Te joiden mielestä vanhempienne kuuluu käyttää omaisuutensa itsensä hyväksi

Miksi heidän pitäisi siirtää sitä minulle? Jos näin ajattelisin, mitä minä siitä hyötyisin? Samalla logiikalla minunkin pitäisi vain siirtää ko. omaisuus omien lasteni hyväksi, ja heidän taas omille lapsilleen.

On siinä nyt eroa aloittaa elämä sieoisella pesämunalla kuin vaikka isolla asuntolainalla.

No mutta se pesämunahan lakkaa olemasta sillä hetkellä, kun yksi sukupolvi sen käyttää. Seuraava joutuu ottamaan sitten sen asuntolainan.

eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?

Mä en ala elämään elämääni perintöä kytäten. Jos jotain joskus tulee, kiva juttu, jos ei, niin onneksi olen hankkinut koulutuksen ja hyvän duunin, joten pystyn pitämään itsestäni ja perheestäni kyllä huolta.

eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?

Mä en ala elämään elämääni perintöä kytäten. Jos jotain joskus tulee, kiva juttu, jos ei, niin onneksi olen hankkinut koulutuksen ja hyvän duunin, joten pystyn pitämään itsestäni ja perheestäni kyllä huolta.

niin minun kuuluu myös seuraavalle sukupolvelle jotain jättää.

Toki varmasti jätän lapsilleni jotain, vaikka en itse mitään saisikaan. Aika moni HALUAA antaa lapsilleen perintöä.

Miksi tekisin eron? Ovat perineet jotakin, saavat pitää ja käyttää itsensä hyväksi - jos haluavat. Miksi heidän pitäisi siirtää sitä minulle? Jos näin ajattelisin, mitä minä siitä hyötyisin? Samalla logiikalla minunkin pitäisi vain siirtää ko. omaisuus omien lasteni hyväksi, ja heidän taas omille lapsilleen.

minä suhtaudun siihen niin, että ostin vanhemmiltani äitini perimän mökin markkinahintaan. Pikkuveli ostaa kohta heidän parikotitalonsa (isän perintö) ja vanhemmilleni jää molempiin ns. syytinki.



Käyttelevät rahat niin kuin tahtovat, matkusteluun tuntuu menevän ihan hyvään tahtiin. Toivottavasti ehtivät reissata vielä paljon, ennen kuin voimat loppuu.

Tilan räyskä jaettavaksi. Lapsuutensa elivät hyvin niukasti ja nyt tekevät paljon työtä metsänhoidon yms. parissa. Totta helvetissä heillä on oikeus laittaa lihoiksi ja nauttia elämästä jos saavat tarpeekseen puurtamisesta.

Vanhempien omaisuus on heidän omansa ja he saavat käyttää sen omaan elämäänsä niinkuin haluavat.

Oli se omaisuus sitten työllä hankittu, perintö, lahja tai vaikka lottovoitto.

Miksi heidän pitäisi siirtää sitä minulle? Jos näin ajattelisin, mitä minä siitä hyötyisin? Samalla logiikalla minunkin pitäisi vain siirtää ko. omaisuus omien lasteni hyväksi, ja heidän taas omille lapsilleen.

On siinä nyt eroa aloittaa elämä sieoisella pesämunalla kuin vaikka isolla asuntolainalla.

ja toivottavasti käyttävät itseensä ihan niin paljon kuin haluavat. Näin aion minäkin tehdä. Jos jotain jää niin kiva, mutta vartavasten en ala säästää.

Ei paljon heilauta, mitä niille tapahtuu.

Itse en ajattele lapsiani perinnön kautta. Maksamme heille opiskelun ja asumisen, saavat nyt rahaa kun tarvitsevat.

Jos joskus heillä on varaa, saavat toki maksaa takaisin, jos meillä on tiukkaa.

Eipähän tuu sisarusten kanssa riitaa sit.

Ei ne ole saaneet mitään perintöjä, meidän suvussa ei saada juurikaan rahaa perinnöksi eikä omaisuuttakaan.

