Minkälaiset vanhemmat nukkuu perhepedissä?

Ystäväpiiri täynnä amiksia yms. Suurinosa on kertonut nukkuvansa perhepedissä.

Harva siirtää alle vuoden ikäisenä lapsen omaan huoneeseen, osalla perhepeti jatkuu ensimmäiset vuodet.



Meillä lapset siirtyivät vuoden iässä vanhempien huoneesta pois. Siihen mennessä nukkuivat yöt hyvin ja jokaisen unien turvaamiseksi oli hyvä ratkaisu :)

Loppujen lopuksi kun aina on käynyt niin, että mieheni kuorsaus on ollut lapsen valvomisen syy :D

vauvat nukkuivat pienenä vieressä ihan vaan siks, että imettäminen ja uudelleen nukahtaminen kävi näin kätevimmin.

ja tällä ei ole mitään tekemistä meidän vanhempien koulutustason kanssa :)

Itse ihmettelen aina näitä tutkimuksia , (clip) Ihmettelen siis sitä , miten monenlaisia johtopäätöksiä voisi oikeastaan vetää tutkimustuloksista ja sitä miten pienten prosenttierojen pohjalta vedetään isoja johtopäätöksiä.

Mutta tulosten tulkintaan on olemassa kyllä periaatteita, jotka koulutetut ja pätevät tutkijat hyvin tietävät. Tutkijat pystyvät vallan hyvin arvioimaan tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä, mutta toimittajat eivät voi uutiseen laittaa koko tutkimusraporttia. Uutisissa tuloksia on aina typistetty ja yksinkertaistettu.

Ja tieteellisten tulosten tulkintaa ei voi "opettaa" ihmisille populaarimedian pikku-uutisissa. Jos asia kiinnostaa, voi hakeutua tieteenfilosofian tai tutkimusmenetelmien kursseille, tai hakea käsiinä alkuperäislähteen.

t. tutkija, joka välillä turhautuu tulosten kyseenalaistamiseen esim. sillä perusteella, että MINULLA asia on päinvastoin kuin mitä tutkimus sanoo

Mulla on sellainen näppituntuma, että keskimäärin koulutetummat/korkeammassa sosiaaliluokassa olevat suosivat enemmän vauvan tai pikkulapsen kanssa nukkumista. Omassa tuttavapiirissä kaikki alemman koulutustason omaavat laittavat vauvan tosi aikaisin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.

Olisko tässä jotain sellaista että vieressä nukuttaminen vaatii jonkinlaista yleisten normien kyseenalaistamista ja sitä kautta parempaa itsetuntuoa ja oman järjen käyttöä vanhemmilta?

Me olemme koulutettuja vanhempia ja meillä lapset nukkuvat omassa sängyssä, mutta saavat tulla tai otetaan viereen aina kun siihen on tarvetta. Esikoinen nukkui lähes joka yö perhepedissä 1-3 ikävuosina.

vauva nukkui suurimmaksi osaksi vieressäni n. neljä kuukautta. Sitten siirtyi kokonaan pinnasänkyyn meidän huoneessa, ja alle puolivuotiaana pinnasänkyyn omaan huoneeseensa. Miksi niin aikaisin? Koska sekä lapsi että minä ollaan herkkäunisia, ja heräteltiin toisiamme läpi yön samassa huoneessa nukkuessamme. Imetyskerrat jäivät ensin kahteen ja pian yhteen, ja melko pian kokonaan pois. Siitä lähtien on nukuttu hyvin, lapsi nyt 2,5-vuotias. Olen korkeakoulutettu.

Lähipiirissä on kumpaakin lajia vanhempia, ja ihan yhtä suuri kirjo löytyy tavoista ja avuttomuudestakin kummastakin ryhmästä :)



Meillä perhe on kahtia tuossas asiassa: minä olen koulutetumpi kuin mies, mutta kakarat nukkuneet kaikki omissa sängyissään alusta asti-ja ihan ongelmitta. Vauvoina ollessaan tosin pinnasänky ollut meidän makarissa siihen asti, kunnes yöimetykset loppuneet, mutta sitten omaan huoneeseen, eli noin 9kk-1v asti samassa huoneessa kuitenkin. Lapsia on kolme, iät välillä 9.v ja vauva.

Omiin huoneisiin siirtyminen ei ole koskaan aiheuttanut mitään ongelmia, eikä lasten huoneissa ole tarvinnut öisin koluta. Kai se on sitten lapsen persoonastakin kiinni, ja toisekseen kokevatko olonsa omissa huoneissa riittävän hyväksi. Meillä ilmeisesti perusturvallisuus on näille lapsille riittävää, koska ongelmia nukkumisissa ei ole.



Perusteluita meidän järjestelyyn ovat mm:



-mies kuorsaa. Minunkin tekisi mieli välillä saada oma huone

-olen herkkäuninen ja herään muutenkin kaikkeen pieneenkin ääneen. Lapsen peiton kahina tai ynähdys herättää ja heti ei unta uudelleen tule.

