Ihan järkyttävä tilanne, auttaisitteko?!?

käyttääkö olemassaolevia mahdollisuuksia hyväkseen vai ei.

Sinulla on useampia lapsia (ap:llä yksi), hoidat heidän harrastuksiaan ja "kouluihin liittyvät vapaaehtoistyöt". Jo nuo pari juttua osoittaa, että olet asettunut sinne missä asut, varmasti osaat maan kieltä ja sinulla on omia ystäviäkin. Et vain istu odottamassa että pääsisit tänne takaisin.

73

mietippä AP haluatko tosiaan muuttaa Suomeen missä akkalauma tuomitsee sinut siitä, että olet ollut 5 vuotta kotiäitinä. Puukko viuhuu selän takana ihan varmasti.

Itse olen ollut kotiäitinä kohta 9 vuotta (ulkomailla) ja täkälaisittäin sitä ei pidetä mitenkään ihmeellisenä tai laiskuutena, päin vastoin kotiäitiyden ja kotirouvien asema on hyväksyttä ja osin jopa ihailtu.

Meillä on miehen kanssa yhteinen tili. Mies siis käy palkkatöissä minä hoidan lapset, kodin, ruoanlaiton, lemmikit, harratukset sekä kouluihin liittyvät vapaaehtoistyöt. Kertaakaan ei ole tullut mieleen, että olisin laiska ja onneksi oma mieheni arvostaa sitä, että jaksan päivästä toiseen tätä sirkusta pyörittää.

Meillä ei siis onneksi ole ryppyjä rakkaudessa mutta jos olisi, tilanteeni olisi sama kuin sinulla. Ikiomaa rahaa ei varsinaisesti olisi koska eihän sitä tähän saakka ole ollut miehellänikään ja toisaalta eron tullessa minulla ei olisi enää tuloja koska yhteiset tulomme koostuvat miehen tuloista.

Sinun kannattaa ottaa yhteyttä ASUINMAASI viranomaisiin ja selvittää ensin käsitelläänkö ero sen maan lakien mukaan. Useimmiten näin on puolisoiden kansalaisuudesta huolimatta!

Toisaalta suosittelen myös vielä pariterapiaa ja yhteistä aikaa ilman lasta. Ehkä vielä löydät sen miehen uudestaan keneen rakastuit? Seuraavaksi kannattaakin etsiä oma harrastus ja omia kavereita. Ehkä sinäkin juurtuisit sinne missä ikinä oletkin jos et koko ajan haikailisi takaisin Suomeen?

hyvin sä tuut pärjäämään kunha rupeat heti hoitamaan asioitasi etkä odota et kaikki tehdään sun puolesta.

Tässä ketjussa kuitenkin on yksi todella suuri virhe eli miehesi ei ole sinuun nähden elatuvelvollinen.Hänen velvollisuus ei ole antaa sinulle kuin lasten verran elatusapua.

Varaudu et omaisuuden ositukseen menee vähintään vuosi.Täytyyhän sinun elää sekin aika joten voit joutua ottamaan lainaa tai tosiaan makselemaan takautuvasti erilaisia tukia.

Soita sen kaupungin sosiaalivirastoon,oikeusaputoimistoon johon olet palaamassa.Myös netissä voit asioida kertoen tilanteestasi ja jättää yhteydenotto pyynnön.

Avioliittolaki:

II OSAPUOLISOIDEN OIKEUSSUHTEET

4 LUKU

Elatus (16.4.1987/411)

46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa(704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

49 § (16.4.1987/411)

Elatusapua voidaan 47 ja 48 §:n nojalla määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta.

Tuomioistuimen päätös elatusavun suorittamisesta voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.

50 § (10.12.2010/1078)

Puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen 47 tai 48 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi, jossa puolisolla tai toisella heistä on asuinpaikka.

Jos kummallakaan puolisolla ei ole Suomessa asuinpaikkaa, mutta Suomen tuomioistuin on toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 tai 6 artiklan mukaan toimivaltainen elatusta koskevassa asiassa, sosiaalilautakunta voi vahvistaa 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen, jos osapuolet ovat elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista Haagissa 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan mukaisesti sopineet, että elatusvelvoitteeseen sovelletaan Suomen lakia. Sopimus on esitettävä vahvistettavaksi Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnalle.

Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

***

Eli ap:n mies ON elatusvelvollinen myös eron jälkeen, koska ap on taloudellisesti täysin eriarvoisessa asemassa. Lasten elatus sitten erikseen. Ap:n kirjoituksista saa myös sen käsityksen, ettei miehellä rahasta puutetta ole, päinvastoin. Paluu Suomeen ei juuri siksi maistu miehelle, kun massia tulee mukavasti ulkomailla.

Ja kuten lainkohdassa 50 § mainitaan, Suomen lakia voidaan soveltaa myös ulkomailla.

Ap, sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että haluat itsellesi oman elämän ja vaadit laissa sinulle oikeutettuja asioita.

Ensisijaisesti ottaisin yhteyttä oikeusaputoimistoon Suomessa. Jos et tiedä, mihin kuntaan olet asettumassa, aloita Helsingin virastoista. Oikeusaputoimistossa tuntevat lain koukerot parhaiten ja osaavat sitä kautta neuvoa sinut eteenpäin asiassa. Jos olet varaton, saat palvelut veloituksetta, mutta osituksen jälkeen saattaa laskua kertyä - älä kuitenkaan murehdi sitä nyt, vaan muista, että sinulla on kaikki oikeudet lähteä ajamaan asiaasi, vaikkei sinulla juuri nyt ole rahaa.

Olet vaikeassa tilanteessa, muttet mahdottomassa. Toivon sinulle onnea matkaan! Sisulla mennään, eikö? :)

Mina olen ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa yli 40 vuotta. Jo ennen naimisiinmenoa puhuimme asiat suoriksi, kaikki omaisuus ja rahat ovat molempien nimissa, joskus han on tienannut enemman,joskus mina mutta silla ei ole mitaan valia kun samaan pottiin ne rahat menevat. En voisi kuvitellakaan etta talomme olisi vain mieheni nimissa.

Sitten viela ollaan avoliitossa missa naisella ei ole mitaan oikeuksia. Tyhmaa, tyhmaa, tyhmaa. Ja kehtaatte puhua tasa-arvosta!

Mikä maa kyseessä? Miksi et siellä ole luonut itsellesi omaa elämää (työ, opiskelu, sosiaaliset suhteet)? Miksi olet jämähtänyt vain odottamaan paluuta Suomeen? Viihtyvyytesi olisi ihan toista luokkaa, jos edes yrittäisit sopeutua asuinmaahanne.



Ja olisiko se elämä sen ihanampaa Suomessa, kun ei sulla täälläkään näytä olevan sen parempaa turvaverkostoa/sosiaalista elämää, kun ei tunnu oelvan ketään auttamassa mahdollisessa paluuussasi. Entä työn saanti? Olet ollut pitkään poissa työelämästä, ei ole helppoa noin vain tulla takaisin ja saada töitä.



Mieti nyt todella tarkkaan mikä on oiekasti järkevää teidän tapauksessa. Nyt ehkä tuntuu, että kaikki olisi paremmin Suomessa, mutta ei se välttämättä niin ole. Elämänne muuttuisi aika radikaalisti, kun perhe hajoaisi. Ja olisiko miehesi sukulaiset enää myötämielisiä sinua kohtaan, kun ymmärtäisivät, että ero on sinusta lähtöisin?

vieläpä lentokoneella reissaava sellainen. Ja miksi? No, vittu siksi, että ap haluuuuuuuu. Haluu haluu ja haluu.



Odota nyt edes että lapsesi on aikuinen. Kun viestissäsi ei edes käy ilmi, että miehesi olisi paska mies ja paska isä.

että ap ei ole onnellinen liitossaan, mies on enemmän naimisissa työnsä kuin vaimonsa kanssa.



Ap on kertonut miehelleen olevansa onneton, he ovat tehneet sopimuksen siitä, että ulkomailla ollaan pari vuotta.



Ap on suhteuttanut elämänsä siihen: hoitanut kotona lasta miehen tehdessä uraa.



Nyt mies ei enää pidä kiinni sopimuksesta eikä näytä välittävän ap:n tunteista. Jos mies tulisi ap:ta vastaan, kuuntelisi tämän huolet, yrittäisi auttaa ja OLISI OIKEA AVIOMIES, ap ehkä jaksaisikin olla ulkomailla pidempään. Nyt vaan näyttää siltä, että mies on yksinomaan kiinnostunut urastaan.



Onko miehellä toinen nainen? Joku työkaveri? Tällöin voisi menettää empatiakykynsä omaa vaimoa ja lasta kohtaan.