Ihan helvetin köyhä suku.

Jos joku saa perintöä, ihan kiva. Jos sitä voi lapsillensa jättää, ihan kiva sekin. Tokihan sitä toivoisi, että itsekin perintöä saisi, mutta aina ei mene tasan nallekarkit.



Ensinnäkin vanhemmat voivat joutua syömään omaisuutensa, peritynkin, ihan käytönnönkin syistä. Jos köyhyys iskee jne.



Toisekseen he voivat vihata lapsiansa, etteivät siksikään halua jättää. Esim. omat vanhempani ovat lahjoitelleet omaisuuttaan kaiken maailman serkuille ja heidän lapsilleen, jotta minä en saisi mitään.



Että mitäs siinä sitten? Eihän perintöä tietenkään TARVITSE lapsilleen jättää. Jos joku haluaa vaikka ollakin niin paskamainen, niin sen valinnan voi aivan vapaasti tehdä.



Ei kuulu minulle eikä kiinnosta loppupeleissä muu, kuin meidän ja lastemme elämä. Edellisten polvien tekosista ei kannata hirveästi stressata, tulevaisuus on muutenkin tärkeämpää.



Jos vanhempani tekisivät joskus jotain positiivista tai jättäisivät minulle jotain, niin olisin vain erittäin yllättynyt. Ajattelisin, etteivät he ehkä täysin sydämettömiä ja kieroutuneita olleetkaan.

eli jokainen saa käyttää sen mihin haluaa.



Minusta olisi kamala joutua elämään koko elämäni niin, että säästän kaiken, jotta lapseni saavat perintöä voidakseen matkustella ja nauttia elämästä. Miksi minulle kuuluu kituutus, muille tuhlaus?

että käyttäkööt itse tai jättäkööt perinnöksi, kunhan perinnöksi jäävä jaetaan tasan lasten kesken (on tullut vihjettä, että sarjan ainoaa poikaa ehkä tuettaisiin merkittävästi rahallisesti lähivuosina).



Omista lapsistani ajattelen, että haluan jättää heille perintöä jos jätettävää on, mutta mieluiten jakaisin sitä rahaa mahdollisimman paljon jo elämäni aikana ja koko ajan, kun he tukea saattavat tarvita. Esimerkiksi heidän opiskellessaan/maksaessaan asuntolainoja annan mieluiten ylijäävän osan palkastani suoraan heille, kuin kerryttäisin sitä odottamaan keski-ikäisenä perimistä.

Vanhempani maksoivat pikkuveljen perheen asuntolainat 10 vuotta, kun lyhennys oli 3kk välein ei sitä ollut koskaan säästössä. Vaimo sai olla kotona ja hoidella lapsia. Oli työtön. Minulla työ odottamassa, ja kun rahat loppu niin töihin ja maksoin elämäni itse, elettiin säästäväisesti. Mutta en kyllä olis halunnutkaan pyytää - aikuisena! Kun vakkarityö ja kaikki. Silti tuntui että pojat ne osaa paremmin pyytää käsi ojos

No isäni on kuollut eikä koskaan ehtunyt periä omia vanhempiaan, mummu elää yhä liki satavuotiaana. Äitini vanhemmat kuolivat hyvin varhain ja heiltä jäi vaatimaton kotitila perikunnalle. Ei kuulu minulle mitenkään.



Toivon että äitini käyttää koko omaisuutensa täysin itseensä kuten tahtoo. Minulla on oma elämäni ja omat rahani sekä velkani.

Ei se ole teiltä pois, jos muiden vanhemmat tukevat taloudellisesti.

...on venäjän puolella, eipä saanut äitini osuuttaan siitä.

Veikkaan, että ollaan saatu perintönä henkistä pääomaa enempi kuin muut, koska isovanhemat huomasivat miten elämä voi heitellä ja muuta et omista kuin sen mikä mukanasi kulkee.



Repikää siitä, te joilla välit menee sisaruksiin parin hupealusikan vuoksi.