-lapset on toki saaneet tulla viereen , jos painajaista tms on nähneet tai ovat kovasti kipeänä, mutta tätä on tapahtunut sinänsä harvoin. Yöt silloin on olleet meidän vanhempien kannalta huonoja, koska lapsista sataa potkuja/x-asentoa. Päivällä sitten ollaan koko porukka äkäisiä ja väsyneitä.

-Nukumme kaikki todistettavasti paremmin, kun emme nuku samassa läjässä toisiamme herättelemässä.

-pieneen makkariimme ei koko porukka mahduttaisi edes.

-pientä vauvaakaan en uskaltaisi ottaa viereen nukkumaan:pelkään unissani kiepsahtavani osinkin vauvan päälle, tai mies sitten. On niitä sattunut että perhepedissä vauva tukehtuu.

omassa sängyssä. Sen sijaan nuoremmista sisaruksista 5vkin nukkuu lähes joka yö vieressä. Kaikki käyvät kyllä omaan sänkyyn illalla, koska me vanhemmat valvomme myöhempään, mutta sänky täyttyy yöllä =) Minulla on korkeakoulututkinto, miehellä amk.

pätee sama minkä ap havainnut

Meillä kaikki kolme ovat nukkuneet omassa huoneessa alle vuoden ikäisestä. Ihan koko yön. Minulla opistotason koulutus ja miehellä amis. Tämä nuorimmainen (2v.) tulee joskus viereen hetkeksi, mutta palautan omaan sänkyyn kun on nukahtanut, koska nukun itse siten paremmin.

vaan "amiksia" ja kaikki meidän 4 lasta on nukkunut meidän sängyssä. yhdessä vaiheessa oli pinnasänky meidän sängyssä kiinni ilman toista laitaa ja siinä nukku 2-vuotias ja vastasyntyny vauva äidin ja isän välissä. Sitten on ollut kerrossänky kiinni meidän sängyssä ja siinä nukku 2- ja 4-vuotiaat ja taas vauva äidin ja isän sängyssä. Nyt 3 isommalla oma huone ja nuorin vauva 9kk nukkuu äidin ja isin vieressä. hyvin on toiminut ja hyvin ollaan nukuttu :)

että tutuista ehkä sellaiset muutenkin "tunneihmiset" nukkuu perhepedissä

ja vauva on nukkunut vastasyntyneestä asti omassa sängyssään oman sänkymme vieressä. En ole ottanut häntä viereeni, koska pelkään liiskaavani hänet, ja ainakin tuntemieni lastenlääkäreiden näkemys on, että nimenomaan nukkuminen omassa sängyssä ehkäisee kätkytkuolemaa.



Mieli olisi (ja on edelleenkin) ottaa lapsi viereen, mutta em. syistä en sitä uskalla tehdä, eikä siinä olisi järkeäkään, kun nukahtaa tyytyväisenä omaankin sänkyynsä.

mieheni on merikapteeni ja kun hän on kotona niin haluan antaa hänelle täydellisen nukkumarauhan, mitä merellä usein ei ole.



Meillä lapsilla on ollut pienistä lähtien omat huoneet.

liittyy yleensä ylempään koulutustasoon ja sos.ek.asemaan. Pitkä imetys, lapsentahtisuus muutenkin jne.



Meillä ei ole korkeakoulututkintoja, mutta hyvä sosioekonominen asema. Itse olen päätynyt tuohon nimenomaan siksi, että olen halunnut tehdä aina parhaani lapsen hyvinvoinnin eteen ja etenkin pienenä siihen kuuluu riittävä fyysinen läheisyys. Ja jos lapsi ei halua vielä siirtyä omaan sänkyyn se on ok, koska en halua aiheuttaa turhaa stressiä ja ahdistusta lapselle. Aina ne siitä itsekseen sitten haluavat siirtyä, kun ovat valmiita.

Ensimmäinen nukkui pinnasängyssä minun sängyn vieressä. Aina. Nukkuu hyvin omassa sängyssään. Nukkui samassa huoneessa meidän kanssamme 5,5v.



Toinen lapsi nukkui alkuyön omassa pinnasängyssään mun sängyn vieressä. Puolen yön jälkeen siirtyi mun viereen. Näin mentiin lähemmäs vuoden ikään asti. Nukkui meidän kanssa samassa huoneessa 4-vuotiaaksi asti. Tuli lähes joka yö viereen, viimeistään kuudelta. Tulee vieläkin viikottain samaan sänkyyn. Itse en enää osaa nukkua, jos lapsi tulee meidän sänkyyn, sänky on 120cm leveä ja lapsi pyörii paljon.



Esikoinen ei pyynnöstäkään halua (halunnut) nukkua vieressä, kuopus nukkuisi mieluummin meidän sängyssä kuin omassaan.



Tämä on ihan lapsikohtainenkin asia. Ja sama amiskoulutus on ollut kummankin lapsen vauva-aikana.

Meillä lapset ovat aina nukkuneet, jos ovat halunneet välissä. Imettänytkin olen yli vuoden ikään. Mut ehkä se johtuukin siitä, että olen kova lukemaan kirjoja ja lehtiä (siis muitakin kuin seiskaa ;)