Suosittelen ottamaan asioista selvää. Kertomaan miehelle, että todellakin olen niin onneton, että en enää jaksa. Matkustaisin pitkälle lomalle Suomeen miettimään asioita ja järjestelemään Suomeen jäämistä. Mies voisi tehdä uraa rauhassa ja miettiä mitä elämältään oikeastaan haluaa.



Kun kumpikin on valmis mietinnöissään, liitto joko puretaan tai sitä jatketaan uudelta pohjalta.

Meil pitkälti sama tilanne ku teillä, paitsi et parisuhde voi hyvin.



On eri juttu lähteä kahdeks vuodeks ku toistaseks ilman paluupäivää. Meil kans mies halus pidentää oleilua. Tykkäs työstään. En yhtään innostunu mut päästii lopult sopuun kuitenkin.



Hoidan kotona lasta, ulkomail ei oo nii helppo löytää töitä välttämättä ulkomaalaisen vaik ois koulutustaki, kielitaito voi olla hyvä mut kuitenki ne kuulee et ei täydellinen jne. Usein ekspateil on toisella hyvä palkka mut toisen panos tarvitaa kotona. Etenki jos on pienii lapsii. Mies voi matkustaa ja olla paljo pois, päivähoito kallist, koululaisiaki pitää kuljetella ym.



Voisiksä lähtee Suomee lapsen kans pidemmälle lomalle ja selvitellä sil aikaa asioit? Asunnonha sä tarvit, työpaikan kans, hoitopaikka varmaa järjestyy. Jos kaikki järjestyy nii voisit ilmottaa et jäät toistaseks Suomee. Välttämät ei heti tarvis eroo. Rahaa tietty tarvit, must kantsis kyl jemmailla talousrahoi ja tyhjentää lapsen tili, et voi ihan ilmatteeks elellä missää.



Ei se käy et mies päättää ja pitää kaikki rahat, perhehä on yhteinen yritys. Eipä se ukkos pystyis kauhee pitkii päivii tekee jos tarttis lasta aina lähtee hakee hoidost ja olla koton ku on kipeenä.



Tsemppii vaa sulle ei oo kiva tilanne. Oma työ ja oma raha tois kyl itsenäisyyt ja päätösvaltaa. Oha se melkone muutos, mieti viel ooksä valmis siihe, olee yh kaupungi vuokrakämpäs.

lapselle kuuluu maksuton päivähoito jos huoltaja on varaton.

Viranomaisiin voi olla yhteydessä myös sähköpostitse, ei tarvse soittaa kalliita puheluita ulkomailta.

Ole ihan ensin yhteydessä oikeusaputoimistoon. Paikkakunnalla ei ole merkitystä.

Työpaikkoja löydät www.mol.fi -sivuilta.

Sosiaalitoimi auttaa mutta ei ole automaatti

Töistä saa rahaa.

Olitte sopineet kahdesta vuodesta, ette neljästä! On todella ahdistava tunne jos tajuaa että takaisin ei pääse vaikka haluaisi. Jos avioliitto on koetuksella niin mikä ihme siellä ulkomailla pitäisi?!



Luulen että Suomessa pääset paremmin uuden elämän alkuun sosiaaliturvan, valmiiden kontaktien, kielitaidon jne. ansiosta. Avioero on yleensä Suomessa halvempi ja helpompi kuin ulkomaan lakien mukaan tehtynä. Kannattaa tästä ottaa selvää lakimiehiltä sekä kohdemaassa että Suomessa.



Vuokralaisen irtisanominen kestää 3kk jos vuokrasuhde on kestänyt alle vuoden ja 6 kk jos yli vuoden, joten siitä ei ihan heti tule apua.

vieläpä lentokoneella reissaava sellainen. Ja miksi? No, vittu siksi, että ap haluuuuuuuu. Haluu haluu ja haluu.

Odota nyt edes että lapsesi on aikuinen. Kun viestissäsi ei edes käy ilmi, että miehesi olisi paska mies ja paska isä.

vaan tehdä uraa ja pakotta perhekin sopeutumaan ulkomaille, naisella ei saa olla mitään päätösvaltaa asiassa.

Jos tössä on hyvä meininki ja kotona istuu passiivinen, haikaileva, kärsivä puoliso (oli se koti maailmalla tai Suomessa), onko mikään ihme että viihtyy työssä paremmin kuin kotona?

