesi ei ole sinuun nähden elatuvelvollinen.Hänen velvollisuus ei ole antaa sinulle kuin lasten verran elatusapua.
Varaudu et omaisuuden ositukseen menee vähintään vuosi.Täytyyhän sinun elää sekin aika joten voit joutua ottamaan lainaa tai tosiaan makselemaan takautuvasti erilaisia tukia.
Soita sen kaupungin sosiaalivirastoon,oikeusaputoimistoon johon olet palaamassa.Myös netissä voit asioida kertoen tilanteestasi ja jättää yhteydenotto pyynnön.
Elatusvelvollisuus on kyllä päivälleen avioeron harkinta-ajan eli noin sen 6kk. Tiedän tästä tapauksia elävästä elämästä, ihan 2000-luvulta jossa aivan työikäinen nainen on ihan kirkkaasti "saanut olla" miehensä elätettävänä sen puoli vuotta.
Asianajaja vain tätä vaatimaan, niin eipä miehen auta juuri muuta kuin suostua, sillä laissa on tuo elatusvelvollisuus kotona olevaa puolisoa kohtaan. Aika iso riski olisi miehelle kieltäytyä maksamasta ja lähteä käräjöimään, sillä kyse on kuitenkin vain muutamasta tonnista.
Sossu ei näitä riitoja hoida.
Avioeron voimaan tulon jälkeen taas on äärimmäisen harvinaista, että mies olisi elatusvelvollinen ex-vaimostaan. Tällaiset tapaukset ovat niitä, jotka ovat olleet naimisissa sen 50 vuotta ja mies maksaa eläkkeestään osan elatusapuna. Mutta nämä ovatkin ihan eri asia kuin tämä AP:n juttu.
niin erotilanteessa puolet miehen omaisuudesta kuuluu sinulle.
Molempien omaisuudet lasketaan yhteen ja varakkaampi maksaa toiselle tasinkoa niin, että molemmille jää samansuuruinen osa omaisuudesta.
Tietysti jos ihan kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, niin käytännössä hän luovuttaa puolet omaisuudestaan varattomalle osapuolelle.
Entäs lapsesi oikeus isäänsä? Aikuiset ajattelevat vain itseään ja pieni lapsi joutuu eroon isästään, joka johtaa vieraantumiseen kun tapaamisia on todella harvoin (jos isä asuu ulkomailla). Oletkos tätä miettinyt? Kovasti sinua huolettaa vain tilanne omalta kannaltasi.
Näin ihan vaan sivuhuomautuksena.
Järkyttävintä tässä on ap:n, aikuisen naisen avuttomuus kaikesta.
ero ja todennäköisesti myös omaisuuden jako määräytyvät sen maan lakien mukaan, jossa asutte ja eroatte. Kansalaisuudella ei ole merkitystä, vaan asuinmaa ratkaisee.
eli myös lapsen huoltajuus ym. päätetään asuinpaikan lakien mukaan, ei kansalaisuuden mukaan. Älä vahingossa kaappaa lastasi, vaan ota selvää asuinpaikkanne systeemeistä.
Jos molemmat ovat Suomen kansalaisia ja lapsi on Suomen kansalainen, ei mistään kaappauksesta edes ole kyse.
eli myös lapsen huoltajuus ym. päätetään asuinpaikan lakien mukaan, ei kansalaisuuden mukaan. Älä vahingossa kaappaa lastasi, vaan ota selvää asuinpaikkanne systeemeistä.
he ovat vain lähtettynä työntekijänä+perheenä ulkomailla. He ovat siis Suomen sosiaaliturvan, verotuksen yms. piirissä.
Oletko ap pystynyt säästämään lapsilisistä, äitiys- ja vanhempainrahoista sekä kodinhoidontuesta yhtään pesämunaa itsellesi ja lapselle?
ihmeesä olet olut kotiäitinä 5 vuotta? *Laiskuuttasi? ei ihme että ero tulee..
joku ehdottaa että sossun luukulle vaan. Mitä jos alottaisit siitä että hankkisit itsellesi valmiiksi vuokra-asunnon sekä työpaikan etkä lähde noin vaan tyhjän päälle ja järkytä pientä lasta pahanpäiväisesti!!!!!!! Tosi pelottava tilanne lapselle jos sulla ei ole mitään muuta kun pääkkysvaatteet tai sit on parempi jättää se lapsi isälleen ainakin siihen asti että saat asiasi kuntoon. Pieni lapsi on viaton siihen että äitinsä on tuollainen halvatun tyhjäpää joka ei oo tehnyt yhtän mitään taloudellisen tilanteensa eteen vuosikausiin.Mieheltä omaa rahaa ?*reps* haloo
tai oopiskellut asuinmaassanne? Miksi et ole luonut sinne omaa elämää?
Se on selvää, ettei kukaan jaksa, jos ei ole sosiaalista elämää ja omaa elämää.
Osin on oma vikasi, jos elämänne on mennyt noin. Toki miehesikin voisi peiliin katsoa, mutta ei hän yksin ole syyllinen.