Toistan sen mitä sanoin ylempänäkin: lähtökohta ulkomaankomennukselle voi olla esim. 2 v. mutta paikan päällä tilanne muuttuu; eikö sitä muuttunutta tilannetta saa ottaa huomioon? Tilanne voi mennä toisinkin päin: ukomailta palataan suunniteltua aiemmin, koska kotimaassa on perheessä joku kriisi, esim. vakava sairaus. Pitääkö silloinkin olla se alunperin suunniteltu aika? "Kuolkaa vaan siellä, mutta kun me tultiin tänne X vuodeksi, niin ollaan se X vuotta!"

Ap:llä ei tunnu olevan Suomessa kontakteja. Hän mainitsee muistaakseni vain miehensä vanhemmat ja pohjoisessa asuvat sisaruksensa, joihin ei ole yhteydessä. Ystävistä hän ei puhu mitään, ei työkavereista jne. Asuessaan ulkomailla hän ei ole pitänyt yllä yhteyksiä Suomeen. Mitä muuta varten Skype ja FB on keksitty?

Mutta ap on saanut neuvoja ja näkökulmia tilanteeseensa. Jos hän haluaa erota ja muuttaa Suomeen - eivät ole sama asia - niin varmaan hän osaa nyt tarttua johonkin.

Sekin tuli vielä mieleen, että millainen ennuste on avioliitolla, jossa toinen luopuu ulkomailla olevasta haasteellisesta ja palkitsevasta työstä ja palaa kotimaahan puolison kanssa, jolla ei ole siellä eikä täällä mitään? Veikkaan, että ei kovin hyvä.





73

Nykymailmassa se ulkomailla menestyvä voi - ihme ja kumma! - olla myös NAINEN!

vieläpä lentokoneella reissaava sellainen. Ja miksi? No, vittu siksi, että ap haluuuuuuuu. Haluu haluu ja haluu.

Odota nyt edes että lapsesi on aikuinen. Kun viestissäsi ei edes käy ilmi, että miehesi olisi paska mies ja paska isä.

vaan tehdä uraa ja pakotta perhekin sopeutumaan ulkomaille, naisella ei saa olla mitään päätösvaltaa asiassa.

Olin kirjoittamassa lähes samaa kuin 77 yllä. AP, aloita uusi elämä tänään, mutta siellä ulkomailla.



Muutin mieheni työn takia Englantiin kun olin 30vk raskaana. En tuntenut ketään, en osannut keskustella raskaudesta englanniksi. Synnytin yksin (mies työmatkalla) vieraassa kulttuurissa ja podin synnytyksen jälkeistä masennusta yksin miehen tehdessä 16 tuntisia työpäiviä. Katkeroiduin, kaipasin takaisin Suomeen koko ajan ja vihasin miestäni siitä, ettei hän suostunut palaamaan kotiin. Harkitsin eroa. Mies lupasi että enää vuosi pitäisi jaksaa, sitten muutamme takaisin Suomeen vanhaan asuntoomme, ja päätin jaksaa vielä vuoden.



Koska suomalaisesta tutkinnostani ei ole hyötyä ulkomailla, hain vastaanottoapulaisen töitä, jota tein osa-aikaisesti. Ystävystyin työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, kävimme perjantaisin "yhdellä" töiden jälkeen, tutustuin pubissa paikallisiin. Vuosi meni, Suomessa oli lama ja miehen vanhassa työpaikassa hänen osastonsa lopetettiin, joten myimme asuntomme Suomessa ja päätimme jäädä "toistaiseksi" Englantiin. Kun keinotekoista paluupäivämäärää ei ollut, aloin viihtyä yhä enemmän. Muutimme 2010 takaisin Suomeen ja nyt kaipaan takaisin Englantiin, vaikka minulla onkin täällä koulutustani vastaava työpaikka.



Tiedossa olisi ehkä muutto Sveitsiin ensi vuonna.

mahdollista palata vastaavaan asemaan työssään kuin missä nyt on? Oletko ajatellut, että hänen työnsä osalta paluu ei ehkä onnistu vain siihen vedoten, että "vaimo ei oikeen viihdy täällä". Olisiko sinulla minkälainen työtilanne, jos nyt palaisitte perheenä?