"Suomen avioerolainsäädäntö ei päde teidän tapauksessanne, kun ette asu Suomessa"
Roskaa.
Luuletko, että ketään kiinnostaa elättää sinua, jos olet terve?
vähän isommat asiat kuin se että silloin aikanaan sovittiin sitä tai tätä. miksei voi joustaa, hanki duuni siellä ulkomailla että viihdyt paremmin tai mene edes opiskelemaan, vaikka eroaisittekin minusta olisi väärin erottaa lapsi ja isä toisitaan. Kumpaakin kohtaan, vaikkei mies olisi mikään ihanneaviomies niin onko hän niin hirveä ihminen että ansaitsisi sen että viet häneltä lapsen? Mitä jos hän sensijaan ottaisi lapsen ulkomaille? Hänellä on mahdollisuus luoda uraa tällä hetkellä mutta sinulla ei kuitenkaan yhtä painavaa syytä ole suomeen lähtemiselle.
Lapsikin varmaan kasvettuaan kiittelee että saa kituuttaa yhteiskunnan siivellä yksinhuoltajaäidin lapsena ilman isää sensijaan että olisi taloudellisesti turvallisen ydinperheen lapsena??
Eroaminen on tilanteessasi huono ja itsekäs ratkaisu. Tee jotain uutta siellä kotimaassasi, tutustu ihmisiin.
Entäs lapsesi oikeus isäänsä? Aikuiset ajattelevat vain itseään ja pieni lapsi joutuu eroon isästään, joka johtaa vieraantumiseen kun tapaamisia on todella harvoin (jos isä asuu ulkomailla). Oletkos tätä miettinyt? Kovasti sinua huolettaa vain tilanne omalta kannaltasi.
Näin ihan vaan sivuhuomautuksena.
Sääli, olisi ollut kiinnostavaa lukea hänen kommenttejaan ja aikeitaan.
Voisitko puhua suoraan miehesi kanssa tilanteesta?
Vihdoinkin pääsin vastaamaan...
Ensiksikin kiitoksia kaikille kommentoijille, jotkut vastaukset toivat paljon lohtua ja toiset sitten... no, en jaksa pahoittaa niistä mieltäni.
Mutta siis tässä kävi nyt niin, että minulta oli jäänyt tämä keskustelu auki koneelle, ja mies sen ilmeisesti oli lukenut läpi, ja ehdotti itse, että jos hän sittenkin irtisanoo sen omistamansa asunnon, jotta me (minä ja lapsi siis) pääsisimme Suomeen hetkeksi miettimään tilannetta. Hän ei siis edelleenkään ole valmis itse muuttamaan takaisin, ainakaan heti, mutta sanoi että jos asia on minulle aivan ylitsepääsemätön, niin "kai meidän on sitten pakko muttaa Suomeen viimeistään kun lapsi aloittaa koulun", vaikka hänen työnkuvansa ja palkkansa tällöin muuttuisivatkin radikaalisti (olisi hänellä edelleen silti verrattaen mielestäni hyvä palkka). Mutta hänen tarkoituksensa ei siis missään nimessä ole ollut kiristää minua, vaikka näin olen todellakin asian ymmärtänyt. Ja ei meillä siis mitkään lämpimät välit ole vieläkään, mutta luulen että me vielä kuitenkin yritämme yrittää, juuri lapsen takia, ja onhan sille toki syynsä miksi aikoinamme naimisiin menimme. Mutta kyllä hän melkoisen marttyyrin taas tässä itsestään osasi tehdä... Katsotaan.
Ja hyvä että saavutitte keskusteluyhteyden ja mies ymmärsi, että olit kokenut itsesi kiristetyksi.
Ymmärrän hyvin miestäsikin. Työ ja ura on tärkeä asia ihmisen elämässä, ja hullulta tuntuisi lopettaa kuin kanan lento, kun juuri on päässyt hyvään alkuun.
Huippumenestyminen ulkomailla on kuitenkin perheen yhteinen yritys. Jos toinen puoliso ei tue eli hoida perhettä, kotia ja taustaa, ei toinen pysty tekemään uraa. Sinä et ole tähän asetelmaan sitoutunut, etkä ole yrittänyt itsekään sopeutua kantamaan osuuttasi Oy Perhe Ab:n hoitamisesta, vaan jäänyt odottamaan Suomeen paluuta. Mieskään ei ehkä ole ymmärtänyt omaa osuuttaan; jos toinen puoliso jättää oman uransa rakentamismahdollisuuden rakentaakseen Oy Perhe Ab:tä, jaetaan perheen tulot ilman muuta molemmille puolisoille, sekä tehdään etukäteen sopimus omaisuuden jakamisesta mahdollisen eron tullessa.
Onnea jatkoon avoimen kommunikaation tiellä!
Ei voi pitää vakituista osoitetta jossain maassa vuositolkulla maksamatta asuinmaahansa veroja, se on varmistettu jo erilaisilla verosopimuksillakin. Ellei hän sitten ole Suomessa 184 päivää vuodessa, mikä ei ilmeisesti kuitenkaan ole tilanne tässä tapauksessa.