Ja kuten moni muukin on kysynyt, miksi et ole luonut itsellesi sosiaalista elämää asuinmaassanne? Jos olet koko ajan vain odottanut kotiinpaluuta, et voikaan viihtyä siellä. Olisiko kannattanut jo ennen lähtöä miettiä mitä muutto toiseen maahan oikeasti tarkoittaa.

niin erotilanteessa puolet miehen omaisuudesta kuuluu sinulle.

mutta toisin kuin ap ilmeisesti, minä viihdyin erittäin hyvin. Jos olisimme siellä saaneet perheenlisäystä, ilman muuta olisin halunnut lapsen myös hyötyvän mahdollisimman paljon ulkomaan ajasta, kuten oppivan paikallista kieltä. Sieltä olisi varmasti myös löytynyt hyvä koulu. Pysyvästikin olisin ollut valmis jäämään.



Ap, onko lapsen etu että palaatte Suomeen (vieläpä ilman isää)? Eikö lapsen etu olisi olla siellä missä hänen nykyinen elämänsä on, äidin ja isän kanssa, ja oppia siellä jopa syntyperäisen tasoisesti vieras kieli?

on elatusvelvollisuus, eli hänen on maksettavat elatuksenne asumuseron aikana, ja mahdollisesti vielä avioeron jälkeenkin.

Mutta mikä taho siis hänet tähän velvoittaa, jos mies ei itse siihen suostu? Lähettääkö sosiaalitoimisto hänelle jonkun maksumääräyksen vai miten? Toki hakisin heti vuokra-asuntoa, mutta kun ei ole tällä hetkellä edes takuuseen sitä rahaa, niin mistä vuokra-rahat (puhumattakaan ruoasta)?

en ole ihan varma miten se menee avioliiton tapauksessa ja kun ette ole Suomen sosiaaliturvan piirissä mutta kannattaa olla yhteydessä KELA:an, saisit ehkä lapsilisän vielä? Ja lastenvalvoja sosiaalitoimessa vahvistaa elatuksen eli saat tietyn summan mieheltä kuussa lapsen elatukseen, siitä mies ei voi livistää. Jos ei ole avioehtoa, saat osasi yhteisestä omaisuudesta. Ota yhteys KELA:an, sosiaalitoimeen ja tarvittaessa diakoniin (srk). Vakuusvuokra on yleensä 2 kuukauden vuokra, eikö miehesi anna sinulle mitään rahaa???? Jos avioehtoa ei ole, jätä avioerohakemus. Ihan heti nämä asiat ei varmaan ratkea. Muista kuitenkin että ei se elämä helppoa ole yksinhuoltajanakaan. Olet totaalisesti ilman kumppania ja apua ellei ole sukua tai ystäviä lähellä. Siihen päälle taloudelliset vaikeudet.

Suomeen hän halutessaan maksaa sotu-maksut pysyäkseen Suomen sosiaaliturvan piirissä, mutta niillä ei ole verotuksen kanssa mitään tekemistä.



Näin meillä täällä EU-maassa komennuksella. Tulimme alunperin kahdeksi vuodeksi, mutta nyt haikailemme kolmatta, koska viihdymme täällä niin hyvin. Ihmisten mieli siis voi muuttua eikä sille mahda mitään. Ymmärrän miestäsi hyvin, mutta ymmärrän myös että haluat palata Suomeen, jos et viihdy.



Minä sinuna palaisin Suomeen, mutta en eroaisi ässävaiheessa. Kun miehellä ei ole verotettavia tuloja Suomessa, aavistelisin, että hänen tulonsa eivät vaikuta mahdollisiin tukiisi, mutta ota asiasta selvää KELA:sta.

Suomeen hän halutessaan maksaa sotu-maksut pysyäkseen Suomen sosiaaliturvan piirissä, mutta niillä ei ole verotuksen kanssa mitään tekemistä. Näin meillä täällä EU-maassa komennuksella. Tulimme alunperin kahdeksi vuodeksi, mutta nyt haikailemme kolmatta, koska viihdymme täällä niin hyvin. Ihmisten mieli siis voi muuttua eikä sille mahda mitään. Ymmärrän miestäsi hyvin, mutta ymmärrän myös että haluat palata Suomeen, jos et viihdy. Minä sinuna palaisin Suomeen, mutta en eroaisi ässävaiheessa. Kun miehellä ei ole verotettavia tuloja Suomessa, aavistelisin, että hänen tulonsa eivät vaikuta mahdollisiin tukiisi, mutta ota asiasta selvää KELA:sta.

Miksi? Sitä itsekin ihmettelin. Ehkä hän sitten käy paljon Suomessa tai vain haluaa olla iloinen veronmaksaja.